Mutta eikö ole niinkin, että Suomessa ei ole koulutettuna erityisen vähän työikäisiä lääkäreitä vaan ongelma on lääkäreiden pieni kokonaistyöaika. Ei haluta tehdä kuin esim 3 päivää viikossa tai tehdään kokonaan keikkatöitä yms.
SOTE-Soppa; hyödyt, haitat ja murinat
- Viestiketjun aloittaja Raveni
- Aloitus PVM
Mutta eikö ole niinkin, että Suomessa ei ole koulutettuna erityisen vähän työikäisiä lääkäreitä vaan ongelma on lääkäreiden pieni kokonaistyöaika. Ei haluta tehdä kuin esim 3 päivää viikossa tai tehdään kokonaan keikkatöitä yms.
Keskitasoa ollaan OECD-maihin verrattuna. Mutta joo - varmaan on tapahtunut asennemuutos lääkärikunnassa. Nuoremmat lääkärit eivät enää asu terveyskeskuksissa ja sairaaloissa siinä määrin kuin vanhemmat. Alla vielä kuvakin asiasta. Tilannetta tietysti pahentaa ostolääkäreiden järkyttävät palkkiot, jotka perustuvat ainoastaan ostajien pakkorakotilanteeseen. Miksi tehdä edes viisipäiväistä työviikkoa kun kolmellakin päivällä pärjää mainiosti?
Kyse voi olla myös siitä, että Suomen järjestelmässä tutkimuksen tai hoidon maksaja on hyvin usein sama taho kuin se joka päättää tutkimuksen tai hoidon tekemisestä. Tämä vähentää todennäköisyyttä sille, että teetetään sellaisia tutkimuksia ja hoitoja joista hintaan suhteutettuna on vain hyvin pieni hyöty tai ei hyötyä lainkaan. Vakuutuspohjaisissa järjestelmissä sen sijaan riski "turhista" tutkimuksista ja hoidoista on suuri.
kimmo.j
Respected Leader
Tietysti se TA suljetaan, et kai luule, että vähennettäisiin hallintoa.Kyllä tämä SOTE-uudistus on yksi saatanan katastrofi. Kävi juuri niinkuin tästä silloisen opposition toimesta varoiteltiin!
Tällä Pirkanmaalla alkoi ko. pumpussa YT-neuvottelut viime kuussa:
Nyt se on varmaa: Suomen suurimmalla hyvinvointialueella alkaa 20 000 ihmisen yt-neuvottelut, pomoja yritetään siirtää potilastyöhön
Neuvottelut koskevat koko henkilöstöä eli noin 20 000 ihmistä. Vähennystarve on enimmillään noin 500 henkilötyövuotta.yle.fi
Itse epäilen että lähi terveyskeskuksemme tullaan sulkemaan.
Koko SOTE uudistus oli puhdas hallinnon kasvatus ja uudistus projekti. Nähtiin tärkeänä ehkäistä yksityisen sektorin ahneutta, mutta ei tajuttu pelätä virkamiesten ahneutta.
Nyt tätä korjataan vähentämällä palveluita, mikä siis voisi mennä pieleen.
Yllättyneet voivat siirtyä opetusavoneliöön.
Kassu
Kersantti
Julkisella sote-sektorilla viimeisen 10 vuotta työskennelleenä voin kertoa koko järjestelmän olevan kaatumassa. Julkista terveydenhuoltoa ei ole enää olemassa sellaisenaan, kun suurin osa meistä sen ymmärtää ja syöksyä on vielä paljon jäljellä. Yksittäistä pääsyytä ei ole, mutta tässäkin ketjussa on hyvää pohdintaa: epäonnistunut sote-uudistus, heikko yleinen resurssointi ja vähäisten resurssien epätarkoituksenmukainen allokointi, samanaikainen väestörakenteen muutos ja palveluiden kysynnän kasvu, toiminta- ja johtamiskulttuuri, kankea byrokratia ja paksu hallinto, korruptioon laskettava nepotismi, valtakamppailut jne. Koska suurin osa työikäisistä hoitaa perusterveydenhuoltonsa työterveydessä tai yksityisellä, ei päättäjillä ja suurella osaa äänestäjäkunnasta ole ensikäden kokemusta julkisten sote-palveluiden tilasta.
Kentällä kaikki tämä näkyy jatkuvana siiloutumisena ja sisäisenä tappeluna resursseista, huonona työilmapiirinä, puuttuvina kollegoina ja heikkoina palveluina. On masentavaa lukea palveluiden käyttäjien mielipidekirjoituksia siitä, ettei apua saa, ennen kuin tilanteet ovat kriisiytyneet, jos silloinkaan. Potilaita pallotellaan ja vastuuta vältellään. Asiakkaille tämä tulee edelleen jollain tasolla yllätyksenä, mutta työntekijälle tämä on arkipäivää. Tilanne on pahentunut huomattavasti viimeisen kolmen vuoden aikana, eikä se tätäkään ennen ollut hyvä. Graaveimmat esimerkit ovat vakavasti sairaat potilaat, jotka sote-limboon päädyttyään eivät ole saaneet ajoissa apua ja tämän vuoksi aikaisemmin korjattavissa oleva vaiva, on päässyt etenemään.
