SS: Viiden Leopardin Panssariprikaati

Emme ole ainoita.
Rohkenen väittää että maailmassa ei ole jäljellä taistelukokoonpanoa jossa olisi pelkästään taistelupanssarivaunuja komppaniaa suuremmassa organisaatiossa. Kaikkialla panssarivaunut ja mekanisoitu jalkaväki muodostavat kokonaisuuksia erilaisissa suhteissa vaihdellen 1:4 ja 1:1 välillä.

Tässä on tosin irtauduttu hieman Tuhatsevskin ja Liddell Hartin käsityksistä siitä mitä on 'jalkaväki'.
 
Emme ole ainoita.
Rohkenen väittää että maailmassa ei ole jäljellä taistelukokoonpanoa jossa olisi pelkästään taistelupanssarivaunuja komppaniaa suuremmassa organisaatiossa. Kaikkialla panssarivaunut ja mekanisoitu jalkaväki muodostavat kokonaisuuksia erilaisissa suhteissa vaihdellen 1:4 ja 1:1 välillä.

Tässä on tosin irtauduttu hieman Tuhatsevskin ja Liddell Hartin käsityksistä siitä mitä on 'jalkaväki'.

Meillä on sitten ilmeisesti oltu puhtaimmassa psv-kokoonpanossa 70-luvulla, jolloin panssariprikaatin kahdessa psv-pataljoonassa oli kummassakin ainoastaan yksi ps-jääkärikomppania ( BTR-50 ) kolmen psv-komppanian (T-55) lisäksi. Tuota tilannetta joku tai jotkut sitten edelleen kaihoavat palautettavaksi. Jalkaväkikään ei ilmeisesti ole pahasta, kunhan sitä vain ei missään olosuhteissa tueta tankeilla :rolleyes:

Mutta mikä on se kauna, tai muu häiriö, joka pitää hengissä näitä käsittämättömiä tarinoita tankkien "sirottelusta" joukkueittain valmiusprikaateihin? Entä miksi SS haluaa painaa samaa soopaa lehteensä? Ei ymmärrä.
 
Oletko lukenut Kantakosken kirjotuksia? Mielestäni hän tietää tasan tarkkaan, että Suomessa ei perinteisiä panssarioperaatioita voida toteuttaa kuin Etelä-Suomen peltouaukeilla. Myös vihollinen etenee panssariaseella massana tuolla alueella. Tehokkain ase näitä vastaan olisi oman panssariaseen keskitetty käyttö.

Missä mainitsemistasi operaatiossa on panssariase jalkaväen apulaisena tuonut voiton?

No esimerkiksi yksi maailman kovimmista armeijoista ja puolustuslinjoista murrettiin niin että panssariase oli vain jalkaväen apuna. Tämä tapahtui Suomessa vuoden 39-40 sodassa ja linja oli Mannerheimlinja.
 
No esimerkiksi yksi maailman kovimmista armeijoista ja puolustuslinjoista murrettiin niin että panssariase oli vain jalkaväen apuna. Tämä tapahtui Suomessa vuoden 39-40 sodassa ja linja oli Mannerheimlinja.

Minusta tuo oli enemmänkin hyökkääjän tappio sillä tavoitteita ei saavutettu vaikka hieman edettiinkin.
 
En ole alan mies mutta Kantakoski ammattilaisena kertoo toista. Vanhaan panssariprikaatien aikaan panssarivaunupataljoonat eivät suinkaan toimineet sekaisin panssarijääkäripataljoonien kanssa. Jako oli se, että prikaatin alueella panssarijääkäripataljoonat hyökkäsivät metsäisellä alueella ja panssarivaunupaljoonat aukealla, eivät sekaisin. Operaatiossa oli aina vähintään yksi täysi panssarivaunupataljoona eli 30 taistelupanssarivaunua mieluummin molemmat pataljoonat jolloin hyökkäysvahvuus oli 60 vaunua. Panssarijääkäripataljoonia ei pidä sekoittaa panssarivaunukomppanoiden suojajoukkueisiin, joiden tehtävä oli suojata vaunuja niiden pysähtyessä huoltoon tai lepoon.

Tämä tieto on suoraan Kantakoskelta ja luotan häneen lähteenä enemmän kuin foorumien nimimerkkeihin.

