Mahtaisiko olla tuolla:
Mahtaisi.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Mahtaisiko olla tuolla:
Onkohan siitä pinnalla mitään, maksaako vaivaa käydä vilkaisemassa?Mahtaisi.
Onkohan siitä pinnalla mitään, maksaako vaivaa käydä vilkaisemassa?
Kyselin vähän Gusevskista ja Dolinista tuolta toiselta puolen rajaa, tällaisen vastauksen sain:
"
Juri Kilinin mukaan Nikolai Gusevski kadonnut elokuun lopussa vuonna 1941 jossakin Ukrainan ja Valkovenäjän rajalla Kiovasta luoteiseen päin ollessaan 67.AK:ssa. Uskotaan, että han joutui mottiin ja ampui itsensä.
Valitettavasti minulla ei ole tietoa Dolinista."
-Missä eversti Dolin kaatui talvisodan aikana?
Juri Kilin: "Dolinin osasto tuli Kuhmon rintamalle Vuokkiniemestä. Eversti Dolin kuoli hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä Kuhmon puolella siinä paikassa, missä Timosen partio yllätti heidät. Myös osaston komissaari ja esikuntapäällikkö haavoittuivat samassa kahakassa." (Paikallislehti Kuhmolainen 04.12.2012)
Näin Siilasvuo on myös kirjassaan kirjoittanut. Jännä juttu kuitenkin, ettei noinkin merkittävästä kaadosta ole merkintää missään sotapäiväkirjoissa.
Sen sijaan päiväkirjoista löytyy ainakin kahden sotavangin kertomus, joista saa vähän toisen kuvan.
Jotain kiehtovaa mystiikkaa asiassa on, mutta varma tieto on kadonnut kuin Jimmy Hoffan maalliset jäännökset.
Minun mummon ensimmäinen mies kuoli Kuhmossa kaksi viikkoa ennen sodan loppua. Mummo oli juuri saanut vauvan. Mies olisi päässyt käymään kotona mutta yksi hyökkäys piti tehdä mottia vastaan ennen sitä. Suomalaisten tekemä savusumu kääntyi väärään suuntaan kesken avoimen pellon. Siihen sitten tuore isä jäi pellolle. Toisaalta eipä tässä itse oltaisi jos näin ei olisi käynyt.
Venäläiset väittivät jossain että Suomalaiset tappoivat satamäärin heidän haavoittuneitaan vallatuissa moteissa. Oliko se luelahden motti jossa venäläisiä haavottuneita oli taivasalla satoja. Suomalaisten tappiot olivat järkyttäviä suorissa rintamahyökkäyksissä noita motteja vastaan ilman tykistötukea. Käviköhän niin että kovien tappioiden jälkeen Suomalaisilla ei ollut halua eikä kykyäkään huolehtia vihollisen haavoittuneista? Parissa tunnissa haavoittuneista vihollisista tuli kaatuneita. En muista kyllä mikä motti se oli. Kuningasmotti??
Sitä voi kyllä miettiä, oliko tarkoituksenmukaista puoliväkisin yrittää punnertaa Luelahden motteja nurin, kun tykistön apua ei ollut riittävästi. Olisi aika tavalla säästänyt miehistöä, jos olisi ensin pystytty raskaalla tykistöllä ampumaan motti jauhelihaksi. Viimeisissä yrityksissä läntistä yritettiinkin, mutta ei riittänyt.
Tilastot sanovat, että Kuhmon taisteluissa suomalaisia kaatui noin 1350 ja haavoittui reilu 3000.
Vihollisia haavoittui 15000 ja kaatui yli 10 000.
Kovasti on jäänyt sellainen kuva, ettei neukkujen joukoissa haavoittuneen osa ollut karehdittava, ainakaan jos haavoittunut oli rivisotilas.
Mahtoiko Siilasvuolla olla vähän kunniakysymyskin saada Luelahti puretuksi, kun Suomussalmellakin oli hyvin mennyt. Toisaalta on aika etova ajatus, että komentajan egon pönkittämiseksi olisi uhrattu (vähiä) joukkoja yrityksiin joista ennalta tiesi että se maksaa runsaasti verta.Motintappo lumihangessa kahlaten kasapanoslaukku olalla ei ole ollut leikin leipää. Kysymyksesi on mielestäni aivan validi. Syyt mitkä antoivat aiheen vyörytysyrityksiin ovat jääneet puimatta, mikä ei ole yllätys. Kilvenkiillotuskirjallisuuskaan ei ole tainnut kokea siinä kohtaa haastetta.....
No ei näytä hyvältä, mutta olkaamme armollisia ja muistakaamme, että tuossa vaiheessa sotaa vasta ikään kuin harjoiteltiin. Meille on iskeytynyt mieleen kesän -44 torjuntavoitto, mutta siinä vaiheessa Suomella oli ammattiarmeija, jossa oli pelkästään ammattisotilaita. Miettikää nyt mikä kokemus oli johdolla ja merkittävällä osalla miehistöä monen vuoden sotimisen jäljiltä.Ei anna hyvää kuvaa ylimmästä johdosta antaa hyökkäyskäskyjä tilannetta tuntematta ja sitten jälkeenpäin tullaan ihmettelemään että mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...ai jaa eihän tuosta pääsekään näillä eväillä.
Marttisen kykyjä ei ole tainnut kukaan ikinä kyseenalaistaa. Siilasvuon kykyjä on välillä vähän epäilty ja hänhän niistä naruista on ollut tuolloin vetelemässä.Mainittu esikuntapäällikkö Marttinen ainakin pystyi oppimaan virheistä. Tästä miehestähän taitaa olla kyse:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Marttinen