Smith: Venäjä testaa ja vaikuttaa

hakien....lopulta jokainen puolue haki nostetta sitten samalla tavalla. Pl. RKP ja muutama oikeistolainen pikkupuolue.

Vuoden 1973 jälkeen kaikki paitsi Perustuslaillinen oikeistopuolue ja SMP olivat KGB:n käpälässä. Siis myös RKP oli. RKP:n puoluesihteeri Henry Olander oli KGB:n kontaktipinta ja hänen kotiryssänsä oli Valentin Kossov.

Kalevi Sorsa oli tuore takuumies sille, että demokratia tapettiin. Aivot suunnitelman takana olivat Tehtaankadulla. Mies oli Mihail Kotov.

1970-luvun alussa Kalevi Sorsa nousi muutamassa vuodessa tuntemattomuudesta pääministeriksi, ja hänen ensimmäinen suuri tehtävänsä oli junailla Kekkosen valinta poikkeuslailla. Jotta se olisi onnistunut, piti hajottaa SMP, sillä Vennamo oli esteenä. Sekin onnistui. Keskustan kunniaksi on sanottava, että Kekkonen joutui pakottamaan sen Sorsan rinnalle hallitukseen.

Kokoomuksen, RKP:n ja liberaalien joukossa poikkeuslain vastustajilla oli enemmistö. Oli nähtävissä, että eduskunnasta löytyvät ainakin ne tarvittavat kolmekymmentäneljä kansanedustajaa, joilla koko hanke kaadettaisiin. SMP:n kahdeksantoista edustajan ryhmä oli tässä avainasemassa.

Sorsa keksi. Jotta SMP saataisiin hajalle, oli muutettava valtion varoista maksetun puoluetuen jakoperusteita. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen lain muuttamiseksi, ja esitys kävi läpi tavallisen käsittelyjärjestyksen eduskunnassa. Lain muutos tehtiin räätälintyönä vain tähän tarkoitukseen.

Puoluetuki siirtyi alkuperäiseltä SMP:lta siitä eronneelle ryhmäkunnalle, joka ryhtyi käyttämään nimeä Suomen kansan yhtenäisyyden puolue, SKYP. Jottei uudella lailla aiheutettaisi kapinailmiöitä muissa puolueissa, lakiin säädettiin määräys, että vähintään puolet eduskuntaryhmästä on siirryttävä toiseen puolueeseen, ennen kuin puoluetuen vähentäminen kansanedustajia menettävältä ja puoluetuen lisääminen kansanedustajia vastaanottavalle puolueelle kävisi mahdolliseksi.

Kokoomus oli helppo nakki, koska hommaan kytkettiin EEC eli talous. Kekkosta perinteisesti arvostelleet piirit olivat nyt tilanteessa, jossa vain Kekkosen avulla voitiin saavuttaa sellaista, mikä Kekkosen vastustajille oli tärkeätä. Tämä ristiriitaisuus ulottui keskustapuolueeseen asti.

Lasse Lehtisen väitöskirjasta:

Kotov oli se mies kulisseissa, joka jälleen auttoi Kekkosta kokoamaan palapelin, jossa yhdistyivät Neuvostoliiton etu, Kekkosen etu ja vieläpä Suomen etu. Kun Suomi saisi EEC-sopimuksen, Kekkonen jatkoajan presidentiksi ja Neuvostoliitto ETYK:n, kaikki olisivat voittaneet. Kekkonenkin ihaili kummisetänsä taitavuutta. Tiedustelumies Kotov näet "tiesi kaiken", sellaistakin suomalaisesta yhteiskunnasta, mitä Kekkonen ei tiennyt - ja se oli paljon se. Kotov oli sosialidemokraattienkin mielestä "ryssistä kovin".


Mitä KGB:hen tulee, tutkija Jukka Seppinen on löytänyt seuraavat nimet jäävuoren huipulta eli näiden herrojen KGB-kontaktipinnan laajuus on ollut hyvin suuri.

Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.
 
Viimeksi muokattu:
Vuoden 1973 jälkeen kaikki paitsi Perustuslaillinen oikeistopuolue ja SMP olivat KGB:n käpälässä. Siis myös RKP oli. RKP:n puoluesihteeri Henry Olander oli KGB:n kontaktipinta ja hänen kotiryssänsä oli Valentin Kossov.

Kalevi Sorsa oli tuore takuumies sille, että demokratia tapettiin. Aivot suunnitelman takana olivat Tehtaankadulla. Mies oli Mihail Kotov.