Kaikella kunnioituksella Kantakoskea kohtaan täytyy todeta, että hän on jäänyt reserviin yli 40 vuotta sitten ja se näkyy teksteissäkin. Tietämys sekä kalustohankintojen hinnoista ja kaluston ylläpitokustannuksista sekä panssaritaktiikasta ovat jääneet 1970-luvun tasolle. Hyvänä esimerkkinä väite, että 4-5 panssariprikaatia kyetään hankkimaan muutamalla sadalla miljoonalla eurolla. Eli Kantakoski on laskenut käytettyjen Leopardien hankintahinnan, eikä mitään muuta. Ensinnäkään niitä Leopardeja ei ole enää mistään saatavilla kyseisellä hinnalla. Toisekseen käytettynä hankittavat vaunut tarvitsevat päivityksiä ja ampumatarvikkeita, varaosista puhumattakaan. Sitten tulee rynnäkköpanssarivaunut, pioneerivaunut, tykistö ja heittimistö, ilmatorjunta, johtamisjärjestelmät, huolto jne jne. Kaikkiin Kantakosken lukuihin pitää laittaa vähintään yksi nolla perään.

Ja mitä tulee taktiikkaan... Venäläiset ja britit harrastivat Toisessa maailmansodassa hurmanhenkisiä puhtaiden tankkipataljoonien hyökkäyksiä aroilla ja aavikoilla. Ja saivat lähes järjestään pahasti turpiinsa saksalaisten kaikki aselajit käsittäviltä taisteluosastoilta. Puhtaat panssarivaunupataljoonat ovat jopa aukeamaastossa aika onnettomia organisaatioita. Jos panssarivaunut ajavat vihollisen jalkaväen ryhmitykseen, ne eivät kykene suojaamaan itseään tehokkaasti lyhyen kantaman pst-aseita käyttävältä jalkaväeltä, saati sitten suojata tavoitealuetta. Tai jos törmätään maastoesteeseen tai sulutteisiin, tarvitaan panssaripioneereja ja näitä suojaamaan jalkaväkeä. Tämän ovat jenkit viimeksi todenneet Irakin valtauksessa 2004.

Kantakosken myytti 60 panssarivaunusta Elimäen aukeilla on myös pelkkää soopaa. Suuri virhe on tapahtunut siinä vaiheessa kun vastustaja on päästetty etenemään alueelle, missä se pystyy keskittämään divisioonan tai useita prikaateja kerrallaan ja saavuttamaan suuren määrällisen ylivoiman. Ei se 60 vaunua paljon auta jos vastassa on 200-300, joita vielä tuetaan moottoroidulla jalkaväellä, panssarintorjuntaohjuksilla, epäsuoralla tulella, taisteluhelikoptereilla ja ilmavoimilla. Naapurikaan kun ei enää taistelele puhtailla panssarivaunujoukoilla....

Viime sodissa suurin etumme oli panssaritaistelijoiden parempi osaaminen, jolloin kaksintaistelutilanteissa saatiin järjestään voitto. Tämä etu menetetään siinä vaiheessa kun vastassa on liian ylivoimainen vihollinen. Hyvänä esimerkkinä voi mainita vaikka Panssaridivisioonan vastahyökkäyksen Kuuterselässä. Alkuvaiheessa tien suunnassa edetessä rynnäkkötykit tuhosivat neuvostopanssarijoukkueen toisensa jälkeen käytännössä ilman tappioita. Mutta kun saavuttiin Kuuterselän aukeille, missä odotti 4-5 kertaisen ylivoiman omaava neuvostojoukko, Rynnäkkötykkipataljoonan komppaniat alkoivat nopeasti kärsiä tappioita ja olivat pakotettuja vetäytymään. Vaikka Rynnäkkötykkipataljoonaa olisi käytetty kootusti ei olisi saatu riittäviä voimasuhteita taistelun voittamiseen.

