Eihän tuosta ole kahta sanaa - Kekkonen itse meni aivan liian pitkälle. Poliittinen kulttuuri rämettyi ja kyynistyi. Mutta se ei vielä tarkoita maanpetturuutta - ja noin historiallisessa perspektiivissa Neuvostoliitolle ei oikein jäänyt paljon iloa noista monista kontakteistaan. Suomi voitti pelin lopulta ylivoimaisesti.
Smith: Venäjä testaa ja vaikuttaa
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Eihän tuosta ole kahta sanaa - Kekkonen itse meni aivan liian pitkälle. Poliittinen kulttuuri rämettyi ja kyynistyi. Mutta se ei vielä tarkoita maanpetturuutta - ja noin historiallisessa perspektiivissa Neuvostoliitolle ei oikein jäänyt paljon iloa noista monista kontakteistaan. Suomi voitti pelin lopulta ylivoimaisesti.
Einomies1
Respected Leader
"Henkilöt, jotka ovat toimineet yhteistyössä Neuvostoliiton tai DDR:n salaisen palvelun kanssa, ovat käytännössä riski kaikille Venäjän vallasta vapautuneille valtioille. Erityisesti tilanteessa, missä Venäjä nyt on ryhtynyt uudelleen luomaan imperiumia ja nakertamaan naapurimaidensa suvereniteettiä, jokainen korkeissa tehtävissä oleva henkilö, jolla on luurankoja kaapissa, on helppo painostuksen kohde venäläisille."
"YYA-aika palautti Suomeen tsaarinaikaisen matelun. Intellektuelli toisensa jälkeen liittyi Kekkosen aikana ystävyyden ylistäjien joukkoon. Paavo Haavikko arveli, että Suomen ulkopolitiikka veisi henkisen selkärangan katkeamiseen. Hän tosin piti mätää opportunismia suomalaisten kansanluonteen ja hengen ytimenä ja suorastaan kansalaisuskontona.
Mallinen osoittaa toisaalta, että moni aluksi valheeseen mukaan lähtenyt intellektuelli (Paavo Rintala, Pentti Saarikoski ja Arvo Salo) kritisoi ajan valheellisuutta kirjoissaan jo 1980-luvulla.
Opportunismin takana oli kuitenkin selkeä idea, jota voinee minusta pitää koko YYA-ajattelun ideana. Mika Aaltola puhuu hämärryttämisestä. Samalla kun puhuttiin “ystävyydestä” ja näytettiin nöyriltä, ajettiin päättäväisesti Suomen etua. Hämärryttäminen johti kuitenkin itsepetokseen. Se oli suomettumisen ajan suurin tragedia: hämärrytetty vastarinta muuttui henkiseksi miehitykseksi. Nuori polvi vasemmalla alkoi oikeasti uskoa YYA-liturgiaan päinvastoin kuin Kekkosen ikäpolvi.
Yhdeksi traagisimmista hahmoista alistumisen kulttuurissa osoittautuu professori Matti Klinge. Klingelle Tukholman syndrooma on koko elämän ydinkokemus. Hän rakastui panttivangin ottajiin ja alkoi kirjoissaan edistää Venäjän asiaa."
"Suomettumisen ajan historian avaamista vastustetaan, eikä se ole ihme. Kyse ei ole vain Tiitisen listasta, historian ymmärtämisestä ja 70-luvun poliitikkojen tekojen kaivelusta.
Aleksanteri-Instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro analysoi Suomen ja Venäjän suhteita Ylen uutisessa “asiantuntijana”. Vielä 80-luvulla sama mies oli jatkuvassa yhteydessä DDR:n suurlähetystöön SKP:n edustajana. SKP
Vaikka Kangaspuro on näkyvin taistolainen, joka on siirtynyt taistolaisuudesta Venäjän uuden patriotismin ymmärtäjien joukkoon, koko taistolaisajan toimittajasukupolvi on edelleen vaikuttamassa mieliimme. Toimittajaporukka on onnistunut siirtämään ajatuksensa seuraavalle sukupolvelle. Taistolaisten iskulauseen ”Nato on rauhan perikato” sisältö on siirtynyt seuraavalle länsikriittiselle sukupolvelle."
Lukekaa koko juttu tuolta: http://sarastuslehti.com/2015/03/31/suomettumisen-luurangot/
Ensinnäkin: pidän Hanna Smithiä kaikista venäjänpolitiikan asiantuntijoista pätevimpänä koska kommenteissa puhuu kylmät tosiasiat eivätkä niihin tunnu vaikuttavan mitkään menneet ideologiat. Limnell ja Smith on ainakin CV:n puolesta pätevimmästä päästä arvioimaan itänaapurin hybridisota-ajattelua joten heitä pitäisi kuunnella valtakunnan ylintä tasoa myöden tarkasti......ja toimia sen mukaisesti.
"Klassiseen sotatilaan ei Smith usko siksikään, että se on konseptina kuollut. Kuten Krimin ja Ukrainan esimerkit osoittavat, nykyään käydään vain epämääräisiä aseellisia konflikteja – ei sotia.
Näissä ”konflikteissa” kukaan ei julista sotaa, kukaan ei myönnä hyökkäävänsä, mutta lopulta yhden valtion osa siirtyy osaksi toista valtiota."
Hyvin kiteytetty!
Tässä linkki niille jota kiinnostaa: http://www.jfklibrary.org/Asset-Viewer/BWC7I4C9QUmLG9J6I8oy8w.aspx
JFK:n puhe 10.6.1963 American Universityssä. Jälleen jäätävä puhe mielestäni erään kaikkien aikojen suurimpien joukkoon kuuluvalta valtionpäämieheltä jonka aika jäi niin lyhyeksi. Miten paljon hän saikaan aikaan ja miten paljon koki niiden kolmen vuoden aikana kun oli Yhdysvaltain presidenttinä!
Puhe käsittelee rauhaa ja kylmää sotaa sekä epäluottamusta idän ja lännen välillä joka on jälleen ajankohtainen. Mielenkiintoista miten samankaltainen tilanne alkaa olla kuin 52 vuotta sitten kun JFK yritti kaikin voimin löytää tietä ulos "uhkaavasta asevarustelun ja epäluottamuksen spiraalista". JFK myös mainitsi että "USA ei koskaan aloita sotaa vaan asevoimat on rauhaa varten". Miten kauas JFK:n linjasta USA ajautuikaan salamurhan ja vallankaappauksen jälkeen > Vietnam ja sitä seuranneet jatkuvat sodat maailmalla nykypäivään saakka ovat raunioittaneet JFK:n perimän ja antaneet oikeutuksen myös venäjälle valloitussotiin.
Suomi ja maailma tarvitsisi Kennedyn kaltaisia kolosseja johtamaan maailmaa ja näyttämään tietä kohti tulevaisuutta jossa "rauha ja vapaus" vallitsevat ilman toisiaan. Onko tällaisia johtajia enää olemassakaan? Kaikki vaan ajavat omaa etuaan ja kiistelevät ilman kykyä ja halua konsensukseen...
Mielenkiintoista puheessa on myös 3 pointsin tai kohdan käyttäminen. Mitä! Eikö Tami ja Stubb keksineetkään tuota?!
Samoilla linjoilla. Todellisia valtionpäämiehiä ja naisia ei tuosta ehdokasjoukosta oikein löydy ja todelliseen rooliin ja vaikutusvaltaiseen asemaan pääsevät vain harvat edustajat. Suhteilla pääsee eteenpäin ja niiden luominen vaatii taitoa ja aikaa vähintään sen 4 vuotta.
