Sissisotaa Suomessa 2010- luvulla

ctg kirjoitti:
Nostaisin tässä esiin Persianlahden toisen sodan, missä Irakin pojat eivät ruvenneet peukkua imemään, vaan pistivät kampoihin siihen saakka kunnes Jenkit lähtivät vetäytymään. Muuten he olisivat siellä vielä tänäkin päivänä.

Rohkenen olla eri mieltä... Irakin hallinto on nyt kutakuinkin sellainen, minkä USA sinne halusi, USA/sen liittolaiset ovat organisoineet, kouluttaneet ja varustaneet Irakin armeijan, poliisin ja muut turvallisuusviranomaiset ja muutenkin edelleen kontrolloivat niiden toimintaa suhteellisen tehokkaasti ja taatusti puuttuvat tilanteeseen jos tarve vaatii = USA on edelleen läsnä Irakissa melkolailla vahvasti, tosin välillisesti..mutta on kuitenkin.

Irakin "vastarintaliike" ei siis voittanut - sensijan se toiminnallaan aiheutti tarpeettomia tappioita ja tarpeetonta kärsimystä suoraan - kuten toki myös USA liittolaisineen miehittäjänä.

Jos sitten tarkastellaan Afganistania seuraavaksi hieman. Siellä "vastarintaliikkeen" voitaneen katsoa jopa voittaneen sekä Venäläiset että todennäköisti piakkoin myös USA:n liittolaisineen. Afganistania ei kuitenkaan voi mielestäni alkuunkaan rinnastaa Suomeen. Suomessa siviiliväestö ei pysty "pakenemaan vuorille"..eikä edes metsiin..vaan se joutuu tukeutumaan jokapäiväisessä elämässään tiukasti kaupunkeihin = se on täysin vapaata ja helppoa riistaa miehittäjän kostotoimille..
Tässä on helppo syvän rauhan aikana uhota että taistellaan viimeiseen kansalaiseen vaikka armeija olisi jo tuhoutunut - entäpä sitten kun joku räjäyttää tienvarsipommin saamatta aikaiseksi tosiasiassa mitään muuta kuin yhden kuorma-auton tuhoutumisen..ja sen seurauksena miehittäjä ripustaa joka kerta 50 siviiliä heinäseipäisiin kuolemaan hitaasti kituen tien varteen muistutukseksi siitä että pommit passaa jättää räjäyttämättä..

Mielestäni on täysin epärealistista edes kuvitella mitään "Suomen vastarintaliikettä" taistelemaan viimeiseen kansalaiseen..jo senkin takia, että silloin todella taistellaan viimeiseen viattomaan ja toimintaan milläänlailla liittymättömään kansalaiseen..

Toistan siis sen, että kun armeija on romahtanut, on syytä tunnustaa tosiasiat ja myöntää tappio ja etsiä muut keinot selviytymiseen. "Älä taistele jos ei ole mitään voitettavaa" taisi sanoa ainakin Erwin Rommel..järki pitää olla mukana taistellessakin. Hinnalla millä hyvänsä ei kannata taistelua jatkaa loputtomiin.
 
Kapiainen kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Nostaisin tässä esiin Persianlahden toisen sodan, missä Irakin pojat eivät ruvenneet peukkua imemään, vaan pistivät kampoihin siihen saakka kunnes Jenkit lähtivät vetäytymään. Muuten he olisivat siellä vielä tänäkin päivänä.

Mielestäni on täysin epärealistista edes kuvitella mitään "Suomen vastarintaliikettä" taistelemaan viimeiseen kansalaiseen..jo senkin takia, että silloin todella taistellaan viimeiseen viattomaan ja toimintaan milläänlailla liittymättömään kansalaiseen..

Toistan siis sen, että kun armeija on romahtanut, on syytä tunnustaa tosiasiat ja myöntää tappio ja etsiä muut keinot selviytymiseen. "Älä taistele jos ei ole mitään voitettavaa" taisi sanoa ainakin Erwin Rommel..järki pitää olla mukana taistellessakin. Hinnalla millä hyvänsä ei kannata taistelua jatkaa loputtomiin.

