Spadehommat

Oletko Baltriber tehnyt risottoa suppilovahveroista?
Sain lajaksi Simon emännältä paljon kuivatettuja, mietin mitä loihdin niistä..
Risottoriisi pitää olla ainakin. Mitä muuta?

Muistaakseni joku tuttu joskus kertoi jauhavansa sieniä pieneksi ja pistävänsä maustepurkkiin. Väitti hyväksi ja persoonalliseksi mausteeksi joka sopii hyvin siihen mihin sopii. Ja taatusti helppokäyttöinen tapa hyödyntää sieniä.

Itse en ole kokeillut kun oma sieniasiantuntemukseni rajoittuu siihen tietoon, että kaikki sienet joita ei tunne kannattaa jättää metsään.

Tyypillinen esimerkki allekirjoittaneen sieniretkistä:

- Hyvää päivää, herra tai rouva sieni. Minä olen Pihatonttu.
- Päivää vaan, tonttu. Minä olen XXXXXsieni.
- No nyt kun me tunnemme, niin voin poimia sinut.
- Et voi. Valehtelin nimeni. Oikeesti toi kannon vieressä olevan rykelmän kolmanneksi isoin on xxxxsieni.
- No sithän mä tunnen sen ja voin siis poimia sen mukaani.
(Joku pieni sieni siitä kannon vierestä.)
- Älä usko sitä yhtä. Se valehtelee nytkin. Jos sä tuntisit sen, niin tietäisit että se valehtelee aina.
(Minä.)
- Huoh... Taas jäätiin sitten ilman sieniä kun mä en tunne niistä ketään.
 
Muistaakseni joku tuttu joskus kertoi jauhavansa sieniä pieneksi ja pistävänsä maustepurkkiin. Väitti hyväksi ja persoonalliseksi mausteeksi joka sopii hyvin siihen mihin sopii. Ja taatusti helppokäyttöinen tapa hyödyntää sieniä.
Mielenkiintoista..
Ostin Deli-Deli:sta suola jossa on tryffeli jauhe, hyvin pieneksi jauhettu, sitä lähti tähän mennessä paras kokemani tryffellien haju ja maku.
 
Olen miettinyt tuota jauhamishommaa kun en pidä sienten suutuntumasta. Olisi helppo lisätä ruokiin ja säilöä. Ja helppo tehdä.

 
Muistaakseni joku tuttu joskus kertoi jauhavansa sieniä pieneksi ja pistävänsä maustepurkkiin. Väitti hyväksi ja persoonalliseksi mausteeksi joka sopii hyvin siihen mihin sopii. Ja taatusti helppokäyttöinen tapa hyödyntää sieniä.

Itse en ole kokeillut kun oma sieniasiantuntemukseni rajoittuu siihen tietoon, että kaikki sienet joita ei tunne kannattaa jättää metsään.

Tyypillinen esimerkki allekirjoittaneen sieniretkistä:

- Hyvää päivää, herra tai rouva sieni. Minä olen Pihatonttu.
- Päivää vaan, tonttu. Minä olen XXXXXsieni.
- No nyt kun me tunnemme, niin voin poimia sinut.
- Et voi. Valehtelin nimeni. Oikeesti toi kannon vieressä olevan rykelmän kolmanneksi isoin on xxxxsieni.
- No sithän mä tunnen sen ja voin siis poimia sen mukaani.
(Joku pieni sieni siitä kannon vierestä.)
- Älä usko sitä yhtä. Se valehtelee nytkin. Jos sä tuntisit sen, niin tietäisit että se valehtelee aina.
(Minä.)
- Huoh... Taas jäätiin sitten ilman sieniä kun mä en tunne niistä ketään.
Olet jutellut selvästi koivunkantosienen tai myrkkynääpikkään kanssa. Kuivalla säällä tai sadekelillä ;).
 
Ihastuin kesällä Englannin reissulla Peri-Peri -mausteeseen. Ostin sitä purkin mukaantuomisiksi, mutta loppui pentele kesken. Onneksi olen saanut tuttujen kautta jo pari jatkotoimitusta - saisikohan tuota jostain kotimaastakin? Tähän mennessä olen havainnut sen toimivan kanan lisäksi punaisen lihan ja jopa ranskanperunoiden kaverina. Juuri sopivasti miedon tulista ja maistuvaa. Seuraavaksi kokeilen tehdä siitä dry rubin ribseille.
 
Ihastuin kesällä Englannin reissulla Peri-Peri -mausteeseen. Ostin sitä purkin mukaantuomisiksi, mutta loppui pentele kesken. Onneksi olen saanut tuttujen kautta jo pari jatkotoimitusta - saisikohan tuota jostain kotimaastakin? Tähän mennessä olen havainnut sen toimivan kanan lisäksi punaisen lihan ja jopa ranskanperunoiden kaverina. Juuri sopivasti miedon tulista ja maistuvaa. Seuraavaksi kokeilen tehdä siitä dry rubin ribseille.
Tunnetaan Suomessa paremmin nimellä piripiri. Saa kyllä Suomestakin, Googlella löytyy useampi kyseistä maustetta myyvä liike.
 
Tunnetaan Suomessa paremmin nimellä piripiri. Saa kyllä Suomestakin, Googlella löytyy useampi kyseistä maustetta myyvä liike.

Juu, molempia nimiä näkyy. Sitä itse pippuriahan näissä on tosi pieni osa, valtaosa on sitten jotain muuta. Löytyy siis kaikenlaista sekoitusta.

Tätä siis laitan tällä hetkellä melkein joka ruokaan:

Ps8TIPA.jpg
 
Taannoin juteltiin miehen kanssa muinaismuisto-eväistä. Kertoi syöneensä lapsena naapurin mummolla makaronivelliä ja väitti sen olleen oikeen hyvää. Pitihän se testata. Ulkonäöllisestihän tuo huttu nyt on vähintään arveluttava..
33B56698-28CC-493B-AC31-98E2FF9EFBBA.jpeg
 
mä luulin että ne roomalaiset sulatteli jollain ihan muulla tapaa eikä bulimia-bileillä. Mä oon toteuttanu selvästi väärää tapaa (Näin joulun pyhinä ollu käytössä toi ao. Taulukko, sen mukaan on menty ettei pääse kertymään joulukilot). mä jännityksellä odotan miehen kommenttia kun saunan selkään ei tänään ookkaan perinteistä iltajumppaa vaan voidan yhessä tunkee sormet kurkkuun. Vaihteluahan se tietysti on...
Katso liite: 35878
Voin sanoa ainoastaan miehen äänellä että 46 vuoden aikana karttunut kokemus osoittaa seuraavaa yhtälöä: puol koppaa kaljaa = viisi minuuttia seksiä.
ps. huom: asteikko ei ole ylöspäin skaalautuva; kokonainen hiiva-lava isännän kitaan kaadettuna ei siis suoraan merkitse kymmenen mintsan muhinointeja.
ps. Ton voi laittaa noille vauva+/ 2+ -palstoille tjms. jakoon, etteivät sitten vosut turhaa ihmettele. Ei meinaan vaan suoraan toimi.

Syytä en tiedä, kysykää päihdelääkäriltä.
 
Juu, risottoa teen usein. Hyvä riisi, shalottisipuli, viini ja hyvä kanaliemi. Ehdottomasti oikeaa voita ja parmesania. Siinä se.
Lisää salviaa. Tuo syvyyttä. Sitten hakattu persilja ja sitruunamehu lopussa annoksen päälle. Kova juusto on hyvin rasvaista ja rikasta, sitä pitää vähän leikata jollain. Tuovat tasapainoa, mutta ihan lopuksi vasta.
Risoton ongelma on se että se maistuu ihan samalta ensimmäisestä haarukallisesta viimeiseen, tällä vältyt siltä. Lisäksi pieni annoskoko ja lämmitetty lautanen on tärkeää risotossa, muuten koaguloituu ja jäähtyy ja muuttuu epämiellyttävksi jäännöseräksi...
 
Olen miettinyt tuota jauhamishommaa kun en pidä sienten suutuntumasta. Olisi helppo lisätä ruokiin ja säilöä. Ja helppo tehdä.

Kannattaa! Tee kuivatuista suppilovahvaroista jauhetta/ tomua sekoittimella ja säitlö paperipussiin, joka on lasipurkissa, jonka pohjalla suolaa.
Toimii loistava umamin-lähteenä kaikissa ruuissa joissa tarvitaan tasapainoa makean ja happaman/ suolaisen välillä (liha+tomaatti, kala+soija jne).

huom. Ei sovi oliiviöljyn ja sitruunan kanssa, mutta rakastaa voita ja kermaa ja ruskistettua lihaa/ kanaa/ kasviksia (maillard-reaktio= makeus).
 