Kannattaa ehkä miettiä omaa vaihtoehtoa vähintään 1 kauden istuneista edustajista joilla on näyttöjä ja jotka on päässeet sisälle eduskuntatyöhön sekä jopa valiokuntiinkin. Siellä se vaikuttaminen tapahtuu! Muutoin mennään puolueiden vahvojen miesten johdolla ja yhteisellä kannalla josta ei hevin livetä.
Turvallisuuspolitiikka on ainoa josta vallitsee selkeä, yhteinen julkinen kanta. Se vaikuttaa olevan "mahdollisuus hakea NATO-jäsenyyttä tarvittaessa" ja ehkä ainoa muutos on tulevassa hallituksessa se että linjaa ei lukita kuten viimeksi tehtiin. Muuten mennään näin kuten nyt on päätetty jos ihmeitä ei tapahdu:
- PV saa rahaa lisää sen 50 milliä melko varmasti 2016 alkaen
- Ruotsin kanssa yhteistyö on vahvaa ja sitä lisätään
- enempiä liittoja ei haeta
- kyberturvallisuus ja tiedustelukyky kehityksen kärjessä
Sopii miettiä mikä olisi venäjän vastavoima jos EU hajoaisi? No ei mikään ainakaan taloudessa! Venäjän vastaiset pakotteet purkautuisivat ja Ukraina heitettäisiin susille. Ne maat jotka eivät olisi NATOssa (suomi) olisivat entistä vaikeammassa tilanteessa Venäjän talouden kohentuessa ja itsetunnon noustessa kuin teini-ikäisellä ensi varvin jälkeen. EU:n hajoaminen vain todistaisi Putinille että länsivallat on heikkoja ja nyt kasakan kannattaa ottaa se mikä on löyhästi kiinni.
Jos kahdesta pahasta pitää valita niin se on ehdottomasti EU ja liittovaltion uhka kuin hajonnut EU ja venäjän "kaveruus" + uus-suomettuminen ja "Paasikiven-Kekkosen linja".
Huolestuttavaa on kuulla eräiden poliitikkojen suusta sana "Paasikiven-Kekkosen linja" joka viittaa menneisyyteen ja YYA-aikaan. Tuo linja oli aikanaan elinehto jota määrittivät YYA ja Pariisin rauhansopimus 1947.
Noista vapauduttiin vasta 24 v. sitten joten tietyllä tapaa ulko- ja puolustuspolitiikkamme on vain sukupolven verran ollut täysin vapaata. Linjaa haetaan vieläkin mikä on ymmärrettävää mutta menneisyyteen ei voi palata.
Suomen suhde venäjään on nyt arvioitava uudelleen ja uudella tavalla, säilyttäen suhteet mutta huomioiden kylmät faktat ilman toiveajattelua.
Paasikiven-linja ei koskaan ollut muuta kuin linja poikkeusolojen sävyttämään tilanteeseen jonka piti olla hetkellinen. Kekkonen ja muut poliitikot venyttivät sitä paljon pidemmäksi kuin J.K. tarkoittikaan.
Paasikiven linja ja ulkopoliittinen ajattelu
Paasikiven linja edustaa erästä poikkeusolojen sävyttämää vaihetta Suomen ulkopolitiikassa. Näin ajatellen paino on käsitteen ensimmäisessä osassa, J. K. Paasikiven henkilössä. Se voidaan ymmärtää myös poliittiseksi traditioksi, joka luo pohjaa ulkopoliittiselle ajattelulle. Silloin korostetaan sanaa linja, joka tarkoittaa ajattelun ja käytännön ratkaisujen muodostamaa historiallista kokonaisuutta.
Käsitteenä Paasikiven linja vakiintui toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina ja se tarkoitti tuolloin Paasikiven johdolla harjoitettua ulkopolitiikkaa. Kysymys Paasikiven linjasta jakoi kuitenkin mielipiteitä pitkään. Keskeiseksi jakajaksi muodostui 1950-luvun lopulla kysymys hajoitetun politiikan jatkuvuudesta. Monien mielestä Paasikiven politiikka oli poikkeusolojen sanelemaa ja siten luonteeltaan ohimenevää. Paasikivi-Seura syntyi tuolloin pääosin sen ajatuksen varaan, että Paasikiven linja edustaa jotakin pysyvämpää ja eri aikoihin soveltuvaa suhtautumistapaa.
Paasikiven ulkopolitiikan perimmäisenä tavoitteena oli poistaa vuoden 1944 välirauhan tuoma poikkeustila ja palauttaa Suomelle täydet suvereenit oikeudet. Tämä edellytti, että Suomi solmii rauhansopimuksen liittoutuneiden kanssa sekä täyttää solmitun sopimuksen ehdot. Käytännössä tämä politiikka ulottui paljon odotettua pitemmälle, sillä vuoden 1947 Pariisin rauhansopimukseen sisältyi sellaisia Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja sisäistä ilmaisuvapautta sääteleviä määräyksiä, joista Suomi irtautui vasta Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tässä mielessä presidentti Urho Kekkonen jatkoi edeltäjänsä politiikkaa noudattaessaan näitä määräyksiä ja yrittäessään johdonmukaisesti saada niitä liittoutuneita edustavien Neuvostoliiton ja Iso-Britannian suostumuksella tulkituiksi, muutetuiksi tai kokonaan kumotuiksi.
Rauhansopimus kytki sisäpolitiikan kiinteästi kylmän sodan ajan ulkopolitiikkaan, sillä se takasi sotia edeltäneenä aikana maanalaisena toimineen kommunistisen puolueen toimintavapauden sekä kielsi liittoutuneisiin kohdistuvan propagandan ja niille vihamielisen järjestötoiminnan. Rauhansopimukseen nojaava ulkopolitiikka edellytti siten, että Suomi pysyttelisi syrjässä kylmän sodan sävyttämistä suurvaltain erimielisyyksiä ja sille ominaisesta ideologisesta vastakkainasettelusta.
Pariisin rauhansopimuksen näkökulmasta tarkastellen Paasikiven linja erottuu useimpien muiden vastaavassa asemassa olleiden maiden ulkopolitiikasta ja yleisemminkin kansainvälisessä politiikassa siinä johdonmukaisuudessa, jolla lähes viiden vuosikymmenen ajan valtakunnan kansainvälinen asema ja uskottavuus rakennettiin voittajien saneleman sopimuksen kunnioittamiseen ja noudattamiseen. Kyse ei ollut tietenkään alistumisesta vaan välttämättömyyden kääntämisestä hyveeksi. Tämä eettiskäytännöllinen periaate yhdisti Paasikiven ja hänen seuraajiensa harjoittaman käytännön ulkopolitiikan suomalaisen kansallisuusaatteen ja -liikkeen juuriin 1800-luvun puolivälissä, J. V. Snellmanin hegeliläiseen yhteiskuntafilosofiaan ja valtio-oppiin.http://www.paasikivi-seura.fi/3
Ajat oli sodan jälkeen erilaiset ja tuolla politiikalla tavoiteltiin vakautta "pitämällä ystävät lähellä ja vihollinen vielä lähempänä". Jälkiviisaana voi politiikkaa arvostella mutta suomella oli tuolloin vähän vaihtoehtoja koska olimme hävinneet sodan. Nyt emme ole olleet sodassa ja politiikka pitää uudistaa palvelemaan tulevaisuutta. Tämä vaatii tilintekoa ja puhdistusta kuten Tiitisen listan avaamista, tutkintaa ja syyllisten rankaisemista.
Myös poliittisesti ja ideologisesti ryvettyneet ja suomettuneet poliitikot pitää siirtää käpykaartiin tai ainakin pitää erossa ministerinsalkuista.