Mitä jos armeija ei luovuttanut taikka kokenut täydellisiä tappioita vaan poliittinen johto luovutti? Annetaanko naapurin saapastella tontille ilman mitään murinoita? Tai mitä jos poliittinen johto likvidoidaan heti kättelyssä?
 
ctg kirjoitti:
Mitä jos armeija ei luovuttanut taikka kokenut täydellisiä tappioita vaan poliittinen johto luovutti? Annetaanko naapurin saapastella tontille ilman mitään murinoita? Tai mitä jos poliittinen johto likvidoidaan heti kättelyssä?

Mahdotonta sanoa..jotta tilannetta voisi arvioida, pitäisi olla huomattavan tarkka kuva siitä mikä on kokonaistilanne. Yleisestiottaen armeija on politiikan työkalu ja sen toiminta liittyy kiinteästi valtiojohdon harjoittamaan politiikkaan. Toisaalta voidaan myöskin kuvitella tilanne, jossa poliittinen johto on valmis luovuttamaan vaikka armeija olisikin taistelukykyinen. Tällöin avainasemassa on kaiketi armeijan ylin johto..tosin jos se toimii vastoin maan poliittisen johdon käskyjä, todennäköisesti ainakin osa meikäläisen armeijan henkilöstöstä ei siinä tilanteessa enää tottele armeijan johtoa jne jne jne.
Koetan siis sanoa, että kuvaamasi tilanne on niin moniulotteinen että on hyvin hankala arvioida sitä yleisellä tasolla. Jokainen tilanne pitäisi arvioida erikseen sen hetkisen tiedon ja tilanteen mukaan.

Tosin kyllähän esim 1944 armeijalla olisi ollut kyky jatkaa taistelua, poliittinen johto sensijaan pyrki saamaan aikaiseksi rauhan, tarvittaessa meille jostain näkökulmasta hyvinkin epäedullisin ehdoin..joka sitten kuitenkin osoittautui aikalailla oikeaksi ratkaisuksi. Armeijalla olisi ollut kykyä jatkaa taistelua, Saksan apua olisi varmastikin saatu olosuhteet huomioiden kohtalaisen hyvinkin - mutta mihin se olisi johtanut? Todennäköisesti lopulta täyteen katastrofiin.. On aika taistella ja on aika etsiä muita ratkaisuja - jääräpäinen taistelu viimeiseen saakka mistään mitään piittaamatta on ehkä sittenkin lopulta useimmiten huono ratkaisu..
 
Kapiainen kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Mitä jos armeija ei luovuttanut taikka kokenut täydellisiä tappioita vaan poliittinen johto luovutti? Annetaanko naapurin saapastella tontille ilman mitään murinoita? Tai mitä jos poliittinen johto likvidoidaan heti kättelyssä?

Mahdotonta sanoa..jotta tilannetta voisi arvioida, pitäisi olla huomattavan tarkka kuva siitä mikä on kokonaistilanne. Yleisestiottaen armeija on politiikan työkalu ja sen toiminta liittyy kiinteästi valtiojohdon harjoittamaan politiikkaan. Toisaalta voidaan myöskin kuvitella tilanne, jossa poliittinen johto on valmis luovuttamaan vaikka armeija olisikin taistelukykyinen. Tällöin avainasemassa on kaiketi armeijan ylin johto..tosin jos se toimii vastoin maan poliittisen johdon käskyjä, todennäköisesti ainakin osa meikäläisen armeijan henkilöstöstä ei siinä tilanteessa enää tottele armeijan johtoa jne jne jne.
Koetan siis sanoa, että kuvaamasi tilanne on niin moniulotteinen että on hyvin hankala arvioida sitä yleisellä tasolla. Jokainen tilanne pitäisi arvioida erikseen sen hetkisen tiedon ja tilanteen mukaan.

Tosin kyllähän esim 1944 armeijalla olisi ollut kyky jatkaa taistelua, poliittinen johto sensijaan pyrki saamaan aikaiseksi rauhan, tarvittaessa meille jostain näkökulmasta hyvinkin epäedullisin ehdoin..joka sitten kuitenkin osoittautui aikalailla oikeaksi ratkaisuksi. Armeijalla olisi ollut kykyä jatkaa taistelua, Saksan apua olisi varmastikin saatu olosuhteet huomioiden kohtalaisen hyvinkin - mutta mihin se olisi johtanut? Todennäköisesti lopulta täyteen katastrofiin.. On aika taistella ja on aika etsiä muita ratkaisuja - jääräpäinen taistelu viimeiseen saakka mistään mitään piittaamatta on ehkä sittenkin lopulta useimmiten huono ratkaisu..

Totta, ja kevennyksenä voisin sanoa, että taktiikka toimii ainoastaan zombien hyökyessä joka kulman takana fiktiivisten merkkien yhteydessä.
 
ctg kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Mitä jos armeija ei luovuttanut taikka kokenut täydellisiä tappioita vaan poliittinen johto luovutti? Annetaanko naapurin saapastella tontille ilman mitään murinoita? Tai mitä jos poliittinen johto likvidoidaan heti kättelyssä?

Mahdotonta sanoa..jotta tilannetta voisi arvioida, pitäisi olla huomattavan tarkka kuva siitä mikä on kokonaistilanne. Yleisestiottaen armeija on politiikan työkalu ja sen toiminta liittyy kiinteästi valtiojohdon harjoittamaan politiikkaan. Toisaalta voidaan myöskin kuvitella tilanne, jossa poliittinen johto on valmis luovuttamaan vaikka armeija olisikin taistelukykyinen. Tällöin avainasemassa on kaiketi armeijan ylin johto..tosin jos se toimii vastoin maan poliittisen johdon käskyjä, todennäköisesti ainakin osa meikäläisen armeijan henkilöstöstä ei siinä tilanteessa enää tottele armeijan johtoa jne jne jne.
Koetan siis sanoa, että kuvaamasi tilanne on niin moniulotteinen että on hyvin hankala arvioida sitä yleisellä tasolla. Jokainen tilanne pitäisi arvioida erikseen sen hetkisen tiedon ja tilanteen mukaan.

Tosin kyllähän esim 1944 armeijalla olisi ollut kyky jatkaa taistelua, poliittinen johto sensijaan pyrki saamaan aikaiseksi rauhan, tarvittaessa meille jostain näkökulmasta hyvinkin epäedullisin ehdoin..joka sitten kuitenkin osoittautui aikalailla oikeaksi ratkaisuksi. Armeijalla olisi ollut kykyä jatkaa taistelua, Saksan apua olisi varmastikin saatu olosuhteet huomioiden kohtalaisen hyvinkin - mutta mihin se olisi johtanut? Todennäköisesti lopulta täyteen katastrofiin.. On aika taistella ja on aika etsiä muita ratkaisuja - jääräpäinen taistelu viimeiseen saakka mistään mitään piittaamatta on ehkä sittenkin lopulta useimmiten huono ratkaisu..

Totta, ja kevennyksenä voisin sanoa, että taktiikka toimii ainoastaan zombien hyökyessä joka kulman takana fiktiivisten merkkien yhteydessä.

Tupla totta,mutta on syytä muistaa että vaikka politiikot etsivät rauhaa tuolloin 44,niin juuri politiikot tekivät venäläisille selväksi että maan miehitys ei ole hyväksyttävää ja taistelua jatkettaisiin sitten vaikka seuraavat 50-vuotta. Rauhan tultua taas sotilaat uhrasivat itsensä asekätkennällä joka sai Stalinin perumaan päätöksen lähettää tiettyä komissaaria tänne joka oli kunnostautunut balttian maiden liittämisessä neuvostoliiton piiriin.

Mitä taas tulee Zombeihin olen tullut siihen tulokseen,että suomessa on hyvä asua,koska täällä Zombit kohmettuvat. Eivät juuri pysty liikkumaan.
 
Kapiainen kirjoitti:
Toistan siis sen, että kun armeija on romahtanut, on syytä tunnustaa tosiasiat ja myöntää tappio ja etsiä muut keinot selviytymiseen. "Älä taistele jos ei ole mitään voitettavaa" taisi sanoa ainakin Erwin Rommel..järki pitää olla mukana taistellessakin. Hinnalla millä hyvänsä ei kannata taistelua jatkaa loputtomiin.

"Ensimmäisessä vaiheessa ilmavoimat, sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukot ja tiedustelupalvelujen (FSB ja SVR) taistelujoukot suorittavat iskuja vihollisen tärkeimpien kohteiden valloittamiseksi tai tuhoamiseksi ja vihollisen sotilaallisen ja poliittisen johdon eliminoimiseksi. Tämän jälkeen maavoimien alayksiköitä ja sisäministeriön joukkoja - mieluummin taistelukokemusta omaavia joukkoja - tuodaan sotatoimialueelle. Niiden tehtävänä on ottaa tärkeimmät kohteet haltuunsa ja suorittaa "puhdistustoimia" alueella. Sen jälkeen ne, yhdessä paikallisen väestön venäjänmielisistä muodostetun miliisin avulla, ottavat haltuunsa koko vallatun alueen ja varmistavat kansallismielisten henkilöiden eliminoimisen ja joidenkin väestön osien karkottamisen joiltakin alueilta. On korostettava ettei paikallisia viranomaisia tarvita erikoisoperaatiossa muuten kuin siinä tapauksessa että ne ovat hyödyllisiä sotilaallisen alueellisen kontrollin tukena."

-Venäläisen strategisen iskun doktriinin kuvaus, Anton Surikov 1996-

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1352

Aika paskan hailee, vaikka IED-iskun johdosta joku pekkasauri naulattaisiinkin korvistaan puuhun. Minulla on ihan itsekkäät ja henkilökohtaiset syyt laittaa hanttiin tuollaisessa keississä, koska pidän mitä tahansa parempana vaihtoehtona kuin sitä, mitä tuo lainattu teksti antaa ymmärtää eli niskalaukausta jossain montun reunalla tai lopunikää kestävää lusimista jossain keskitysleirissä.

Tuo on tosin ihan vain bluffia ja tyhjää puhetta? Eihän sellainen sivistysmaa kuin Venäjä tuollaista tekisi? Eihän?
 
Sissisotaan kannattaa valmistautua poliittisista syistä. Se heikentää hyökkääjän kannalta mahdollisella sodalla saavutettavissa olevia hyötyjä, kun jo ennakolta on tiedossa ettei pelkkä armeijan lyöminen riitä. Kun tähän sissitoiminnan valmisteluun lisätään valmistautuminen sissitoimintaan myös ulkomailla, tulee sodasta hyökkääjän kannalta entistä vaarallisempi.

Miksi me emme soluttaisi nukkuvia agentteja vieraisiin valtioihin, kun suuremmatkin maat näin tekevät? Myös koulutuksellinen, materiaalinen ja taloudellinen valmistelu olisi syytä suorittaa rauhan aikana. Räjähteet ja aseet eivät paljoa maksa ja sopivasti pakattuna ne säilyisivät ulkomaisissa kätköissä kymmeniä vuosia. Resursseja tämä sitoisi vähän. Ja onhan niitä tonttikauppoja muutkin harrastaneet. :dodgy:

Sissitoimintaan ei tarvitse ryhtyä, mutta olisi hyvä säilyttää tämäkin vaihtoehto.
 
JOKO kirjoitti:
Sissisotaan kannattaa valmistautua poliittisista syistä.

Tuo on muuten hyvä pointti. Niin kauan kun sissitoiminta jatkuu, niin valloittaja ei voi väittää, että valloitettujen alueiden väestö on tyytyväinen nyky tilaan. Jos kansa on tyytymätön, niin se vie legimiteettiä valloitukselta.
 
aj77 kirjoitti:
mutta on syytä muistaa että vaikka politiikot etsivät rauhaa tuolloin 44,niin juuri politiikot tekivät venäläisille selväksi että maan miehitys ei ole hyväksyttävää ja taistelua jatkettaisiin sitten vaikka seuraavat 50-vuotta. Rauhan tultua taas sotilaat uhrasivat itsensä asekätkennällä joka sai Stalinin perumaan päätöksen lähettää tiettyä komissaaria tänne joka oli kunnostautunut balttian maiden liittämisessä neuvostoliiton piiriin.

