(Sota)turismia Kuhmossa
- Viestiketjun aloittaja Nyypakka
- Aloitus PVM
Nyypakka
Kersantti
Pitää kattoa mitä löytyy. Otin oikein pikkujärkkärinkin mukaan, mutta en sitten viitsinytkään kulettaa sitä mukana vaan jätin autoon. Kuvat napsin iPadilla ja puhelimella. iPad olikin mainio kun on hyvä maastokarttaohjelma ja sitten sotapäiväkirjojen karttaluonnoksia screenshotteina muistissa sekä joitain valkattuja tekstejä.
Tiedä vaikka lähtisin syksymmällä uudestaan.
Matkaa vaan tulee 500km/sivu ja siirtymät päälle.
Käki kukkuu silti
Muista eläimiinsekaantujan rangaistuslista..."puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäisen, pääskysestä ei päivääkään"....
Kuinka paljon painoi se että vähät suomalaiset ukot oli kiinni pitkin korpia ripoteltuna.
Haluttiinko nopea ratkaisu jotta omat ukot ei väsy ennen kuin apuvoimat tulee vapauttamaan motit.
Vai pellättiinkö että rauhassa alueet jää neuvostoliittolaisten haltuun, kun ovat sinne asti edenneet
Nyypakka
Kersantti
Helmikuun alkupäivinä Siilasvuolla oli ilmeisesti aivan väärää tietoa mottien miesvahvuudesta, mutta sodan loppuvaiheessa luulisi olleen jo tietoja riittävästi.
(Saunajärven itäinen motti n. 400 miestä, huoltoporukkaa...helppo nakki...juu ei.)
Tiedä sitten, myöhemmin siepatuista radioviesteistä sai sen kuvan, että miehistö on moteissa nääntymäisillään. Olisiko vaikuttanut asiaan sekin, että ajateltiin vastarinnan olevan heikkoa. Mitä se sitten ei ollutkaan ja silminnäkijöiden mukaan moteista poistuneet sotilaat olivatkin aivan hyvinvoivan näköisiä.
Luulen, että vimma mottien purkuun oli kuitenkin vain se, että tiedettiin Kuusijokilinjan ja Löytövaaran miespulassa lopulta murtuvan, minkä jälkeen olisi vetäydytty Saunasaari-kannas-Louhenjoki-tasalle asti ja siinä vaiheessa oltaisiinkin oltu kohta todellisessa kusessa.
Hybris.
Talvisodan suurten voittojen (Tolvajärvi, Suomussalmi, Raate, Pelkosenniemi, Kemijärvi, Summan ihme, Taipale, Kollaa jne.) jälkeen kuviteltiin, että Daavid voisi oikeasti voittaa Goljatin. Lisäksi 9.D oli suorittanut ihmeteoista kaksi, eli Suomussalmen kirkonkylän taistelun ja Raatteen tien taistelun. Siilasvuon poppoota oltiin siirtämässä etelämmäs, jonne alunperinkin piti siirtää. JR 64 lähti jo Laatokan Karjalaan, mutta Siilasvuolle annettiin lupa eliminoida Kuhmoon pysähtynyt 54.D.
Sen enempää Päämaja kuin Siilasvuokaan eivät etukäteen tajunneet eroa Raatteen ja Kuhmon välillä. Raatteen 44.D oli nimellisesti valiodivisioona, mutta huono johtaja ryssi koko homman. Pysäytti suomalaiskomppanian eteen koko divisioonansa, kieltäytyi jatkamasta etenemistä toistuvista käskyistä huolimatta ja laiminlöi puolustusvalmistelut lähes kokonaan. Sanginahoon sentään työnnettiin varmistus ja Kainuun ensimmäiset moottorisahat kaatoivat tuolla-täällä puita tienvarresta. Sen sijaan 54.D oli oikeasti yksi parhaita puna-armeijan divisioonia talvisodassa. Se oli valmistautunut puolustukseen joulu-tammikuun, EIKÄ ollut marssijärjestyksessä, vaan tukikohtien miehitystä oli mietitty. Valmisteluista tietysti tiedettiin jotain, mutta Siilasvuo tod.näk. luotti sotasaalistykistönsä hoitavan vastarinnan. Kun sitten oli jääty kiinni, niin 9.D:n irrottaminen olisi ollut hankalaa, koska a) kyseessä olisi ollut arvovaltatappio ja b) Neuvostoliitto työnsi alueelle apuvoimia, joiden torjumiseen tarvittiin 9.D:n joukkoja.
