(Sota)turismia Kuhmossa

Hei kaikille. Törmäsin vastä nyt tähän mielenkiintoiseen sivustoon. Kiitokset perustajille, sekä ylläpitäjille. Olen kulkenut pappani sotatietä talvisodan ajalta, niin Suomussalmella, kuin Kuhmossakin. Aukusti pappa taisteli 1./JR 27, eli Hyvösen komppaniassa, pk-ampujan apulaisena.
Laitan tähän linkin kuviini kuvat.fi sivustolle, josta löytyy kuvia, niin Suomussalmelta, kuin Kuhmostakin. Kuvia klikkaammalla suuremmaksi saa esille kuvan tiedot paikasta. Tänä kesänäkin on tarkoitus käydä kiertämässä Kuhmon ja Suomussalmen seuduilla. Onneksi myös työkavereissa on asiasta kiinnostuneita, niin myös pääsen heille näyttämään paikkoja.

Linkki kuviin:https://petevuoma.kuvat.fi/
 
Lunta, räntää ja vettä. Hienoja maisemia. Kuitenkin valtava kokonaisuus kahden yön reissulle. Jo pelkästään entisöityjä asemia tunnelmoidessa menee päivä. Onneksi on Lekan brittiarmeijan makuupussi. Yksi paikallinen mulkaisi kun kerroin että koko Kainuu on tuntematon entuudestaan. Vilkaisi räntää ja totesi että aloitit sitten Saunajärveltä. Nyt nukkumaan.
 
Minua ei taas entisöidyt asemat hirveästi jaksa kiinnostaa, alueet itsessään kyllä.

Noita yksittäisiä taistelijoiden kertomuksia tapahtumista kun olen lukenut, niin eniten kiinnostaa löytää niiden kertomuksien maastokohdat. Ehkä käydä vilkaisemassa löydänkö sen kenttäsaunan jäänteet jne.
 
Saakeli, kun käy tuota JR 49:ä kateeksi. Mieluusti kuljeskelisin nyt tuolla vapaana vaeltajana, vaan joutuupi täällä vain jumittamaan näissä arkiympyröissä.
 
Saakeli, kun käy tuota JR 49:ä kateeksi. Mieluusti kuljeskelisin nyt tuolla vapaana vaeltajana, vaan joutuupi täällä vain jumittamaan näissä arkiympyröissä.

Vaikka koko kesän lomalla olenkin, ensi viikko on mulle ainut varsinainen lomaviikko, kun ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan ja ensimmäinen viikko vuosiin kun saan tehdä ihan vaan just mitä itse haluan, edes koiraa ei tarvitse kuljettaa mukana muksuista puhumattakaan. Kilometrejä tulee kyllä roimasti, mutta tulkoot.

Raporttia @JR49, raporttia odotellaan.
 
Jaja, kun on tovin metsässä, niin maailmalla tapahtuu. Muslimien nälkäkiukkukin on näemmä revennyt väkivaltaisesti.
Tallottu on pitkin maita ja mantuja, nähty niin maatumassa olevia kuoppia ja kaivantoja kuin entisöityjäkin asemia. Teltan asemoin pariksi yöksi pysyvästi Kannaksen-Niskan motin alueelle. Heräsin kolmen jälkeen aamulla, kun innokas käki innostui siitä, kun kevät vihdoinkin tuli Kainuuseen :rolleyes:. Ei enää nukuttanut, joten trangia pöhisemään ja Skoda kohti etelää.
Mitä jäi käteen? Paljon maastometrejä, paljon tunnelmointia. Nythän sinne jäi hyvä keli, mutta lauantai oli aivan karmea, kun talvi piti vielä otteessaan seutua. Välillä tuli lunta, joka vaihtui rännäksi ja osin vedeksi. Kännykkä sai niin paljon kosteutta taskussa, että meni tilttiin. Pidinkin sitä sen jälkeen autossa, jossa se ei juuri tullut paremmaksi. Eihän siinä muuta mutta kuvausmahdollisuudet menivät sen myötä.
Lunta oli vielä paikoin, ja vettä senkin edestä. Huopakumisaappaat olivat must. Jos on pienen maavaran omaava auto kuten minulla, joku tie saattaa olla menemätön paikka.
Esim. Kolkontie on nimensä mukainen, jos Paljakanvaaralle aikoo. Jyrkäntie on paljon parempi. Sen verran syvää uraa, että keskustan nyrkinkokoinen sepeli otti pohjaan, ja sivussa kun ajoi, niin siellä oli hyvin pehmeää...

Erkin mainitsema tukikohta jäi löytymättä. Auto piti jättää Jyrkäntien risteykseen tien laadun vuoksi, eikä metsäautotien kääntöpaikalle , kuten aluksi suunnittelin. Lampsin kääntöpaikalle, ja siinä vaiheessa tuli se huonon sään rintama yllättäen niskaan. Lampareelle on helppo löytää, ja siitä eteenpäin luoteisen suolämpäreelle, josta notkelmaa myöten alas. Notkossa ei muuten ole varsinaista puroa ollenkaan, vaan se on oikeastaan pitkää märkää suota loppuun asti. Välillä puuta nurin, ennen keskivaihetta on oikein iso runko poikittain, ja luntahan siellä oli vielä jäljellä. Kun mitään ihmisen rakentamaa ei sattunut silmään, niin en laajentanut etsintöjä, vaan lähdin takaisin syömään kunnolla. Täytyy tunnustaa, että niin erämies en ole, etteikö taivaalla tulevalla tavaralla olisi ollut vaikutusta. Lieneekö vaaran kylkeen sitten jäänyt pilvistä tavallista herkemmin.
Sinänsä tuo alue on aarnimetsää ja jäänne niistä metsistä, joissa taistelut ovat tapahtuneet, se jä tunnelmaksi siltä reissulta.
Siitä sitten Luelahteen ja Kankaan-Niskan alueelle, ja Löytövaaraan jne. Jyrkänkoskellakin kävin matkan aikana ihmettelemässä pioneeritaidonnäytettä. Sotamuistojahan ei saa keräillä, mutta sanon vain yhden sanan: tuulenkaadot :). Ennakkoperehtyminen maksoi vaivan, kun oikeaan suuntaan lähtemällä löytyi varsin vaivattomasti kaikenlaista sodan jälkeä.
Lekan brittiarmeijan makuupussi pelasti paljon, ja joko mainitsin huopakumisaappaat? Välillä upposin lahjakkaasti ja kyllä olisi pienempien kenkien varsi jo hörpännyt. Sunnuntai oli kesäistä, eli ei satanut mitään ja lämpökin maksimissaan +7 :cool:.

Ja olihan matkan varrellakin. Nurmeksessa opin, että siellä on ollut varuskunta, joka lopetti vasta 1953 . Ja että eestiläisiä koulutettiin siellä yli 500 :eek:. Tuntematonta minulle tämä. Tien varressa oli nimittäin muistomerkki, jossa mm. tuore seppele Suomi-Viro-seuralta. Akkonsalmen Salpa-asemassakin on kevennetty vesilastia. Siellä seudulla on niitä enemmänkin, ja väistämättä tulee mietittyä käyttöarvoa nykypäivänä. Ja tuleehan sieltä Repolan suunnasta yhä hyvä tie Saunajärven ohi...
Sinne vaan ketä kiinnostaa. Nythän keli on parhaimmillaan ennusteen mukaan. Hyttysiä ei ole, vaikka olisin totisesti valinnut ne tällä kertaa o_O.
 
Jep, tuulenkaadot ovat käsite.:rolleyes:

Nurmekseen purettiin Prikaati Vuokko ja siitäpä joukot kävellä leppaisivat aina sinne tienristille asti, huilasivat puolimatkassa yönsä. Tuohon osuu myös kova pommitusjakso Nurmekseen, neukuilla oli todella ajantasaiset tiedot Vuokon kuljetuksista ja yrittivät moneen otteeseen saada ratapihat remonttiin. Aikalaiskerronnan mukaan paikkakunnalle jääneet ihmiset olivat ihmetelleet, että mitä ukkoja sitä lappaa....sotilaspukuja ei käsittääkseni ollut kaikille jakaa. :rolleyes: Jonkinlaista vakoojajahtia harrastettiin ja jonkun huhun mukaan ei ilman tulosta.

Varuskunnan siemen oli jo Talvisodan aikana Nurmeksessa, sitä laajennettiin sittemmin ja myös nuo pidetyt virolaiset olivat koulutuksessa. Joku tilapäinen tuomioistuin oli ainakin hetken aikaa ja tiedusteluelimiä.

Varsinaiset venäläisten asiamiehet muodostivatkin sitten eri väitteiden mukaan lievää lujemman ullatuksen -44, kun tajuttiin, mitä peliä oli pidetty ja ketkä.....sinisilmäinen suomalaisuus ei ollut tuntematon asia tuolloinkaan. Katse oli nasakasti kotikutoisessa kommonismissa ja niimpä jäi huomaamatta jotain kertaluokkaa rivompaa, joka ei taas yllätä minua, koska niin siinä yleensä tahtoopi käydä. o_O

Joo, viime perjantai ja lauantai eivät olleet kovin kesäisiä.
 
Joo, viime perjantai ja lauantai eivät olleet kovin kesäisiä.
Johonkin päin Kuhmoa oli tullut perjantaina viisi senttiä lunta.

Minulle oli yllätys se seppele. Toimiva Suomi-Viro-seura lienee paikkakunnalla.
Vai että Nurmestakin on pommitettu. Kaikkia ovat kanssa rähjänneet. Lisää asioita muuten minkä tämän sotahistoriakeissin aikana keväämmällä opin netistä oli, että Kuhmoa pommitettiin yli 300 kertaa Talvisodan aikana o_O
 
Nurmeksen hautausmaalla on panssarieste kiviä. En tiedä onko ne siirretty sinne, vai ovatko ne alkuperäisellä paikallaan? Nurmeksen veturitallin viereisessä metsikössä on selviä poteron paikkoja, joista on ilmeisesti valmistauduttu suojaamaan läheistä Mikonsalmen rautatiesiltaa. Saksan sotateollisuuteen liittyvä Mätäsvaaran kaivos on Nurmeksen ja lieksan välillä josta louhittiin sodanaikana molybdeeniä.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000002504353.html
http://www.ekopolttoaine.fi/Kaivosindex.html
 
Johonkin päin Kuhmoa oli tullut perjantaina viisi senttiä lunta.

Minulle oli yllätys se seppele. Toimiva Suomi-Viro-seura lienee paikkakunnalla.
Vai että Nurmestakin on pommitettu. Kaikkia ovat kanssa rähjänneet. Lisää asioita muuten minkä tämän sotahistoriakeissin aikana keväämmällä opin netistä oli, että Kuhmoa pommitettiin yli 300 kertaa Talvisodan aikana o_O

Joo, Suomi-Viro-seura toimii. Pommituksista sen verran, että yksi erittäin ikävä täysosuma tuli pommisuojaan. Ilmatorjunnan käytännössä täydellinen puuttuminen ei ollut kyllä kivaa. Suunnistusongelmia venäläiset ratkoivat lentämällä ensin pahki Lieksa-Kontiomäki-rataosuus, parisatakilometrinen viipale ja siitä sitten etelään tai pohjoiseen rataa pitkin. Täsmäpommituksiahan nuo eivät olleet sanan nykyisessä merkityksessä. Keskellä kirkasta päivää matalalta suoritettu pommitus harvoin edes osui ratapihaan vaan melkein minne tahansa muualle.
 
Nurmeksen hautausmaalla on panssarieste kiviä. En tiedä onko ne siirretty sinne, vai ovatko ne alkuperäisellä paikallaan? Nurmeksen veturitallin viereisessä metsikössä on selviä poteron paikkoja, joista on ilmeisesti valmistauduttu suojaamaan läheistä Mikonsalmen rautatiesiltaa. Saksan sotateollisuuteen liittyvä Mätäsvaaran kaivos on Nurmeksen ja lieksan välillä josta louhittiin sodanaikana molybdeeniä.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000002504353.html
http://www.ekopolttoaine.fi/Kaivosindex.html
Kivet on siirretty vähän kauempaa. Salpalinjaahan se oli Nurmeksessakin. Mikonniemellä oli saksalaisia ilmatorjunta tykkejä jatkosodassa. Toinen tykki toisella puolella siltaa teboilin takana olevalla pellolla.
 
IMG_1756.JPG IMG_1743.PNG Kyllä se vaivan arvoinen reissu oli, mutta selvä asia, ettei kaikkea kerralla pysty kiertämään kunnolla. Paikkoja jäi käymättä, hyvä vaan, voipahan lähteä toistekin ja nyt tietää monta asiaa paremmin.

Nuo piirroksen asemat Kuusijoella löytyivätkin helposti ja siinähän oli yksi kk-pesäke vielä jonkinlaisessa kunnossakin.

Kilpelänkankaalla vähän kuljeskelin mutta en läpi kolunnut sitäkään. Hienosti on murkula porannut puuhun reiän.

Hauska hetki oli kun vähän lähempänä Kuusijoen alajuoksua asettauduin poteroon ja zoomailin ampumasuuntaan. Siitä kun pystykorvan kampea ajatuksissaan veti ja laski kätensä maahan oikealle puolelle siihen, mihin kiväärin hylsyt putovat, niin siellähän niitä oli ohuen sammalkerroksen alla runsaasti, hylsyjä, kampoja ja joku kovakin. Ja yksi jossa oli nallissa iskemä, mutta ei ollut lähtenyt.

Kuhmon hyttyset ovat eri rotua kuin mihin olen tottunut, aivan hillittömät paukurat ja jumalaton kutina. Laavuyön aikana olivat kupanneet käsiä ja päätä 15-20 kohdasta.
 
Back
Top