Ne työntekijät, jotka pystyvät, uudelleen kouluttautuvat ja vaihtavat alaa/työnantajaa yksityiselle. Allekirjoittanut mukaan luettuna. Karkeasti yleistettynä julkiselle jäävät eläkeikää lähestyvät ja ne, ketkä eivät syystä tai toisesta koe voivansa vaihtaa alaa. Tulevaisuudessa julkisen soten tilanne heikkenee vielä massiivisesti palvelukasvun tarpeen, leikkausten ja työntekijäkadon vuoksi.
Kentällä kaikki tämä näkyy jatkuvana siiloutumisena ja sisäisenä tappeluna resursseista, huonona työilmapiirinä, puuttuvina kollegoina ja heikkoina palveluina. On masentavaa lukea palveluiden käyttäjien mielipidekirjoituksia siitä, ettei apua saa, ennen kuin tilanteet ovat kriisiytyneet, jos silloinkaan. Potilaita pallotellaan ja vastuuta vältellään. Asiakkaille tämä tulee edelleen jollain tasolla yllätyksenä, mutta työntekijälle tämä on arkipäivää. Tilanne on pahentunut huomattavasti viimeisen kolmen vuoden aikana, eikä se tätäkään ennen ollut hyvä. Graaveimmat esimerkit ovat vakavasti sairaat potilaat, jotka sote-limboon päädyttyään eivät ole saaneet ajoissa apua ja tämän vuoksi aikaisemmin korjattavissa oleva vaiva, on päässyt etenemään.
Ne työntekijät, jotka pystyvät, uudelleen kouluttautuvat ja vaihtavat alaa/työnantajaa yksityiselle. Allekirjoittanut mukaan luettuna. Karkeasti yleistettynä julkiselle jäävät eläkeikää lähestyvät ja ne, ketkä eivät syystä tai toisesta koe voivansa vaihtaa alaa. Tulevaisuudessa julkisen soten tilanne heikkenee vielä massiivisesti palvelukasvun tarpeen, leikkausten ja työntekijäkadon vuoksi.
Raveni
Greatest Leader
Tuon tähän perusterveydenhuollon kriisiin hieman omia ajatelmia. Kriisihän ei alkanut SOTE:sta vaan paljon, paljon aiemmin. Sen siemenet on kylvetty jo 50 luvulla, sotien jälkeen. Syntyvyys räjähti toviksi ja sitten laski suhteellisen lyhyessä ajassa merkittävästi. Puhutaan suuresta ikäluokasta. Tämä ikäluokka on ensin ollut työelämässä ja nyt se alkaa olemaan sitten eläkkeellä ja kasvavasti sote palveluiden piirissä.
Ei Suomalaista järjestelmää ole mitoitettu siten että se tuon kasvavan palvelutarpeen voisi hoitaa eikä sitä edes voida järkevästi mitoittaa. Kotimaasta ei löydy, eikä tule löytymään järkevällä aikaikkunalla riittävää määrää hoitajia tekemään töitä eikä toisaalta meiltä löydy myöskään tuohon riittävää rahoitusta joista työn osuus on vain yksi ja kaikki muut sitten lisäksi päälle. Ehei, ei ratkea hoitaja pula sen enempää rahalla kuin ulkomaan tuonnillakaan. Tämän tulee ratkaisemaan aikoinaan luonnollinen poistuma mutta se ottaa vielä 10 - 20 vuotta. Sen jälkeen helpottaa. Koko soten ongelmana näkisin priorisoinnin. Jos meillä on 1 euro rahaa tai mitä tahansa asiaa rajallinen määrä niin se ei jousta kovinkaan hyvin kysynnän mukaan. Sen tuottaman työn määrää tai itse rahan määrää on vaikea muuttaa. Se ei ns. skaalaudu kovinkaan joustavasti. Nyt tuota sanotaan 1 euroa on koettettu velkaa ottamalla kasvattaa mutta valitettavasti tuossa tullaan takamatkata ja sammalla kun pottiin lyödään toinen euro lisää on tarve muuttunutkin jo kahdeksi euroksi. Työntekijöitä koulutetaan mutta kuka ihme viihtyy raskaalla alalla jossa et voi työhösi tai vuoroihisi vaikuttaa? Jossa edelleenkin on tarjolla julmettu määrä osa-aikaisia ja määräaikaisia hommia. Vakituisia vakansseja ei ole. Ratkaisuksi on juuri pohdittu rahan lisäämistä jolla saataisiin houkuttelevuutta lisättyä. Tehtäisiin työstä kilpailukykyinen. Vähän kuin sote puolen veturinkuljettaja tai ahtaaja. Ongelma on palkan riippumattomuus tuloksesta joka usein omasta mielestäni tarkoittaa tehottomuuden lisääntymistä. Oravan pyörä on loputon.
Oma näkemys ei varmasti nauti massojen suosiota ja on varmasti joidenkin mielestä inhimillisestikin kestämätön mutta ei elämän pidentäminen ja näin mahdollisimman pitkä elämä ole itseisarvo. Sen sijaan tärkeäpää on itse laadukas sekä nautittava elämä. Hoitoa pitäisikin omasta mielestäni priorisoida nykyistä voimakkaammin. Jos meillä on jotain rajallinen määrä eikö se olisi järkevää käyttää harvempiin ihmisiin laadukkaammin kuin useimpiin siten, että kukaan ei tosiallisesti saavuta tuota laadukasta ja nautittavaa elämää? Hoitoa olisi omasta mielestä priorisoitava nykyistä enemmän ihmisiin jotka siitä tosiasiallisesti hyötyvät enemmän. Ei hoideta 100 potilasta 100:sta vaan esimerkiksi 70 potilasta mutta laadukkaammin ja loppuun saakka. En tarkoita, että nämä 30 pitäisi jättää tyystin hoidotta mutta ehkä hoito voisi ikämittarin loppupuolella varsinkin olla enemmän oireen mukaista kuin varsinaisesti elinvuosia lisäävää. Tämä on varmasti monen mielestä kamalasti sanottu ja ajateltu mutta resurssit ovat rajalliset ja niitä käytetään liikaa niin sen lopputulos tulee olemaan vielä kamalampi ja vielä useammalle.
