Näyttäisi siltä että niinsanotusti osuin hermoon, vaikkakin ei kyllä ollut tarkoituksena. Asia on kuitenkin pitkälti kuten sanoin, nimen voin pistää postilla tulemaan jos nyt jostain haluat itse lähteä tätä asiaa varmistelemaan. Itselläni on kuitenkin isoisäni koko vanhempiensa kanssa käyty sodanaikainen kirjevaihto ja omat tarinointinsa joihin nyt lähtökohtaisesti luotan. Luotan myös siihen että tiedät historiasta ja 2ms. aikaisista Aatesuuntien tuulailusta kyllä vähintään yhtä paljon kuin minä, (ja toivon) ettei tartte tätä viestiä jonain pätemisyrityksenä ottaa. Kuitenkin Suomella kävi v. 39-44 sen verran suuria täyskäännöksiä lähes kaikkien maiden kanssa että olisi varmaan pitänyt muotoilla tuo lausahdus jotenkin paremmin. Olihan Saksakin esim. aluksi molotov-ribbentropin kautta talvisodan aikana ottamassa haltuunsa asekuljetuksia jotka olivat matkalla Suomeen ja samaan aikaan Brittien ja Ranskalaisten apuun lähettämiä divisioonia odoteltiin saapuvan minä päivänä hyvänsä, eikä siitä mennyt pitkä aika kun puolestaan Saksasta ostettiin Ranskan varastoista vallattua tavaraa joilla taisteltiin brittien lend-lease apua vastaan entisien asepanttaajien rinnalla. maailma muuttuu, niin minäkin, sanottiin lastenohjelmassa.
Kansa tuohon aikaan oli kuitenkin selvästi samoilla suunnilla ajatusmaailmansa kanssa, eikä se ollut mitenkään ihmeellistä tuohon aikaan. Ajatusmaailmalla nyt tarkoitan lähinnä politiikan suuntautumista oikealle, seuraten tälläistä vahva valtio/kansakunta-ajattelua, vasemmistolaisen/kommunistisen internationaaliajattelun sijasta. Olihan täällä ollut heti itsenäisyyden alkumetreillä verrattain verinen sisällissota jota seurasi kaikenlaiset muilutukset ja sellaiset liikkeet kuin ikl/mustapaidat/lapuat. Retoriikassakin oltiin pelastamassa Karjalan sukulaisheimoja kommarien käsistä, joskus ihan muullakin kuin sanoilla. Jatkosodan aikaan puolestaan oltiin myös virallisesti sodassa mm. brittien kanssa, joten olisi erittäin outoa jos noina aikoina oltaisiin oltu sodassa vastapuolella olevaan valtioon kallella, muttei aseveljeen. Tosin Suomessa fokuksena oli enemmänkin se oma vahva kansa ja valtio eikä niinkään mikään rotuhygienia, vähän samaan tapaan kuin Italian mussekin vältteli näitä rotuhygieniajuttuja ihan tarkoituksella koska se ei olisi monialaiseen italian kansaan millään kyllä uponnut. Tällainen ajattelu oli kuitenkin vielä tuohon aikaan ihan normaalia, mukaanlukien jenkkilässä jossa mietittiin kuuluuko Suomalaiset alempiarvoisiin mongoloideihin vai ei. Ruotsissakin siihen aikaan oli oma ja vahva eugeniikkaohjelma jo silloin käynnissä jossa piti eliminoida tai sterilisoida kansakunnan heikko aines jotta ei kansakunnan laatu heikkene, ja samalla ihan pokkana löytää todisteita sille että Ruotsi olikin tarujen atlantis ja ihmiskunnan kehto (aiheesta on oma kirjansa, Tapio Tammisen "kansakunnan pimeä puoli"). Suomessa toisaalta ei tälläiseen laajamittaiseen ihmisten tuhoamiseen tai rotusäätelyyn kuitenkaan oikein koskaan lähdetty tai sen enempää tartuttu, vaan fokuksena oli enemmänkin se vahva valtio/kansakunta-ajattelu ja sympatiat Saksan puolella. Tämähän käy jo senaikaisista lurituksistakin läpi joissa japsit paiskoo jenkit ja stalin itkee pettävien brittien perään.
Israel ja israelilaiset tämän aikajakson tuulahdukset kyllä suurinpiirtein tietävät, eivätkä ainakaan tietääkseni sitä Suomen kohdalla vatvo minkä takia pidin sardaukarin älähdystä kohtalaisen ylimitoitettuna. Lukioaikoina synagogassa tutustumiskäynnillä ohimennen muistuttivat että kyllä täältäkin juutalaisia vietiin Saksalaisten käsiin, mutta samaan hengenvetoon vieriteltiin asiaa diplomaattisesti senaikaisen poliisijohtajan omaksi "junailuksi" eikä niinkään koko Suomen. Virallista yhteistyötä Suomen ja israelin välillä nämä asiat eivät myöskään ole koskaan hidastaneet, vaan varsinkin puolustusvoimien kohdalla yhteinen kehitystyö ja muu on ollut erittäin toimivaa kumpaankin suuntaan jo israelin alkuajoilta, ja onhan Israelkin sen verran anteeksi antanut vanhalle leirittäjälleen että ainakin sukellusveneitä heiltä ostaa.
