Pikku laskelma antoi tuloksen, että 2 x 70 kilosella pilotilla ja täyteen fuilea lastattuna tämä Io-2 voisi lentää tyynessä 19 200 km ilman välilaskua..eli aika tarkasti juurikin Tahitille..joka on kutakuinkin kauimmainen piste jonne Suomesta voi lentää..toki siinä menisi kauan..noin 94 tuntia, mutta silti. Jettivirtaukseen ( paineistus ) jos pääsisi niin sais vielä melkein tuplanopeuden..jolloin maapallon ympärilentäminenkin oli pian mahdollisuuksien rajoissa. Tämä johtuu kolmesta asiasta...kevyestä hybridirakenteella, heikkotehoisen lentämisen uusiin innovaatioihin ja älykkääseen vastusta pienentävään suunnitteluun ( äärimmäinen optimointi ).
Tällaisen lennon on aiemmin tehnyt Dick Rutan ja Jeana Yaeger. Kone oli Voyager. http://fi.wikipedia.org/wiki/Burt_Rutan ..täällä tarkat speksit; http://en.wikipedia.org/wiki/Rutan_Voyager
Aiempi 1962 tehty B-52 ennätys oli juurikin vain 20 000 km paikkeilla.
Laskin tuosta että 3150 kiloa fuilea oli lennolla..eli noin 4000 litraa. Tän Io:n kulutus oli paljon pienempi ja lentäjien asennot ja mukavuus parempi....vessa ja nukkumapaikat jne järjestettävissä. Voyager oli hieman hitaampi..ja lensi korkealla.
Jännää tossa Rutanin himmelissä lennettiin vain takamoottorilla pitkiä matkoja ja nousussa molemmilla..mä taas ajattelin lentää 30% teholla molemmilla ( yht 60 heppaa )...käyttäen vielä vähemmän tehoa..siis ihan vähän vähemmän.