Ei Suomalaista järjestelmää ole mitoitettu siten että se tuon kasvavan palvelutarpeen voisi hoitaa eikä sitä edes voida järkevästi mitoittaa. Kotimaasta ei löydy, eikä tule löytymään järkevällä aikaikkunalla riittävää määrää hoitajia tekemään töitä eikä toisaalta meiltä löydy myöskään tuohon riittävää rahoitusta joista työn osuus on vain yksi ja kaikki muut sitten lisäksi päälle. Ehei, ei ratkea hoitaja pula sen enempää rahalla kuin ulkomaan tuonnillakaan. Tämän tulee ratkaisemaan aikoinaan luonnollinen poistuma mutta se ottaa vielä 10 - 20 vuotta. Sen jälkeen helpottaa. Koko soten ongelmana näkisin priorisoinnin. Jos meillä on 1 euro rahaa tai mitä tahansa asiaa rajallinen määrä niin se ei jousta kovinkaan hyvin kysynnän mukaan. Sen tuottaman työn määrää tai itse rahan määrää on vaikea muuttaa. Se ei ns. skaalaudu kovinkaan joustavasti. Nyt tuota sanotaan 1 euroa on koettettu velkaa ottamalla kasvattaa mutta valitettavasti tuossa tullaan takamatkata ja sammalla kun pottiin lyödään toinen euro lisää on tarve muuttunutkin jo kahdeksi euroksi. Työntekijöitä koulutetaan mutta kuka ihme viihtyy raskaalla alalla jossa et voi työhösi tai vuoroihisi vaikuttaa? Jossa edelleenkin on tarjolla julmettu määrä osa-aikaisia ja määräaikaisia hommia. Vakituisia vakansseja ei ole. Ratkaisuksi on juuri pohdittu rahan lisäämistä jolla saataisiin houkuttelevuutta lisättyä. Tehtäisiin työstä kilpailukykyinen. Vähän kuin sote puolen veturinkuljettaja tai ahtaaja. Ongelma on palkan riippumattomuus tuloksesta joka usein omasta mielestäni tarkoittaa tehottomuuden lisääntymistä. Oravan pyörä on loputon.
Oma näkemys ei varmasti nauti massojen suosiota ja on varmasti joidenkin mielestä inhimillisestikin kestämätön mutta ei elämän pidentäminen ja näin mahdollisimman pitkä elämä ole itseisarvo. Sen sijaan tärkeäpää on itse laadukas sekä nautittava elämä. Hoitoa pitäisikin omasta mielestäni priorisoida nykyistä voimakkaammin. Jos meillä on jotain rajallinen määrä eikö se olisi järkevää käyttää harvempiin ihmisiin laadukkaammin kuin useimpiin siten, että kukaan ei tosiallisesti saavuta tuota laadukasta ja nautittavaa elämää? Hoitoa olisi omasta mielestä priorisoitava nykyistä enemmän ihmisiin jotka siitä tosiasiallisesti hyötyvät enemmän. Ei hoideta 100 potilasta 100:sta vaan esimerkiksi 70 potilasta mutta laadukkaammin ja loppuun saakka. En tarkoita, että nämä 30 pitäisi jättää tyystin hoidotta mutta ehkä hoito voisi ikämittarin loppupuolella varsinkin olla enemmän oireen mukaista kuin varsinaisesti elinvuosia lisäävää. Tämä on varmasti monen mielestä kamalasti sanottu ja ajateltu mutta resurssit ovat rajalliset ja niitä käytetään liikaa niin sen lopputulos tulee olemaan vielä kamalampi ja vielä useammalle.
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Onhan tuo monessa paikassa näkyvissä. Itse koetin julkiselle puolelle hammashoitoon. Yli puolen vuoden jono. Muutamia vuosia puhuttiin ennemminkin viikoista kuin edes kuukausista. En tiedä mitä on tapahtunut koska mielestäni henkilökuntaa sielläkin on samalla tavalla. Samoin terveydenhuollossa. Täällä meillä päin ei kiireettömään hoitoon tällä hetkellä edes pääse julkisella puolella. Ei ole aikaa eikä resursseja. Tilanne on oikeasti aika kuumottava ja lopun aikoja enteilevä. Tuohon jos alettaisiin lykkäämään satoja kieltä ja kulttuuria osaamattomia hoitajia kiihtyvällä tahdilla niin koko korttitalo kaatuisi.
Kassu
Kersantti
Hyviä pointteja. Olet Raveni siinä aivan oikeassa, että ongelmat eivät ole alkaneet sote-uudistuksesta. Yhtenä virstanpylväänä voidaan nähdä tuo esittämäsi 50-luku, toinen voisi olla 90-luvun alussa tehdyt organisaatiomuutokset, lama ja resurssien siirto erikoissairaanhoitoon. Kolmas suuri muuttuja on työntekijöissä tapahtunut muutos sukupolvien myötä: enää ei olla valmiita kestämään mitä vaan ja sote-alalle nähdään muitakin vaihtoehtoja. Näitä on varmasti vaikka kuinka, jos lähdetään miettimään.
Ratkaiseeko rahoituksen lisääminen sote-alan ongelmia? Kyseessä ei sikäli ole binaarijuttu, että rahoituksen lisäämisellä alan kaikki ongelmat saataisiin hoidettua tai alasta saataisiin yhdessä yössä vetovoimainen. Tämän lisärahoituksen evääminen käyttämälläsi argumentilla on sikäli hieman argumentaatiovirhe. Rahoituksella sote-alan johtamisongelmia tai organisaatiokulttuuria ei saada ratkaistua, mutta yksittäiselle työntekijälle korkeampi palkka toimii hyvänä kannustimena, varsinkin hoitajien kohdalla. Palkkauksen motivaatiovaikutus on tutkimusten perusteella suuri, silloin kun palkat eivät lähtötilanteessa ole kovin kummoiset. Jos palkkaus on jo valmiiksi kova, eivät lisäeurot enää tuota samanlaista efektiä.
Resurssien priorisointia tehdään jo tällä hetkellä, vaikka se ei välttämättä näy ulospäin kovin paljoa. Osallistun omalla hyvinvointialueellani (melko orwelilainen nimi) useampaan kehitystyöryhmään. Prosessien ja palveluiden suunnittelussa käytetään paljon vaikuttavuusmittareita ja moni tarjottimelle päätyvä palvelu on juuri näitä most bang for the buck tuotteita. Toisaalta olet siinä aivan oikeassa, että tätä voitaisiin tehdä lisää. En itse näe 90 vuotiaan lonkkaleikkauksessa järkeä, jos samaan aikaan työikäisten palvelut ovat retuperällä. Ongelma näissä priorisoinneissa nähdään jossain määrin moraalisena: kaikkia tahdotaan hoitaa edes teoriassa, koska hyvinvointivaltio jne.
Hammashoidon esimerkissä henkilökuntaa näkyy silloin, kun pääset palveluun. Henkilökunnan riittämättömyys näkyy jonojen muodostumisessa. Olen itse miettinyt paljon sote-palveluiden luonnetta julkisesti tuotettuina, hyvinvointivaltion skeemaan liitettyinä hyödykkeinä. Rahoituksen ongelmat saataisiin ratkaistua, jos kaikki sote-palvelut olisivat yksityisiä: yksilö maksaisi kysynnän ja tarjonnan lain mukaisen markkinahinnan palvelusta ja näin palvelut saataisiin katettua. Jos markkinatalouden annettaisiin ratkaista esimerkiksi hoitajapula, nousisi hoitajien palkat sille tasolle, missä alalle kannattaisi kouluttautua. Keinotekoisesti ylläpidetty palkkataso aiheuttaa nykyisen kaltaista vinoumaa. Tässä kohtaa ajatus hyvinvointivaltion kaikille tarjoamasta julkisesta terveydenhuollosta nousee keskusteluun: kaikkien tulisi tulotasosta riippumatta saada hoitoa, koska terveyttä pidetään jonkinlaisena yleishyödykkeenä, mihin kaikilla on oikeus. Mietin, minkä takia tämä ajatus ei koske esimerkiksi ruokahuoltoa, asumista tai energiaa? Suomessa kansalaisia kuolisi huomattavasti nopeammin nälkään tai kylmään, kuin siihen, ettei flunssassa pääse vastaanotolle. Silti valtio ei tarjoa kansalaisilleen ruokaa, asumista tai energiaa julkisista varoista marginaalitapauksia lukuun ottamatta. Ilmiö liittyy jo aikaisemmin mainitsemaani ajatukseen sote-palveluista hyvinvointialueen tarjoamina hyödykkeinä. Tähän on nähdäkseni vaikuttanut varsinkin menneinä vuosikymmeninä yleinen puhe sote-alasta kutsumuksellisena. Kutsumustyötä tehdään jaloista prinsiipeistä käsin: hoitajille palkkaa tärkeämpää on epämääräisen transsendentaalinen ja kutsumuksesta kumpuava tarve hoivata muita ihmisiä. Näin sote-työstä on saatu leivottua osa hyvinvointivaltion tarjoamaa pakettia. Sote-aiheesta olisi paljonkin puhuttavaa, mutta näin hetki sitten heränneenä ei ajatus kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Pahoittelut mahdollisesta toistosta ja pitkähköstä pohdinnasta.
Ratkaiseeko rahoituksen lisääminen sote-alan ongelmia? Kyseessä ei sikäli ole binaarijuttu, että rahoituksen lisäämisellä alan kaikki ongelmat saataisiin hoidettua tai alasta saataisiin yhdessä yössä vetovoimainen. Tämän lisärahoituksen evääminen käyttämälläsi argumentilla on sikäli hieman argumentaatiovirhe. Rahoituksella sote-alan johtamisongelmia tai organisaatiokulttuuria ei saada ratkaistua, mutta yksittäiselle työntekijälle korkeampi palkka toimii hyvänä kannustimena, varsinkin hoitajien kohdalla. Palkkauksen motivaatiovaikutus on tutkimusten perusteella suuri, silloin kun palkat eivät lähtötilanteessa ole kovin kummoiset. Jos palkkaus on jo valmiiksi kova, eivät lisäeurot enää tuota samanlaista efektiä.