Einomies1
Respected Leader
"Henkilöt, jotka ovat toimineet yhteistyössä Neuvostoliiton tai DDR:n salaisen palvelun kanssa, ovat käytännössä riski kaikille Venäjän vallasta vapautuneille valtioille. Erityisesti tilanteessa, missä Venäjä nyt on ryhtynyt uudelleen luomaan imperiumia ja nakertamaan naapurimaidensa suvereniteettiä, jokainen korkeissa tehtävissä oleva henkilö, jolla on luurankoja kaapissa, on helppo painostuksen kohde venäläisille."
"YYA-aika palautti Suomeen tsaarinaikaisen matelun. Intellektuelli toisensa jälkeen liittyi Kekkosen aikana ystävyyden ylistäjien joukkoon. Paavo Haavikko arveli, että Suomen ulkopolitiikka veisi henkisen selkärangan katkeamiseen. Hän tosin piti mätää opportunismia suomalaisten kansanluonteen ja hengen ytimenä ja suorastaan kansalaisuskontona.
Mallinen osoittaa toisaalta, että moni aluksi valheeseen mukaan lähtenyt intellektuelli (Paavo Rintala, Pentti Saarikoski ja Arvo Salo) kritisoi ajan valheellisuutta kirjoissaan jo 1980-luvulla.
Opportunismin takana oli kuitenkin selkeä idea, jota voinee minusta pitää koko YYA-ajattelun ideana. Mika Aaltola puhuu hämärryttämisestä. Samalla kun puhuttiin “ystävyydestä” ja näytettiin nöyriltä, ajettiin päättäväisesti Suomen etua. Hämärryttäminen johti kuitenkin itsepetokseen. Se oli suomettumisen ajan suurin tragedia: hämärrytetty vastarinta muuttui henkiseksi miehitykseksi. Nuori polvi vasemmalla alkoi oikeasti uskoa YYA-liturgiaan päinvastoin kuin Kekkosen ikäpolvi.
Yhdeksi traagisimmista hahmoista alistumisen kulttuurissa osoittautuu professori Matti Klinge. Klingelle Tukholman syndrooma on koko elämän ydinkokemus. Hän rakastui panttivangin ottajiin ja alkoi kirjoissaan edistää Venäjän asiaa."
"Suomettumisen ajan historian avaamista vastustetaan, eikä se ole ihme. Kyse ei ole vain Tiitisen listasta, historian ymmärtämisestä ja 70-luvun poliitikkojen tekojen kaivelusta.
Aleksanteri-Instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro analysoi Suomen ja Venäjän suhteita Ylen uutisessa “asiantuntijana”. Vielä 80-luvulla sama mies oli jatkuvassa yhteydessä DDR:n suurlähetystöön SKP
Vaikka Kangaspuro on näkyvin taistolainen, joka on siirtynyt taistolaisuudesta Venäjän uuden patriotismin ymmärtäjien joukkoon, koko taistolaisajan toimittajasukupolvi on edelleen vaikuttamassa mieliimme. Toimittajaporukka on onnistunut siirtämään ajatuksensa seuraavalle sukupolvelle. Taistolaisten iskulauseen ”Nato on rauhan perikato” sisältö on siirtynyt seuraavalle länsikriittiselle sukupolvelle."
Lukekaa koko juttu tuolta: http://sarastuslehti.com/2015/03/31/suomettumisen-luurangot/
Ensinnäkin: pidän Hanna Smithiä kaikista venäjänpolitiikan asiantuntijoista pätevimpänä koska kommenteissa puhuu kylmät tosiasiat eivätkä niihin tunnu vaikuttavan mitkään menneet ideologiat. Limnell ja Smith on ainakin CV:n puolesta pätevimmästä päästä arvioimaan itänaapurin hybridisota-ajattelua joten heitä pitäisi kuunnella valtakunnan ylintä tasoa myöden tarkasti......ja toimia sen mukaisesti.
"Klassiseen sotatilaan ei Smith usko siksikään, että se on konseptina kuollut. Kuten Krimin ja Ukrainan esimerkit osoittavat, nykyään käydään vain epämääräisiä aseellisia konflikteja – ei sotia.
Näissä ”konflikteissa” kukaan ei julista sotaa, kukaan ei myönnä hyökkäävänsä, mutta lopulta yhden valtion osa siirtyy osaksi toista valtiota."
Hyvin kiteytetty!
Tässä linkki niille jota kiinnostaa: http://www.jfklibrary.org/Asset-Viewer/BWC7I4C9QUmLG9J6I8oy8w.aspx
JFK:n puhe 10.6.1963 American Universityssä. Jälleen jäätävä puhe mielestäni erään kaikkien aikojen suurimpien joukkoon kuuluvalta valtionpäämieheltä jonka aika jäi niin lyhyeksi. Miten paljon hän saikaan aikaan ja miten paljon koki niiden kolmen vuoden aikana kun oli Yhdysvaltain presidenttinä!
Puhe käsittelee rauhaa ja kylmää sotaa sekä epäluottamusta idän ja lännen välillä joka on jälleen ajankohtainen. Mielenkiintoista miten samankaltainen tilanne alkaa olla kuin 52 vuotta sitten kun JFK yritti kaikin voimin löytää tietä ulos "uhkaavasta asevarustelun ja epäluottamuksen spiraalista". JFK myös mainitsi että "USA ei koskaan aloita sotaa vaan asevoimat on rauhaa varten". Miten kauas JFK:n linjasta USA ajautuikaan salamurhan ja vallankaappauksen jälkeen > Vietnam ja sitä seuranneet jatkuvat sodat maailmalla nykypäivään saakka ovat raunioittaneet JFK:n perimän ja antaneet oikeutuksen myös venäjälle valloitussotiin.
Suomi ja maailma tarvitsisi Kennedyn kaltaisia kolosseja johtamaan maailmaa ja näyttämään tietä kohti tulevaisuutta jossa "rauha ja vapaus" vallitsevat ilman toisiaan. Onko tällaisia johtajia enää olemassakaan? Kaikki vaan ajavat omaa etuaan ja kiistelevät ilman kykyä ja halua konsensukseen...
Mielenkiintoista puheessa on myös 3 pointsin tai kohdan käyttäminen. Mitä! Eikö Tami ja Stubb keksineetkään tuota?!
Samoilla linjoilla. Todellisia valtionpäämiehiä ja naisia ei tuosta ehdokasjoukosta oikein löydy ja todelliseen rooliin ja vaikutusvaltaiseen asemaan pääsevät vain harvat edustajat. Suhteilla pääsee eteenpäin ja niiden luominen vaatii taitoa ja aikaa vähintään sen 4 vuotta.
Kannattaa ehkä miettiä omaa vaihtoehtoa vähintään 1 kauden istuneista edustajista joilla on näyttöjä ja jotka on päässeet sisälle eduskuntatyöhön sekä jopa valiokuntiinkin. Siellä se vaikuttaminen tapahtuu! Muutoin mennään puolueiden vahvojen miesten johdolla ja yhteisellä kannalla josta ei hevin livetä.
