SS: Viiden Leopardin Panssariprikaati

Zero The Hero

Kersantti
Ihmettelen että kelvollisesti panssarikoulutetutkin kirjoittajat/kirjailijat eivät osaa mieltää toimintaympäristön vaikutusta taktiikan tai taistelutekniikan toimivuuteen.
Järvien, metsien ja soiden rikkomassa, kumpuilevassa pienehköjen peltojen täplittämässä maastossa puhdas panssarirykmentti ei hyökkäile todellakaan niin nopeasti ja menestyksekkäästi kuin se ehkä hyökkäsi Puolan ja Belgian pelloilla, Ukrainan aroilla, Pohjois-Afrikan tai Etelä-Irakin aavikoilla.
Kirjoittajilta tuppaa unohtumaan että vaunuja on käytetty tehokkaasti jalkaväen tukena ja tukemana Philippiinien viidakoissa, Ardennien metsiköissä, Vietnamin viidakoissa, Afganistanin vuoristoissa ja Irakin asutuskeskuksissa.
On suorastaan panssarivaunujen halveksumista väittää että ainoa taistelutekniikka mihin se välineenä soveltuu, on lauttana rullailu tasaisella parkkipaikalla!
 

Ylli

Kapteeni
Ihmettelen että kelvollisesti panssarikoulutetutkin kirjoittajat/kirjailijat eivät osaa mieltää toimintaympäristön vaikutusta taktiikan tai taistelutekniikan toimivuuteen.
Järvien, metsien ja soiden rikkomassa, kumpuilevassa pienehköjen peltojen täplittämässä maastossa puhdas panssarirykmentti ei hyökkäile todellakaan niin nopeasti ja menestyksekkäästi kuin se ehkä hyökkäsi Puolan ja Belgian pelloilla, Ukrainan aroilla, Pohjois-Afrikan tai Etelä-Irakin aavikoilla.
Kirjoittajilta tuppaa unohtumaan että vaunuja on käytetty tehokkaasti jalkaväen tukena ja tukemana Philippiinien viidakoissa, Ardennien metsiköissä, Vietnamin viidakoissa, Afganistanin vuoristoissa ja Irakin asutuskeskuksissa.
On suorastaan panssarivaunujen halveksumista väittää että ainoa taistelutekniikka mihin se välineenä soveltuu, on lauttana rullailu tasaisella parkkipaikalla!
Oletko lukenut Kantakosken kirjotuksia? Mielestäni hän tietää tasan tarkkaan, että Suomessa ei perinteisiä panssarioperaatioita voida toteuttaa kuin Etelä-Suomen peltouaukeilla. Myös vihollinen etenee panssariaseella massana tuolla alueella. Tehokkain ase näitä vastaan olisi oman panssariaseen keskitetty käyttö.

Missä mainitsemistasi operaatiossa on panssariase jalkaväen apulaisena tuonut voiton?
 

Ylli

Kapteeni
Onko niin, että myös saman mekanisoidun joukkokokonaisuuden osana toimivien panssarijääkärien kanssa toimiminenkin vie tst-vaunuilta mielestäsi tehot, vai tarkoitatko tuossa edellä perinteisempää traktorivetoista jalkaväkeä? Noiden kahden tapauksen välille lienee syytä tehdä selkeä ero, koska käyttötapa on meillä aina ollut sellainen, että ps-vaunut ja ps-jalkaväki toimivat rinnakkain toinen toistaan tilanteen mukaan tukien. Tähänhän ei ole tullut mitään muutosta, vaikka organisaatioiden nimet ja koostumukset ovatkin viime vuosina hieman eläneet.
En ole alan mies mutta Kantakoski ammattilaisena kertoo toista. Vanhaan panssariprikaatien aikaan panssarivaunupataljoonat eivät suinkaan toimineet sekaisin panssarijääkäripataljoonien kanssa. Jako oli se, että prikaatin alueella panssarijääkäripataljoonat hyökkäsivät metsäisellä alueella ja panssarivaunupaljoonat aukealla, eivät sekaisin. Operaatiossa oli aina vähintään yksi täysi panssarivaunupataljoona eli 30 taistelupanssarivaunua mieluummin molemmat pataljoonat jolloin hyökkäysvahvuus oli 60 vaunua. Panssarijääkäripataljoonia ei pidä sekoittaa panssarivaunukomppanoiden suojajoukkueisiin, joiden tehtävä oli suojata vaunuja niiden pysähtyessä huoltoon tai lepoon.

Tämä tieto on suoraan Kantakoskelta ja luotan häneen lähteenä enemmän kuin foorumien nimimerkkeihin.
 

Rannari

Ylipäällikkö
En ole alan mies mutta Kantakoski ammattilaisena kertoo toista. Vanhaan panssariprikaatien aikaan panssarivaunupataljoonat eivät suinkaan toimineet sekaisin panssarijääkäripataljoonien kanssa. Jako oli se, että prikaatin alueella panssarijääkäripataljoonat hyökkäsivät metsäisellä alueella ja panssarivaunupaljoonat aukealla, eivät sekaisin. Operaatiossa oli aina vähintään yksi täysi panssarivaunupataljoona eli 30 taistelupanssarivaunua mieluummin molemmat pataljoonat jolloin hyökkäysvahvuus oli 60 vaunua. Panssarijääkäripataljoonia ei pidä sekoittaa panssarivaunukomppanoiden suojajoukkueisiin, joiden tehtävä oli suojata vaunuja niiden pysähtyessä huoltoon tai lepoon.

Tämä tieto on suoraan Kantakoskelta ja luotan häneen lähteenä enemmän kuin foorumien nimimerkkeihin.
Nyt olet kyllä kokoonpanojen osalta todella pahasti hakoteillä. Panssariprikaatien kokoonpanossa oli kolme panssaripataljoonaa, joista kukin piti sisällään kaksi psv-komppaniaa ja kaksi psj-komppaniaa. Lisäksi panssaripataljoonissa oli erilaisia aselajiosia, tiedustelijoita jne. Erillisiä 31-vaunuisia panssarivaunupataljooniakin toki oli 2000-luvun alkuvuosille saakka, mutta niitä käytettiin siihen, mihin tst-vaunuja ei nyt käsittelyssä olevan ideologian mukaan tulisi koskaan käyttää, niillä nimittäin vahvennettiin/tuettiin jääkäri-ja jalkaväkiprikaateja. Varsinaiset panssarijoukot ovat meillä jo vuosikymmeniä muodostuneet kansainvälisen mekanisoitujen joukkojen käytännön mukaisesti panssarivaunujen ja panssarijääkärien yhdistelmistä. Nykynäkemyksen mukaan molempia nähtävästi tarvitaan, jotta joukko kykenee meikäläisessä maastossa tehokkaasti toimimaan. En myöskään usko Kantakosken olevan noin huonosti informoitu panssarijoukkojen kokoonpanoista 1980-2000-luvuilla, joten epäilen, että olet vain ymmärtänyt asian väärin. Tai sitten kuulemasi tarinat liittyvät 1960-luvun kokoonpanoihin, siellä taisi olla jotain vaunukomppanioiden suojajoukkueita, kalustona oli tuolloin T-55 ja BTR-50.
 

