RPG83:n märät ylijäämäpäiväunet

Jos ne saisi vaikka rautatiekuljetuksin tai muutoin edullisesti tänne, niin mikäpä ettei. Eiköhän siihen muutama ukko mahdu sisään ja muutama lisää peräkärryyn kökkimään. ;-)
 
Minenwurfsystem Skorpion oli hiljattain herrain puheenaiheena täällä. Onkos noita näkynyt ylijäämämarkkinoilla? Jos tuosta Wikipedia-artikkelista jotain ymmärsin, niin noita on hankittu Bundeswehrille alun perin 300, ja nykyään olisi 68 aktiivikäytössä. Eikö tuollaiset olisi aika hiton soiva peli alueellisille tst-osastoille? Esim. neljä kappaletta jokaiselle taisteluosastolle irtoaisi varmaan suht helposti, eikä hinnankaan pitäisi olla paha. Saksalaisetkaan tuskin kovin montaa sataatuhatta euroa kehtaisivat pyytää, ja jos noita nyt ostettaisiin satakunta, niin hinta olisi varmaan korkeintaan 20-30 miljoonaa euroa. Kalustokirjo toki kasvaa, mutta noin halvan kaluston ollessa kyseessä voidaan lähteä siitä, että peruhuollot tehdään, ja jos joku kalliimpi remppa odottaa, niin jätetään se suosiolla tekemättä ja pistetään vehje kannibalisoitavaksi. Ajokoulutukseen jotain halpaa M113 mallia.

http://www.panzerbaer.de/types/bw_minwrf_skorpion-a.htm
http://ulrichwrede.de/rundgang-um-fahrzeuge/m-113-familie/minenwurfsystem-skorpion/
 
Nopeasti muuten ehtivät tuon upottamisen poistamaan... jos se siis ei ollut poistettu käytöstä jo Radarin kirjoittaessa viestinsä.

Mites tuo Skorpionin käyttämä AT2-miina ja sen läpäisevyys? Itseäni hieman huolestuttaa, kun koko miinalla ei ole massaa kuin 2.22 kg, ja läpäisyksikin luvataan 140 mm Wikissä. Vertailun vuoksi pohjamiina POM 87 94:n kokonaismassa on 7.5 kg, josta räjähdettä 4 kg. Pohjamiinassakin on tuo AT2-miinassa oleva suunnattu räjähdysvaikutus toimintaperiaatteena.

En kyllä itse haluaisi ajella AT2-miinoja puolillaan olevan pellon yli tst-panssarivaunullakaan, mutta vaikutukset osuman sattuessa lienevät minimaaliset. Pohjaan kyllä tullee reikä, mutta entäs sen jälkeen? Lähinnä voisi toivoa osumaa ammuksiin...
 
Onko amerikkalaisessa maavoimien kalustossa pultit, mutterit ja kierteet tuumamitoissa? Tuleeko huollossa muutoin tielle mittajärjestelmien erot?
 
Onko amerikkalaisessa maavoimien kalustossa pultit, mutterit ja kierteet tuumamitoissa? Tuleeko huollossa muutoin tielle mittajärjestelmien erot?

Kovasti jenkit käyttävät metristä järjestelmää monessa paikassa, mutta voi toki olla, että kalusto vaatisi omat työkalunsa. Mutta kun kalusto vaatisi kuitenkin työkalunsa, niin kai ne hankittaisiin siinä samalla.

Mainitsen tässä ketjussa kun ketju sattuu olemaan ylijäämävarusteista: Jenkkien M198 haupitsit! Eli 155 millisiä vedettäviä haupitseja. Putki on noissa lyhempi, kuin tampellan kanuunoissa, mutta vastaavat hyvin 152 K -kalustoa kantamaltaan. Voisi sanoa, että on naton standardi tykistöä. Toki nykyään hieman vanhan tuntuinen, koska L52 putket tekevät tuloaan, mutta parannus D-30 kalustoon verrattuna.