Turvallisuuspolitiikka on ainoa josta vallitsee selkeä, yhteinen julkinen kanta. Se vaikuttaa olevan "mahdollisuus hakea NATO-jäsenyyttä tarvittaessa" ja ehkä ainoa muutos on tulevassa hallituksessa se että linjaa ei lukita kuten viimeksi tehtiin. Muuten mennään näin kuten nyt on päätetty jos ihmeitä ei tapahdu:
- PV saa rahaa lisää sen 50 milliä melko varmasti 2016 alkaen
- Ruotsin kanssa yhteistyö on vahvaa ja sitä lisätään
- enempiä liittoja ei haeta
- kyberturvallisuus ja tiedustelukyky kehityksen kärjessä
Sopii miettiä mikä olisi venäjän vastavoima jos EU hajoaisi? No ei mikään ainakaan taloudessa! Venäjän vastaiset pakotteet purkautuisivat ja Ukraina heitettäisiin susille. Ne maat jotka eivät olisi NATOssa (suomi) olisivat entistä vaikeammassa tilanteessa Venäjän talouden kohentuessa ja itsetunnon noustessa kuin teini-ikäisellä ensi varvin jälkeen. EU:n hajoaminen vain todistaisi Putinille että länsivallat on heikkoja ja nyt kasakan kannattaa ottaa se mikä on löyhästi kiinni.
Jos kahdesta pahasta pitää valita niin se on ehdottomasti EU ja liittovaltion uhka kuin hajonnut EU ja venäjän "kaveruus" + uus-suomettuminen ja "Paasikiven-Kekkosen linja".
Huolestuttavaa on kuulla eräiden poliitikkojen suusta sana "Paasikiven-Kekkosen linja" joka viittaa menneisyyteen ja YYA-aikaan. Tuo linja oli aikanaan elinehto jota määrittivät YYA ja Pariisin rauhansopimus 1947.
Noista vapauduttiin vasta 24 v. sitten joten tietyllä tapaa ulko- ja puolustuspolitiikkamme on vain sukupolven verran ollut täysin vapaata. Linjaa haetaan vieläkin mikä on ymmärrettävää mutta menneisyyteen ei voi palata.
Suomen suhde venäjään on nyt arvioitava uudelleen ja uudella tavalla, säilyttäen suhteet mutta huomioiden kylmät faktat ilman toiveajattelua.
Paasikiven-linja ei koskaan ollut muuta kuin linja poikkeusolojen sävyttämään tilanteeseen jonka piti olla hetkellinen. Kekkonen ja muut poliitikot venyttivät sitä paljon pidemmäksi kuin J.K. tarkoittikaan.
Paasikiven linja ja ulkopoliittinen ajattelu
Paasikiven linja edustaa erästä poikkeusolojen sävyttämää vaihetta Suomen ulkopolitiikassa. Näin ajatellen paino on käsitteen ensimmäisessä osassa, J. K. Paasikiven henkilössä. Se voidaan ymmärtää myös poliittiseksi traditioksi, joka luo pohjaa ulkopoliittiselle ajattelulle. Silloin korostetaan sanaa linja, joka tarkoittaa ajattelun ja käytännön ratkaisujen muodostamaa historiallista kokonaisuutta.
Käsitteenä Paasikiven linja vakiintui toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina ja se tarkoitti tuolloin Paasikiven johdolla harjoitettua ulkopolitiikkaa. Kysymys Paasikiven linjasta jakoi kuitenkin mielipiteitä pitkään. Keskeiseksi jakajaksi muodostui 1950-luvun lopulla kysymys hajoitetun politiikan jatkuvuudesta. Monien mielestä Paasikiven politiikka oli poikkeusolojen sanelemaa ja siten luonteeltaan ohimenevää. Paasikivi-Seura syntyi tuolloin pääosin sen ajatuksen varaan, että Paasikiven linja edustaa jotakin pysyvämpää ja eri aikoihin soveltuvaa suhtautumistapaa.
Paasikiven ulkopolitiikan perimmäisenä tavoitteena oli poistaa vuoden 1944 välirauhan tuoma poikkeustila ja palauttaa Suomelle täydet suvereenit oikeudet. Tämä edellytti, että Suomi solmii rauhansopimuksen liittoutuneiden kanssa sekä täyttää solmitun sopimuksen ehdot. Käytännössä tämä politiikka ulottui paljon odotettua pitemmälle, sillä vuoden 1947 Pariisin rauhansopimukseen sisältyi sellaisia Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja sisäistä ilmaisuvapautta sääteleviä määräyksiä, joista Suomi irtautui vasta Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tässä mielessä presidentti Urho Kekkonen jatkoi edeltäjänsä politiikkaa noudattaessaan näitä määräyksiä ja yrittäessään johdonmukaisesti saada niitä liittoutuneita edustavien Neuvostoliiton ja Iso-Britannian suostumuksella tulkituiksi, muutetuiksi tai kokonaan kumotuiksi.
Rauhansopimus kytki sisäpolitiikan kiinteästi kylmän sodan ajan ulkopolitiikkaan, sillä se takasi sotia edeltäneenä aikana maanalaisena toimineen kommunistisen puolueen toimintavapauden sekä kielsi liittoutuneisiin kohdistuvan propagandan ja niille vihamielisen järjestötoiminnan. Rauhansopimukseen nojaava ulkopolitiikka edellytti siten, että Suomi pysyttelisi syrjässä kylmän sodan sävyttämistä suurvaltain erimielisyyksiä ja sille ominaisesta ideologisesta vastakkainasettelusta.
Pariisin rauhansopimuksen näkökulmasta tarkastellen Paasikiven linja erottuu useimpien muiden vastaavassa asemassa olleiden maiden ulkopolitiikasta ja yleisemminkin kansainvälisessä politiikassa siinä johdonmukaisuudessa, jolla lähes viiden vuosikymmenen ajan valtakunnan kansainvälinen asema ja uskottavuus rakennettiin voittajien saneleman sopimuksen kunnioittamiseen ja noudattamiseen. Kyse ei ollut tietenkään alistumisesta vaan välttämättömyyden kääntämisestä hyveeksi. Tämä eettiskäytännöllinen periaate yhdisti Paasikiven ja hänen seuraajiensa harjoittaman käytännön ulkopolitiikan suomalaisen kansallisuusaatteen ja -liikkeen juuriin 1800-luvun puolivälissä, J. V. Snellmanin hegeliläiseen yhteiskuntafilosofiaan ja valtio-oppiin.http://www.paasikivi-seura.fi/3
Ajat oli sodan jälkeen erilaiset ja tuolla politiikalla tavoiteltiin vakautta "pitämällä ystävät lähellä ja vihollinen vielä lähempänä". Jälkiviisaana voi politiikkaa arvostella mutta suomella oli tuolloin vähän vaihtoehtoja koska olimme hävinneet sodan. Nyt emme ole olleet sodassa ja politiikka pitää uudistaa palvelemaan tulevaisuutta. Tämä vaatii tilintekoa ja puhdistusta kuten Tiitisen listan avaamista, tutkintaa ja syyllisten rankaisemista.
Myös poliittisesti ja ideologisesti ryvettyneet ja suomettuneet poliitikot pitää siirtää käpykaartiin tai ainakin pitää erossa ministerinsalkuista.
Ylikansoitus, elinalueen muuttuminen elinkelvottomaksi, saastuminen, resurssien loppuminen ovat varmaankin sellaisia pikkujuttuja, jotka voivat avata varsinaisen Danten helvetin ja tien suurimittaisimmille sodille, mitä planeetalla on kuunaan nähty.
Se miten nyt käydään sotaa on hyvien aikojen ja suhteellisen rauhantilan ajan pikkukahakointia joiden pontimet ovat poliittisten järjestelmien erilaisuudessa, kuten kävi Venäjälle ja lännelle kiistassa kenen poliittista järjestelmää Ukraina toteuttaa - Venäjän vai lännen. Janukovitsh edusti venäläistä poliittista järjestelmää ja Poroshenko länsimaista poliittista järjestelmää.
Tästä olen samaa mieltä. Se mitä me vähiten kaipaisimme juuri nyt olisi Euroopan unionin hajoaminen. Euroopan unioni ja Euro-valuutta ovat Suomen vahvin selkänoja joka rajaa melko tehokkaasti Venäjän mahdollisuuksia painostaa Suomea. En ymmärrä miksi Venäjän mahdollisuuksia painostaa Suomea pitäisi lisätä eristämällä Suomi ihan itse eristäytymällä ikään kuin se jotain parantaisi.
Poliitikko harvemmin muuttaa mieltään. Suomettuneisuudella uransa tehneet haluavat edelleenkin perustaa Suomen ratkaisut suomettuneisuuteen ja Suomen puolueettomuuteen ja liittoutumattomuuteen ja eristäytyneisyyteen.
Mutta se varsinainen asia, hävisikö Suomi.
Minun mielestäni Suomi ei hävinnyt koska emme päätyneet neuvostotasavallaksi joka oli Stalinin ensisijainen tavoite. Kaikki muut entiseen Venäjän keisarikuntaan kuuluneet ja siitä Venäjän punaisen vallankumouksen melskeissä irtautuneet maat tulivat palautetuksi Neuvostoliittoon. Paitsi Suomi, joka säilytti demokratiansa ja itsenäisen valtion asemansa.
Viimeksi muokattu:
yrjö
Ylipäällikkö
Kyllä vain! Einomies kirjoittaa asiaa.
Sanonpa tuohon vielä vain, että niin Paasikivi kuin John Maynard Keyneskin kääntyisivät haudassaan jos tietäisivät mitä paskaa heidän nimissään 2015 väitetään. Jos Keynes olisi Antti Rinteen seurassa tänään, hän ei varmasti neuvoisi Rinnettä, että "Älä nyt vaan säästä ollenkaan". Samoin Paasikivi sanoisi varmasti, "Paavo, sinä senkin urpo, en minä tuota noin tarkoittanut"
Tulee mieleen vaan, että maata hallitaan vähällä järjellä ja oppeja tulkitaan ihan eri tavalla ja erilaisessa kontekstissa mihin ja milloin ne oli aikoinaan tarkoitettu.
Sanonpa tuohon vielä vain, että niin Paasikivi kuin John Maynard Keyneskin kääntyisivät haudassaan jos tietäisivät mitä paskaa heidän nimissään 2015 väitetään. Jos Keynes olisi Antti Rinteen seurassa tänään, hän ei varmasti neuvoisi Rinnettä, että "Älä nyt vaan säästä ollenkaan". Samoin Paasikivi sanoisi varmasti, "Paavo, sinä senkin urpo, en minä tuota noin tarkoittanut"
Tulee mieleen vaan, että maata hallitaan vähällä järjellä ja oppeja tulkitaan ihan eri tavalla ja erilaisessa kontekstissa mihin ja milloin ne oli aikoinaan tarkoitettu.
Niin, ei Paasikiven linja ollut mikään "rauhantahtoisten ja luottamuksellisten" välien pitämistä yllä Neuvostoliittoon/Venäjään kaikissa mahdollisissa tilanteissa vaan Suomen pragmaattinen ja joustava selviytyminen itsenäisenä Euroopan voimasuhteiden mullistuksissa. Paasikivi teki virheitä ja ehkä joskus aliarvioi idealismin merkitystä (vaikkakin omasi vain murto-osan Kekkosen täysin liiallisesta kyynisyydestä), mutta hän oli ehdottomasti suuri suomalaiskansallinen patriootti. Ei hän uskonut puheitaan ystävyydestä Stalinin Neuvostoliiton kanssa, ei Kekkonenkaan uskonut. Se että toitotettiin Neuvostoliiton "legitiimeistä turvallisuuseduista" tarkoitti sen ajatuksen lanseeraamista, että Neuvostoliitolla saattoi olla myös illegitiimejä turvallisuusetuja. Ja se, että Stalin seuraajineen tajusi tämän logiikan, perustui sille, että Suomen armeija ja suomalainen yhteiskunta olivat näyttäneet horjumattomuutensa ja yhtenäisyytensä pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa. Paasikivikin totesi 40-luvulla ja päiväkirjoissaan, että "tsekkejä emme ole", että jos NL menee hyväksyttävän rajan yli niin sitten soditaan, kävi kuinka kävi - rähisipä jollekin amerikkalaiselle toimittajalle, että menisi itse kiväärin kanssa taisteluhautaan (pelottavan epäsotilaallinen mielikuva). Vaikea kuvitella tuollaisia sanoja Benesin tai Masarykin suuhun.
Se mikä tässä uudessa tilanteessa pelottaa, on että tilanne voi ensimmäisen kerran lähes kolmeen vuosikymmeneen oikeasti kiristyä Itämerellä ja kiristyä nopeasti, ja että painostus myös meitä kohtaan voi myös yhtä nopeasti kasvaa (vaikkei mitään dramaattista marraskuun 30. päivää olekaan odotettavissa). Ja suurimpana heikkoutenamme pidän sitä, että kokematon, pehmeä ja osaamaton poliittinen eliittimme saattaa halvaantua tuollaisessa tilanteessa, yrittää kyyristellä ja välttää "provosoimista" eli puolustusvalmiuden järkeviä nostoja. Yhteiskunta halvaantuu yläkerroksista käsin - jos meillä on päättäväinen, kylmäverinen ja luja johto niin tämä kansa kyllä seuraa sitä. Mutta jos johto on heikko, epäröivä ja pelokas niin se heijastuu nopeasti alemmaksi.
Se mikä tässä uudessa tilanteessa pelottaa, on että tilanne voi ensimmäisen kerran lähes kolmeen vuosikymmeneen oikeasti kiristyä Itämerellä ja kiristyä nopeasti, ja että painostus myös meitä kohtaan voi myös yhtä nopeasti kasvaa (vaikkei mitään dramaattista marraskuun 30. päivää olekaan odotettavissa). Ja suurimpana heikkoutenamme pidän sitä, että kokematon, pehmeä ja osaamaton poliittinen eliittimme saattaa halvaantua tuollaisessa tilanteessa, yrittää kyyristellä ja välttää "provosoimista" eli puolustusvalmiuden järkeviä nostoja. Yhteiskunta halvaantuu yläkerroksista käsin - jos meillä on päättäväinen, kylmäverinen ja luja johto niin tämä kansa kyllä seuraa sitä. Mutta jos johto on heikko, epäröivä ja pelokas niin se heijastuu nopeasti alemmaksi.
Einomies1
Respected Leader
Kyllä me olimme akselivaltojen eli häviäjän puolella ja samassa asemassa kuin Italia. Meidän käyttämämme sana"torjuntavoitto" kuitenkin tarkoitti 1944 suurhyökkäyksen pysäyttämistä siis oikeasti (vaikka saksa ja vapaaehtoisjoukot siinä avustivatkin). Tali-Ihantala, Vuosalmi, Äyräpää, Viipurinlahti, Nietjärvi, Lieksan suunta jne. ovat edelleenkin nimiä joilla on tietty kaiku ja pysyvä paikka suomen sotahistoriassa korkeimmilla paikoilla. Vaikka hävisimme, emme hävinneet niin ettemme olisi voineet neuvotella eli meitä ei "jyrätty" kuten monia muita maita ja tällä on merkitystä. Kaikkien virheiden ja tappioidenkin jälkeen viimeinen taistelu Kannaksella ja idässä olivat välttämättömiä jotta suomen kansa löysi itsensä vaikka se tapahtui tuskan kautta.