Meidän vahvuutemme on taistella meille edullisessa pienipiirteisessä metsä-aukeamaastossa, missä parempi osaamisemme sekä vaunu- ja panssarijääkäriryhmä - taisteluosasto/pataljoonatasolla pääsee oikeuksiinsa. Panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppanian pari, jota tuetaan epäsuoralla tulella ja panssaripioneereilla on perustyökalu, joka kykenee nopeatempoiseen toimintaan, saavuttamaan tuliylivoiman vastuualueellaan ja reagoimaan vaihteleviin tilanteisiin naapuria nopeammin. 14 taistelupanssarivaunun ja 18 rynnäkköpanssarivaunun tulella saadaan nopeasti riittävä vaikutus vastustajan komppanian lyömiseen yksi toisensa jälkeen. Mutta työnnäppä vain ne neljätoista Leopardia isolle aukealle missä vihollinen kykenee keskittämään tulensa jopa pataljoona-prikaatitasolla niin huonosti käy. Ja näitä perustyökaluja meillä käytetään sidottuna taisteluosaston ja prikaatiin taisteluun, ei mitenkään "ripoittelemalla" niin kuin ne, jotka eivät asiaa tunne, usein väittävät.

Puhdas panssarivaunupataljoona on meidän oloissamme puhdasta p--kaa. Olen sen verran monta kertaa toiminut harjoituksissa panssarivaunukomppanian ja panssaripataljoonan komentajana, että voin todeta sen tietoon, en luuloon perustuen.
 
Veli @Lepard vei jalat suustani. Itse pohdin miten tuon saman asian muotoilisin, mutta eipähän tarvitse enään miettiä: Yhdyn omien mekanisoitujen ja panssarijoukkojen johtamisesta ja komentamisesta saamieni kokemuksieni perusteella 100%:sti kommenttiin. Myös veli @Zero The Hero :lla on erittäin hyviä pointteja panssarivoiman käytössä niissä muissakin tilanteissa kun siinä "Kymenlaakson Kurskissa."

Edut: Tosin itse uskon että koko PSD:n voimien keskitetymmällä käytöllä Kuuterselässäkin olisi pärjätty paremmin. Erityisesti suhteellisen heikko epäsuoratulituki ja RynnTykP:n heitto taisteluun paloina pysäytti hyökkäyksen kun saavuttiin hyökkääjälle epäedulliseen maastoon josta olisi tullut päästä nopeasti yli. No jälkiviisaus on aina helppoa... Panssarijoukkojen taistelussa korostuvat aina nopeat päätökset, jotka on kyettävä tekemään vajaallakin tilannekuvalla ja aina ne eivät osu täysin oikeaan.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä kuulla asiantuntijaihmisiä. Me nojatuolikenraalit joudumme hankkimaan tietomme kirjallisuudesta joten se ei välttämättä ole sama kuin kenttäkokemus. Uskon, että nykymallia on mietitty ja se varmaan on oloihimme sopiva.

Silti on sotahistoriaan perehtymällä nähtävissä kaksi selkeää linjaa, saksalainen ja muut. Saksalaisessa mallissa idea oli, että taistelu tapahtuu panssarivaunun ehdoilla. Muilla taistelu tapahtui jalkaväen ehdoilla. Vaikka saksalaiseen panssaridivisioonaan kuului muitakin joukkoja kuin panssareita oli niiden tehtävä auttaa tarvittaessa näitä. Muilla taas oli pääsääntöisesti toisin eli hyökkäys tapahtui jalkaväen ehdoilla ja tankit lähetettiin tukemaan jalkamiehiä. Näin esim. pääsääntöisesti neukuilla. Saksalaiset ajattelivat, että panssarin tehtävä oli sama kuin ratsuväellä aikaisemmin eli rynnätä jalkaväen läpi tai ohi ja aiheuttaa sekasortoa vihollisen selustassa. Se on tietenkin riskipeliä koska tankit ovat yksinään vihollisen selustassa mutta useimmiten taktiikka toimi.

Tietenkin myös saksalaiset huomasivat jalkamiehien kaipaavan teräshirviöiden tukea. Siksi he kehittivät rynnäkkötykistön joka oli alisteinen jv-divisioonille. Rynnäkkötykkien alkuperäinen tehtävä oli edetä jalkaväen kanssa ja tuhota vihollisen pesäkkeitä tykeillään lähietäisyydeltä. Myöhemmin sodan kuluessa ja sotaonnen käännyttyä rynnäkkötykkien tehtäväksi tuli enemmänkin panssaritorjunta. Ehkä nykymenon kritisoijat pelkäävät, että Leopadit alistetaan rynnäkkötykkien rooliin vaikka ne ovat täysiverisiä taistelupanssarivaunuja.
 