Ja nuo voisi hyvinkin olla saatavilla, koska niitä ollaan korvaamassa M777 haupitseilla.

Vaihtoehto olisi Saksan tai Britannian FH-70 kalusto, jos noita ei ole vielä sulatettu. Sama nato standardi, mutta noissa on APU kuten tässä Tampellan uusimmassa kanuunassa (K98). Joitakin mainintoja olen tässä aseessä nähnyt, joiden mukaan ase ei olisi erityisen kenttäkelpoinen, mutta ehkä se viittaa hiekkaan ja aavikkopölyyn.
 
Laukesin!

On suorastaan maanpetoksellista toimintaa, ettemme ole havitelleet noita Australian ylijäämä Horneteja. Tai mistäs sitä tietää... Australialaiset tuskin niistä luopuvat ennen kuin F-35 alkaa saapumaan riveihin.

Australian Defence Force is selling off thousands of vehicles and other war equipment including 70 F/A-18 Hornet fighters, 110 other aircraft (C-130 Hercules, King Air) and 120 helicopters (Sea King, Seahawk, and Blackhawks). Equipment includes 12,000 vehicles consisting of 3300 land Rover variants, 2500 light trailers, 2430 medium trucks and 600 armoured personnel carriers. The vehicles alone are worth over $100 million.

Lähde


Australialaiset ovat päivittäneet noita, joten ne tuskin jäävät hirveän kauas meikäläisistä, vaikka ovatkin A/B-mallia. Siinä saataisiin halvalla lennettävää ja kannibalisoitavaa, sillä ei kai noista nyt kovin montaa miljoonaa per kone kehtaa pyytää? Lentotunnit ovat varmaan syöneet koneita, mutta tuskin se haittaa, vaikka ne olisivatkin lähinnä varaston perällä. Huonoimmat voidaan kannibalisoida jo rauhan aikana, mutta vähänkään paremmat yksilöt säästää odottamaan kriisiä. Pirkkalassa varmaan olisi luolissa tilaa odotella palvelukseenastumismääräystä. 130 Hornetia ei olisi mikään minimaalinen voima Venäjääkään vastaan.
 
No niin, sanoista tekoihin: Ajattelin polkaista kaksi panssariprikaatia tyhjästä. Kyseessä olisi suhteellisen isot pumput, 100+ tst- ja 150+ r-panssarivaunua kumpaistakin per prikaati. Päälle kaikki muu kalusto.

Taistelupanssarivaununa olisi ylijäämänä Saksasta hankittu Leopard 2A4 modattuna MBT Revolution -paketilla. Tämä tarjoaa uskoakseni tyydyttävän suorituskyvyn 2030-luvulle asti. Komentaja saa sen oman tähtäimensä ja panssarointi paranee ym.

Rynnäkkövaununa toimisi Hollannista hankittava YPR-765. 25mm tykki on varsin pätevä peli rynnäkkövaunujen puhkomiseen ja tuottaa sirpaleitakin kohtuudella. Myös komentovaunut, kranaatinheitinvaunut ym. ovat olemassa. Lisäksi vaunu pohjaa M113-alustaan, mikä parantaa päivitettävyyttä ja elinkaarta huomattavasti. Jokin pieni remppa lienisi paikallaan, mutta ei kuitenkaan tehdä mitään isompia muutoksia.

Telatykiksi M109 KAWEST. Kaksi patteristoa per prikaati. Jos Sveitsistä ei niin paljoa irtoa, niin katsottaneen vanhempia M109-malleja ylijäämämarkkinoilta. Periaatteessa PzH 2000 kiinnostaa enemmän, mutta huollon miehet voisivat käydä kraiveliin, jos sellaista ehdottaisin.

Ilmatorjuntapanssarivaunuksi tulisi käytetty yhdysvaltalainen M163 VADS. Stingerillä hoidellaan kauempana olevat kohteet, mutta ammusilmatorjunnalla voidaan kurmoottaa myös mini-UAV:t.
 