Se mikä ei tapa, vahvistaa on sanonta ja se päti kansakuntaan. Suomen miehet ja naiset tiesivät kovien rauhanehtojenkin ohessa että suomen kansa kestää paljon kunhan se on yhtenäinen ja suomen miehet kykenevät antamaan kenelle tahansa lujia iskuja. Ehdoitta antautuminen olisi tiennyt meille todella ankaraa tulevaisuutta kun ehdotkin olivat rankat. 1944 sodassa tapahtui muutakin joka vaikutti moneen asiaan mutten viitsi jauhaa nyt historiaa kun kaikki pääsääntöisesti tuntevat ja ymmärtävät asian.
Tällä hetkellä luotan ainoastaan Ylipäällikköön joka on ainoa todellinen "palvelusikäinen" valtiomies. PV:n johto nauttii myös luottamustani ehdottomasti. Toisaalta taas vaikka monet poliitikoista vaikuttavat märkäkorvilta jotka eivät kykene tulemaan ulos edes märästä paperipussista, vain todellinen kriisi tuo esiin taistelijat ja pelkurit....
Maidan
Respected Leader
Tämä on erityisen tärkeä, ja sen on myös tehtävä oikeasti. Suomenkin täytyy käydää omat kipupisteet läpi.
Jokainen joka näki NL:ttoa sisältäpäin, näki, koki, haistoi ja maistoi, ei voi kun ihmetellä joidenkin suomalaisten ihastumista sen ajan meininkiin. Kuinka ne julkeavat ylipäänsä ihailla fasismia? Neuvostojohtaijen, punikkiterroristien, ja sitten erityisesti diktaattori Stalinin meininki oli ihmishistorian julminta ja ruminta, mitä maan päällä oli nykysukupolvien aikana.Se oli itse asiassa paljon kierompaa ja julmempaa, mutta yhtä rikollista kun Hitlerin rikokset, ellei pahempaa. Kommunismi on utopia, jonka takia tapettu kymmenia miljoonia, Hitlerin fasismi on yhtä utopistinen ja sen takia tapettu kymmenet miljoonat. Siksi neuvostokommunismi ja Hitlerin fasismi ovat saman kolikon puolia. Hulluus ja absoluuttinen pahuus on niiden sisältö.
Muistan kun kutsuin yhdessä,ehkä elämäni paskimmassa ja alaarvoisessa foorumissa Suomessa, (ei Homma),punaiset "punikeiksi" niin sain sellaiset vihat niskaan itseään sivistyneenä ihmisinä pitäviltä, etten unohda koskaan. Vaikka itse punikit eivät kutsuneet itseään avoimesti terroristiksi, ne eivät kaihtaneet tätä sanaa. Heidän iskulauseetkin avoimesti huusi "punaisesta terrorista". Verestä. Ja sitä ne vuotikin. Ne olivat omissa iskulauseissa "tuhonnet koko maailmaa ihan perustan asti ja rakentaneet oman". "Se joka ei ollut mitään, tulee kaikeksi". Ja niinpa siellä nousi kaikki karvaiset rikolliset ja saivat aseet, Lenin ei edes piilottanut että hän tarvinnut näitä vihaisia ja kriminaaliajattelulla varustettuja pikkurikollisia enimmäkseen. Mutta totta on - heidän joukossa ei ollut merkittäviä ihmisiä, jos käsittää merkittävyydeltään ihmisen moraalia, rehellisyyttä, sivistyneisyyttä, luovutta, älyä ja muita ominaisuuksia, jotka ihmiskunta pitänyt suuressa arvossa aina , suuria ihmisiä isolla I:lla. Samaten on suuri ero miekkosella ja Miehellä. Miekkonen myy oman äidinsä ja vaimonsakin ja puukottaa selkään ystävänsä. Mies - ei koskaan.
Bolshevikit olivat juuri nämä miekkoset, valtaosin kriminaalit ja psykopaatit, heidän joukossaan olivat kierommat ja ovelimmat opportunistit ja helpon rahan/vallan haistajat, heidän joukossaan olivat vakavasti häirintyneetkin, mm sadistit ja umpi-idiotit. Valtaan todellakin tuli roskaväki. Sitten ne tulivat "kaikeksi", ja sitä mitä sitä seurasi, jatkuu nytkin.
Jos nykymaailmaan syntyisi samalla tavalla toimiva järjestö, sitä heti tietäisi terroristijärjestöksi. Mutta mitä vaivaa joitakin suomalaisia kun eivät halua nähdä nämä tosiasiat, hyppävät sen ajan historian yli tutustumatta faktoihin, ei kai vaan samat ominaisuudet?
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Alpo Rusikin pohtii Paasikiveä.
Paasikivi ymmärsi, että YYA-sopimus oli kuin magneetti, jota piti yrittää pitää etäällä, ettei joutuisi siihen kiinnitetyksi. Neuvostoliitto olisi halunnut sopimukseen evoluutioartiklan, joka olisi ollut tällainen magneetti. Hän varoitti, että neuvostodiplomaatteja sai Helsingissä tavata, mutta ei antautua ”magneettiseen kanssakäymiseen”. Niinikään hän varoitti kauppasuhteiden tarpeettomasta laajentamisesta, koska se merkitsisi vaarallisen riipuvuussuhteen syntymistä. Paasikivi sai artiklan torjutuksi, mutta ei sitä, että sopimuksen tulkinnasta syntyi vuosia hänen jälkeensä poliittisen kiistelyn kohde eikä sitä, että ”neuvostodiplomaatit”, KGB:n upseerit, saivat luotua ”magneettisen suhteen” satoihin suomalaisiin vaikuttajiin. Suomen saama moite ”suomettumisesta” 1970-luvulla ja sen jälkeenkin oli sikäli perusteltua, että sekä idänkaupassa että neuvostokanssakäymisessä luovuttiin Paasikiven varoituksista. Suomi ei kyennyt torjumaan henkisesti Neuvostoliiton painostusta. Juuri henkisestä kestokyvystä Paasikivi oli päiväkirjoissaan usein kirjoittanut, kun oli pohtinut, miten suomalaiset torjuisivat suurvallan alituisen painostuksen.
Paasikiveen on vedottu vielä vuonna 2015, kun on haluttu korostaa, että Suomella tulee olla erityissuhde Venäjän kanssa. Erityissuhde energiapolitiikassa tarkoittaa tänään sitä, että 50% Suomen energiatarpeesta saadaan tyydyteyksi Venäjän tuonnilla. Tällainen energiapoliittinen riippuvuus, erityissuhde, on ristiriidassa Paasikiven riippuvuusuhteen vaaroista esittämien varoitusten kanssa. On myös todennäköistä, että aikanaan Porkkalan palautuksen 1955 neuvotellut presidentti ei olisi tyytyväinen, kun hän saisi tietää, että Nord Stream- kaasuputkelle - ja sen omistavalle Gazprom-yhtiölle - on myönnetty ilman korvausta 50 vuoden oikeus käyttää Suomen talousaluetta Itämerellä. Paasikivi toimi ajassa, ja toivoi, että myös hänen seuraajansa näin menettelisivät. Hän tiesi hyvin, että kun ajat muuttuisivat, olisi Suomen voitava lujittaa kaikin keinoin läntistä yhteyttä. Vahva läntinen yhteys antoi selkänojan, jonka pohjalta oli vasta mahdollista harjoittaa tasavertaista yhteistyötä itänaapurin kanssa. Idänpolitiikassa ei tullut mennä pitemmälle kuin oli välttämätöntä. Tämä tulisi ymmärtää jälleen oikein, ja ”paasikiviläisittäin”, Krimin anastuksen ja Itä-Ukrainan sotilaallisen konfliktin jälkeen.