Resurssien priorisointia tehdään jo tällä hetkellä, vaikka se ei välttämättä näy ulospäin kovin paljoa. Osallistun omalla hyvinvointialueellani (melko orwelilainen nimi) useampaan kehitystyöryhmään. Prosessien ja palveluiden suunnittelussa käytetään paljon vaikuttavuusmittareita ja moni tarjottimelle päätyvä palvelu on juuri näitä most bang for the buck tuotteita. Toisaalta olet siinä aivan oikeassa, että tätä voitaisiin tehdä lisää. En itse näe 90 vuotiaan lonkkaleikkauksessa järkeä, jos samaan aikaan työikäisten palvelut ovat retuperällä. Ongelma näissä priorisoinneissa nähdään jossain määrin moraalisena: kaikkia tahdotaan hoitaa edes teoriassa, koska hyvinvointivaltio jne.
Hammashoidon esimerkissä henkilökuntaa näkyy silloin, kun pääset palveluun. Henkilökunnan riittämättömyys näkyy jonojen muodostumisessa. Olen itse miettinyt paljon sote-palveluiden luonnetta julkisesti tuotettuina, hyvinvointivaltion skeemaan liitettyinä hyödykkeinä. Rahoituksen ongelmat saataisiin ratkaistua, jos kaikki sote-palvelut olisivat yksityisiä: yksilö maksaisi kysynnän ja tarjonnan lain mukaisen markkinahinnan palvelusta ja näin palvelut saataisiin katettua. Jos markkinatalouden annettaisiin ratkaista esimerkiksi hoitajapula, nousisi hoitajien palkat sille tasolle, missä alalle kannattaisi kouluttautua. Keinotekoisesti ylläpidetty palkkataso aiheuttaa nykyisen kaltaista vinoumaa. Tässä kohtaa ajatus hyvinvointivaltion kaikille tarjoamasta julkisesta terveydenhuollosta nousee keskusteluun: kaikkien tulisi tulotasosta riippumatta saada hoitoa, koska terveyttä pidetään jonkinlaisena yleishyödykkeenä, mihin kaikilla on oikeus. Mietin, minkä takia tämä ajatus ei koske esimerkiksi ruokahuoltoa, asumista tai energiaa? Suomessa kansalaisia kuolisi huomattavasti nopeammin nälkään tai kylmään, kuin siihen, ettei flunssassa pääse vastaanotolle. Silti valtio ei tarjoa kansalaisilleen ruokaa, asumista tai energiaa julkisista varoista marginaalitapauksia lukuun ottamatta. Ilmiö liittyy jo aikaisemmin mainitsemaani ajatukseen sote-palveluista hyvinvointialueen tarjoamina hyödykkeinä. Tähän on nähdäkseni vaikuttanut varsinkin menneinä vuosikymmeninä yleinen puhe sote-alasta kutsumuksellisena. Kutsumustyötä tehdään jaloista prinsiipeistä käsin: hoitajille palkkaa tärkeämpää on epämääräisen transsendentaalinen ja kutsumuksesta kumpuava tarve hoivata muita ihmisiä. Näin sote-työstä on saatu leivottua osa hyvinvointivaltion tarjoamaa pakettia. Sote-aiheesta olisi paljonkin puhuttavaa, mutta näin hetki sitten heränneenä ei ajatus kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Pahoittelut mahdollisesta toistosta ja pitkähköstä pohdinnasta.
Raveni
Greatest Leader
Hoitoala on tietyllä tavalla massa-ala omasta mielestäni. Suomessa on ollut tilastojen mukaan hoitajia noin 3 % työvoimasta. Se on aika suuri osuus ja mielestäni tarkoittaa, että hoitoala ei olla työmarkkinoiden palkkajohtaja. Ei siihen riitä ilman roimia veronkorotuksia palkat. Toisaalta ei siihen riitä myöskään ostovoima, jos ajatellaan yksityisiä palveluita. Markkinaehtoinen toiminta mielestäni voisi vähentää hoitajien tarvetta koska siihen ei olisi rahaa, vaikka palkka olisikin suurempi. Muutoinkin raha auttaa motivoimaan vain tiettyyn pisteeseen asti. Juuri katsoin tilastoa, että Tanskassa hoitajien palkka on reilut 5000 euroa kuukaudessa, kun suomessa päästään puoleen siitä. Kun huomioitiin Tanskan korkeampi verotus ja elinkustannukset, niin ero kutistui merkittävästi. Lisää palkkaa ei automaattisesti tarkoita siis lisää ostovoimaa. Ei myöskään Suomessa ja alalla, jonka palkankorotuksilla on varmasti vaikutusta myös ympäröivään inflaatioon. Käy äkkiä niin, että palkkoja nostetaan mutta hinnat nousevat samaa tahtia.
Kassu
Kersantti
Suomi käyttää ulkomuistista kolmisen prosenttia vähemmän bkt:sta sotepalveluihin, kuin muut pohjoismaat. Julkisen rahoituksen verrokkimaisella allokoinnilla päästäisiinkin sote-palveluiden suurempaan rahoitukseen ilman veronkorotuksia. Kävin jo aiemmin tuota rahan motivaatiovaikutusta lävitse ja hoitajien kohdalla se on merkittävä (Viitala 2021, 100). Tunnen aiheen melko hyvin, koska se liippaa pro graduani. Kaikki varteenotettavat argumentoijat käyttävät lähteitä, joten tässä yksi: Viitala Riitta 2021. Henkilöstöjohtaminen: keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita, Helsinki.