1970-luvun alussa Kalevi Sorsa nousi muutamassa vuodessa tuntemattomuudesta pääministeriksi, ja hänen ensimmäinen suuri tehtävänsä oli junailla Kekkosen valinta poikkeuslailla. Jotta se olisi onnistunut, piti hajottaa SMP, sillä Vennamo oli esteenä. Sekin onnistui. Keskustan kunniaksi on sanottava, että Kekkonen joutui pakottamaan sen Sorsan rinnalle hallitukseen.

Kokoomuksen, RKP:n ja liberaalien joukossa poikkeuslain vastustajilla oli enemmistö. Oli nähtävissä, että eduskunnasta löytyvät ainakin ne tarvittavat kolmekymmentäneljä kansanedustajaa, joilla koko hanke kaadettaisiin. SMP:n kahdeksantoista edustajan ryhmä oli tässä avainasemassa.

Sorsa keksi. Jotta SMP saataisiin hajalle, oli muutettava valtion varoista maksetun puoluetuen jakoperusteita. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen lain muuttamiseksi, ja esitys kävi läpi tavallisen käsittelyjärjestyksen eduskunnassa. Lain muutos tehtiin räätälintyönä vain tähän tarkoitukseen.

Puoluetuki siirtyi alkuperäiseltä SMP:lta siitä eronneelle ryhmäkunnalle, joka ryhtyi käyttämään nimeä Suomen kansan yhtenäisyyden puolue, SKYP. Jottei uudella lailla aiheutettaisi kapinailmiöitä muissa puolueissa, lakiin säädettiin määräys, että vähintään puolet eduskuntaryhmästä on siirryttävä toiseen puolueeseen, ennen kuin puoluetuen vähentäminen kansanedustajia menettävältä ja puoluetuen lisääminen kansanedustajia vastaanottavalle puolueelle kävisi mahdolliseksi.

Kokoomus oli helppo nakki, koska hommaan kytkettiin EEC eli talous. Kekkosta perinteisesti arvostelleet piirit olivat nyt tilanteessa, jossa vain Kekkosen avulla voitiin saavuttaa sellaista, mikä Kekkosen vastustajille oli tärkeätä. Tämä ristiriitaisuus ulottui keskustapuolueeseen asti.

Lasse Lehtisen väitöskirjasta:

Kotov oli se mies kulisseissa, joka jälleen auttoi Kekkosta kokoamaan palapelin, jossa yhdistyivät Neuvostoliiton etu, Kekkosen etu ja vieläpä Suomen etu. Kun Suomi saisi EEC-sopimuksen, Kekkonen jatkoajan presidentiksi ja Neuvostoliitto ETYK:n, kaikki olisivat voittaneet. Kekkonenkin ihaili kummisetänsä taitavuutta. Tiedustelumies Kotov näet "tiesi kaiken", sellaistakin suomalaisesta yhteiskunnasta, mitä Kekkonen ei tiennyt - ja se oli paljon se. Kotov oli sosialidemokraattienkin mielestä "ryssistä kovin".


Mitä KGB:hen tulee, tutkija Jukka Seppinen on löytänyt seuraavat nimet jäävuoren huipulta eli näiden herrojen KGB-kontaktipinnan laajuus on ollut hyvin suuri.

Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.
Tsekistiperseiden nuolijat, lakejat ja korruptutoituneet rikolliset! Ihmeekö ettei OCSE nähnyt koskasn mitään Ukrainassa, siinähän oli tuo Ilkka Kanerva :mad:
Ihmeekö että jopa NL on sanottu: "Курица не птица, Финляндия не заграница" . "Kana ei ole lintu, Suomi ei ole länsi". Kiitos tälläisten kremliperseiden nuolijoille, jotka nuolee ne vaikkei kukaan pyytäsikään!
 
Jaahas. Onko Erkki Tuomioja tosiaan KGB:n miehistöä?

Kontaktipinnalla tarkoitetaan tässä kotiryssiä, jotka olivat KGB:n virkailijoita ja jotka ohjasivat asioita kontaktien kautta "keskustelemalla" ja esittämällä toiveitaan, miten asiat piti Suomessa hoitaa. Jotkut toimittivat myös asiakirjoja, tai ainakin antoivat lounailla papereita. Näitä tarkkailtiin.
 
Mitä "Timo" edellä, sitä muut perässä :D

Golitsyn paljasti runsaasti Neuvostoliiton ja KGB:n asioita. Kokonaiset agenttiverkostot tulivat lännessä julki. Eräs merkittävimmistä paljastuksista oli tieto, että Urho Kekkonen oli vuodesta 1947 lähtien vuorovaikuttanut KGB:n kanssa agenttina nimeltä ”Timo”.