http://www.alporusi.fi/blogi/paasikivi-toimi-ajassa
Paasikivi ymmärsi, että YYA-sopimus oli kuin magneetti, jota piti yrittää pitää etäällä, ettei joutuisi siihen kiinnitetyksi. Neuvostoliitto olisi halunnut sopimukseen evoluutioartiklan, joka olisi ollut tällainen magneetti. Hän varoitti, että neuvostodiplomaatteja sai Helsingissä tavata, mutta ei antautua ”magneettiseen kanssakäymiseen”. Niinikään hän varoitti kauppasuhteiden tarpeettomasta laajentamisesta, koska se merkitsisi vaarallisen riipuvuussuhteen syntymistä. Paasikivi sai artiklan torjutuksi, mutta ei sitä, että sopimuksen tulkinnasta syntyi vuosia hänen jälkeensä poliittisen kiistelyn kohde eikä sitä, että ”neuvostodiplomaatit”, KGB:n upseerit, saivat luotua ”magneettisen suhteen” satoihin suomalaisiin vaikuttajiin. Suomen saama moite ”suomettumisesta” 1970-luvulla ja sen jälkeenkin oli sikäli perusteltua, että sekä idänkaupassa että neuvostokanssakäymisessä luovuttiin Paasikiven varoituksista. Suomi ei kyennyt torjumaan henkisesti Neuvostoliiton painostusta. Juuri henkisestä kestokyvystä Paasikivi oli päiväkirjoissaan usein kirjoittanut, kun oli pohtinut, miten suomalaiset torjuisivat suurvallan alituisen painostuksen.
Paasikiveen on vedottu vielä vuonna 2015, kun on haluttu korostaa, että Suomella tulee olla erityissuhde Venäjän kanssa. Erityissuhde energiapolitiikassa tarkoittaa tänään sitä, että 50% Suomen energiatarpeesta saadaan tyydyteyksi Venäjän tuonnilla. Tällainen energiapoliittinen riippuvuus, erityissuhde, on ristiriidassa Paasikiven riippuvuusuhteen vaaroista esittämien varoitusten kanssa. On myös todennäköistä, että aikanaan Porkkalan palautuksen 1955 neuvotellut presidentti ei olisi tyytyväinen, kun hän saisi tietää, että Nord Stream- kaasuputkelle - ja sen omistavalle Gazprom-yhtiölle - on myönnetty ilman korvausta 50 vuoden oikeus käyttää Suomen talousaluetta Itämerellä. Paasikivi toimi ajassa, ja toivoi, että myös hänen seuraajansa näin menettelisivät. Hän tiesi hyvin, että kun ajat muuttuisivat, olisi Suomen voitava lujittaa kaikin keinoin läntistä yhteyttä. Vahva läntinen yhteys antoi selkänojan, jonka pohjalta oli vasta mahdollista harjoittaa tasavertaista yhteistyötä itänaapurin kanssa. Idänpolitiikassa ei tullut mennä pitemmälle kuin oli välttämätöntä. Tämä tulisi ymmärtää jälleen oikein, ja ”paasikiviläisittäin”, Krimin anastuksen ja Itä-Ukrainan sotilaallisen konfliktin jälkeen.
http://www.alporusi.fi/blogi/paasikivi-toimi-ajassa
Maidan
Respected Leader
Minä en pidä Hanna Smithista eikä kenestäkään sieltä puljusta, en voi pitää. Niin kauan kun ne eivät sanoo että Venäjä on mafia-valtio, sponsoroi terrorismia levittää oma banditismia ja korruptiota ympäri maailmaa.
Tällä " hybridi" sanalla ratsastaan nyt aivan liika. Viedäkseen huomiota pois asioista, joita ei uskalletaan sanoa?
Honcho
SMLNKO M/83
No tuolla perusteella sun voi olla vaikea löytää montaakaan puljua, josta tykkäisit.
Itse EN pidä etenkään Kangaspuroa hyvänä tutkijana, mutta esim Mark Teramae, Hanna Smith ja monet muut ovat ihan oikeita tutkijoita joilla ei ole jotain ihme ideologisia taustavireitä joiden takia selittelevät Venäjän toimia parhain päin. Tietääkseni ainakaan, kun eivät edes selittele...
Vonka
Supreme Leader
Se on vähän sellainen kulttuurijuttu, ettei aina pidä ulvoa ja uhota. Ei riehuminen ilman vaikutusta edusta mitään. Kun katsoo jotain Viron presidentin Ilveksen kärkkäitä ja kiivaita lausuntoja, sitä miettii, että mitähän tuokin edistää. Pelostahan nuo lähtevät. Silkasta pelosta.
Suomi oli ennen talvisotaakin hyvin maltillinen ja varovainen kaikissa lausunnoissaan. Taitolaji olisi saanut ihan kilarit valtiovallan virallisesta viestinnästä...
Suomi oli ennen talvisotaakin hyvin maltillinen ja varovainen kaikissa lausunnoissaan. Taitolaji olisi saanut ihan kilarit valtiovallan virallisesta viestinnästä...
Maidan
Respected Leader
Ehkä en vieläkään päässyt sitä traumasta mitä sain viime vuonna suomalaisen median tiedottamisesta Ukrainasta. Jokaisessa maassa, joilla on ollut raja Venäjän kanssa Venäjän agressiosta ja sodasta paljon avoimemmin. Eikä siellä sen kummempia tutkimuslaitoksia tarvittu.
Kangaspuroa kuuntelin kerran ja vaihtoin kanavan. Teen tälläistä kun kuulen jotain ala-arvoista. Hän ei teitekään ihan Bäckmän ole, mutta samoissa luokissa, lähellä.
Olen jo nähnyt kaikenkarvaisia venäläisiäkin tutkijoijoita,muka oppositiosta, he puhuvat paljon viisaita tai siltä kuulostavia, mutta kaartavat kaiken olennaisen, mafioso Putinin, ja hänen koplan ainoa päämäärä, minkä takia ne ylpäänsä järjestävät tälläisiä katalia sotia, ne haluavat varastaa, varastaa ja varastaa kaiken itselleen, olla sheikkeja, elää kuin sheikkit ja siksi heidän on pysyttävä vallassa. Hinnalla millä hyvänsä. Järjestämällä sotia, kansan huomio siirtyy muualle. Tv:sta heitä voi sitten pelotella miten kamala kapitalistinen maailmaa haluaa valloittaa heidät ja ihmiset, joilla ei ole mihinkään muuhuun tieton mahdollisuutta, uskovat. Uskovat siihenkin että Putin on rutiköyhä. Jopa ne, joilla on internet uskovat propagandisteja, toki heidät on aivopestyy tähän vuosia. Ainakaan he eivät vastustaaUkrainan sotaa, vaan päinvastoin, kannattavat ukrainalaisten tappamista. 15% kansasta lukunottamatta. Kohta hekin pakenevat.
sieltä.
Siinä on tutkimus.
Honcho
SMLNKO M/83
Kieltämättä tuo Ilveksen retoriikka usein pelaa käytännössä Putinin pussiin. Esim. maininnat missä vihjaillaan että kyberhyökkäys on ohjusten veroinen sotatoimi, käytännössä vihjaten siihen suuntaan että vastineena pitäisi olla sotatoimet, on mielenkiintoinen. Miltä tämä näyttää (=saadaan näyttämään) Venäjällä? No siten, että Viro valmistelee provokaatiota jotta USA saisi tekosyyn hyökätä Venäjälle. Siellä voi baabuskat ihan oikeasti ajatella näin.
