Vonka
Supreme Leader
hakien....lopulta jokainen puolue haki nostetta sitten samalla tavalla. Pl. RKP ja muutama oikeistolainen pikkupuolue.
Vuoden 1973 jälkeen kaikki paitsi Perustuslaillinen oikeistopuolue ja SMP olivat KGB:n käpälässä. Siis myös RKP oli. RKP:n puoluesihteeri Henry Olander oli KGB:n kontaktipinta ja hänen kotiryssänsä oli Valentin Kossov.
Kalevi Sorsa oli tuore takuumies sille, että demokratia tapettiin. Aivot suunnitelman takana olivat Tehtaankadulla. Mies oli Mihail Kotov.
1970-luvun alussa Kalevi Sorsa nousi muutamassa vuodessa tuntemattomuudesta pääministeriksi, ja hänen ensimmäinen suuri tehtävänsä oli junailla Kekkosen valinta poikkeuslailla. Jotta se olisi onnistunut, piti hajottaa SMP, sillä Vennamo oli esteenä. Sekin onnistui. Keskustan kunniaksi on sanottava, että Kekkonen joutui pakottamaan sen Sorsan rinnalle hallitukseen.
Kokoomuksen, RKP:n ja liberaalien joukossa poikkeuslain vastustajilla oli enemmistö. Oli nähtävissä, että eduskunnasta löytyvät ainakin ne tarvittavat kolmekymmentäneljä kansanedustajaa, joilla koko hanke kaadettaisiin. SMP:n kahdeksantoista edustajan ryhmä oli tässä avainasemassa.
Sorsa keksi. Jotta SMP saataisiin hajalle, oli muutettava valtion varoista maksetun puoluetuen jakoperusteita. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen lain muuttamiseksi, ja esitys kävi läpi tavallisen käsittelyjärjestyksen eduskunnassa. Lain muutos tehtiin räätälintyönä vain tähän tarkoitukseen.
Puoluetuki siirtyi alkuperäiseltä SMP:lta siitä eronneelle ryhmäkunnalle, joka ryhtyi käyttämään nimeä Suomen kansan yhtenäisyyden puolue, SKYP. Jottei uudella lailla aiheutettaisi kapinailmiöitä muissa puolueissa, lakiin säädettiin määräys, että vähintään puolet eduskuntaryhmästä on siirryttävä toiseen puolueeseen, ennen kuin puoluetuen vähentäminen kansanedustajia menettävältä ja puoluetuen lisääminen kansanedustajia vastaanottavalle puolueelle kävisi mahdolliseksi.
Kokoomus oli helppo nakki, koska hommaan kytkettiin EEC eli talous. Kekkosta perinteisesti arvostelleet piirit olivat nyt tilanteessa, jossa vain Kekkosen avulla voitiin saavuttaa sellaista, mikä Kekkosen vastustajille oli tärkeätä. Tämä ristiriitaisuus ulottui keskustapuolueeseen asti.
Lasse Lehtisen väitöskirjasta:
Kotov oli se mies kulisseissa, joka jälleen auttoi Kekkosta kokoamaan palapelin, jossa yhdistyivät Neuvostoliiton etu, Kekkosen etu ja vieläpä Suomen etu. Kun Suomi saisi EEC-sopimuksen, Kekkonen jatkoajan presidentiksi ja Neuvostoliitto ETYK:n, kaikki olisivat voittaneet. Kekkonenkin ihaili kummisetänsä taitavuutta. Tiedustelumies Kotov näet "tiesi kaiken", sellaistakin suomalaisesta yhteiskunnasta, mitä Kekkonen ei tiennyt - ja se oli paljon se. Kotov oli sosialidemokraattienkin mielestä "ryssistä kovin".
Mitä KGB:hen tulee, tutkija Jukka Seppinen on löytänyt seuraavat nimet jäävuoren huipulta eli näiden herrojen KGB-kontaktipinnan laajuus on ollut hyvin suuri.
Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.
Viimeksi muokattu: