Pataleipä on oikea valinta silloin, kun haluat leipoa rapeapintaisen ja sisältä mehevän leivän mahdollisimman helposti. Pataleipä on kuoreltaan rasahtavan rapeaa, sisältä ilmavaa ja sopivasti sitkoista. Pataleipä valmistuu helposti ja ilman vaivaamista valurautapadassa. Resepti on peräisin Mikko...
www.mtvuutiset.fi
Netistä löytyi helppo resepti ja tein ekan kerran elämässäni pataleipää.
Pikkasen kauemman olisi pitänyt paistaa, muuten olin positiivisesti yllättynyt loppu tuloksesta.
Olen aina ihmetellyt kuinka saa sitkeän kuoren tuon tyyppiseen leipään, nyt sekin selvisi.
@Baltriber laittoi joskus kuvan tähän ketjuun saman näköisestä/tyyppisestä leivästä. Voisitko laittaa reseptin/ohjeen näkyville, jos se ei ole sotasalaisuus punaisella leimalla?
ei ne mitään salaisuuksia sentään ole. Pataleivässä ei ratkaise niinkään resepti, vaan homman idea on se että taikinassa on tosi vähän hiivaa ja taikina seisoo pitkään. Maku tulee siitä. Mitä kauemmin taikina saa tekeytyä, siihen muodostuu isoja ilmakuplia ja vahva gluteeniverkko. Se köksäntunnilta tuttu pesispallosämpylä syntyy just niin että isolla hiivamäärällä ja lyhyellä kohotuksella rutikuivaan uuniin nakatut taikinapallot jää vähän vajaapaistoisiksi ja maistuu.. ei miltään.
se täydellisen sitkeänrapsakka (Someleuhkintakelpoinen) kuori tulee kosteudesta. Tavallisen uunin omistaja pääsee parhaaseen lopputulokseen padalla. Kansi kiinni ja siinä on höyryuuni. Kosteus ei pääse karkuun vaan leipä kypsyy kosteassa höyryssä ja kypsyminen on hitaampaa ja hallitumpaa. Liian nopea kypsyminen tekee helposti sen että pinta palaa ja sisus on raaka, silloin myös kuori jää tekeytymättä riittävän paksuksi ja leipä repeää somekelvottomaksi.
jos tahtoo hifistellä niin uuniin voi viritellä vesikippoja ja kiuaskiviä. Suihkupullolla voi räpsiä kosteutta uuniin niin kauan kun vastukset, valot ja kaikki mahdollinen on rikki. Jos uunin uusiminen ei kuulu lähiviikkojen suunnitelmiin tai on mun tavoin vähän veltomman puoleinen niin helpoimmalla pääsee kun käyttää pataa. Padan kanssa ei tarvitse niin panikoida sen taikinan koostumuksenkaan kanssa, löysempikin taikina pysyy ryhdissään eikä leviä holtittomasti kun tulee seinät vastaan.
Mä teen perusleipää niin että laitan 8dl jauhoja, 4,5dl vettä, 1/2-1tl kuivahiivaa ja suolaa. Nää on siis hyvin noin mittoja. Edellisenä päivänä sekoittaa taikinan ja seuraavana paistaa, jos ei ehdi, jaksa, pysty tai kykene, lykkää koko roskan jääkaappiin. Maku vaan paranee ja koska hiivamäärä on pieni, se tavara ei ala holtittomasti paisua pitkin jääkaappia.
mä en ole mikään jauhohifistelijä, vaan käytössä on taviskaupan tavisjauhot. Vaaleaanleipään laitan yleensä puolet tai vähän yli perusvehnää ja sitten halutun lopputuloksen mukaan hiivaleipäjauhoa, ohraa, kauraa.. ei ole niin justiinsa kun se homman idea oli se piiiiitkä tekeytyminen ja kosteus. Mulla on kyllä quarnaa jyvinä jemmassa ja niitä jauhan jos tavoitteena on semmonen superherkku jättimäisillä onkaloilla varustettu juhlakäntty.
Jos tahtoo oikeen hyvää leipää tai teollinen hiiva meinaa turvottaa ja pierettää niin hapanjuuri on ratkaisu. Mulla on jääkaapissa vehnäjuuri minkä ruokin illalla ja aamulla, taikinan teen iltapäivästä, kohotan muutaman tunnin ja lykkään jääkaappiin joko vaan yhdeksi yöksi tai muutamaksi vuorokaudeksi. Ruisjuuri mulla on vanhassa tiinussa, se kuivahtaa sinne aina leivontakertojen välissä.
nyt mulla oli tavoitteena paahtoleipä. Sellanen ihan perusbulkki hiivakäntty minkä rakenne on niin tiivis että kestää leikata ohuiksi (paahtimessakin koossa pysyviksi) viipaleiksi. Lapsille laidunnettavaa siis ja vaihtelua ruisvuokaleipään. Mä siis yleensä teen jonkun isomman vuokaleivän minkä siivutan valmiiksi ettei noiden kääpiöiden tartte siivuttaa sormiaan, tai sitten sämpylöitä tai isomman vaalean leivän. Mutta paahtoleipä on ollut vähän vaiheessa. Tämän päiväisessä kokeilussa oli reilu puolisen litraa vuohenmaitoa, pussi kuivahiivaa, pari lusikallista hunajaa, suolaa, ankanmuna ja pelkkää perusvehnäjauhoa. Näitä ensin vaivasin kunnes muistin voin, sitä ehkä 50g juustohöylällä ja taikinan sekaan. Työstin taikinaa tosi pitkään, varmaan 20min ja jätin olemaan. Muistaessani jaoin köntsän neljään osaan ja kaulimella lykin suorakulmioiksi mitkä rullasin ja lykkäsin vuokaan (täysin tarpeetonta tuhraamista mikä teki paahtiksesta muotopuolen) annoin kohota parituntia (koska armas puolisoni hitsasi lehmille uutta porttia, olin osallistumassa teknisenä neuvonantajana niin kauan että hän kysyi eikö mulla todella olis joku homma kesken jossain toisaalla..)
Ennen uunia voitelin tekeleen voisulan ja siirapin sekoituksella, koska se vaan nyt tekee kaikesta parempaa. 200 astetta ja tunti.
(Tää kääntää mun kuvat kylelleen, mä olen syytön)
Näin muistaessani, multa kysyttiin reseptiä ja kysyjä sai vastaukseksi sekavan selityksen ja laita nyt jotain jonkunverran reseptin. Apua.
mutta siis, paras perusleipä tulee vähällä hiivalla tai hapanjuurella pitkällä kohotuksella. Se on makuasia missä suhteessa laittaa erilaisia jauhoja. Paksu ja rapsakka kuori tulee kosteudesta, joko padassa tai löylyä paiskoen.
rasva tekee leivän rakenteesta pehmeän, se on taas makuasia laittaako öljyä vai voita. Oliiviöljyllä tulee italia/kreikka akselille sopivaa (esim. Focaccia ja muut) makumaailmaa. Voita kannattaa käyttää jos tykkää ranskalaisesta (briossi, croissant jne) tai vaikka rypsiä.. ei se niin justiinsa ole.
www.iltalehti.fi
