Tässä ollaan SOTE:n ytimessä. Terveysbusineksessa ja sen tuottamisessa.
Tottakai yksityinen saadaan halvemmaksi jos 1) maksetaan duunareille huonompaa palkka aktiivitunneista kun mitä julkisella 2) Pidetään autoja varallaololla, maksaen duunareille tämän mukaisesti, toisin kun julkisella 3) Teetätetään vielä mahdollisesti päivystysaikana ensihoitohenkilöstöllä töitä TK:ssa jolloin osa kustannuksista saadaan työpanoksena takaisin.
Kohtia 1) ja 2) on käsitelty Pelastuslaitosten kumppanuusverkostojen tiedotteessa 1/2015. Siinä todetaan, että SSK:n NHG:llä verrattiin kahta hyvin erilaista järjestelmää keskenään. Hieman paremmalla palkalla työskenteleviä julkisen puolen tekijöitä täysillä aktiivitunneilla ja hieman huonommalla palkalla työskenteleviä joilla on vielä varallaolo riesanaan yksityisellä. Tällä saatiin kustannusero aikaiseksi. Ero kaventuu, jos palkanmaksuperusteet ovat samat. Palkanmaksussa pitää huomioida myös että SHP:t vaativat nostamaan hoitotason autojen määrää ja niiden kokonaismäärä on suomessa noussutkin. Tämä lisää kustannuksia kyllä, mutta parantaa myös hoidon kattavuutta hieman.
Lisäksi tuossa SSK:n tutkimuksessa ei laskettu hintoihin mukaan yrittäjien katetta.
"NHG - Ensihoidon palvelutuotannon yksikkökustannusten tarkastelu Suomen sairaankuljetusliiton Nordic Helathcare Groupin tilaaman selvityksen mukaan yksityisten palvelutuottajien yksikkökustannushinnat ovat edullisempia kuin julkisten palveluntuottajien (eli sairaanhoitopiirien ja pelastuslaitosten).
Selvitys ei anna oikeaa kuvaa kustannustasoista. SSK:n tiedottama ero henkilökustannuksissa syntyy, kun verrataan erilaista palvelua tuottavia yksiköitä keskenään. Sairaanhoitopiiri määrittele riskien perusteella, minkä tasoista palvelua kullekin alueelle tuotetaan. Julkisten palveluntuottajien ambulanssit ovat pääsääntöisesti jatkuvasti miehitettyjä ja ne ovat yhden minuutin lähtövalmiudessa. Yksityisen palveluntuottajien ambulansseista osa on miehitettynä vain osan vuorokaudesta ja osa vuorokaudesta toteutetaan varalla olon kautta, jolloin lähtövalmius on esim. 15 minuuttia. Näitä kahta eritasoista palvelua ei voi verrata keskenään.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen syksyllä 2014 tehdyssä selvityksessä tarkasteltiin yksityisen ja julkisen palveluntuottajan ensihoidon henkilöstökuluja silloin kuin työaika ja pätevyysvaatimukset ovat samoja. Molempien toimijoiden noudattaessa työ- ja virkaehtosopimuksia, henkilökustannukset olivat yhtä suuret. Kustannusero syntyy katteesta, julkisella puolella sitä ei ole, yksityisellä on. SSK:n tilaama tarkastelu ei huomioi yksityisen sektorin katetta."
http://www.pelastuslaitokset.fi/upload/1456231121_Kumppanuusverkoston_tiedote_1_2015.pdf
Kohta kolme. Ei ole mielestäni enään nykypäivää. TK:t ovat niin ruuhkaisia monin paikoin, että niitä ei voi "hollitupina" joista henkilökuntaa lähtee kesken työtehtävien hälytystehtäville ja palailee takaisin kun palailee. Lisäksi suurimmissa kaupungeissa ensihoito on myös sen verran kuormitettua, että ei ole realistista olettaa henkilöstöllä olevan mahdollisuutta työskennelläkkään TK:ssa tehtävien välissä.
Lisäksi, kustannuksia nostavat kalustovaatimukset. Jos sairaanhoitopiiri vaatii uutta/hyväkuntoista ja pienillä kilometreillä olevaa kalustoa ajoon teknisen toimivuuden takaamiseksi niin tämä nostaa myös kustannuksia, mutta samalla sen voidaan ainakin olettaa parantavan toiminnan luotettavuutta. Vähemmän nollilla on enemmän valmiutta.
Se on hyvä kysymys miksi kilpailutuksia ei olla järjestetty siten että samalla viivalla olisivat julkinen ja yksityinen. Tätä pitäisi kysyä kilpailuttajilta itseltään, miksi halvempi yksityinen vaihtoehto ei ole haluttu. Niin kauan kun syitä ei tiedetä, voimme vain arvailla niitä.