Onko noilla kahdella linjalla oltava eroa enää nykypäivänä, kun rynnäkkövaunut antavat jalkaväelle saman liikkuvuuden kuin taisteluvaunuilla on? Samoin voidaan kysyä, onko taisteluvaunujen lähettäminen yksin vihollisen selustaan järkevä riski nykypäivänä, kun kevyet ja edulliset panssarintorjunta-aseet ovat tehneet panssarintorjunnasta lähes joka sotilaan kyvyn jota löytyy myös taistelevien joukkojen selustasta? Näiden seikkojen valossa henkilökohtaisesti näkisin taistelupanssarivaunujen yhdistämisen saman liikkuvuuden omaavan jalkaväen kanssa aselajin luonnollisena kehityskulkuna ase - vasta-ase - jatkumossa. Panssarijalkaväki on siis tavallaan panssariaselajin vasta-ase kertasingoille.

Kysyn myös, kannattaako Leopardit alistaa panssarintuhoajan rooliin vaikka ne ovat täysiverisiä taistelupanssarivaunuja?
 
Onko noilla kahdella linjalla oltava eroa enää nykypäivänä, kun rynnäkkövaunut antavat jalkaväelle saman liikkuvuuden kuin taisteluvaunuilla on? Samoin voidaan kysyä, onko taisteluvaunujen lähettäminen yksin vihollisen selustaan järkevä riski nykypäivänä, kun kevyet ja edulliset panssarintorjunta-aseet ovat tehneet panssarintorjunnasta lähes joka sotilaan kyvyn jota löytyy myös taistelevien joukkojen selustasta? Näiden seikkojen valossa henkilökohtaisesti näkisin taistelupanssarivaunujen yhdistämisen saman liikkuvuuden omaavan jalkaväen kanssa aselajin luonnollisena kehityskulkuna ase - vasta-ase - jatkumossa. Panssarijalkaväki on siis tavallaan panssariaselajin vasta-ase kertasingoille.

Kysyn myös, kannattaako Leopardit alistaa panssarintuhoajan rooliin vaikka ne ovat täysiverisiä taistelupanssarivaunuja?

Kyse ei ole niinkään joukkojen liikkumiskyvystä panssaroituna tai panssaroimattomana vaan itse taistelusta. Panssarijalkaväki poistuu vaunuistaan taistellessaan ja se pysäyttää liikkeen koska harva taistelija rynnistää tulen alla
vaunun nopeudella vaan mieluiten maastoutuu. Jos tankit ovat mukana niin myös ne pysähtyvät tukemaan jalkaväen taistelua ja altistuvat juuri siinä hetkessä vihollisen kesseille ynnä muulle. Juuri tätä kohtaa Kantakoskikin eniten kritisoi mekanisoidiussa yhtymissä. Jalkaväen kanssa operoidessaan taistelupanssarivaunu menettää yhden suurimmista eduistaan eli liikkuvuuden taistelun aikana. Panssarijalkaväkikin liikkuu taistelujen välissä kätevästi vaunuillaan mutta itse taistelu tapahtuu jalkamiehenä jalkamiehen nopeudella tulen alla.
 
Kaikella kunnioituksella Kantakoskea kohtaan täytyy todeta, että hän on jäänyt reserviin yli 40 vuotta sitten ja se näkyy teksteissäkin. --
Olen sen verran monta kertaa toiminut harjoituksissa panssarivaunukomppanian ja panssaripataljoonan komentajana, että voin todeta sen tietoon, en luuloon perustuen.

Luin joitain Kantakosken kirjoja kymmenisen vuotta sitten ja muistan keskustelleeni isäni kanssa tuolloin aikansa eläneistä käsityksistä. Kaikki kunnia PST-sialle silti avaustekstistä tähän keskusteluun. Nyt vain luotetaan siihen, että meidän omat upseerimme ovat ajantasalla ja oikeassa panssarien operatiivisen käytön osalta.
 
Hyvä kuulla asiantuntijaihmisiä. Me nojatuolikenraalit joudumme hankkimaan tietomme kirjallisuudesta joten se ei välttämättä ole sama kuin kenttäkokemus. Uskon, että nykymallia on mietitty ja se varmaan on oloihimme sopiva.

