LIBYAN autiomaassa käytiin 27. maaliskuuta 2020 taistelu, jossa maan hallituksen joukot ajoivat takaa kapinalliskenraali
Khalifa Haftarin pakenevia asemiehiä ja huoltokuormastoja.
Kahakka oli vain yksi monista pitkässä sisällissodassa, mutta voi jäädä sodankäynnin historiaan. Sen aikana saatettiin käyttää ensi kertaa täysin tekoälyn varassa toimivia miehittämättömiä sotilaslennokkeja sotilaiden tappamiseen.
Libyan hallitusta avustavan Turkin asevoimien lähettämä tappajalennokkien parvi jäljitti, tunnisti ja ”eliminoi vihollisia” tekoälynsä avulla vailla ihmisohjausta. Näin toteaa YK:n turvallisuusneuvoston
Libya-asiantuntijapaneelin raportti.
MIEHITTÄMÄTTÖMIÄ aseistettuja lennokkeja eli drooneja on käyttänyt iskuissaan noin 15 valtiota, arvioi niiden kehitystä seuraava brittijärjestö
Drone Wars UK.
Myös automaattista päätöksentekoa on hyödynnetty jo kauan esimerkiksi kohteiden tunnistamiseen.
Iskuihin lähetettyjä lennokkeja ovat kuitenkin ohjailleet ihmiset komentokeskusten näyttöruuduilta. Valvojat ovat voineet puuttua niiden liikkeisiin koska tahansa. He ovat esimerkiksi voineet peruuttaa komennon vain sekunteja ennen iskua.
Tekoälyn ohjaamat tappajalennokit sen sijaan toimivat itsenäisesti, eivätkä ne mieti tappamisen eettisiä puolia. Ne toteuttavat tehtävänsä ohjelmoitujen algoritmien mukaisesti ja oppivat niiden pohjalta ympäristöstään koko ajan lisää.
TURKKILAISET Kargu-2-lennokit jäljittivät Libyassa kohteitaan kasvojentunnistuksen avulla ja erottelemalla univormuja toisistaan. Niillä ei ollut yhteyttä lähettäjiinsä sen jälkeen kun ne laskettiin ilmaan, YK-raportti kuvailee:
”Haftarin joukkoja ei ollut koulutettu puolustautumaan uutta teknologiaa vastaan ja ne perääntyivät sekasortoisesti. Paetessaan ne joutuivat keinoälyaseiden jatkuvan ahdistelun kohteiksi.”
Turkkilaislennokit eivät muistuta tieteiselokuvien metelöiviä tappajarobotteja. Ne ovat minikoptereita, joiden ulkonäkö ei juuri poikkea kuluttajien verkkokaupasta ostamista laitteista.
Pystysuoraan nousevan ja laskeutuvan Kargun pituus ja siipiväli ovat vain 60 senttimetriä. Laite painaa seitsemän kiloa, josta aseistuksen osuus on 1,3 kiloa.
Lennokki lentää noin 70 kilometrin tuntivauhtia yleensä 500 metrin korkeudessa, mutta voi nousta tarvittaessa 2 800 metriin. Sen toimintasäde on 5–10 kilometriä ja sähkömoottorin akkujen lataus pitää laitteen ilmassa puoli tuntia.
Kargu tuhoutuu iskussa itse. Kohteensa tuntumaan lennettyään se räjäyttää aselastinsa. Käytettävä ase riippuu siitä, halutaanko sillä tuhota ihmisiä tai esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja.
Droonituotantoa STM:n tehtaalla vuonna 2020. KUVA: MEHMET KAMAN / ANADOLU AGENCY
TIEDOT ovat Karguja valmistavan turkkilaisen aseteollisuusyhtiön STM:n
esitteestä. Yhtiö esitteli lennokkinsa Bangkokin aseteollisuusmessuilla vuonna 2019.
Vaaralliseksi Kargut tekee ennen kaikkea niiden tekoälyyn perustuva päätöksenteon tekniikka, joka on ohjelmoitu jäljittelemään ihmisaivojen hermostoa, kirjoittaa
New Scientist.