Ylli

Kapteeni
Nyt olet kyllä kokoonpanojen osalta todella pahasti hakoteillä. Panssariprikaatien kokoonpanossa oli kolme panssaripataljoonaa, joista kukin piti sisällään kaksi psv-komppaniaa ja kaksi psj-komppaniaa. Lisäksi panssaripataljoonissa oli erilaisia aselajiosia, tiedustelijoita jne. Erillisiä 31-vaunuisia panssarivaunupataljooniakin toki oli 2000-luvun alkuvuosille saakka, mutta niitä käytettiin siihen, mihin tst-vaunuja ei nyt käsittelyssä olevan ideologian mukaan tulisi koskaan käyttää, niillä nimittäin vahvennettiin/tuettiin jääkäri-ja jalkaväkiprikaateja. Varsinaiset panssarijoukot ovat meillä jo vuosikymmeniä muodostuneet kansainvälisen mekanisoitujen joukkojen käytännön mukaisesti panssarivaunujen ja panssarijääkärien yhdistelmistä. Nykynäkemyksen mukaan molempia nähtävästi tarvitaan, jotta joukko kykenee meikäläisessä maastossa tehokkaasti toimimaan. En myöskään usko Kantakosken olevan noin huonosti informoitu panssarijoukkojen kokoonpanoista 1980-2000-luvuilla, joten epäilen, että olet vain ymmärtänyt asian väärin. Tai sitten kuulemasi tarinat liittyvät 1960-luvun kokoonpanoihin, siellä taisi olla jotain vaunukomppanioiden suojajoukkueita, kalustona oli tuolloin T-55 ja BTR-50.
Olet oikeassa, sillä tuo oli viimeisin kokoonpano ennen prikaatien lakkauttamista. Se oli Kantakoskenkin mukaan jo selvä huononnus alkuperäiseen. Alkuperäinen prikaatin kokoonpano sisälsi kaksi panssarivaunupataljoonaa ja kaksi psj-pataljoonaa. Tuo uudempi kokoonpano oli Kantakosken mukaan selvästi huonompi koska riittävää panssarimassaa ei siinä saatu koottua. Mene ja tiedä mikä sitten tosipaikassa olisi paras ratkaisu. Itse arvelen, että jo saksalaisten kehittämä panssaritaktiikka on se oikea, siis se jossa panssarit taistelevat jalkaväestä riippumatta. Näin panssarivaunu ei taistelussa ole sidottu jalkaväen vauhtiin joka useimmiten tulen alla on tasan nolla km/h vaan voivat liikkua vapaasti omalla vauhdillaan välttäen siten paremmin vihollisen panssaritorjuntaa.
 

Rannari

Ylipäällikkö
Olet oikeassa, sillä tuo oli viimeisin kokoonpano ennen prikaatien lakkauttamista. Se oli Kantakoskenkin mukaan jo selvä huononnus alkuperäiseen. Alkuperäinen prikaatin kokoonpano sisälsi kaksi panssarivaunupataljoonaa ja kaksi psj-pataljoonaa. Tuo uudempi kokoonpano oli Kantakosken mukaan selvästi huonompi koska riittävää panssarimassaa ei siinä saatu koottua. Mene ja tiedä mikä sitten tosipaikassa olisi paras ratkaisu. Itse arvelen, että jo saksalaisten kehittämä panssaritaktiikka on se oikea, siis se jossa panssarit taistelevat jalkaväestä riippumatta. Näin panssarivaunu ei taistelussa ole sidottu jalkaväen vauhtiin joka useimmiten tulen alla on tasan nolla km/h vaan voivat liikkua vapaasti omalla vauhdillaan välttäen siten paremmin vihollisen panssaritorjuntaa.
Ok, eli kritiikin kärki ei kohdistukaan nykytilanteeseen, tai panssariprikaatien lakkautuksen ajankohtaan 2000-luvulla, niin kuin olen eri kirjoitusten perusteella ymmärtänyt, vaan panssarijoukkojen organisaation muuttamiseen 70-luvulta 80-luvulle tultaessa. Panssariprikaatissa vuosimallia 70 oli tosiaan kaksi psv-pataljoonaa ja kaksi jääkäripataljoonaa. Hyvä että saatiin tämä selväksi, niin kaikki puhuvat samasta asiasta. Todetaan kuitenkin varmemmaksi vakuudeksi, että panssarivaunujen sijoittaminen joukkueittain jalkaväkeä tukemaan ei käy yhteen minkään itsenäisyytemme ajan organisaatiomallin kanssa, vaan jalkaväen kanssa on toimittu joko panssarivaunupataljoonalla, tai panssaripataljoonan ympärille rakennetulla taisteluosastolla.
 
Viimeksi muokattu:

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Olet oikeassa, sillä tuo oli viimeisin kokoonpano ennen prikaatien lakkauttamista. Se oli Kantakoskenkin mukaan jo selvä huononnus alkuperäiseen. Alkuperäinen prikaatin kokoonpano sisälsi kaksi panssarivaunupataljoonaa ja kaksi psj-pataljoonaa. Tuo uudempi kokoonpano oli Kantakosken mukaan selvästi huonompi koska riittävää panssarimassaa ei siinä saatu koottua. Mene ja tiedä mikä sitten tosipaikassa olisi paras ratkaisu. Itse arvelen, että jo saksalaisten kehittämä panssaritaktiikka on se oikea, siis se jossa panssarit taistelevat jalkaväestä riippumatta. Näin panssarivaunu ei taistelussa ole sidottu jalkaväen vauhtiin joka useimmiten tulen alla on tasan nolla km/h vaan voivat liikkua vapaasti omalla vauhdillaan välttäen siten paremmin vihollisen panssaritorjuntaa.
Saksalaisetkin totesivat vaunujen tarvitsevan peitteisessä maastossa jalkaväen apua. perinteinen jalkaväki ei perässä pysy, joten sakut kehittivät panssarikrenatöörin ja hänelle puolitelavaunun kuljetusta ja taistelua varten.
Nykyisin meillä panssarijääkäri ja rynnäkkövaunu.

Perinteisen jalkaväen, mallia Suomi asia on kuten kirjoitat.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jos sallitaan sivupolkukysymys: millaisin tempuin ällitälli sukeutuu uivaksi?
 

CV9030FIN

Kenraali
SA-oloissa: Taitellaan pakoputken loiskesuoja paikalleen, laitetaan telojen muotolevyt, käännetään tyrskylevy auki, nostetaan ilmanotto, kiristetään ovien uintilukko ja laitetaan poistopumppu päälle = noin 3-5min. RA-aikana vaatii lisäksi useamman tunnin erillisen valmistelutyön työn + erillisen vesistöajokatsastuksen sekä helvetillisen varo-organisaation.
 
Viimeksi muokattu:

Zero The Hero

Kersantti
Oletko lukenut Kantakosken kirjotuksia? Mielestäni hän tietää tasan tarkkaan, että Suomessa ei perinteisiä panssarioperaatioita voida toteuttaa kuin Etelä-Suomen peltouaukeilla. Myös vihollinen etenee panssariaseella massana tuolla alueella. Tehokkain ase näitä vastaan olisi oman panssariaseen keskitetty käyttö.

Missä mainitsemistasi operaatiossa on panssariase jalkaväen apulaisena tuonut voiton?
En ole perehtynyt Kantakosken kirjoituksiin joten en voi kommentoida hänen kannanottojaan tai kirjoituksiaan. Kritiikkini kohdistuu yleisesti jalkaväen ja panssareiden erottamiseen toisistaan.

Kaikissa mainitsemissani operaatioissa panssarivaunuja käytettiin erinomaisella menestyksellä tukemaan jalkaväen hyökkäystä vaikeakulkuisessa maastossa tai vastaavasti jalkaväkeä suojaamaan tankkien hyökkäystä.

Erinomainen esimerkki jalkaväen ja tankkien eriyttämisen seurauksista löytyy vaikkaapa Yom Kippurin sodasta jossa Israelilaiset yrittivät ensin pelkillä vaunuilla, mutta joutuivat muuttamaan mielensä kun ne tuppasivat tuhoutumaan toistuvista pst-ohjusten osumista.

Panssariaseen keskitetty ja vieläpä menestyksellinen käyttö avoimessa maastossa vaatii melko varmaa ilmaherruutta ja tuliylivoimaa . Jos laitetaan meikäläinen entinen pspr ja naapurin pspr Elimäen pelloille ottamaan mittaa toisistaan, pelkään että omamme palaa savupatsaina tunnissa. Naapurin havaitessa että pöydälle on heitetty Parolan pataässä, keskitetään sen tuhoamiseen sen verran rynnäkköpommittajia, helikoptereita, epäsuoraa tulta ja pst-aseita että lopputuloksessa ei ole arvailun varaa.

Jos vähän sotahistorian kirjoista kuvia selailee, niin saattaa huomata että sakemannien alkuaikojen menestys perustui ennenkaikkea ilma- ja panssariaseen yhdistämiseen, ei niinkään pelkkiin vaunujen röyhkeisiin syviin rynnäköihin.

Muok: Itseasiassa kun saksalaisten sotamenestystä pohtii noin makrotasolla, herää pohtimaan ilma-aseen merkitystä enemmänkin suhteessa panssareihin. Alkuvaiheessa Saksalla oli käytössään huomattavasti vastustajiaan kehnompia panssareita kuten PzKpfw1 ja 2 jotka oli aseistettu lähinnä konekiväärillä tai pienikaliiperisella konetykillä. Ranskalla oli kuitenkin jo kalustona raskaasti aseistettuja ja panssaroituja Char B1 Bis-vaunuja, Briteillä oli Cruiser Mk 1 ja 2 sekä Matilda, NL:n pääkalustona T-26 ja T-28 tai KV-1.
Teknisesti alivoimainen Saksa kuitenkin ylsi alun menestykseen erityisesti Stukien toteuttaman ilmatulen ja epäsuoran tulen yhdistelmällä. Ironista onkin että mitä parempia vaunuja Saksa sai käyttöönsä, sitä heikommin sota meni, sillä ilmaherruus ja ilmatulituki menetettiin.
 
Viimeksi muokattu:

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Muok: Itseasiassa kun saksalaisten sotamenestystä pohtii noin makrotasolla, herää pohtimaan ilma-aseen merkitystä enemmänkin suhteessa panssareihin. Alkuvaiheessa Saksalla oli käytössään huomattavasti vastustajiaan kehnompia panssareita kuten PzKpfw1 ja 2 jotka oli aseistettu lähinnä konekiväärillä tai pienikaliiperisella konetykillä. Ranskalla oli kuitenkin jo kalustona raskaasti aseistettuja ja panssaroituja Char B1 Bis-vaunuja, Briteillä oli Cruiser Mk 1 ja 2 sekä Matilda, NL:n pääkalustona T-26 ja T-28 tai KV-1.
Teknisesti alivoimainen Saksa kuitenkin ylsi alun menestykseen erityisesti Stukien toteuttaman ilmatulen ja epäsuoran tulen yhdistelmällä. Ironista onkin että mitä parempia vaunuja Saksa sai käyttöönsä, sitä heikommin sota meni, sillä ilmaherruus ja ilmatulituki menetettiin.
Tää viittaus lienee kokonaan ironinen, sillä Stukien taistelutehokkuus on mainettaan heikompi (käytännössä vedettiin pois syöksypommittajan roolista -42 eikä syöksypommittaja muutenkaan ollut konseptina menestystarina. Ehkä Tyynenmeren laivastosodassa se sai merkittävämpiä tuloksia aikaiseksi, kuten Midwayn taistelussa. Sielläkin lähinnä sattuman vuoksi, mutta oli jokatapauksessa toimiva ratkaisu laivan kokoiseen maaliin. Stukan pelotevaikutus oli toki merkittävä ja kyllä sillä tuloksiakin saatiin, mutta ihmeaseesta ei ole kyse). Lisäksi NL:n vaunukalustossa Barbarossan aikaan KV oli about yhtä yleinen kuin Tiikeri saksalaisten kalustossa Normandian aikaan. BT-vaunut, T-26 ja T-28 olivat kaikkea muuta kuin ylivoimaisia Barbarossan aikaisiin Pz.3 ja 4 -vaunuihin nähden, hapankaalit jyräsivät ne monen tekijän yhteissummana, joista koulutus yhdistettyjen voimien hyökkäykseen eli Blitzkriegiin lienee merkittävin, Stalinin ultimaattiset ryssinnät toinen. Ranska taas oli jo aatteellisesti jumiutunut kiinteään puolustukseen ja menetti toimintakykynsä sakemannien lähtiessä yllättäen liikkuvaan sodankäyntiin. Asemien ohi vyöryttiin ja vastatoimia hidastivat pakolaistulvat ja huono tiestö. Ranskan ilmavoimat ajettiin jo aikaisessa vaiheessa kylmäksi. Se maa ajettiin nurin silkalla liikkuvalla sodankäynnillä ja julkealla röyhkeydellä, mistä Rommelin "aavedivisioona" lienee kuuluisin esimerkki, vaikkakin pitäisi puhua koko operaation munakkuudesta. Saksalaisilla oli myös vahva vastavoima raskaille Chareille, eli 88 FlaK 36.