Koska pelkona oli se, että Golitsyn paljastaa koko vuoden 1961 noottikriisin olevan pelkästään Kekkosen ja KGB:n lavastus, jonka tarkoituksena oli turvata Kekkosen uudelleenvalinta, Kekkonen ja KGB käynnistivät mittavan peittelyoperaation. Siksi Suojelupoliisia estettiin tutkimasta asiaa, joka salattiin myös samalla ulkoministeriön virkamiehiltä ja jopa ulkoministeri Ahti Karjalaiselta.

Golitsyn tuli Suomessa tunnetuksi vasta vuonna 1984, jolloin ilmestyi hänen muistelmateoksensa New Lies for Old, The Communist Strategy of Deception and Disinformation. Kirjan päähenkilö on ”Timo” eli Urho Kekkonen.

-Wikipedia


1305919505414


Sellaista se oli siihen aikaan. Tärkeää olisi varmistaa, että tuo aika ei ikinä palaa.
 
Kontaktipinnalla tarkoitetaan tässä kotiryssiä, jotka olivat KGB:n virkailijoita ja jotka ohjasivat asioita kontaktien kautta "keskustelemalla" ja esittämällä toiveitaan, miten asiat piti Suomessa hoitaa. Jotkut toimittivat myös asiakirjoja, tai ainakin antoivat lounailla papereita. Näitä tarkkailtiin.
Just. No ketäs tässä sitten kehtaisi äänestää, mikäli perinteisten suurten puolueiden pääpiruilla on KGB-luurankoja kaapissa?
 
Viimeksi muokattu:
Vonka:
Mitä KGB:hen tulee, tutkija Jukka Seppinen on löytänyt seuraavat nimet jäävuoren huipulta eli näiden herrojen KGB-kontaktipinnan laajuus on ollut hyvin suuri.

Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.

Maanpetturuus.....tietääkseni yksi raskaimmista rikoksista. Tietysti kontaktin laatu..millainen se oli? äkkiseltään ainakaan Jaakko Laakson kohdalla, asiasta ei ole epäilyksen häivää.
 
Just. No ketäs tässä sitten kehtaisi äänestää, mikäli perinteisten suurten puolueiden pääpiruilla on KGB kontakteja?

Se oli silloin maan tapa. Kaikilla oli kotiryssä tai et ollut mitään. Koivistollakin, joka riuhtaisi meidät länsikurssille ja takaisin parlamentarismiin. Ainoa, joka ilmiselvästi jäi vanhoihin kaavoihin juntturiin, on Väyrynen.

Nuoremmissa poliitikoissa taitaa olla kuitenkin tulevaisuus. Puolueiden puheenjohtajistakaan yksikään ei ole varsinaisesti tuolta ajalta.
 
Se oli silloin maan tapa. Kaikilla oli kotiryssä tai et ollut mitään. Koivistollakin, joka riuhtaisi meidät länsikurssille ja takaisin parlamentarismiin. Ainoa, joka ilmiselvästi jäi vanhoihin kaavoihin juntturiin, on Väyrynen.

Nuoremmissa poliitikoissa taitaa olla kuitenkin tulevaisuus. Puolueiden puheenjohtajistakaan yksikään ei ole varsinaisesti tuolta ajalta.
Juu, mutta ministerisalkut jaetaan aina vanhoille edustajille. En haluaisi äänestää sellaista puoluetta, joka asettaa ministerin tehtävään itäänpäin kallellaan olevan poliitikon.
 
Viimeksi muokattu:
Se oli silloin maan tapa. Kaikilla oli kotiryssä tai et ollut mitään. Koivistollakin, joka riuhtaisi meidät länsikurssille ja takaisin parlamentarismiin. Ainoa, joka ilmiselvästi jäi vanhoihin kaavoihin juntturiin, on Väyrynen.

Nuoremmissa poliitikoissa taitaa olla kuitenkin tulevaisuus. Puolueiden puheenjohtajistakaan yksikään ei ole varsinaisesti tuolta ajalta.

Tosin uussuomettunein poliitikko on Paula Lehtomäki.

Tässä on tietenkin muistettava se, että nuoremmista poliitikoista moni on pääsemässä huipulle aikana jolloin Venäjän vaikutus Suomeen on lisääntymässä (tai lisääntyy kaiken aikaa, ei voida pelkästään puhua muodossa "lisääntymässä" - se on mielestäni liian vähättelevä) ja tällöin osan kohdalla tilanne voi kääntyä siihen, että nähdään oman edun kannalta järkevimpänä ryhtyä yhteistyöhön venäläistahojen kanssa (ja tietty tätä sitten myös perustellaan Suomen kansallisilla eduilla). Ja kun samalla on olemassa joukko merkittäviä poliitikkoja jotka ovat hankkineet kannuksensa Neuvostoliiton aikakaudella ja jotka tietävät "mikä on maan tapa" - houkutus ryhtyä tuumasta toimeen voi helpostikin saada myös vastakaikua suomalaisista poliitikoista.

Tavallaan huolestunut olen myös siitä, että Venäjä pyrkii lisäämään vaikutustaan erilaisissa kansalaisjärjestöissä ja luomaan verkostoja "kasvavaan sukupolveen", eikä kyseessä ole läheskään aina vilpitön osallistumisen halu. Jos Venäjä ei olennaisilta tavoiltaan muutukaan konkreettisesti tulevina vuosina niin tilanne voi Suomessakin muodostua varsin mielenkiintoiseksi jos erilaiset organisaatiot verkostuvat edelleen ja Venäjän näkymätön vaikutusvalta eripuolueissa lisääntyy - IPU on tällä hetkellä pieni tekijä mutta entäpä jos jonkin verkostoitumisen ja somen kautta Venäjä ulottaa lonkeronsa nuorten kannattajien kautta persuihin nykyistä olennaisesti tiukemmin? Tulevina vuosina voi muodostua entistäkin kohtalokkaammaksi se ettei 90-luvulla tehty selkeää pesäeroa suomettuneisuuden aikakauteen ja poliitikot tehneet tiliä teoistaan ja ettei tuolloin - kun "aikaikkuna" - todella oli auki tehty taloudellisen liittoutumisen ohella sotilaallista liittoutumista.

vlad.
 
Juu, mutta ministerisalkut jaetaan aina vanhoille edustajille. En haluaisi äänestää ehdokasta jossa ääneni auttaisi sellaista puoluetta, joka asettaa ministeriksi itäänpäin kallellaan olevan poliitikon ja pääsee käyttämään kovaa valtaa.

Näinhän Kataisen hallituksen liikenneministeri Merja Kyllönen (Vas.) juuri teki.
 
Tulevina vuosina voi muodostua entistäkin kohtalokkaammaksi se ettei 90-luvulla tehty selkeää pesäeroa suomettuneisuuden aikakauteen ja poliitikot tehneet tiliä teoistaan ja ettei tuolloin - kun "aikaikkuna" - todella oli auki tehty taloudellisen liittoutumisen ohella sotilaallista liittoutumista.

Samaa mieltä.
 
Ajat olivat toiset tuolloin. Kun "Timoa" tai muita tuon ajan päättäjiä ruimitaan niin on hyvä muistaa että jotain meni oikeinkin. Tietysti Unkari ja Tsekkoslovakia olivat jo lähtökohdiltaan erilaisessa asemassa mutta muistuttavat siitä että harmittomasta vastapelurista ei ollut kyse. Jaakko Laakson kohdalla kulkee raja.

Perseelleen homma meni siinä vaiheessa kun liityttiin Euroopan Unioniin. Viimeistään silloin olisi kaikki myyrät pitänyt siivota kokonaan pois. Ei rangaistusta, ei kunniaa. Vain pois vallasta. ME huom ME valittiin nämä presidenteiksi ja ministereiksi ja niitä kumarretaan vieläkin. Sipilässä saattaa olla alkua uudelle jos sille saadaan sivustatukea. Se on tällä kertaa kokoomus.

Äläkääkä tulkikko niin että jompaa kumpaa kannattaisin kympillä. Joku vaan on valittava ja demarit pitää saada nyt sivuun
 
Häh? Et oo tosissas. Käyttääkö liikenneministeri nykyään kovaa valtaa?

Tarkoitin lähinnä pää-, ulkoasiain-, valtiovarain-, ja puolustusministerin salkkua.

Mitä tuumaisit, jos liikenneministeri käynnistäsi Venäjän ehdotuksesta sellaisen jäänmurtajayhteistyön, jonka avulla Venäjä pääsisi käsiksi kuuntelu- ja seurantapoijujemme sijoitteluun ja Suomi ottaisi hoitaakseen suuren osan Itämeren ja Suomenlahden jäänmuurtamisesta vapauttaen venäläiset murtajat Jäämerelle?

Tällaisen prosessin aloitti Merja Kyllönen vuonna 2011.

200px-Merja_Kyll%C3%B6nen.jpg


Hänelle tuli myös keväällä 2014 aivan hirveä ja huomiota herättävä kiire saada runnotuksi Helsingin varakentän lakkauttaminen.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top