Keinotekoisten hermosolujen verkosto käsittelee laitteen ympäristöstään poimimaa tietoa siten, että se palvelee tehokkaimmalla tavalla droonille annettua tehtävää tappaa.
Keinoälylennokkien tuhovoimaa lisää se, että ne lentävät suurina parvina, kuten aseteollisuusyhtiö esittelee
videollaan.
Parvella ei ole käskyjä antavaa johtajakonetta, sillä kaikki lennokit on ohjelmoitu käsittelemään tietoa samalla tavalla. Lennokkiparvi muodostaa siten jopa yli sadan lennokin yhteiset keinoaivot, jotka tutkivat maastoa ja kohteita ja sopeuttavat koko ajan liikkeitään ja tekojaan toisiinsa.
Laivue muistuttaakin mehiläisparvea, joka aina hajottuaan hakeutuu taas yhteen ja korjaa suuntaansa.
Koska jokainen lennokeista toimii yhteistyössä ja viestii muiden kanssa, parveen voi liittyä tarvittaessa uusia lennokkeja. Eikä joidenkin poistuminen muuta tehtävää, kuvailee Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin strategisten toimintojen yksikkö SCO, joka kehittelee keinoälylennokkeja.
Parvi voi myös keskeyttää tehtävänsä ja palata lähtöpaikkaansa, jos tekoäly päättelee, etteivät iskun edellytykset täyty.
SCO esitteli jo syksyllä 2016 omien
Perdix-lennokkiensa toimintaa. Videoidussa kokeessa 103 Perdixiä ammuttiin harjoitustehtäväänsä kolmesta Super Hornet -hävittäjästä.
Perdix on Kargua selvästi pienempi, pituudeltaan vain 16 senttimetriä ja alle 300 gramma painava laite. Se on suunniteltu ensisijaisesti tunnistus- ja vakoilutehtäviin.
”Laitteiden tekoäly ei välttämättä erota kivääriä kantavaa sotilasta haravaa pitelevästä maanviljelijästä.”
PENTAGON on korostanut, että keinoälyaseita ohjaavat aina viime kädessä ihmiset. Droonit jäljittävät siis kohteen itsenäisesti keinoälynsä varassa, mutta lopullisesti laukaisusta päättävät niiden valvojat.
Se ei silti tarkoita, että ihmiset päättäisivät kaikesta, Yhdysvaltain asevoimien johtava keinoälyasiantuntija
Michael Kanaan korostaa
Wired-aikakausilehdessä.
Yhdysvaltain Perdix-testien johtopäätös oli, että yksittäisten valvojien on lähes mahdotonta ohjata yli sataa lennokkia yhtä aikaa nopearytmisessä taistelutilanteessa. Liian yksityiskohtainen ohjailu voi pikemminkin haitata tehtävän suorittamista.
Pentagon onkin tarkistamassa kantaansa: vaikka tekoälyaseiden hyökkäyksen strategisen päätavoitteen valvonta jää yhä ihmisille, lennokit tekevät yksittäiset päätökset taistelukentällä.
Se on toteutuessaan vaarallinen askel kohti tappamista, joka perustuu vain
tekoälyn arvioon.
DROONIEN tekoälyssä ja oppimismalleissa on yhä suuria puutteita. Ne poimivat ympäristöstään vääriä signaaleja, tekevät epätarkkoja havaintoja ja jahtaavat vääriä kohteita.
”Tekoälydroonit erottelevat algoritmiensa ”opettamina” vaikkapa bussit ja traktorit panssarivaunuista. Mutta jos erottelumekanismi ei ole riittävän tarkka, tekoäly saattaa tehdä tuhoisia vääriä ratkaisuja”, varoittaa uuden asetekniikan tutkija
Zachary Kallenborn riippumattomassa
The Bulletin of the Atomic Scientists-julkaisussa.
Jos parvi on ohjelmoitu hyökkäämään tiettyä univormua käyttäviä sotilaita vastaan, se voi valita kohteikseen myös sitä läheisesti muistuttavia asuja pitävät – tai jättää rauhaan toisin pukeutuneet viholliset.
”Laitteiden tekoäly ei välttämättä erota kivääriä kantavaa sotilasta haravaa pitelevästä maanviljelijästä”, Kallenborn vertaa.
Koska keskenään tietoja vaihtava drooniparvi päätyy aina yhteiseen päätökseen, myös virheen aikaansaama tuho moninkertaistuu, hän varoittaa
The Independent-sanomalehdessä.
PERUSKYSYMYS ei enää ole, voivatko tekoälyaseet tappaa ihmisiä itsenäisesti, vaan annetaanko niille siihen lupa. Toistaiseksi niitä ei säätele mikään kansainvälinen sopimus.
YK:ssa on tänä vuonna pohdittu, pitäisikö sekä ihmisten että tekoälyn ohjaamien aseistettujen lennokkien käyttö ja valmistus rajata tai kieltää.
Pohdinta on jo auttamattoman jälkijättöistä, toteaa konfliktien siviiliuhreja seuraavan Airwars-järjestön johtaja
Chris Woods:
”Olemme jo kauan sitten jättäneet taaksemme ajan, jolloin miehittämättömien lennokkien käyttöä olisi voitu rajoittaa kansainvälisin sopimuksin.
Yhdysvaltain kongressin komitea, joka arvioi tekoälyn sotilaskäytön vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen suosittelee, ettei Yhdysvallat liity ”itsenäisesti ajattelevien aseiden” kehittämisen kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin.
Vielä vuonna 2013 aseistettuja lennokkeja oli vain Yhdysvalloilla, Britannialla ja Israelilla. Nyt niitä on 20 valtiolla ja myös Kiina, Turkki ja Iran ovat nousseet niiden
merkittäviksi valmistajiksi.
Lisäksi ainakin 80 valtiota,
myös Suomi, hyödyntää aseistamattomia lennokkeja tiedusteluun, tunnistukseen ja rajavalvontaan.
Droonimalli Sokil-300 scout-attack UAV:ta esiteltiin Ukrainalaiselle lehdistölle Kiovassa vuonna 2020. KUVA: BARCROFT MEDIA
TURKKI on tiettävästi surmannut lennokki-iskuillaan Itä- ja Kaakkois-Turkin kurdialueilla satoja kurdien PKK-asejärjestön jäseniä ja sivullisia sekä iskee niillä myös Syyrian kurdijoukkoja vastaan.
Turkki polkaisi vajaassa vuosikymmenessä käyntiin oman
lennokkituotantonsa, koska maa ei asevientikieltojen kohteena voi ostaa niitä Yhdysvalloista tai muista länsimaista.
Presidentti
Recep Tayyip Erdogan on nyt
ylvästellyt, että Turkin tekoälydroonien ansiosta ”sodankäyntistrategiat kirjoitetaan uusiksi.”
Libyan kerrotun iskun jälkeen Turkin väitetään käyttäneen tekoälylennokkeja
iskuissaan Syyrian kurdialueille ja varustaneen niillä Azerbaidžania sen kesällä 2020 käymässä sodassa Armeniaa vastaan Vuoristo-Karabahin alueiden hallinnasta, kirjoittaa
New Scientist.
MILJOONIA euroja maksaviin ja valvomoja vaativiin suuriin taistelulennokkeihin verrattuna tekoälyä käyttävien minikopterien kehittäminen on helppoa ja edullista.
Ne ovat ikään kuin tämän päivän Molotovin cocktaileja, joilla pienet valtiot voivat tasoittaa puntteja taistelukentällä suurempien sotilasmahtien kanssa.
Kehittyvä halpatuotanto voi merkitä sitä, että tekoälylennokkeja päätyy valtioille ja asejärjestöille.
Terroristijärjestö Isis käytti halpoja minilennokkeja jo vuonna 2015 Syyriassa ja Irakissa vakoilemaan viholliskohteita, pudottamaan räjähteitä ja opastamaan itsemurhaiskujen tekijöitä määränpäähänsä.
Niitä ohjailtiin vielä käsin, mutta tulevaisuudessa terrorin uhrin saattaa surmata tekoälyase.
?