Jos mietitään mitä tuossa persuketjussa sanoin aikaisemmin, Hollannissa asuva kaveriltani on useasti suoraan kysytty onko (suku)nimensä puolesta "jutku" tai Israelilainen ihan työpaikalla työkaverien puolesta, enkä usko että tuollaisia kysymyksia tulisi kovin paljoa täällä asuvalle vastaan, pahimmat natsilarppaajatkaan eivät todennäköisesti ole edes tarpeeksi fiksuja että niitä nimiä pystyisivät edes erottelemaan/kategorisoimaan.
Viestissä olevilla asioilla oli kannattajansa mutta esimerkiksi IKL ja Elias Simojoki eli ns. Suur-Suomi-aate oli marginaali-ilmiö kansan parissa. Fasismin huippuvuodet olivat 1930-luvun alussa, ja kulminaatiopiste Mäntsälän kapina. Mussolinikin oli meillä tunnetumpi kuin Hitler fasismin huippuvuotena.
Saksalaismielisyys kansan keskuudessa oli pohjamudissa talvisodan aikana, jolloin Neuvostoliitto oli natsi-Saksan liittolainen (Molotovin-Ribbentropin sopimus).
Jatkosodan aikaan saksalaiset tulivat tutummiksi ja toivottiin, että Saksa lyö Neuvostoliiton, jotta saamme Karjalan takaisin ja päästään heinätöihin. Jo ensimmäisenä syksynä, kun katseltiin sitä heidän touhuaan Kiestingissä, oltiin varmat ettei tainnut olla varma kortti. Valtiollisesti liittolaisena Suomi oli Saksan kanssa vain parin kuukauden ajan kesällä 1944, kun Ryti-Ribbentrop -sopimus oli voimassa. Suomella oli ollut sodassa omat päämäärät, joiden yhteydessä Suomen valtiojohto valmistautui Neuvostoliiton hajoamiseen. Ryti-Ribbentrop-sopimus taas oli Rytin henkilökohtaisella vastuulla. Täällä ennustettiin Saksan tappio jo hyvin varhain. Totta kai voi ajatella, että elintarvikeriippuvainen Suomi oli liittolainen
de facto.
Simon Wiesenthal, sodan jälkeinen natsien metsästäjä, kertoi kaikista Euroopan maista ihailleensa suomalaisia, sillä ranskalaiset, hollantilaiset viranomaiset luovuttivat kiltisti juutalaiset ja etsivätkin innokkaammin kuin miehittäjät. Jopa miehittämättömästä Vichyn Ranskasta!
Kansan mielialoista ja poliittisesta jakautumisesta kuitenkin sen verran, että kommunistien osuus oli jo 1940-luvulla sodissa varsin suuri, suurempi kuin joku natsikannatus.
Sodan jälkeen vasemmistopropagandassa oli tapana puhua tästä Suur-Suomi-ajattelusta ikään kuin valtavirtauksena. Kyllä se suunta jäi tulisten heimoajattelijoiden käsiin, jotka ajattelivat yhdistää suomenkielisiä aina Uralille asti. Että se olisi ollut hyökkäyssodan motiivi.
Poliittisista voimasuhteista sen verran, että jatkosodan alla hallitusvastuussa olivat Maalaisliitto, SDP, Kokoomus, RKP ja Edistyspuolue. Valtaosan jatkosodasta toimineessa Rangellin hallituksessa olivat samat puolueet + yksi IKL:n edustaja, Vilho Annala.
Kansanarmeijamme käänsi liki silmää räpäyttämättä aseet saksalaisia vastaan, kun käsky syyskuussa 1944 tuli.
Rähmälläänoloaikanakaan tutkijat eivät yleensä olleet niin tökeröitä, että olisivat menneet halpoihin juttuihin tyyliin "Koska Valpolla oli yhteys einsatzkommandoon, Suomi oli Gestapon kanssa yhteistyössä!". No joku DDR:ssä koulutettu Seppo Hentilä tietysti. Vasta Bäckmanin kanssa yhtaikaa on noussut jonkinlainen "ylikankailu", jonka yksi tunnetuimpia edustajia on Oula Silvennoinen, jonka elämäntyö on natsittaa Suomi jopa niin, että talvisodan Erkon hallituksen tilalle hätäpäissä tehty rauhanhallitus on hänen näkökulmastaan Mannerheimin junailema sotahallitus! No totta Mooses sen piti sitten istua sotakin, mutta sehän perustettiin Erkon tilalle juuri siksi, että siinä oli nimet, jotka eivät ärsyttäneet Neuvostoliittoa, etttä jos sillä saisi sovun.
Mitä kirjeenvaihtoon tulee, molemmat isosisäni ja isäni ovat osallistuneet kaikkiin itsenäisen Suomen sotiin ja lisäksi heimosotiin ja Viron vapaussotaan. Tiedän sekä kiihkeistä iikolleista että tavallisesta kansasta myös.