Minusta on Suomalaiskansallisen tyypillistä sinisilmäisyyttä uskoa, että asekätkennällä ym olisi tosiasiassa ollut mitään merkitystä sen suhteen miehitetäänkö Suomi vai ei.. Suomella ei olisi ollut kerrassaan mitään sanomista jos Stalin olisi päättänyt laittaa Suomen kyykkyyn - ei Stalinia tai Puna-armeijaa juurikaan joku Suomen kaltainen pikkuvaltio ja sen olettoman pieni armeija olisi pelottanut minkään vertaa - jos Suomi olisi alkanut ämpyilemään, olisi sen jälkeen kun Japani saatiin kyykkyyn, tungettu Suomeen niin paljon panssaria ja miehiä että maa olisi ollut muutamassa päivässä täydellisesti Puna-armeijan hallussa. Se, ettei niin käynyt, on mielestäni luettava poliitikkojen ansioksi - ei armeijan eikä varsinkaan asekätkennän. Jo sekin on nykytiedon valossa päivänselvää että Kannas kesti tosiasiassa vain sen takia, että Puna-armeijalle tuli kiire Berliiniin..Suomi sai hyökkäyksen ensimmäisen vaiheen torpattua - toinen vaihe jäi olosuhteiden muuttuessa odottamaan toteutustaan..ja se johtui ihan muista tekijöistä kuin Suomen armeijasta.. Meillä vain on ollut ihmeellinen kyky selittää tappio sodassa upeaksi voitoksi..
 
Kapiainen kirjoitti:
aj77 kirjoitti:
mutta on syytä muistaa että vaikka politiikot etsivät rauhaa tuolloin 44,niin juuri politiikot tekivät venäläisille selväksi että maan miehitys ei ole hyväksyttävää ja taistelua jatkettaisiin sitten vaikka seuraavat 50-vuotta. Rauhan tultua taas sotilaat uhrasivat itsensä asekätkennällä joka sai Stalinin perumaan päätöksen lähettää tiettyä komissaaria tänne joka oli kunnostautunut balttian maiden liittämisessä neuvostoliiton piiriin.

Minusta on Suomalaiskansallisen tyypillistä sinisilmäisyyttä uskoa, että asekätkennällä ym olisi tosiasiassa ollut mitään merkitystä sen suhteen miehitetäänkö Suomi vai ei.. Suomella ei olisi ollut kerrassaan mitään sanomista jos Stalin olisi päättänyt laittaa Suomen kyykkyyn - ei Stalinia tai Puna-armeijaa juurikaan joku Suomen kaltainen pikkuvaltio ja sen olettoman pieni armeija olisi pelottanut minkään vertaa - jos Suomi olisi alkanut ämpyilemään, olisi sen jälkeen kun Japani saatiin kyykkyyn, tungettu Suomeen niin paljon panssaria ja miehiä että maa olisi ollut muutamassa päivässä täydellisesti Puna-armeijan hallussa. Se, ettei niin käynyt, on mielestäni luettava poliitikkoken ansioksi - ei armeijan eikä varsinkaan asekätkennän. Jo sekin on nykytiedon valossa päivänselvää että Kannas kesti tosiasiassa vain sen takia, että Puna-armeijalle tuli kiire Berliiniin..Suomi sai hyökkäyksen ensimmäisen vaiheen torpattua - toinen vaihe jäi olosuhteiden muuttuessa odottamaan toteutustaan..ja se johtui ihan muista tekijöistä kuin Suomen armeijasta.. Meillä vain on ollut ihmeellinen kyky selittää tappio sodassa upeaksi voitoksi..

No historia kertoo toista. Stalin kuuli asekätkennästä ja todennäköisesti vielä vähän paisuteltua tietoa. Teki päätöksensä sen jälkeen ja suomi jäi suomeksi.
 
SJ kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Sissisotaan kannattaa valmistautua poliittisista syistä.

Tuo on muuten hyvä pointti. Niin kauan kun sissitoiminta jatkuu, niin valloittaja ei voi väittää, että valloitettujen alueiden väestö on tyytyväinen nyky tilaan. Jos kansa on tyytymätön, niin se vie legimiteettiä valloitukselta.