Hoitajien palkankorostusten vaikutus inflaatioon on sikäli olkiukko, että sote-sektorin rahoituksen nostaminen verrokkimaiden tasolle ei vaikuttaisi veroasteen noston kautta inflaatioon. Lopulta nää on näitä priorisointi- ja arvokysymyksiä: mihin ollaan valmiita satsaamaan ja mihin ei. Koska en odota kummoisia, olen tehnyt jo päätökseni ja nostan kytkintä lähivuosina. Moni muu tekee samoin ja lopputuloksena ala kriisiytyy entistä enemmän. Tästä näkökulmasta lillukanvarsiin keskittyminen ja palkkavaatimuksia esittävien hoitajien syyllistäminen on lyhytkatseista: ajatus yhteiskunnan pelastamisesta inflaatiolta ei korvaa tarvittavaa hoitoa, kun sitä ei saa romahtaneelta sote-järjestelmältä. En kuitenkaan tullut tänne riitelemään. Sanon vaan, että jotain pitäs tehä, jos julkisia sote-palveluita tulevaisuudessa halutaan. Ollaanko sote-palveluttomaan yhteiskuntaan oikeasti valmiita? Liitännäisvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat, kuin suurin osa keskustelijoista ymmärtää.
Hoitajien palkankorostusten vaikutus inflaatioon on sikäli olkiukko, että sote-sektorin rahoituksen nostaminen verrokkimaiden tasolle ei vaikuttaisi veroasteen noston kautta inflaatioon. Lopulta nää on näitä priorisointi- ja arvokysymyksiä: mihin ollaan valmiita satsaamaan ja mihin ei. Koska en odota kummoisia, olen tehnyt jo päätökseni ja nostan kytkintä lähivuosina. Moni muu tekee samoin ja lopputuloksena ala kriisiytyy entistä enemmän. Tästä näkökulmasta lillukanvarsiin keskittyminen ja palkkavaatimuksia esittävien hoitajien syyllistäminen on lyhytkatseista: ajatus yhteiskunnan pelastamisesta inflaatiolta ei korvaa tarvittavaa hoitoa, kun sitä ei saa romahtaneelta sote-järjestelmältä. En kuitenkaan tullut tänne riitelemään. Sanon vaan, että jotain pitäs tehä, jos julkisia sote-palveluita tulevaisuudessa halutaan. Ollaanko sote-palveluttomaan yhteiskuntaan oikeasti valmiita? Liitännäisvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat, kuin suurin osa keskustelijoista ymmärtää.
Raveni
Greatest Leader
En tiedä ketään joka olisi palkkaansa tyytyväinen. Kulut kun tuppaavat tasoittamaan nousevan palkan https://kasvumoottori.fi/lessons/ulkoinen-motivaatio/
Ylipäätään palkka tai raha itsessään on oman kokemuksen mukaan heikko motivaattori. Suurempia ovat työympäristö, kuulluksi tuleminen yms. Asiota joita itse raha harvoin korjaa. Inflaatiota on myös verojen nouseminen. Se heikentää ostovoimaa leikkaamalla yksilön käytettävissä olevan rahan määrää. Se ei suoraan vaikuta siihen maitopurkin hintaan mutta se vaikuttaa siihen miten paljon lompakossa on valuuttaa käyttää siihen maitopurkin ostamiseen.
Nämä ovat mitä suurimmilta osin arvokysymyksiä sekä priorisointeja. Se mitä itse ajan takaa on se, että en usko minkäänlaisen summan riittävän homman hoitamiseen. Jos meillä on 3% työvoimasta hoitajina niin kyllä siinä tulee moni muukin asia vastaan kuin puhdas raha jos tuo halutaan nostaa 6%:n esimerkiksi. Jos ajatellaan, että palkkaa nostamalla vaikka 10 000 euroon kuukaudessa tuo tapahtuu niin kiinnostus varmasti lisääntyy mutta hoitoala on muutakin työtunteja. Myös tekijällä on väliä ja soveltuvuudella merkitystä. Lisäksi tarvitaan opettajia ja tiloja että saadaan koulutettua tuo määrä. Jos ajatellaan, että koulu kestää 2-4 vuotta ja tämä nykyinen hoivakriisi ratkaisee itse itsensä 10 - 20 vuodessa niin voisi melkein heittää, että kun tuo ratkaistaan hoitajien määrää lisäämällä on se ratkennut jo muutoinkin. Tämän kanssa olisi tarvinnut olla 20 vuotta sitten etupainotteinen. Olen aikoinaan tällaista kotikunnassani esittänyt, että palkataan niitä hoitajia etu painotteisesti mutta ei kun rahalla oli muuta käyttöä. Nyt tuskastellaan mistä niitä hoitajia saadaan.
Hyvinvointi yhteiskunta ei ole oikeastaan koskaan ollut toimiva konsepti eikä myöskään nykyisenkaltainen sote järjestelmä. Sitä lähdettiin korjaamaan mutta korjaus jäi tekemättä ja saatiin uusi hallinnollinen porras syöttö porsaineen. Välillä sitä miettii, että näinkin fiksuna pidetty kansa kuin suomalaiset ovat tavattoman monissa asioissa aika yksikertaisia ja tyhmiä. Huomannut tämän hyvin varsinkin poliitikassa ja kunnan hallinnossa, että kukaan ei hallitse kokonaisuutta vaan siellä on paljon pieni osatekijöitä jotka eivät keskenään keskustele. Sitten ihmetellään huuli pyöreänä miten hemmetissä homma ei voi toimia. Eihän se toimi kun kukaan ei ota kokonaisuudesta vastuuta vaan neliön muotoista palikkaa koetetaan kertatoisensa jälkeen survoa pyöreään reikään.