Tää sun huomautus vaunujen käytöstä jalkaväen tukena on kyllä mielenkiintoinen, ja haluisin kuulla lisääkin tapauksia. Useimmat mun mieleen tulevat kun koskevat keveitä vaunuja, kuten M24 Chaffee ja M41 Walker Bulldog, joiden liikkuvuus oli kehnossa maastossa kuitenkin kohtuullinen ja tulivoima jalkaväkeä vastaan oli vahva. Tohon vois tietty varauksin lisätä keskiraskaan Shermanin Burman teatterilla, koska japsien riisikuppivaunut olivat suorastaan legendaarisen kyvyttömiä ja PST alivoimaista. Maaston vuoksi vaunut jäivät kuitenkin pääasiassa tukirooliin.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Olen ZTH:n kanssa hiukan erimieltä. Ilmavoima komponentilla oli tietysti merkittävä vaikutus, mutta hyvin koulutetut miehistöt ja taktinen osaaminen toivat yhdessä kaluston tiettyjen laadullisten seikkojen avulla vielä myöhemminkin voittoja. Se minkä sakut osasivat oli aselajien yhteistyö. Yhteistyö on tärkeää ja meillä perusjoukoilla ei ole kykyä, tai ainakin vain rajattu kyky, yhteistyöhön panssareiden kanssa. Se kun on paitsi kalustoa myös osaamista.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Minä taas olen ajatellut tuota ilmavoimien käyttöä siltä kantilta, että ilmavoimat vaikuttavat vähemmän etulinjassa, mutta mitä ne tekevät on se, että ne tekevät joukkojen siirrot melkoisen mahdottomiksi, joten etulinjassa olevien joukkojen (joita toki pehmitetään tykistöllä ja ilmavoimilla) on pärjättävä yksinään, koska apujoukot pommitetaan hajalle näiden koettaessa tulla apuun. Tämän näkisin olevan se suurin vaikuttaja. Tähän tietenkin auttaa, jos yhteistyö pelaa, pommittajilla kun ei ole polttoainetta odotella alueella, joten tilannekuvan on oltava tiedossa ilmavoimillakin, jotta tietävät etsiä niitä vahvistuksia.
 