Tässä viimeisen vuorokauden aikana olen miettinyt ilmapuolustusta ja siihen tehtyjä panostuksia tällä vuosituhannella. Entäpä jos ratkaisut ovat olleet vääriä?

Tiedämme kaikki ilmatorjunnan menestyksen Jugoslaviassa. Samoin käsitämme, ettei Bolidella/Stingerillä/what-ever ammuta korkealla lentäviä laitteita.

Vaan entäpä jos meillä olisi tuplasti suuremmat ilmavoimat kuin nykyisin? Tämä olisi ollut tehtävissä varsin kohtuullisella hinnalla. Hollanti ja Belgia myivät modernisoituja F-16 hävittäjiä pilkkahintaan, puhutaan jopa alle viidestä miljoonasta eurosta per hävittäjä, keskimäärin alle kymmenestä. Laskeskelin, että Hollannista on mennyt 36 MLU:n läpikäynyttä konetta Chileen ja 21 Jordaniaan. Belgia näyttäisi myyneen Jordaniaan 25 konetta. Yhteensä koneita on siis myyty 82 kpl.

Jos mennään rahoitukseen, koneiden keskimääräinen hinta näyttäisi asettuvan jonnekin 6-8 miljooonan euron tietämiin. Tämä perstuntumalta, en kaivanut laskinta, koska hintatiedot vaihtelevat eri lähteissä ja pitäisi huomioida inflaatio sekä valuuttakurssien heittelyt. Oletetaan siten hinnaksi per kone 7 miljoonaa euroa. 82 konetta yksinään olisivat siis maksaneet 574 milj. euroa. Lienee kohtuullista lisätä päälle runsas nelisen sataa miljoonaa euroa, koska oletettavasti haluaisimme kouluttaa koneille myös lentäjät ja mekaanikot, hankkia tarvittavan huoltovälineistön ja luoda logistiikkajärjestelmän. Koneiden hankinnan kokonaishinnaksi olisi näin muodostunut miljardi euroa. Tämän päälle tarvittaisiin luonnollisesti aseita, joihin olisi varmaankin hyvä varata luokkaa 600-800 miljoonaa euroa rahaa.

Käyttökulut tuolle kokonaisuudelle olisivat luultavasti jotakuinkin samaa luokkaa kuin Horneteilla. Yhtä Hornetia kohti on lennetty vuodessa se n. 150 tuntia, ja lentotunnin hinta on muistaakseni ollut 8 000 euron tienoilla. Yksimoottorisen F-16:n lentotunnin hinta on oletettavasti halvempi, olkoonkin myytyjen koneiden olevan 1980-luvulla valmistettuja, ehkä 7 000 euroa tunnilta. Ylläpitokulut "uusille" koneille olisivat siis olleet n. 82*150*7000=86 100 000 euroa vuodessa. Ehkä sata miljoonaa tai aavistuksen yli, jos mukaan lasketaan kasvanut Hawkin käyttötarve.

Ei paha, jos 1,6-1,8 miljardilla olisi voinut yli kaksinkertaistaa nykyisen konemäärämme. Tietysti puolustusvoimat olisivat joutuneet leikkaamaan turhista ydintoiminnoistaan, jotta koneet olisi saatu myös pidettyä ilmassa, mutta kyllä tuo n. 100 miljoonaa vuodessa olisi haluttaessa kyetty kaivamaan esiin. Olkoonkin, että F-16AM/BM on oletettavasti suorituskyvyltään hieman heikompi kuin päivitetty C/D-mallin Hornet, lähinnä tutkansa takia. Myydyissä koneissa jäljellä olleita tunteja ei tietääkseni ole julkaistu tarkalleen, mutta epämääräisempien lähteiden mukaan rungot olivat jossakin n. 3500-4000 tunnin kieppeillä, eli noin puolivälissä elinkaartaan. Siten koneilla olisi varmaankin päästy jonnekin 2020-luvun puoliväliin.


Tällainen pervo fantasia tänään...
 
Back
Top