Taannoin juteltiin miehen kanssa muinaismuisto-eväistä. Kertoi syöneensä lapsena naapurin mummolla makaronivelliä ja väitti sen olleen oikeen hyvää. Pitihän se testata. Ulkonäöllisestihän tuo huttu nyt on vähintään arveluttava..
Katso liite: 36007
Mykysoppa = klimppisoppa? (molemmat kuulostaa kyllä jokseenkin ei kaupallista potentiaalia -olevilta, ihan rehellisesti sanottuna...)
 
Klimppisoppa tehdään perunajauhomöykyistä, en muista nyt miten muuten tehdään, mykyt liittyy verijuttuihin taas, eri jutut
Jahhah.. noh ehkä teilläpäin. Viittasin vastauksessani luonnollisesti espoolaisiin perinne-resepteihin.

Koninkengäkaupungis tehää kato hommat vähän eri tyylii, hei tsekkaa tää juttu, ja noi bloddipalttu-setit ei putoo millee fakin amex-posselle jossai Sellos tai Isos Ompus kato yhtää hä ?:)

Coat of arms of Espoo
 
Hyi saatana... Diabetes iskee jo katsomisesta. No, nuo kahvilan mustikat ja smoothiet kyllä näyttää herkulliselta.

 
Minulla uunissa terveellisempi(?) ruoka eli janssonin kiusaus.

2kg perunaa.
2 purkkia Abba anjovisfileitä (pitää ehdottomasti olla kilohailia eikä silliä).
5dl kuohukermaa.
3 sipulia.

Perunat puoliksi ja suikaleiksi. Heikolla lämmöllä paistettu sipulisilppu (jotta saa niistä nesteen pois ilman ruskistumista, jos laittaa raakaa sipulia saattaa neste juoksettua).
Perunaa pohjalle, väliin sipulit ja kalat ja päälle perunakerros. Kaadetaan päälle kerma ja kalojen neste. Muuta maustetta ei tarvitse.
Paistetaan n. tunti 200 astetta.
 
Viimeksi muokattu:
Olet jutellut selvästi koivunkantosienen tai myrkkynääpikkään kanssa. Kuivalla säällä tai sadekelillä ;).
Mummoni ei tykkänyt lainkaan koivukantosienestä ja kielsi koskemasta. Suomessa yksi tuttava kuitenkin vakutti että ovat hyviä, ja minäpä keräsin. Tarkistin monen kerran kirjasta, paistoin ja söin. Oli herkullinen, mutta maistoin liika metallia siinä. Olin varma että nyt tapahtuu..
En kuitenkaan saanut varsinaisia oireita, paitsi pikkasen vatsapuruja.
Otin riskin ja söin lampaankääpä sientä ominpäin. mökillä kun ei ollut sienikirjaa enkä ollut nettiakaan silloin. Hyvä oli kun mikä. En saanut mitään oireita. Yleensä pysyn tutuissa sienessä, kun niitä kerännyt lapsesta asti.
Tuttavani kerran söi myrkkysientä vahingossa, joutui maksasiirtoon. Ei tiennyt sienistä mitään ja laittoi pannulle kaikki mitä löytyi.
 
Minulla uunissa terveellisempi(?) ruoka eli janssonin kiusaus.

2kg perunaa.
2 purkkia Abba anjovisfileitä (pitää ehdottomasti olla kilohailia eikä silliä).
5dl kuohukermaa.
3 sipulia.

Perunat puoliksi ja suikaleiksi. Heikolla lämmöllä paistettu sipulisilppu (jotta saa niistä nesteen pois ilman ruskistumista, jos laittaa raakaa sipulia saattaa neste juoksettua).
Perunaa pohjalle, väliin sipulit ja kalat ja päälle perunakerros. Kaadetaan päälle kerma ja kalojen neste. Muuta maustetta ei tarvitse.
Paistetaan n. tunti 200 astetta.
Miehekäs eväs. Ei tuu meinaan anjovisten ja sipulin jälkeen mamma pussailemaan vähäänaikaan turhanpäiten.
 
Jauhelihamureke on helppo tehdä näin:

Minimissään tarvitaan ainesosiksi vain jauhelihaa ja pussikeitto (sipulikeitto, herkkusienikeitto tai kanttarellikeitto).

Itse laitoin seuraavasti:
Blå bandin kanttarellikeitto, kananmuna ja korppujauhoa sekoitetaan pieneen vesimäärään.
Hetken kuluttua lisätään 750 g jauhelihaa ja sekoitetaan.

Kaadetaan seos uunivuokaan ja paistetaan 200 asteessa puoli tuntia.

IMG_20200114_175652.jpg
 
Back
Top