Zero The Hero

Kersantti
Tää viittaus lienee kokonaan ironinen, sillä Stukien taistelutehokkuus on mainettaan heikompi (käytännössä vedettiin pois syöksypommittajan roolista -42 eikä syöksypommittaja muutenkaan ollut konseptina menestystarina. Ehkä Tyynenmeren laivastosodassa se sai merkittävämpiä tuloksia aikaiseksi, kuten Midwayn taistelussa. Sielläkin lähinnä sattuman vuoksi, mutta oli jokatapauksessa toimiva ratkaisu laivan kokoiseen maaliin. Stukan pelotevaikutus oli toki merkittävä ja kyllä sillä tuloksiakin saatiin, mutta ihmeaseesta ei ole kyse).
Ihmeaseita nyt ei olemassa olekaan, mutta kyllä kyseinen lentovekotin sangen tehokas pistemaalien tuhoamiseen oli. Rohkenen viitata vaikkapa H.U.Rudelin yhden miehen savottaan (519 tuhottua vaunua pääasiassa Stukalla) tai kotimaan kamaralla osasto Kuhlmayn edesottamuksiin Tali-Ihantalan seutukunnasa. Syy miksi käyttö tosiaan väheni 1942 jälkeen oli ilmaherruuden menetys liittoutuneille. Syöksypommari kun oli hivenen haavoittuvainen hävittäjille. Laite kuitenkin säilyi käytössä sodan loppuun saakka.
 

Zero The Hero

Kersantti
Minä taas olen ajatellut tuota ilmavoimien käyttöä siltä kantilta, että ilmavoimat vaikuttavat vähemmän etulinjassa, mutta mitä ne tekevät on se, että ne tekevät joukkojen siirrot melkoisen mahdottomiksi, joten etulinjassa olevien joukkojen (joita toki pehmitetään tykistöllä ja ilmavoimilla) on pärjättävä yksinään, koska apujoukot pommitetaan hajalle näiden koettaessa tulla apuun. Tämän näkisin olevan se suurin vaikuttaja. Tähän tietenkin auttaa, jos yhteistyö pelaa, pommittajilla kun ei ole polttoainetta odotella alueella, joten tilannekuvan on oltava tiedossa ilmavoimillakin, jotta tietävät etsiä niitä vahvistuksia.
Ilmavoimilla tuetaan tällä vuosituhannella ihan etulinjan joukkoja. Tykkirynnäköivän hävittäjäpommittajan varmuusreunus (se välimatka vaikuttamisen kohteesta omiin) on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa tykistöllä, taisteluhekosta nyt puhumattakaan. Ilma-aseen tarkkuus, nopeus ja vaikutuskyky ovat niitä syitä miksi kukaan kehittynyt (ja vakavarainen) valtio ei juurikaan panosta enää tykistöön jalkaväen tukemisessa. Heittimistö on asia erikseen.
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Ihmeaseita nyt ei olemassa olekaan, mutta kyllä kyseinen lentovekotin sangen tehokas pistemaalien tuhoamiseen oli. Rohkenen viitata vaikkapa H.U.Rudelin yhden miehen savottaan (519 tuhottua vaunua pääasiassa Stukalla) tai kotimaan kamaralla osasto Kuhlmayn edesottamuksiin Tali-Ihantalan seutukunnasa. Syy miksi käyttö tosiaan väheni 1942 jälkeen oli ilmaherruuden menetys liittoutuneille. Syöksypommari kun oli hivenen haavoittuvainen hävittäjille. Laite kuitenkin säilyi käytössä sodan loppuun saakka.
Rudelin menestys ei liene kokonaan hänen omaa aikaansaannostaan, vaikka kunnia onkin mennyt yhdelle miehelle ja harvoin se tyhjästä nyhjäistään. Kuhlmey käytti myös FW190:ää, jonka F- ja G- versioiden oli tarkoitus korvata Stuka. Stukakin saavutti laajempaa menestystä panssareita vastaan vasta luovuttuaan syöksypommittajan roolista ja siirryttyään maataistelukoneeksi (Ju87G). Tässäkin roolissa sitä ilmeisesti käytettiin, koska varsinaisia maataistelukoneita ei ollut saatavilla, ja tuotantoinfra oli valmiina ja varaosavarastot olemassa. Ilmaherruuden saavuttaneet liittoutuneet eivät juuri syöksypommittajia käyttäneet. Miksi? Koska rynnäkkökone, maataistelukone ja hävittäjäpommittaja ovat ominaisuuksiltaan paljon monipuolisempia ja käyttökelpoisempia. Esmes sellaiselta rumilukselta kuin P-47 Thunderbolt nuo roolit menivät usein siksakkina sekaisin, saattuehävittäjän roolin lisäksi.