Olen vahvasti itse sitä mieltä, että sotealueita on pakko tulevaisuudessa ensinnäkin yhdistää. Mitä nopeammin niin sen parempi. Täytyisi mennä viiden alueen malliin. Sen lisäksi hallinto pitäisi purkaa mahdollisimman kevyeksi ja mahdollisimman pian. Resurssit pitää priorisoida ja hommaan pitää mahdollisimman nopeasti tehdä tavoitteellinen tiekartta. Jos ei resurssit riitä 10 ihmisen hoitamiseen niin sitten ei hoideta kymmentä ihmistä vaan se määrä johon kyetään. Kovaa touhua mutta pidemmällä aikavälillä ainoa toimiva ratkaisu myös inhimillisesti.
Ylipäätään palkka tai raha itsessään on oman kokemuksen mukaan heikko motivaattori. Suurempia ovat työympäristö, kuulluksi tuleminen yms. Asiota joita itse raha harvoin korjaa. Inflaatiota on myös verojen nouseminen. Se heikentää ostovoimaa leikkaamalla yksilön käytettävissä olevan rahan määrää. Se ei suoraan vaikuta siihen maitopurkin hintaan mutta se vaikuttaa siihen miten paljon lompakossa on valuuttaa käyttää siihen maitopurkin ostamiseen.
Nämä ovat mitä suurimmilta osin arvokysymyksiä sekä priorisointeja. Se mitä itse ajan takaa on se, että en usko minkäänlaisen summan riittävän homman hoitamiseen. Jos meillä on 3% työvoimasta hoitajina niin kyllä siinä tulee moni muukin asia vastaan kuin puhdas raha jos tuo halutaan nostaa 6%:n esimerkiksi. Jos ajatellaan, että palkkaa nostamalla vaikka 10 000 euroon kuukaudessa tuo tapahtuu niin kiinnostus varmasti lisääntyy mutta hoitoala on muutakin työtunteja. Myös tekijällä on väliä ja soveltuvuudella merkitystä. Lisäksi tarvitaan opettajia ja tiloja että saadaan koulutettua tuo määrä. Jos ajatellaan, että koulu kestää 2-4 vuotta ja tämä nykyinen hoivakriisi ratkaisee itse itsensä 10 - 20 vuodessa niin voisi melkein heittää, että kun tuo ratkaistaan hoitajien määrää lisäämällä on se ratkennut jo muutoinkin. Tämän kanssa olisi tarvinnut olla 20 vuotta sitten etupainotteinen. Olen aikoinaan tällaista kotikunnassani esittänyt, että palkataan niitä hoitajia etu painotteisesti mutta ei kun rahalla oli muuta käyttöä. Nyt tuskastellaan mistä niitä hoitajia saadaan.
Hyvinvointi yhteiskunta ei ole oikeastaan koskaan ollut toimiva konsepti eikä myöskään nykyisenkaltainen sote järjestelmä. Sitä lähdettiin korjaamaan mutta korjaus jäi tekemättä ja saatiin uusi hallinnollinen porras syöttö porsaineen. Välillä sitä miettii, että näinkin fiksuna pidetty kansa kuin suomalaiset ovat tavattoman monissa asioissa aika yksikertaisia ja tyhmiä. Huomannut tämän hyvin varsinkin poliitikassa ja kunnan hallinnossa, että kukaan ei hallitse kokonaisuutta vaan siellä on paljon pieni osatekijöitä jotka eivät keskenään keskustele. Sitten ihmetellään huuli pyöreänä miten hemmetissä homma ei voi toimia. Eihän se toimi kun kukaan ei ota kokonaisuudesta vastuuta vaan neliön muotoista palikkaa koetetaan kertatoisensa jälkeen survoa pyöreään reikään.
Olen vahvasti itse sitä mieltä, että sotealueita on pakko tulevaisuudessa ensinnäkin yhdistää. Mitä nopeammin niin sen parempi. Täytyisi mennä viiden alueen malliin. Sen lisäksi hallinto pitäisi purkaa mahdollisimman kevyeksi ja mahdollisimman pian. Resurssit pitää priorisoida ja hommaan pitää mahdollisimman nopeasti tehdä tavoitteellinen tiekartta. Jos ei resurssit riitä 10 ihmisen hoitamiseen niin sitten ei hoideta kymmentä ihmistä vaan se määrä johon kyetään. Kovaa touhua mutta pidemmällä aikavälillä ainoa toimiva ratkaisu myös inhimillisesti.
Raveni
Greatest Leader
Tässä mielestäni avattu ihan hyvin tuota vertailua muihin maihin
www.iltalehti.fi
Miksi meillä on hoitajapula? Suomessa on suhteessa enemmän hoitajia kuin muualla Euroopassa
Suomen palvelurakenne hoitoalalla vaatii suuren määrän hoitajia pysyäkseen tasapainossa.
www.iltalehti.fi
Pikku-orava
Korpraali
Koska rouva on vanhusten hoivahommissa yksityisellä puolella niin katson tietäväni jotain asiasta. Iso osa kyseisen työpaikan ongelmia on erilaiset toimintatavat "saman katon alla", juoruilut, erilaiset oharit ja niistä johtuvat pahat mielet. Johtuuko sitten työntekijöiden sukupuolijakaumasta (ei saa sanoa että naiset ei tule keskenään toimeen), huonosta johtamisesta, organisoinnista, byrokratiasta (aika jäätävä määriä erilaisia kirjauksia sinne tänne tuonne) vai mistä, en tiedä. Kuitenkin esimiehet vaihtuvat aika tiuhaan, jokuhan siinäkin mättää. Mitä olen noita joitakin työkavereita tavannut niin fiksuja ja hauskoja naisia, ikähaitari 20-50, osaavat kyllä hommansa ja selvittävät ongelmat.
