En ole alan mies mutta Kantakoski ammattilaisena kertoo toista. Vanhaan panssariprikaatien aikaan panssarivaunupataljoonat eivät suinkaan toimineet sekaisin panssarijääkäripataljoonien kanssa. Jako oli se, että prikaatin alueella panssarijääkäripataljoonat hyökkäsivät metsäisellä alueella ja panssarivaunupaljoonat aukealla, eivät sekaisin. Operaatiossa oli aina vähintään yksi täysi panssarivaunupataljoona eli 30 taistelupanssarivaunua mieluummin molemmat pataljoonat jolloin hyökkäysvahvuus oli 60 vaunua. Panssarijääkäripataljoonia ei pidä sekoittaa panssarivaunukomppanoiden suojajoukkueisiin, joiden tehtävä oli suojata vaunuja niiden pysähtyessä huoltoon tai lepoon.
Tämä tieto on suoraan Kantakoskelta ja luotan häneen lähteenä enemmän kuin foorumien nimimerkkeihin.
Kaikella kunnioituksella Kantakoskea kohtaan täytyy todeta, että hän on jäänyt reserviin yli 40 vuotta sitten ja se näkyy teksteissäkin. Tietämys sekä kalustohankintojen hinnoista ja kaluston ylläpitokustannuksista sekä panssaritaktiikasta ovat jääneet 1970-luvun tasolle. Hyvänä esimerkkinä väite, että 4-5 panssariprikaatia kyetään hankkimaan muutamalla sadalla miljoonalla eurolla. Eli Kantakoski on laskenut käytettyjen Leopardien hankintahinnan, eikä mitään muuta. Ensinnäkään niitä Leopardeja ei ole enää mistään saatavilla kyseisellä hinnalla. Toisekseen käytettynä hankittavat vaunut tarvitsevat päivityksiä ja ampumatarvikkeita, varaosista puhumattakaan. Sitten tulee rynnäkköpanssarivaunut, pioneerivaunut, tykistö ja heittimistö, ilmatorjunta, johtamisjärjestelmät, huolto jne jne. Kaikkiin Kantakosken lukuihin pitää laittaa vähintään yksi nolla perään.
Ja mitä tulee taktiikkaan... Venäläiset ja britit harrastivat Toisessa maailmansodassa hurmanhenkisiä puhtaiden tankkipataljoonien hyökkäyksiä aroilla ja aavikoilla. Ja saivat lähes järjestään pahasti turpiinsa saksalaisten kaikki aselajit käsittäviltä taisteluosastoilta. Puhtaat panssarivaunupataljoonat ovat jopa aukeamaastossa aika onnettomia organisaatioita. Jos panssarivaunut ajavat vihollisen jalkaväen ryhmitykseen, ne eivät kykene suojaamaan itseään tehokkaasti lyhyen kantaman pst-aseita käyttävältä jalkaväeltä, saati sitten suojata tavoitealuetta. Tai jos törmätään maastoesteeseen tai sulutteisiin, tarvitaan panssaripioneereja ja näitä suojaamaan jalkaväkeä. Tämän ovat jenkit viimeksi todenneet Irakin valtauksessa 2004.
Kantakosken myytti 60 panssarivaunusta Elimäen aukeilla on myös pelkkää soopaa. Suuri virhe on tapahtunut siinä vaiheessa kun vastustaja on päästetty etenemään alueelle, missä se pystyy keskittämään divisioonan tai useita prikaateja kerrallaan ja saavuttamaan suuren määrällisen ylivoiman. Ei se 60 vaunua paljon auta jos vastassa on 200-300, joita vielä tuetaan moottoroidulla jalkaväellä, panssarintorjuntaohjuksilla, epäsuoralla tulella, taisteluhelikoptereilla ja ilmavoimilla. Naapurikaan kun ei enää taistelele puhtailla panssarivaunujoukoilla....
Viime sodissa suurin etumme oli panssaritaistelijoiden parempi osaaminen, jolloin kaksintaistelutilanteissa saatiin järjestään voitto. Tämä etu menetetään siinä vaiheessa kun vastassa on liian ylivoimainen vihollinen. Hyvänä esimerkkinä voi mainita vaikka Panssaridivisioonan vastahyökkäyksen Kuuterselässä. Alkuvaiheessa tien suunnassa edetessä rynnäkkötykit tuhosivat neuvostopanssarijoukkueen toisensa jälkeen käytännössä ilman tappioita. Mutta kun saavuttiin Kuuterselän aukeille, missä odotti 4-5 kertaisen ylivoiman omaava neuvostojoukko, Rynnäkkötykkipataljoonan komppaniat alkoivat nopeasti kärsiä tappioita ja olivat pakotettuja vetäytymään. Vaikka Rynnäkkötykkipataljoonaa olisi käytetty kootusti ei olisi saatu riittäviä voimasuhteita taistelun voittamiseen.
Meidän vahvuutemme on taistella meille edullisessa pienipiirteisessä metsä-aukeamaastossa, missä parempi osaamisemme sekä vaunu- ja panssarijääkäriryhmä - taisteluosasto/pataljoonatasolla pääsee oikeuksiinsa. Panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppanian pari, jota tuetaan epäsuoralla tulella ja panssaripioneereilla on perustyökalu, joka kykenee nopeatempoiseen toimintaan, saavuttamaan tuliylivoiman vastuualueellaan ja reagoimaan vaihteleviin tilanteisiin naapuria nopeammin. 14 taistelupanssarivaunun ja 18 rynnäkköpanssarivaunun tulella saadaan nopeasti riittävä vaikutus vastustajan komppanian lyömiseen yksi toisensa jälkeen. Mutta työnnäppä vain ne neljätoista Leopardia isolle aukealle missä vihollinen kykenee keskittämään tulensa jopa pataljoona-prikaatitasolla niin huonosti käy.
Ja näitä perustyökaluja meillä käytetään sidottuna taisteluosaston ja prikaatiin taisteluun, ei mitenkään "ripoittelemalla" niin kuin ne, jotka eivät asiaa tunne, usein väittävät.
Puhdas panssarivaunupataljoona on meidän oloissamme puhdasta p--kaa. Olen sen verran monta kertaa toiminut harjoituksissa panssarivaunukomppanian ja panssaripataljoonan komentajana, että voin todeta sen tietoon, en luuloon perustuen.