Jälkiviisasteluna voidaan sanoa, että Siilasvuon joukoista olisi pitänyt irrottaa joitakin pataljoonia Pohjois-Suomen Ryhmän käyttöön reserviksi (niitä olisi tarvittu myöhemmin Kuusamossa ja Raatteessa, jos maaliskuun hyökkäys olisi ehtinyt alkaa) ja siirtää muut joukot joko kootusti Laatokan Karjalaan, missä ne olisivat voineet nopeuttaa mottien tuhoamista, jolloin joukkoja olisi vapautunut ja mahdollisesti riittänyt jopa Kannakselle, tai ainakin helpottanut vastahyökkäyksen torjumista, tai sitten Kannakselle reserviksi, jota Luoja paratkoon olisi tarvittu. Tai sitten hajotettu koko divisioona ja jaettu joukot pääsuuntien välillä, mutta Suomussalmen sankaria ei tuossa tilanteessa olisi voinut jättää virattomaksi mitenkään.
Mutta kuten sanottua, jälkiviisaus on helppoa.
Nyypakka
Kersantti
No sekin kyllä. Kuten joku postaus aiemmin kirjoitin, mottivarustusten kimppuun käyminen avoimen maaston yli, ilman kunnollista tykistöä, oli mielestäni yksinkertaisesti typerää. Vaikka sotasaalistykistöä olikin, ei ollut riittävän raskasta eikä muutenkaan ammuksia kylvettäväksi asti. Ja niistäkin kului osa valevarustusten rikkomiseen.
Mutta kuinka olisi käynyt, jos Löytövaara olisi murtunut ja puolustuslinja olisi siirtynyt Saunasaaren tasalle, takana motit ja edessä idästä tulevat joukot, joilla huolto pelaa?
Ja kuinka olisi käynyt, jos moteissa olleet ryssät olisivat olleet aktiivisempia? Sen kuvan on saanut, että istuivat moteissaan odottelemassa päiviä parempia. Dolinilaisia tuhoamaan irrotettiin väkeä paljonkin, jolloin mottien vartiointi oli heikkoa. Paha sieltä tietysti on mihinkään korpeen lähteä, mutta jos yhteydet ja yhteistyö hiihtojoukkojen kanssa olisi pelannut, olisivat voineet saada aikaan vaikka mitä.
Nykynäkökulmasta se tietenkin typerää. Silloin ei ollut samoja tietoja kuin nyt. Eli et ole väärässä, mutta silloin suomalaisten nopeaan voittoon uskovat luulivat (käytettävissä olevien tietojen pohjalta) olevansa oikeassa. Tämä ei kuitenkaan ollut pelkästään ylempien komentajien asenne, vaan myös joukoilla/rivimiehillä oli melkoinen itseluottamus/-varmuus. Esim. pidettiin jotenkin nolona/häpeällisenä, että piti käydä pyytämässä pioneereilta lisää räjähdysainetta majoituskorsun tuhoamiseen, kun ensimmäisen paukun jälkeen korsusta alkoi kuulua haitarinsoittoa ja laulua.
Motitettujen tehtävä oli sitoa suomalaisia. Helpointa se oli tietenkin toteuttaa kököttämällä niissä moteissa. Missä määrin olisi sitten ollut resursseja liikkuvampaan sodankäytiin? Veikkaan, että yhteyksien katkettua Siilasvuon hyökkäyksen jälkeen, mottien tilanne elin- ja muiden tarvikkeiden suhteen oli sellainen, ettei liikuntasodankäyntiin ollut paljon mahdollisuuksia. Kun neuvostojoukot peräytyivät rajan taakse sodan päätyttyä, ne havaintojen mukaan olivat erittäin heikossa kunnossa.
Nyypakka
Kersantti
Ei liene ollut kuitenkaan se alkuperäinen tehtävänkuva, vaan olosuhteiden pakosta muotoutunut strategia? Järki toki siinäkin. Hakanen kirjassaan ihmetteli juurikin sitä, että kun eivät lähettäneet partioita koettelemaan, millainen vastus oli 12.-15.2. ympärillä, kun apua piti olla tulossa.
Sotapäiväkirjojen selostuksista olen kyllä saanut päinvastaisen kuvan. "Miehet hyvinvoivan näköisiä, mutta hevoset tavattoman kulmikkaita." (Eli luurankoja)
Alkuperäinen tehtäväkuva oli mennä Kajaaniin. Se vain muuttui joulukuun alussa. Rastille saakka 54.D meni aika helposti. Alivoimainen vihollinen vastassa ja osasi käyttää maastoa. Sitten tuli Rastin tienhaara, missä piti jakaa joukkoa myöskin Vuokkoa vastaan ja etenkin 9.A:n tavoitteena oli, että Suomussalmelta Kajaaniin etenevät neuvostojoukot katkaisevat kuhmolaisten huoltoyhteydet. Siksi 54.D:n piti säästää voimiaan, ihan niin kuin 163.D:n piti säästää voimiaan Suomussalmen kirkonkylässä, kun 44.D oli tulossa Raatteentiellä murskaamaan Siilasvuon joukot kirkonkylää vasten.
Ja sitä voi miettiä, että miksi ne miehet on "hyvinvoivia" ja hevoset heikossa kunnossa. Mitähän ne miehet söivät? Eli joo, ehkä jonkin epätoivoisen rykäisyn olisi voinut tehdä, mutta se mottien porukoitten liikuttaminen oli sekä Laatokan Karjalassa että Kuhmossa jostain syystä aina se viimeinen vaihtoehto.
Eli joukkojen vähyyden takia haettu nopeaa ratkaisua
miheikki
Greatest Leader
http://www.retkikartta.fi/
KOTIMAA
Yli 10 000 historiakohdetta julkaistu retkeilijöiden iloksi Retkikartta.fi-palvelussa
ARNO RYDMAN
http://www.retkikartta.fi/
Retkikartta.fi-palvelun avulla voi valtion metsissä suunnata esimerkiksi Suomen varhaisimpien asuttajien jäljille tai tutustua sotahistoriaan.
Metsähallitus on julkaissut suositussa Retkikartta.fi-palvelussa valtion monikäyttömetsien kulttuuriperintöinventointihankkeessa kartoitetut yli 10 000 historiakohdetta.
Perhe ulkoilee Espoossa.
(Lehtikuva/Aku Häyrynen)
Inventoinnista on myös tehty kirja, joka johdattaa lukijansa metsien kätköissä olevan kulttuuriperinnön jäljille.
Metsähallituksen ylläpitämästä maksuttomasta Retkikartta.fi-palvelusta löytyvät suojelualueiden nähtävyyskohteiden lisäksi nyt myös metsätalouskäytössä olevien monikäyttömetsien historiakohteet.
– Haluamme tuoda aineistoja yhä helpommin kaikkien saataville. Retkikartta.fi-palvelu tarjoaa tähän erinomaisen alustan ja siirsimme sinne keväällä tiedot niin valtion monikäyttömetsistä kuin luonto- ja kulttuurikohteista, kertoo tiedonsiirtoprojektin projektipäällikkö Ulla Lehtonen Metsähallituksen Metsätalous Oy:stä.
Retkikartta.fi-palvelun avulla voi valtion metsissä suunnata esimerkiksi Suomen varhaisimpien asuttajien jäljille tai tutustua sotahistoriaan.
– Retkikohteita löytyy palvelusta kaikentasoisille retkeilijöille. Osa kohteista on helposti saavutettavissa ja osa taas sijaitsee soilla, vaaroilla tai metsissä, jonne ei johda tietä tai polkua, Lehtonen toteaa tiedotteessaan.
Karttapalvelussa julkaistuista kohteista noin 4 000 on muinaismuistolailla suojeltuja muinaisjäännöksiä, kuten asuin- ja hautapaikkoja sekä tervahautoja ja hiilimiiluja.
Loput kohteista on pääosin 1900-luvulle ajoittuvia kulttuuriperintökohteita, kuten uitto- ja metsätyökämppiä, poroerotusaitoja, teitä ja polkuja sekä sotahistoriallisia kohteita.
Retkiopas tutustuttaa metsien kulttuuriperintöön
Metsien kulttuuriperintöön voi Retkikartta.fi-palvelun lisäksi tutustua inventoinnin aineistoon perustuvan Metsien kätköissä -kirjan sivuilla.
– Kirja kertoo entisajan ihmisten elämästä metsiimme jääneiden merkkien kautta. Se vie lukijansa esimerkiksi erämiesten ja tukkijätkien jäljille ja tutustuttaa vanhoihin uskomuksiin, sanoo kirjan kirjoittaja, kulttuuriperintöinventointihankkeessa projektipäällikkönä työskennellyt arkeologi Jouni Taivainen.
Retkikartta.fi-palvelusta löytyvät historiakohteiden lisäksi Metsähallituksen suojelu- ja retkeilyalueet sekä metsästys- ja kalastuskohteet. Palvelu toimii nettiselaimella ja mobiililaitteilla.
Monikäyttömetsien historiakohteet löytyvät nähtävyyskohteet-karttatason alta historialliset nähtävyydet -tasolta.
Kuun lopussa pitäisi painua Suomussalmelle. Roista moottorimarssina Ämmänsaareen, siinä kokoontuminen ja vähän fiiliksen mukaan Hulkonniemi + Kirkonkylä + Raatteen suunta. Jos jokin jää pois eka päivänä, niin sitten toisena parsitaan. Tosin krapula voi rajoittaa vähän.
Jos olis värkeissä varaa, niin eka päivänä painuisin Ämmänsaaresta Juntusrantaan Kekkostietä ja taistelisin sieltä Linnansalmen kautta 5-tietä pitkin kirkonkylälle. Toisena päivänä kävisin läpi Raatteen suunnan. Siitä vielä (tämä vaatisi jo lottovoiton) Kuhmoon, jossa kolmas päivä.
Mutta se on perheellisillä miehillä joskus vähän rajallista tuo liikkuminen.
Jos olis värkeissä varaa, niin eka päivänä painuisin Ämmänsaaresta Juntusrantaan Kekkostietä ja taistelisin sieltä Linnansalmen kautta 5-tietä pitkin kirkonkylälle. Toisena päivänä kävisin läpi Raatteen suunnan. Siitä vielä (tämä vaatisi jo lottovoiton) Kuhmoon, jossa kolmas päivä.
Mutta se on perheellisillä miehillä joskus vähän rajallista tuo liikkuminen.
Uusimmassa 5/2017 Retki lehdessä oli juttua Ratteen tieltä.
http://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/retki-05-2017/150282.html
http://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/retki-05-2017/150282.html
Nyypakka
Kersantti
Tuli kesän alussa käytyä ja viivyttyä melko kauan, kun juttu luisti. Lupasin lahjoittaa museolle yhden kiväärin, mutta ei ole ainakaan vielä haettu pois.