Mukana pyörii näitä vieraskielisiäkin. Filippiinit ovat kuulemma fiksuja, opettelevat kieltä nopeasti ja oikeasti ovat ahkeria. Voisi kai sanoa että haluavat olla hyödyksi. Venakkotaustaiset sitten joutaisi pois, eivät noudata/ymmärrä selkeitä ohjeita "mina ei jummarra" (asuneet kauemmin Suomessa kuin esim nuo Filippiinit). Voisi kai käyttää termiä "Laiskoja paskoja".
Mukana pyörii näitä vieraskielisiäkin. Filippiinit ovat kuulemma fiksuja, opettelevat kieltä nopeasti ja oikeasti ovat ahkeria. Voisi kai sanoa että haluavat olla hyödyksi. Venakkotaustaiset sitten joutaisi pois, eivät noudata/ymmärrä selkeitä ohjeita "mina ei jummarra" (asuneet kauemmin Suomessa kuin esim nuo Filippiinit). Voisi kai käyttää termiä "Laiskoja paskoja".
kimmo.j
Respected Leader
Hoitoalalla monet työhyvinvoinnin ongelmat ovat lähtöisin työntekijöistä, eli naiset "riitelevät" keskenään ja tietysti tämä nakertaa työhyvinvointia. Näille "riidoille" on tietysti monia ilmenemisen muotoja, mutta joka nen voi kuvitella kaikki kateudesta, simputuksesta ja suoranaisesta kiusaamisesta ja oman ammattitaiden puutteiden peittelystä alkavat skismat.
Puuttuminen on paitsi vaikeaa, mutta varsinkin työvoimapulan aikana riskialtista.
Eikä hoitotyönjohtaminen ole mitenkään hyvässä jamassa. On toki paljon hyviä osastonhoitajia (tai millä nimikkeelläkään heitä kutsutaan), mutta koulutus ei juuri ota kantaa ihmisten johtamiseen, vaan yliopistossa keskitytään hyvin korkealentoisiin asioihin.
Eihän se oikein voi toimia kun kunnat eivät ilmoittaneet todellisia sotekuluja ja valtio sitten laski ilmoitettujen mukaan. Siitä tuli miljardi heti pakkasta. Ja vaikka se 600:n "johtajan" palkka on vain pisara meressä, on se kuitenkin 55 miltsiä. Eikä tuohon hintaan kuulu ne alempipalkkaiset "päälliköt"...
Ja kun tiedetään kuinka joustava julkisen puolen byrokratia on, ei ole kauhea ihme että lääkärit ja hoitajat hakeutuvat yksityiselle puolelle. Sinnehän asiakkaatkin menevät sillä siellä heitä kohdellaan maksavina asiakkaina, eikä anneta aikoja puolen vuoden päähän...
Kyllähän sotealueita olisi pakko yhdistää, mutta juurihan sinne perustettiin ylimääräinen hallintoporras, joka ei varmaan ole itseään poistamassa ihan heti... En sitten tiedä olisiko mahdollista antaa koulutusta hoitajille ja sitä mukaa lisää vastuuta ja tehtäviä. Ja sitä mukaa palkkaa. Harva-asukasalueelle pari hoitajaa flunssaa, reseptin uusintaa ja saikkutodistuksia kirjoittamaan, etäyhteys lääkäriin on terveyskeskuksesta helpompaa kuin luottaa että "mökin mummolla" on sellainen kun takaisinsoittopalvelu sattuu pelaamaan....
Ei kai sille hoidettavalle ole väliä missä hänen isompi ja vaativampi vaiva hoidetaan, kunhan hoidetaan. Pikkuvaivoihin tuo esittämäni voisi auttaa, en tiedä... Julkisen rautakangen notkeaan byrokratiaan se ei kyllä toisi ratkaisua ilman että asenteet muuttuvat...
PEMM
Eversti
Voisiko sillä olla tällainen vaikutus?
Jos teet enemmän, progressio leikkaa tuloa. Eli koska järjestelmä ei kannusta tekemään enemän, lääkärien tarjonta vähenee ja palkkio / tunti nousee.
Museo
Kenraali
Yritin tähän turhaan yliopiston opetussuunnittelutyössä puuttua. Hoitajatädit halusivat oppia samoja juttuja kun lääkärit. Sillähän ei systeemi muutu ikinä.
Lyhyesti sanoisin että se suomalainen huono työelämän johtaminen sopisi vaikka Unescon aineettomien maailmanperintökohteiden joukkoon. Se on ongelma monella eri työelämän osa-alueella, julkinen puoli tosin taitaa olla se kaikkein pahin alue.
Eiköhän ainakin yksityissektorilääkärien veroprogressio ole tapissa (50 % ja rapiat) vähäisemmilläkin työtunneilla. Jos ovat niin hölmöjä että ottavat kaiken palkkatulona.
Viimeksi muokattu: