Spadehommat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pstsika
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Pihatonttu kirjoitti:
Tossa vajaa kolme viikkoa sitten olin keittänyt jotain keittoa. Penskat olivat sitä mieltä että se on mun keittämäksi vähän pluirua. Kasasin vanhimman lapsen lautasella olleen keiton pinoksi lautasen toiseen reunaan ja löin lusikan siihen pystyyn.

Kun lusikka kaatui alle minuutissa, niin penskat kattoivat että heidän näkemyksensä tuli toteennäytettyä. Pluirua oli.

Kaikilla on oma näkemyksensä siitä, millaista keiton pitää olla. Mun mielestä sen pitää olla sen verran litkua että siihen voi dipata leipää mutta kuitenkin sen verran jäykkää että dippaaminen vaatii edes vähän voimaa.

Noilla meidän mukuloilla on muuten aika koruttomia näkemyksiä koulun keitoista.


Lisätty kuva keittopallosta. Vähän pluirua tosta tuli, mutta aina ei voi voittaa.

Katso liite: 37426

Kasasin tähteitä tolleen lautasen toiseen reunaan ja kokeilin seisooko lusikka.
(Kuvaamisesta kiinnostuneille:
50mm FF-rungossa, f1.8, ISO sata. Valona yläpuolella oleva kattolamppu ja ikkunasta tuleva taustavalo. Jalustana väärinpäin käännetty lautanen. Kahden sekunnin vitka.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tohtiiko kysyä jotta kuinka kankiaa semmonen pataruoka teillä on?
 
Baltriber kirjoitti:
Tohtiiko kysyä jotta kuinka kankiaa semmonen pataruoka teillä on?
Klikkaa laajentaaksesi...

Aivan suussa sulavaa. Tokihan se on vähän jäykempää kuin keitot.

Mutta jos haluat joskus testata jotain, mikä on sekä jäykkää että suuta kostuttavaa niin koita tässä ketjussa kohdasta #270 löytyvää Pihatontun kanelichiliä.

Pihatonttu kirjoitti:
Moderaptoreilta ruinattu banaanilasti astuu huomenna voimaan, joten vähän silleen jäähyväisinä arvon pöytäkavereille:

Pihatontun Kanelichili


Pilko kaksi habaneroa. Tarkasta ostaessa että ovat hyviä eivätkä homeisia tai nuupahtaneita. Voit ottaa siemenetkin mukaan jos haluat.

Vedä palaset valkosipulipuristimen läpi huhmareeseen. Hedelmämehu voi puristaessa vähän roiskua, joten purista aivan kiinni huhmareessa.

Kaada sekaan ripaus suolaa, paljon enemmän sokeria, suunnilleen suolan verran tai vähän enemmän kanelia ja ala jauhaa. Jatka murskaamista niin pitkään kunnes koostumus on vähän sellainen limatahnamainen. Lisää siinä vaiheessa sotkuun haluamaasi viinietikkaa. (Suosittelen omenaviinietikkaa mutta muitakin saa kokeilla.)

Sotke vielä vähän lisää niin että viinietikka on täysin tasaisesti imeytynyt.

Tarkista mausteiden keskinäiset suhteet pyyhkäisemällä ohut kerros Pihatontun Kanelichiliä juuston päälle. Joku aika mieto juusto käy hyvin. (Saaristo Polar esim. sopii maisteluun erinomaisesti.) Korjaa makuja tekemisen aikana jos on tarpeen. Muista, että mausteita on helpompi lisätä kuin ottaa pois eli alkuun niukasti ja tarvittaessa lisää. Kanelia on sopivasti kun haju on voimakas ja väri on vähän syventynyt ja tummunut mutta ei kuitenkaan tummaksi asti.

Oikein tehtynä aineiden suhteet menevät suunnilleen niin että 80 - 85% habaneroa ja loppu niitä muita.

Säilytetään jääkaapissa suljetussa astiassa. Tommonen kahden habaneron erä kestää useita päiviä ennen kuin sen syö yksin loppuun.

Älä jätä lasten ulottuville. Merkitse purkki niin hyvin ettei kukaan luule sitä vaikkapa marjahilloksi. Älä käytä sellaista purkkia, jonka kanssa voi tulla erehdyksiä. Ei missään nimessä vauvanruokapurkkiin ettei kukaan vaan anna tätä jollekin imeväisikäiselle!

Valmis Pihatontun Kanelichili tuoksuu erittäin hedelmäiseltä ja maistuu aivan sikahyvälle. Ei kuitenkaan sovellu kuin tuliseen ruokaan tottuneille. Eli jos esim. perus-Tabasco on jonkun mielestä tulista, niin älä tarjoa tätä hänelle.


Lisäohjeita:

Älä pyyhi kasvojasi tai silmiäsi käsilläsi tekemisen aikana tai pian sen jälkeen.

Pese kädet ainakin kaksi kertaa ennen kuin kosket silmiin tai genitaaleihin.

Kanelichilin valmistaminen ja piilolasit eivät ole hyvä yhdistelmä.

Älä pilaile tällä. Älä tarjoa kellekään pahaa aavistamattomalle.

Muista suhtautua Pihatontun Kanelichiliin kunnioituksella. Kanelichili on herkku, ei miehuuskoe.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Tuolla olisi hyvä vängätä ja nautiskella porukalla. Ohoi foorumin Varsinais-Suomen jaos.
 
Merten sheriffi kirjoitti:
@Rannari
Laittakaas hyviä BBQ reseptejä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mä oon tehnyt possunkylkeä tavallisessa uunissa niin että oon sekottanut joko Tandoori Masala tai Curry -tahnaa maustamattomaan jogurttiin, marinoinut sillä ja paistanut marinaadissa.

Paistamisen haudutusvaihe on ehkä helpoin tehdä niin että pistää kyljet syvälle uuninpellille ja toinen pelti siihen ylösalaisin päälle. Grillausvaihe sitten ylävastus päällä ja ilman päällipeltiä.
 
Mulla on tapana laittaa fattanahka uuniin grillimauste pinnassa ja runsas valkosipuli murska kaiken päälle,niinkauan uunissa kunnes liha on vetäytynyt n.sentin verran kylkiluiden päästä,hiukan kuivakka pitää kyljen olla meillä.
 
Baltriber kirjoitti:
Mä luulen että myskit on pekingien sporttisempia serkkuja, vähän kuin noi meidän cayugat, rasvattomampia ja tummempia lihoiltaan.
Keitot on vaikeita, mä aina alan säätämään ja tuntuu että aina puuttuu jotain. Ajattelin tehdä kokeilun, jauhoin vähän ankkaa jauhelihaksi, meinasin yrittää jotain nuudelikeittoa siitä, ihan varma en ole että kuinka käy.

meillä jatkui makkaranteko vielä tänään. Mä piilotan lihamyllyn vähäksi aikaa, alkaa tulemaan suolet jo korvista. Koska olen taipuvainen mauttomuuksiin ja huonoon huumoriin, oli nesteenä tottakai coronaa.
Katso liite: 36821Katso liite: 36822
Klikkaa laajentaaksesi...
Siis keität ja sitten pakastat? Vai menikö suoraan kulutukseen?
 
Leaderdog kirjoitti:
Vanha iso Primus saa ensi kesänä siirtyä ansaituun saattohoitoon Kuusakoskelle, ja tilalle otin Napoleonin.


Katso liite: 37671



https://www.kaasuvalo.fi/verkkokauppa/napoleon-lex605-kaasugrilli.html
Klikkaa laajentaaksesi...
Ha! Kuusakosken Espoon tehdas/ sulatto kuului intin jälkeiseen Espoo 6 -autopiiriini STV:llä, se oli keikattu pari kartaa ysärin puolessä välissä siis, koska sulattivat/ erottelivat kultaa ja platinaa piirilevyistä jne, ja oli tähän päivään tangentiallisesti liittyen ainoa mesta missä meillä oli firman nasse päässä.
Kipakka tuoksu silti nk. kuningasvedestä, rikkihappoa, suolahappoa ja jotain muuta, jolla digi-kultaa huuhdotaan. Tarttui haalareihin se pistävä käry, paskamaista hommaa. Onneksi oli aseena mini-Maglite ja se pienehkön mustan dildon näköinen STV:n muovinen viivakoodinlukija, niillä rosmot kaikkoiaisi heti!

Ja miksi ne edes olis kiinnostuneita meikäläisestä, yövuorossa minimipalkalla....

Ai niin. Mulla oli avaimet koko mestaan... :mad:
 
Pihatontun määritelmä terävälle ruuanlaittokäytössä olevalle veitselle:

Jos tomaatista pystyy leikkaamaan niin ohuen viipaleen, että sen läpi näkee ja tomaatin mehu pysyy viipaleessa kun sen nostaa roikkumaan, niin veitsi on tarpeeksi terävä.

Tylsät veitset keittiössä ovat paholaisen keksintö.

Ohut viipale-1928.jpg
 
Pihatonttu kirjoitti:
Pihatontun määritelmä terävälle ruuanlaittokäytössä olevalle veitselle:

Jos tomaatista pystyy leikkaamaan niin ohuen viipaleen, että sen läpi näkee ja tomaatin mehu pysyy viipaleessa kun sen nostaa roikkumaan, niin veitsi on tarpeeksi terävä.

Tylsät veitset keittiössä ovat paholaisen keksintö.

Katso liite: 38330
Klikkaa laajentaaksesi...
Eiköhän tuo onnistu meikän veitsillä, homma on vain siinä että riittäkö oma taito leikkamaan noin ohuesti,.
 
Herman30 kirjoitti:
Eiköhän tuo onnistu meikän veitsillä, homma on vain siinä että riittäkö oma taito leikkamaan noin ohuesti,.
Klikkaa laajentaaksesi...

Laitat veitsen leikattua pintaa vasten niin saat veitselle asennon. Pidät sen asennon, nostat siihen mistä alat, teet lyhyttä sahausta ja katsot yläviistosta miten terä kulkee.

Mun pointtina oli myös se, että monet äijät eivät tykkää kokkaamisesta. Voi olla että eivät ole koskaan kokanneet kunnon vehkeillä. Touhu on ihan erilaista kun veitset ovat teräviä, leikkuulaudat puisia ja muutkin härpäkkeet itselle sopivia.
 
Kaurapuuroleipä

Kaatele erilaisten jauhopussien pohjajämät lämpimän tai haalean kaurapuuron lopun päälle. Tönää kuivahiivaa jauhojen sekaan. Sössää se niihin jauhoihin jotenkin ennen kuin rupeat sotkemaan jauhoja ja puuroa toisiinsa.

Mä löysin melkein tyhjän ruissihtijauhon, lopuillaan olevan hiivaleipävehnäpussin jne. Lisäksi kaadoin sekaan jauhomaisia maltaita. Ja suolaa maun mukaan.

Sitten vaan sössätään ja lisätään vehnäjauhoja ja sössätään ja lisätään ja sössätään.... kunnes koostumus on sellainen, ettei tartu käsiin enää niin pahasti. Vähän saa toki edelleen tarttua.

Tossa kohtaa kaadoin aurinkokuivattujen tomaattien oliviöljyä reippaahkosti taikinaan. Ja nyrkit taas soimaan.

Lopulta jaoin taikinan kahtia ja venyttelin kasaan kaksi pitkulaista mötikkää. Länttäsin ne pellille jolla oli leivinpaperi. Viiltelin yläpintaa ensin viistoon yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Sitten jätin kohoamaan. Kohosivat muhkeasti ja nopeasti.

Kun olivat kohonneet tarpeeksi, niin pistin noin 20 min ajaksi noin 240°C uuniin kun olin ensin roiskinut runsaasti vettä päälle rapean ja maukkaan kuoren saamiseksi.

Sikahyvää lämpimänä. Heti ensimmäisellä aterialla meni eka leipä kokonaan ja toinenkin piti jo aloittaa.

Tämän näköistä:

Kaurapuuroleipä-2038.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tosta mun aiemmin esittelemästä hippi-linssikeitosta voi tehdä myös purkkitonnari-, nakki- , lohi ja ties mitä muita versioita.

Tänään syötin inkivääri-limettimaustettua versiota parille pahaa-aavistamattomalle ihmiselle. Joko tykkäsivät tai ovat hyviä näyttelemään. Haarukoivat keittoa ihan hyvällä ruokahalulla. (Tuli niin litkua, ettei tarttenut veitsiä vaan muovihaarukka riitti.)

Tein vihreistä linsseistä. Ja vaikka on ihan hyvää, niin taidan silti tykätä punaisista enemmän.
 
Teen lohiseljanka. Suolakurkkuja oli vain liian vähän, pitää laittaa amerikkalaiset kurkut sekaan. Oliveja sentään on.
Se myös maistuu suolasen-happamana meikälle parhaiten. Kevyt ja samalla gourmet.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top