Totta! Tosin sekin on sitten oman pohdintansa paikka olisiko Suomen kansa kansana valmis sissisotaan...ja jos se olisi siihen valmis ryhtymään, niin kuinka pitkään se sitä kestäisi..epäilen vahvasti että ei alkua pidemmälle.
 
Kapiainen kirjoitti:
SJ kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Sissisotaan kannattaa valmistautua poliittisista syistä.

Tuo on muuten hyvä pointti. Niin kauan kun sissitoiminta jatkuu, niin valloittaja ei voi väittää, että valloitettujen alueiden väestö on tyytyväinen nyky tilaan. Jos kansa on tyytymätön, niin se vie legimiteettiä valloitukselta.

Totta! Tosin sekin on sitten oman pohdintansa paikka olisiko Suomen kansa kansana valmis sissisotaan...ja jos se olisi siihen valmis ryhtymään, niin kuinka pitkään se sitä kestäisi..epäilen vahvasti että ei alkua pidemmälle.

Itse en epäilisi sen jatkumista, jos se saadaan käyntiin. Ja jos sitä ennen on ollut käynnissä konventionaalinen sota, niin siitä voisi saada järjestettyä asia niin, että sissitoiminta on vain jatkumoa.
 
Laajamittainen sissisota tai edes sen mahdollisuus estää tehokkaasti vihollisen kansanmurha-aikeet. Mikäli vihollinen siitä huolimatta aikoo niihin ryhtyä, voi kansa sentään kuolla taistellen eikä kuin lampaat, kuopan reunalla luoti takaraivossa.
 
hessukessu kirjoitti:
Laajamittainen sissisota tai edes sen mahdollisuus estää tehokkaasti vihollisen kansanmurha-aikeet. Mikäli vihollinen siitä huolimatta aikoo niihin ryhtyä, voi kansa sentään kuolla taistellen eikä kuin lampaat, kuopan reunalla luoti takaraivossa.

Ei se kansanmurha ja siviilien joukkotappamiset sovi suomeen vaikka kuinka sissisodittaisi. Vai kostaisiko miehittäjä hakemalla joka toisen toijalan asukkaan. Tokkopa. Saisivat vain kansan vihat niskaansa. Vaarallisin asia siviileille on suomen omat pro venäjämieliset. Kuten aina he ovat kaikkein vaarallisimmat,mutta toisaalta kunnon vastarintaliike pistää ne kylmäksi aina kuin sellainen vain paljastuu. Uskonnolliset syyt maailmalla saa pahoja tekoja aikaiseksi ja monesti niihin liittyy pitkä rinnakkaiselo samassa maassa. Kuten serbit,tai ruanda tai syyria. Sitten kun kaksi täysin eri kansaa eri maista niin harvemmin mitään kunnon siviilijulmuuksia näke kostotoimina. Yksittäisen sotilaan teot tietenkin eriasia. Ei jenkitkään kiikkuun afgaaneja laittanu vaikka kokoajan tehtiin jäynää.
 
Tshetsenia, Viro, Latvia, Liettua ja oikeastaan kaikki ex-neuvostotasavallat ovat toki vain yksittäistapauksia. Rajan takana asuu näennäisesti länsimaistunut barbaarikansa, joka on ainakin viimeiset 1000 vuotta kostanut kaiken mahdollisen siviileille ja melkein poikkeuksetta pistänyt voittonsa jälkeen pystyyn kansanmurhan. Yksittäistapauksia, sano.

Voit luottaa aivan varmasti siihen, että jos Toijalassa vetäistään viiksilangan kanssa kylkkäri bemarin kylkeen, niin joku sen maksaa ja maksajana on todennäköisesti lähimmän kylän miespuoleinen väestö. Sitä miinaa ei tarvitse välttämättä edes kosauttaa. Terroriin riittää se, että kyse on potentiaalisista kapinallisista.
 
pstsika kirjoitti:
Tshetsenia, Viro, Latvia, Liettua ja oikeastaan kaikki ex-neuvostotasavallat ovat toki vain yksittäistapauksia. Rajan takana asuu näennäisesti länsimaistunut barbaarikansa, joka on ainakin viimeiset 1000 vuotta kostanut kaiken mahdollisen siviileille ja melkein poikkeuksetta pistänyt voittonsa jälkeen pystyyn kansanmurhan. Yksittäistapauksia, sano.

Voit luottaa aivan varmasti siihen, että jos Toijalassa vetäistään viiksilangan kanssa kylkkäri bemarin kylkeen, niin joku sen maksaa ja maksajana on todennäköisesti lähimmän kylän miespuoleinen väestö. Sitä miinaa ei tarvitse välttämättä edes kosauttaa. Terroriin riittää se, että kyse on potentiaalisista kapinallisista.
Näinpä Molempia sukupuolia koskeva asevevollisuus ja mummot ja vaaritkin kertauksiin, niin tuota pulmaa voidaan minimoida.. Kätköt kannattaa valmistella hyvissä ajoin ennen kuin aselupa yms varautumista rajoittavat lait tiukkenevat vielä nykyisestäänkin.
:camo::camo::camo: :camo::camo::camo: :camo::camo::camo: >>> :lanssi:
PS. eipä tämä oma maamme/kansammekaan kovin "länsimaistunut" ole noin suuremmassa mittakaavassa ja kyllä täältäkin on osattu kosto- tai iskuosastoja rajan taa lähettää mutta vasta sen jälkeen kun vainovenäläinen on ahistellu yli sietokynnyksen ja sitäpaitsi viiksilanka alkaa olla vanhanaikaista muutoin kuin korjaussarjaan kuuluvana.
 
aj77 kirjoitti:
Ei se kansanmurha ja siviilien joukkotappamiset sovi suomeen vaikka kuinka sissisodittaisi. Vai kostaisiko miehittäjä hakemalla joka toisen toijalan asukkaan. Tokkopa. Saisivat vain kansan vihat niskaansa. Vaarallisin asia siviileille on suomen omat pro venäjämieliset. Kuten aina he ovat kaikkein vaarallisimmat,mutta toisaalta kunnon vastarintaliike pistää ne kylmäksi aina kuin sellainen vain paljastuu. Uskonnolliset syyt maailmalla saa pahoja tekoja aikaiseksi ja monesti niihin liittyy pitkä rinnakkaiselo samassa maassa. Kuten serbit,tai ruanda tai syyria. Sitten kun kaksi täysin eri kansaa eri maista niin harvemmin mitään kunnon siviilijulmuuksia näke kostotoimina. Yksittäisen sotilaan teot tietenkin eriasia. Ei jenkitkään kiikkuun afgaaneja laittanu vaikka kokoajan tehtiin jäynää.

Siitä voi olla montaa mieltä miten esim USAn sotilaat/USAN hallituksen käskynalaisina ovat toimineet Afganistanissa ja Irakissa - aika paljon on kuitenkin näyttöä siitä että tapahtumiin osattomia on aika surutta otettu hengiltä - enkä sitä lähde sen enempää välttämättä edes kritisoimaan, koska tilanne tekee melkein kenestä tahansa "varkaan".
Mitä sitten tulee Venäläisiin, niin sikäläisellä armeijalla on aika raju perinne länsimaisittain katsoen tarpeettoman ja ylimoitetun väkivallan käyttöön miehitetyillä alueilla.
Henk.koht en pysty lähtemään siitä ajatuksesta että Venäläiset olisivat armeijana jotenkin inhimillistyneet, eivätkä olisi valmiit lähtemään tapahtumiin osattomiin siviileihin kohdistuviin ylimoitettuihin väkivaltaisuuksiin.

Omalta osaltani tuskin tulisin osallistumaan millään lailla mihinkään harkitsemattomaan "vastarintaliikeleikkiin" - pidän koko ajatusta vastuuttomana, loppujenlopuksi itsekkäänä ja ajattelemattomana toimintana. Sotatoimien tarkoitus on säilyttää maan itsemääräämisoikeus ja turvata kansalaisten elinolosuhteet..ja jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, että aseilla ei tilannetta voida kuin pahentaa..ja siinä vaiheessa on oltava rohkeutta myös luopua aseiden kalistelusta ja etsiä muita keinoja.
 
Back
Top