Itse pidän Ju88:aa paljon Stukaa onnistuneempana koneena. Se teki kaiken sen, mitä Stukakin, mutta paljon paremmin. Lisäksi se soveltui lukuisiin muihin rooleihin.

Mutta nyt ollaa siirrytty jo kauas ketjun aiheesta. Alunperinhän vaan huomautin, että sun makrotason tarkastelu panssariaseen kehityksestä ja ilma-aseen ylivoimaisuudesta on sangen retorinen.
 

Zero The Hero

Kersantti
Makrotason tarkasteluni kannalta on varsin samantekevää tuhoaako maataistelukone kohteensa syöksyen, vaakapommituksella, raketilla vai tykkirynnäköllä. Ilma-ase on varsin ylivoimainen väline ilman tehokasta ilmatorjuntaa tai ilmaherruutta toimivan panssariyhtymän tuhoamiseksi.
 

Slammer

Kenraali
Itse pidän Ju88:aa paljon Stukaa onnistuneempana koneena. Se teki kaiken sen, mitä Stukakin, mutta paljon paremmin. Lisäksi se soveltui lukuisiin muihin rooleihin.
Tietenkin se on onnistuneempi kone, aivan eri luokkaa. Mutta ei se tarkoita etteikö Stuka olisi ollut omassa roolissaan tehokas silloin kun olosuhteet mahdollistivat sen käytön ilman kohtuuttomia tappioita.
Ju 88 olisi puolestaan kaikella todennäköisyydellä ollut vielä onnistuneempi ellei siihen olisi väen väkisin haluttu ympätä syöksypommituskykyä.
 

VUps

Majuri
Olen ZTH:n kanssa hiukan erimieltä. Ilmavoima komponentilla oli tietysti merkittävä vaikutus, mutta hyvin koulutetut miehistöt ja taktinen osaaminen toivat yhdessä kaluston tiettyjen laadullisten seikkojen avulla vielä myöhemminkin voittoja. Se minkä sakut osasivat oli aselajien yhteistyö. Yhteistyö on tärkeää ja meillä perusjoukoilla ei ole kykyä, tai ainakin vain rajattu kyky, yhteistyöhön panssareiden kanssa. Se kun on paitsi kalustoa myös osaamista.
Tässä oli siis kyse panssarien ja jalkaväen taistelujaotuksesta ja yhteistoiminnasta, ja siitä miten maasto ja ilma-ase näihin vaikuttavat. Jos saksalaisia tarkastellaan, niin kyllä heidän panssariyhtymiensä puolustus Normandiassa -44 oli varsin eri näköistä kuin hyökkäys kesällä -40. Normandiassa ei huristeltu rohkeasti panssareilla menemään, vaan liike oli mahdollista vain yöllä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Olen hyvin taipuvainen uskomaan zth:n väitteet.

Jos tästä nyt jotain koettaa ymmärtää, niin ehkäpä suomalaiset ovat sorvanneet ja kehittäneet panssariaseen käyttöä vastaamaan niitä olosuhteita, jotka vaikuttaisivat meikäläisellä tst-kentällä: maasto, oletettu ylivoima toisella puolella ja oman ilmaherruuden epätodennäköisyys.

Mulla on pitkään ollut kutina, että meikäläinen yhtymärypäs toimii hyvin pienellä alueella, suhteellisesti katsoen. Miten määrittelisi sen pienen, sitä en osaa sanoa, mutta esim. Ilmatorjuntamme ja tykistömme ametit sanovat jotain.
 
Top