Noihin tehoihin pääsisi 10mm aika helposti mutta saako sillä mitään etua .223 tai .300blk karbiiniin verrattuna...M1 karbiinin patruuna on ihan rynnäkkökivääriluokkaa suuenergialtaan, 1300 J. Kaukana konepistoolien edellä.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Noihin tehoihin pääsisi 10mm aika helposti mutta saako sillä mitään etua .223 tai .300blk karbiiniin verrattuna...M1 karbiinin patruuna on ihan rynnäkkökivääriluokkaa suuenergialtaan, 1300 J. Kaukana konepistoolien edellä.
Toki täytyy muistaa että kun jenkkien "light rifle" -ohjelma polkaistiin käyntiin virallisesti 1940, niin konepistoolin virkaa toimitti vielä Thompson. Eikä edes yksinkertaistettu M1, vaan huomattavan kallis ja tarpeettoman monimutkainen M1928A1 versio. Konepistoolin kehittäminen yksinkertaisempaan muotoon (ensin M1, sitten M2 ja lopulta M3 "Grease gun") tapahtui vasta vuosina 1942-43, siinä missä M1 karbiini hyväksyttiin käyttöön jo vuonna 1941 ja tuotanto lähti kunnolla käyntiin vuonna 1942.Karbiinin käyttäjät pitivät aseestaan, eikä korviini oikein ole kantautunut soraääniä, että sen kantaja olisi mieluummin ottanut vaikkapa sen konepistoolin.
Ehkä silloin ei oltaisi haluttu käyttää siihen varoja, mutta ankara pula automaattiaseistahan vaivasi tuolloin melkeinpä kaikkia asevoimia ja jenkit olivat vähän vastaanottavaisempia koko konseptille, kun Garand oli otettu palveluskivääriksi jo 1936 (toinen ajatukselle ensin itselataavasta kivääristä ja myöhemmin kevyestä karbiinista lämmin paikka oli Neuvostoliitto, AVS:n ja Tokarevin kanssa oli ollut enemmän tai vähemmän lupaavia kokeiluja jo ennen varsinaista isoa rähinää ja sen aikanakin kehitettiin mm. SKS). Jenkithän olivat myös todenneet, ettei koopee ollut oikea ase kuskeille, heitinmiehille jne, mutta on tietysti ihan mahdollista, että mikäli halpoja konepistooleja olisi ollut varastoissa läjäpäin tai tehtailla suoraan massatuotettava malli valmiina, ei Carbinen tuotantoon oltaisi ryhdytty, tai se oltaisiin kehitetty ehkä laskuvarjojääkärien aloitteesta ja valmistusmäärä jäänyt paljon pienemmäksi. Carbinejahan tehtiin kuitenkin kuusi miljoonaa, eli jokseenkin saman verran kuin Garandeja ja Thompsoneita sodan aikana yhteensä, joten en ole ihan vakuuttunut etteikö se olisi ollut riittävän yksinkertainen ja edullinen sotilaalliseen lokeroonsa.Toki täytyy muistaa että kun jenkkien "light rifle" -ohjelma polkaistiin käyntiin virallisesti 1940, niin konepistoolin virkaa toimitti vielä Thompson. Eikä edes yksinkertaistettu M1, vaan huomattavan kallis ja tarpeettoman monimutkainen M1928A1 versio. Konepistoolin kehittäminen yksinkertaisempaan muotoon (ensin M1, sitten M2 ja lopulta M3 "Grease gun") tapahtui vasta vuosina 1942-43, siinä missä M1 karbiini hyväksyttiin käyttöön jo vuonna 1941 ja tuotanto lähti kunnolla käyntiin vuonna 1942.
Olisiko M1 karbiinia kehitetty ja alettu tuottamaan samoissa määrin jos M3 rasvapyssy olisi jo ollut tuotannossa? Ehkä ei.
Niin, johtuiko tämä sitten siitä että näkivät ettei konepistooli konseptina olisi hyvä ratkaisu, vai että tuohon aikaan käytössä oli vaan yli 200$ per kappale maksanut helvetin raskas M1928A1 Thompson. M1 karbiini maksoi neljäsosan tuosta, ja silloinkin kun Thompson oli yksinkertaistettu M1 malliin se maksoi vielä saman verran ellei vähän enemmän kuin M1 karbiini (n. 45$ vuonna 1942). Vertailun vuoksi, M3 konepistooli maksoi vai 21$. Toki "light rifle" oli speksattu ihan eri tavalla kuin konepistooli, mutta vahvasti uskon että ohjelma saatiin vietyä läpi juuri siksi että halpaa, massatuotettua ja kevyttä konepistoolia ei ollut yksinkertaisesti olemassa. M1 karbiini on toki ominaisuuksiltaan monessa mielessä parempi kuin konepistooli, ja siksi sen käyttö jatkuikin Vietnamiin saakka (toki myös M2 versiona).Jenkithän olivat myös todenneet, ettei koopee ollut oikea ase kuskeille, heitinmiehille jne
Oon eri mieltä. Kyllä M1-karbiinin tehokas ampumaetäisyys on selvästi pidempi kuin konepistoolin, ja muutenkin ominaisuuksiltaan rynkkymäisempi. Se on ase ajalta, jolloiin rynnäkkökiväärin konsepti vielä haki muotoaan, ja vaikkapa sakemannien Mkb 42:sta StG44:ään päätynyt kehityskylku tavallan purki vähän samaa narukerää eri päästä. Karbiinin käyttäjät pitivät aseestaan, eikä korviini oikein ole kantautunut soraääniä, että sen kantaja olisi mieluummin ottanut vaikkapa sen konepistoolin.
Onhan Carbiinilla etunsa kp:hen, mutta on se sitten joissain asioissa huonompi, ja ottaen huomioon että jonkun Pelti-Heikin saa tehtyä varmaan 1/3 Carbinen hinnalla, niin hiukan vaikea sotaakäyvälle maalle olisi perustella, miksi se olisi 3x parempi.
Amerikkalaisilla tietysti oli se ekstra-dilemma että heidän pistoolinpatruunansa ei soveltunut konepistooliin niin hyvin. Jos olisi jo valmiiksi ollut 7.62 Tokarevia ampuva konepislari, niin olisiko siitä kannattanut kehitellä vähän pitempi versio, joka kuitenkin pitemmillä matkoilla olisi ollut aika tehoton pyöreäkärkisen, huonosti läpäisevän luotinsa vuoksi? Ei varmaan.
M1 Carbine on kyllä kaikkien aikojen menestyksekkäin PDW, mutta sen sarjan voitto vertautuu kinkkukisaan.
Ehdottomasti parempi olla kotivarassa tuollainen, kuin ei mitään henkilökohtaista puolustusasetta.M1 Carbine on kyllä kaikkien aikojen menestyksekkäin PDW,
.30 kaliperi tunkeutuu kinkkuun hyvin. Tuhansia ihmisiä tapettu Euroopassa tuolla.mutta sen sarjan voitto vertautuu kinkkukisaan.
Tottakai, mutta mikä tahansa huonokin ase on aina parempi, kuin ei asetta lainkaan. Samaan hommaan on ollut jo vuosikymmeniä suorituskykyisempiäkin vehkeitä, en keksi mitään mitä jokin .223 karbiini ei tekisi paremmin ja halvemmalla, kuin M1 Carbine, vaikka aseesta ja sen yleisestä fiiliksestä suuresti pidänkin. Oikeastaan mikä tahansa 7,62x39 AK:kin tarjoaa parempaa suorituskykyä noin reilun kilon kolhompana ja kolme pykälää rumempana. Harmi, kun Valmet ei koskaan tehnyt kotimaassa kiinalaista tyypin 56 karbiinia, eli AK:n lipasta syövää SKS:ää, se olisi varmasti täyttänyt M1-karbiinin paramilitäärisen lokeron YYA-SuomessaEhdottomasti parempi olla kotivarassa tuollainen, kuin ei mitään henkilökohtaista puolustusasetta.
Joo, myönnän kyllä että olen jumiutunut kyseeseen sen takia koska M1 Carb on vaan niin kiinnostava peli lahtaus-historiansa takiaSamaan hommaan on ollut jo vuosikymmeniä suorituskykyisempiäkin vehkeitä, en keksi mitään mitä jokin .223 karbiini ei tekisi paremmin ja halvemmalla, kuin M1 Carbine, vaikka aseesta ja sen yleisestä fiiliksestä suuresti pidänkin.
Tässä edelleen se lähtökohta on se, missä se yksityiskohtien piru asustaa. Carbine kasvoi kasvavan sotilasmahdin kasvun luomaan lokeroon, joss ei ollut valmiiksi jotain, sehän tuli jo todettuakin, että aiempi Thompson oli merkittävästi kalliimpi ase. Carbinen hinta 45 taalaa vastaa noin 700 nykydollaria, mikä on sotilasaseelle suorastaan edullinen.
Koreassahan muuten jenkit ottivat yhteen 7,62 Tokarev -konepistooleilla varustautuneita vihollisia vastaan M2 Carbineilla läpi koko sodan. Katsoisin länkkäreiden jääneen kuitenkin niskan päälle, vaikka molemmat käyttivät myös täysitehoisia kiväärejä.
Tottakai, mutta mikä tahansa huonokin ase on aina parempi, kuin ei asetta lainkaan. Samaan hommaan on ollut jo vuosikymmeniä suorituskykyisempiäkin vehkeitä, en keksi mitään mitä jokin .223 karbiini ei tekisi paremmin ja halvemmalla, kuin M1 Carbine, vaikka aseesta ja sen yleisestä fiiliksestä suuresti pidänkin. Oikeastaan mikä tahansa 7,62x39 AK:kin tarjoaa parempaa suorituskykyä noin reilun kilon kolhompana ja kolme pykälää rumempana. Harmi, kun Valmet ei koskaan tehnyt kotimaassa kiinalaista tyypin 56 karbiinia, eli AK:n lipasta syövää SKS:ää, se olisi varmasti täyttänyt M1-karbiinin paramilitäärisen lokeron YYA-Suomessa.
Tämä oli vähän niinqn se pointtini, että vaikka se jenkeille toimikin hyvin, niin olisiko vaikka Suomen kannattanut alkaa sellaista tekemään? No...ei. Valmiiksi olemassaolevaa pistoolipatruunaa ampuva kp oli varmempi ja sotataloudellisesti järkevämpi valinta. Olisi sitä tietty onnessaan käytetty jos se olisi ollut olemassa, varsinkin sissit olisi varmaan tykänneet.
Se vähä mitä tästä aiheesta olen lukenut oli kaksijakoista - joidenkin mielestä kp:t oli Carbinea parempia, joidenkin mielestä päinvastoin. Koreastahan on peräisin myös legenda, ettei .30 Carbine läpäissyt paksuja talvivaatteita. -Pidän legendana.
Jos väkisin vängällä haluaa M1 Carbinelle jonkun edun keksiä, niin naiselle tai nuorelle voi olla rekyylin puolesta helpommin lähestyttävä ase kuin 5.56mm karbiini.
SKS:n ainoa etu Suomen kannalta olisi voinut olla että sitä ehkä olisi saatu idästä pari vuotta ennen AK:ta, niin ei olisi tarvinnut tuherrella Tokarevien kanssa enää. Ei kuitenkaan taidettu saada.
Eli siis käytännössä vz-58 paitsi Suomi-tyyliin painavampi ja rumempi.Se varmaan tuli kaikille selväksi, että Carbine oli jo 60-luvun lopussa vanhentunut, 5,56 karbiineja alkoi olla silloin markkinoilla jo useampaakin sorttia. Nämä kotitarvevehkeet ovat muutenkin aina jonkinsortin fantasiaa, mutta RK-lipasta syövä Valmet SKS olisi toki ihan kutkuttava ajatus, mielellään vielä jollain leijonavaakunalla visakoivutukissa.... vähintään jokaisen varuskunnan aulavitriinin tarpeita se olisi palvellut.
Ei väliä, kunhan tehdään Suomessa.Vetikö Beretta Sakolta maton jalkojen alta. Todettiinko että Sako teki hyvän kiväärin ja jatkossa maailmalle se myydään Berettana...
Minun silmin tuo oli eri ase kuin Sakon uusi RK mutta olen ennenkin ollut sujuvasti väärässä. Beretan edellinen oma RK ARX160 floppasi käsittääkseni kaupallisesti pahasti kun kelpasi vain lähinnä Italialle itselleen niin sille käsittääkseni tuossa uusi korvaava tuote.Vetikö Beretta Sakolta maton jalkojen alta. Todettiinko että Sako teki hyvän kiväärin ja jatkossa maailmalle se myydään Berettana...