Ylipitkillä etäisyyksillä kannattaa olla paljastamatta omia asemia ja pistää vaikka droonit asialle. Jos teoreettinen osuma vaatii kaksi lippaallista, niin kyllä siinä ajassa ehtii hitaampikin ryssä suojautua.
Aikoinaan lueskelin AK:n alkuperäistä ohjekirjaa (sähköisenä) käännöksineen. Harmi kun en ottanut talteen. Muistutti paljon Bemarin opasta, lyhyitä sarjoja (4-6 lks) lähelle ja kauas pitkiä (10 lks). Kaikki perustui tulen volyymiin ja osumatodennäköisyyteen.
Jenkit sen jo aikanaan testasi että paras ja halvin tapa saada lisää osumia on optiikka.
Tämän voin allekirjoittaa ihan omakohtaisena kokemuksena LMPA leirillä tehtynä havaintona tst-ammunnoissa. Hämärässä ampuvalla komppanialla on parempi osumatulos, kuin valoisalla ampuvilla pelkän optiikan ansiosta. Vuoden aika oli marraskuu.
Useimmiten tilanteessa ammutaan ehkä toivoen osumaa mutta pääasiassa yrittäen estää vihollisen eteneminen, maastoittaa ja viivyttää. Varmasti oma ahdinkokin saa ampumaan. Joskus ehkä pyrkimys kiinnittää vihollisen huomio paljastaen oma sijainti jonkun muu tavoitteen hyväksi.