Suomen tyyli on tosiaan kulttuurijuttu, olemme tottuneet siihen että asiat yleensä hoidetaan matalalla profiililla ja ilman hirveitä kärjistyksiä. Ihmiset jotka Suomessa turvautuvat huutamiseen esim. työelämässä ovat yleensä tavalla tai toisella vajaakykyisiä tehtäviinsä. Mielestäni tämä ei ole mikään suuri heikkouden merkki, väitän jopa että emme ole sen sinisilmäisempiä keskimäärin kuin monet muutkaan.
Maidan
Respected Leader
Asioista avoin puhuminen ei tarkoittaa huutamista.
Einomies1
Respected Leader
Kun katsoo sinun "punikki-saarnaasi" niin tekstiin voisi lisätä huutomerkin tai kaksi jokaisen lauseen perään ja välillä keskellekkin.
Siteeraan edelleen presidentti Koivistoa: " vaikka provosoidaan, ei pidä provosoitua"
En tiedä miten avoimesti tai vielä avoimemmin suomessa pitäisi uutisoida Ukrainasta että olisimme muiden länsimaiden kaltaisia. Ehkä jotain puuttuu tai sitten ei, mutta se suomessa on jokaisen itsensä päätettävissä mistä ja mitä tietoa hakee. Valistunut ihminen ei mielestäni luo maailmankuvaansa ja hanki tietojaan vain Iltasanomien lööpeistä kaupan tiskillä.
Olen melko varma siitä että 99% foorumin lukijoista ja kirjoittajista olisi valmis tekemään tiliä kansakunnan menneisyyden kanssa viimeisten 50 vuoden ajalta ja puhdistamaan pöydän. Siinä onkin se tärkein juttu joka kantaa ennenpitkää satoa! Politiikassa ja julkisuudessa nuo jutut tapahtuvat paljon hitaammin mutta jos tahtotila on kansalla niin joskus tilinteon hetki koittaa, pikkuhiljaa sano.
Suomessa asiat vaan harvoin muuttuvat rähjäämisellä ja hyökkäämällä barrikaadeille. En tarkoita etteikö joskus voisi olla aihettakin mutta vääryyksien esiintuominen raivoamalla ja paatoksella ei yleensä tuota tulosta eikä tukea muilta ihmisiltä. Suomalaiset ovat rauhaa rakastavia ja meillä uskottavuus ansaitaan asiantuntemuksella ja maltilla eikä millään sensaatiopuheilla joissa 90% on tunnetta ja 10 % asiaa. Suomalaiset eivät ole tyhmiä joten loppujen lopuksi meuhkaajia ei usko kovinkaan moni meistä. Remuajat tuppaavat myös jäämään yksin.
Maidan: ihan ystävyydellä huomautan että mikäli käytät sanaa "punikki" saat melko varmasti karkeita katseita ja kommentteja puoleesi koska sana liittyy läheisesti suomen itsenäistymisen aikaan 1918. Samanlainen sana on "lahtari" jota käytettiin vastapuolesta. Nämä molemmat pilkkanimet tuovat muistiin synkät ajat jolloin suomen kansa oli rikki ja tappoi toisiaan. Se aika on hyvin pitkälti käsitelty ja muistoissa eikä sitä tarvitse enää ainakaan nykyisen tilanteen yhteydessä muistella. Jotkut asiat on hyvä jättää taka-alalle vaikka historia onkin syytä tuntea.
Jos sinulla ei ole Maidan yhtään sukulaista suomessa joka olisi läpikäynyt tuon 1900-luvun alun aikakauden suomessa, ymmärrän ihmettelysi.
Se mikä tarvitsee perkausta on vuodet 1960-1990 suomen valtakunnan ulko- ja sisäpolitiikassa.
Katsoiko kukaan viime kuussa Ulkolinjan dokkaria "Yhden miehen suurvalta"? Voipi löytyä vielä Areenalta, suosittelen! Siinä kansalaisten mietteitä venäjältä ja vähän muidenkin.
Rääkyminen, uhoaminen ja volina eivät kovin paljon tässä elämässä auta. Ei auta yksilöä, eikä valtiota. Toki tässä vuosien mittaan Suomessa on opittu tuo linnunpesäilmiö ja sen hyödyntäminen...ja osa sitten vissiin kuvittelee, että samalla lailla se sujuu valtioiden välisissäkin asioissa.
Kremlissä varmaan nautitaan ja mehustellaan oikein mämmisankon ääressä, kun luetaan Presidentti Ilveksen itkua: hyvin on pelottelu tepsinyt. Ja sitten välillä Lääniotsa vetää oman settinsä...ja eikun paranee. EU Saksan johdolla ei täysin turhaan ole Viroa "neuvonut" vaihtamaan sävellajia, mutta minun puolestani jatkakoot valitulla linjallaan.
Maidan
Respected Leader
Itselleko tuon Koiviston sanonnan neuvot? Aika lailla provosoitunut olet, kun lisäsit jopa "huutomerkitkin" ajatuksissasi.Kun katsoo sinun "punikki-saarnaasi" niin tekstiin voisi lisätä huutomerkin tai kaksi jokaisen lauseen perään ja välillä keskellekkin.
Siteeraan edelleen presidentti Koivistoa: " vaikka provosoidaan, ei pidä provosoitua"
Voit lukea vaikka tämän blogin, jossa on tiivistettynä mitä kaikkia punikki-terroritit tekivat ihmisille. Hitlerin sadistit vihertyisi heidän rinnalla, voit lukea googlen kautta. Valokuvatkin löytyy, oikein arkistokuvat. Lehtiartikkelit, nimet.
http://beloedelo.livejournal.com/74227.html
Siinä on kuuluisan punikki-Leninin lausen jälkeen varoitus "naisille parempi jättää lukematta".
Tärkeimpiin ja tehokkaisiin keinohin vallasta taistelemisessa Lenin luetteli terrorin. Näin hän kirjoitti itse № 23 Iskra lehdessä 1.8.1902: "Нисколько не отрицая в принципе насилия и террора, мы требовали работы над подготовкой таких форм насилия, которые бы рассчитывали на непосредственное участие массы и обеспечивали бы это участие" (sorry että venäjäksi, en ehti etsiä nyt käännöstä suomeksi jos se ylipäänsä on)
Trotsky
Voisin pyhittää vaikka viikko tuomalla tänne kaikki dokumentit ja arkistovalokuvat punaisten (punikkeiden) terroristien hirveyksista. Ehkä sekin aika tullut. Minä olen myös vihoviimeinen ihminen, jolle voi kertoa miten olennaisesti Al-Qaedan afganistanilainen terroristi eroa syyrialaisesta Al-Qaedan teroristista
Kyllä-kyllä. Kukkaan puhjennut punikki opportunistien ja korruptiomiesten ja naisten valio-sukupolvi. Ilman veristä (=punaista) terroria ei heitäkään olisi ollut olemassa.
Tiesitko että Stalin oli rikollinen ja osallistunut pankkiryöstöön?
Voihan sitä mielikuvissaan kuvitella kaikenlaista, miten ja mistä he nauttivat siellä Kremlissa. Tai sitten ne eivät nautti lainkaan. Itse kuvittelen että narskuttavat hampaita ja potkivat jalkaa. Ottaen huomioon kuinka raivoisasti he itse reagoivat niihin, jotka puuhuvat heistä totuuden ja kutsuvat asioita oikealla nimeillä, uskon että tämä aiheuttaa heissä vähintäin närästystä.
Viimeksi muokattu: