Voihan SOTE...
Aluksi lyhyesti pohdittavaksi Raveni:n alkuperäinen kysymys. Alkuun tällä uudistuksella tavoiteltiin lähinnä sitä vaihtoehto a:ta, eli kustannuksia oli tarkoitus säästää ja siten veronmaksajien kukkaroa ajatella. Toinen iso motivaattori tämän sekavaksi osoittautuneen uudistusprosessin käynnistämiseen oli hoidon saatavuus. Hoitoon pääsy tökki ympäri valtakuntaa ja sille haluttiin tehdä jotain. Valinnanvapautta ajateltiin siinä samalla lisätä. Sinällään valinanvapaus on mielestäni hyvä ajatus. Aiemminhan ajatus oli se, että ihmisen hoitopaikka määräytyi jyrkästi asuinpaikan mukaan. Yksityiselle on tosin voinut hakeutua jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se väylä on sitten ollut tuntuvasti hintavampi, ellei sitten ole vakuutukset kunnossa tai homma pyöru työterveyden kautta. Valinnanvapaus lisääntyi jo muutamia vuosia sitten siten, että oman terveysaseman ja myös kiireettömän erikoissairaanhoidon on voinut valita julkisista toimipisteistä. Joitakin terveysasemia on nyt kokeiluluontoisesti yksityistetty ja niidenkin listoille on voinut siis vapaasti hakeutua. Nyt tämän uudistuksen myötä oli tarkoitus laajentaa valinnanvapautta vielä huomattavasti lisää, jolloin erikoissairaanhoidon palveluitakin olisi voinut valita verraten laajasti myös yksityisiltä toimijoilta.
Tämä valinnanvapaus oli nyt sitten tämä viime aikojen suurin kiistakapula. Nyt uutisoidussa ehdotuksessa joitain valikoituja palveluja voisi näemmä hoidattaa haluamassaan paikassa palvelusetelin turvin. Mitä nämä palvelut sitten ovat, on vielä epäselvää.
Kannatan sinällään lämpimästi sitä, että ihmiset voivat hakea myös terveyspalvelunsa haluamastaan paikasta. Nyt tuohon yksityiselle puolelle laajennettavaan valinnanvapauteen liittyy vain joitain kysymyksiä, jotka toivoakseni ratkaistaan ennen lain voimaantuloa. Yksinkertaisiinkin toimenpiteisiin liittyy riskit komplikaatioista. Jos nöitö komplikaatioita tulee, niin kuka ne hoitaa/maksaa? Pelisääntöjen tulee olla selvät. Ei voi myöskään olla niin, että kaikki "kevyt" ja suurilla volyymeilla tehtävä kirurgia siirtyy julkiselta yksityiselle, jolloin julkisen hoidettavaksi jää vain se raskain erikoissaraanhoito ja komplikaatiot. Sitten on koulutuskysymys. Suomi tarvitsee jatkossakin erikoislääkäreitä. Erikoislääkärit koulutetaan melkein yksinomaan (työterveyshuoltoa lukuunottamatta) julkisella puolella. Nämä erikoistuvat lääkärit, tulevaisuuden erikoislääkärit, tarvitsevat koulutuksen myös niihin mahdollisesti yksityispuolelle siirtyviin toimenpiteisiin ja hoitoihin. Kuka vastaa, että koulutus ei kärsi tästä?
Muutoin kilpailutilanteessa julkisellakin puolella on miettimisen paikkaa. Tällä hetkellä toiminta (oman kokemuksen mukaan) on yksityistoimijoilla selvästi tehokkaampaa. En sano, että julkinen olisi kaikin puolin tehoton, mutta tehostamisen varaa löytyy. Julkinen puoli joutuu varmasti toimintatapojaan miettimään ja kustannuspuoltakin miettimään. Mulla on tähän aiheeseen sen verran sidonnaisuuksia, että olen päätoimisesti itse julkisella puolella töissä ja sen lisäksi teen pienimuotoista sivutoimea yksityisellä toimijalla. Yksityisellä puolella potilasfrekvenssini on kaksi kertaa niin suuri kuin julkisella. Ihan samanmoisen ajan käytän potilaiden kanssa molemmissa paikoissa ja toimintaperiaatteet ovat samat. Julkisessa sairaalassa vain on siinä työpäivässä itsellä ja muulla henkilökunnalla niin paljon muuta diipa daapaa, että aikaa tuhraantuu aivan epäolennaisuuksiin. Ja itse asiassa yksityisellä puolella käynnin laskutus on ainakin omalla kohdallani pienempi kuin julkisella. Ero on tietysti siinä, kuka laskun maksaa. Yksityisellä maksajana on vakuutusyhtiö/potilas/työterveyshuolto (+KELA) ja julkisella kunta. Mutta ei julkinenkaan siis halpaa ole välttämättä.
Sopimuksilla voidaan rajata aika hyvin tehtäviä tutkimuksia ja toimenpiteitä. Erikoissairaanhoidon puolella kuitenkin on aika tavallista, että suunnitelmat muuttuvat matkan varrella ja usein saatetaankin tarvita laajempia selvittelyitä kuin aluksi oli tarkoitus. Silloin nämä sopimukset pitäisi olla kirjoitettuna tarpeeksi väljäksi, että ne mahdollistavat tarvittavat tutkimukset ja toimenpiteet ilman ylimääräisiä byrokratiakierroksia, joita tarvitaan lisälupien anomiseen. Tuossa esimerkkinä kimmo.j pohtii ct-kuvausta. Oletetaan, että lupa tuolle kerroskuvaukselle on. Sitten tutkimustilanteessa todetaankin, että pitäsi katsoa vielä varjoaineen kera. Sisältyykö se sopimukseen? Tai magneettikuvauksen aikana havaitaan, että pitäsi saada muutama ylimääräinen sekvenssi tehtyä, mutta sopimus kattaa vain "peruskuvaukset". Mitä tehdään? Otetaanko kuvaus uusiksi myöhemmin, kun luvat on saatu? Vai kuvataanko nyt ja laitetaan laskua menemään siinä toivossa, että maksajapuoli ei rupea isommin rähisemään? Näissä on vielä paljon mietittävää.
