Onneksi kenenkään ei ole pakko lehtiä lukea.
Kun katselee ja selailee suomalaisia sotilasalan julkaisuja niin ovat kuin kaikki samasta puusta veistettyjä - älyllisyys, väittely ja asioiden terve kyseenalaistaminen oikein loistaa poissaolollaan.
Yksi harvoista poikkeuksista on sitten SS. Puolustusvoimissa tehtiin kadiksesta niin "korkeakoulua" ja oltiin niin sotatieteilijää - sitten närkästytään ja saadaan paskahalvausta, jos joku vähän kehtaa arvostella tai esittää, että asioita voisi tehdä toisellakin tavalla. Oikeassa tiedemaailmassa kun erilaisia mielipiteitä ei voi kuitata "vastauksenne (kirjoituksenne tms.) on epäselvä - hylätty!"
Suomessa ei ole yhtään ainoaa oikeasti laadukasta sotilasalan aikakausilehteä. Siitä syystä, ettei sellaisia kyetä tässä maassa tuottamaan, kuten ei montaa muutakaan asiaa. Se ei ole mikään uutinen eikä tarjoa kenellekään osapuolelle tilaisuutta kissanhännän nostamiseen, mutta myöskään maailma ei siihen kaadu.
Erilaisia lehtiä kyllä on kaikenmaailman liittojen, järjestöjen, kiltojen, joukko-osastojen yms. julkaisemina jos jonkinlaisia ja niillä kaikilla on oma roolinsa, kohderyhmänsä sekä tavoitteensa. Useimmat julkaisut eivät edes yritä olla enempää kuin organisaation sisäisiä tiedotuslehtiä, joissa julkaistaan liittokokouksen tunnelmat, tulevat tapahtumat, kertomukset henkilökunnan tyhy-päivästä ja talttahampaiden auk-matrikkelit. Se on ihan hyväksyttävä rooli eikä tee lehdestä roskaa, sillä se täyttää sen tehtävän, joka sille on suunniteltu.
SS on omassa roolissaan hyvä lehti ja Suomen mittakaavassa ehdottomasti osa kirkkainta kärkeä, jolla on pitkät perinteet, todennäköisesti myös kärkkään uutisoinnin suhteen, jota perinteitä kunnioittaen ilmeisesti myös jatkavat. Toinen hyvä lehti, josta henkilökohtaisesti pidän on Panssari sen asiapitoisten ja kohtalaisen objektiivisesti kirjoitettujen artikkeleiden vuoksi. Näiden lisäksi on vielä liuta ulkomaisia lehtiä eri aselajeista ja toimialoilta. Eri intressiryhmien propagandaa manifestoivat lehdet säästän mökille vessapaperiksi. Eräs virolainen opetti kerran, että aikakausi- ja sanomalehtipaperi toimivat siinä tarkoituksessa hyvin, kunhan paperin ensin rypistää huolellisesti. Hän entisenä neuvostokansalaisena selvästi tiesi, mistä puhui.
Terve kyseenalaistaminen on hyvä ja erinomaisen tervetullut asia, joka on tie keskustelun kautta kehitykseen ja eteenpäin.
Kuten viestissäsi totesit, niin pitää täysin paikkansa: puolustusvoimilla on keskustelukulttuurissa ja erityisesti tieteellisessä keskustelukulttuurissa vakava peiliin katsomisen paikka sekä kehityskohde, johon voisi hakea mallia vaikka ulkomailta. Tämä vaatisi kuitenkin perusteellista asennemuutosta ja nöyryyttä, joka tosin ei keskimäärin ole virkamiessotilaan vahvimpia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tie muutokseen on joka tapauksessa pitkä ja kivinen. Siihen asti tieteelliset epämieluisat väitöskirjatkin pyritään kumoamaan huutokuorolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Toisinaan toiminnan taso kyllä vähän hävettää.