Silti on sotahistoriaan perehtymällä nähtävissä kaksi selkeää linjaa, saksalainen ja muut. Saksalaisessa mallissa idea oli, että taistelu tapahtuu panssarivaunun ehdoilla. Muilla taistelu tapahtui jalkaväen ehdoilla. Vaikka saksalaiseen panssaridivisioonaan kuului muitakin joukkoja kuin panssareita oli niiden tehtävä auttaa tarvittaessa näitä. Muilla taas oli pääsääntöisesti toisin eli hyökkäys tapahtui jalkaväen ehdoilla ja tankit lähetettiin tukemaan jalkamiehiä. Näin esim. pääsääntöisesti neukuilla. Saksalaiset ajattelivat, että panssarin tehtävä oli sama kuin ratsuväellä aikaisemmin eli rynnätä jalkaväen läpi tai ohi ja aiheuttaa sekasortoa vihollisen selustassa. Se on tietenkin riskipeliä koska tankit ovat yksinään vihollisen selustassa mutta useimmiten taktiikka toimi.

Tietenkin myös saksalaiset huomasivat jalkamiehien kaipaavan teräshirviöiden tukea. Siksi he kehittivät rynnäkkötykistön joka oli alisteinen jv-divisioonille. Rynnäkkötykkien alkuperäinen tehtävä oli edetä jalkaväen kanssa ja tuhota vihollisen pesäkkeitä tykeillään lähietäisyydeltä. Myöhemmin sodan kuluessa ja sotaonnen käännyttyä rynnäkkötykkien tehtäväksi tuli enemmänkin panssaritorjunta. Ehkä nykymenon kritisoijat pelkäävät, että Leopadit alistetaan rynnäkkötykkien rooliin vaikka ne ovat täysiverisiä taistelupanssarivaunuja.

Itseasiassa ajatukset operatiivisen tason mekanisoitujen joukkojen syvistä liikkuvista operaatioista, joita tuettiin kaikkilla aselajeilla, olivat alunperin neuvostoliittolaisilta lähtöisin. Marsalkka Tuhatsevski ja kenraali Triandafillov olivat jo 1920-luvun lopulla ajattelussaan pitkälti saksalaisten edellä. He myös testasivat ajatuksiaan laajoissa sotaharjoituksissa joissa liikkui parhaimmillaan kymmeniä tuhansia sotilaita ja tuhansia panssarivaunuja. Saksalaiset pääsivät tutustumaan näihin näkemyksiin Kazanin kursseilla, joilla opiskeli muun muassa tuleva panssarikenraali Heinz Guderian. Stalinin puhdistukset päättivät kuitenkin Tuhatsevskin päivät ja panssarioperaatioiden edellyttämät itsenäiseen nopeaan päätöksentekoon ja riskin ottoon kykenevät vahvat komentajat eivät sopineet Stalinin keskusjohtoiselle järjestelmälle. Perustetut panssariyhtymät lakkautettiin ja puhdistukset tappoivat kaikki kykenevät panssarikomentajat.

Saksan hyökättyä neuvostoajatuksia tehokkaasti panssarisodassa hyödyntäen Stalinkin näki oppien merkityksen. Panssarioperaatioiden opettelu kesti kuitenkin aikansa ja neuvostoliittolaiset eivät sodan kestäessä kyenneet kehittämään kunnon kokonaisjärjestelmää. Tankkeja kyllä oli, mutta ei panssariajoneuvoja jalkaväelle ja panssaripioneereille, kunnon telatykistöä jne. Tämä johti usein tilanteeseen, missä läpimurtoon ja saksalaisten selustaan päästiin heilahtamalla, mutta jalkaväen, tykistön ja huollon jäädessä jälkeen viimeistään tankeilla ratsastaneiden "tankkidesanttien" tultua ammuttua kansilta jäivät tankin saksalaisten kaikkien aselajien muodostamien taisteluosastojen armoille. Tämä rajoitti mahdollisuuksia liikkuvaan sodankäyntiin jonka saksalaiset hallitsivat paremman koulutuksensa ja paremman kalustonsa ansiosta paremmin, vaikka kyllä sakuillakin oli merkittäviä puutteita tukevien aselajien panssarikalustossa. Vasta sodan jälkeen neuvostoliitossa päästiin rakentamaan todellisia panssariyhtymiä.
 
Eivätpä ne taistelupanssarivaunutkaan vallattomasti ryntäile ja rynnäköi läppä lattiassa läpi vihollisen ryhmitysten tai varmistamattomien maastojen jos päälliköllä tai komentajalla yhtään polla säteilee. Jossain propagandavideossa tai panssariprikaatin kamikaze rynnäkössä Niinisalossa sellaista näkee, mutta lopputulos on useinmiten muuta kuin toivottu.

Tst-vaunutkin etenevät vihollisuhan alla toisiaan tukien, syöksyen ja tulittaen, suojaten ja vaihtaen tuliasemiaan. Toki kun liikkuminen tehdään dieselillä ja hevosvoimilla, niin pyräykset ovat nopeampia kuin lihasvoimin. Eteneminen kuitenkin usein edellyttää että epäilyttävät maastot ovat jalkaväen tarkastamia ja varmistamia.
 
Kyse ei ole niinkään joukkojen liikkumiskyvystä panssaroituna tai panssaroimattomana vaan itse taistelusta. Panssarijalkaväki poistuu vaunuistaan taistellessaan ja se pysäyttää liikkeen koska harva taistelija rynnistää tulen alla
vaunun nopeudella vaan mieluiten maastoutuu. Jos tankit ovat mukana niin myös ne pysähtyvät tukemaan jalkaväen taistelua ja altistuvat juuri siinä hetkessä vihollisen kesseille ynnä muulle. Juuri tätä kohtaa Kantakoskikin eniten kritisoi mekanisoidiussa yhtymissä. Jalkaväen kanssa operoidessaan taistelupanssarivaunu menettää yhden suurimmista eduistaan eli liikkuvuuden taistelun aikana. Panssarijalkaväkikin liikkuu taistelujen välissä kätevästi vaunuillaan mutta itse taistelu tapahtuu jalkamiehenä jalkamiehen nopeudella tulen alla.

Tässä astuukin taito ja perinteet peliin. Panssariprikaatissa on perinteisesti opetettu että nimenomaan vaunutaistelu on tärkeää. Tankit hyökkäävät tuhoten raskaita maaleja rynnäkköpanssarivaunujen suojatessa vaunuja pst-aseilta ja jalkaväeltä sekä vahtien sivustoja, epäsuoraa tulta taotaan eteen ja panssaripioneerit ovat valmiina nopeisiin sulutteiden raivaamisiin ja ylimenon järjestelyihin. Kaikessa painotetaan toiminnan nopeutta, vakiotaistelumenetelmiä ja runsasta lamauttavaa tulivaikutusta yhdistettynä joukon liikkeeseen. Vain pakon edessä maaston tai vihollisen niin pakottaessa jalkautetaan panssarijääkärit suojaamaan panssaripioneerien työskentelyä, valtaamaan keskeisen maastonkohdan jne. Niin pian kuin mahdollista otetaan miehet taas vaunuihin ja liike jatkuu.

Jalkautuminen vie aina liikemomenttia, mutta tarvittaessa näin on tehtävä, jotta ei jouduta ajamaan tankkeja vihollisen pst-sumppuihin. Riittävällä harjoittelulla jalkauttaminenkaan ei vie liikaa aikaa. Panssarijääkärikomppanian perustaistelumenetelmän mukainen jalkautettu hyökkäys pitää lähteä liikkeelle muutamassa minuutissa. Tänä päivänä Panssariprikaatissa koulutettava panssarijääkärikomppania toteuttaa joukkokoulutuskaudella 25-30 vahvennetun komppanian hyökkäystä (panssaripioneerin ja epäsuoran tulen tukemana), näistä noin neljänneksen kovilla ampumatarvikkeilla. Lisäksi perusteita on harjoitelut Virtual Battle Space 2 -simulaattorilla virtuaalisesti useita kertoja ja kokelaat ovat lisäksi oman reserviupseerikurssinsa aikana harjoitelleet hyökkäyksen 4-6 kertaa. Tällä harjoittelumäärällä päästään siihen, että jalkautettukin hyökkäys voidaan toteuttaa nopeasti, mikä mahdollistaa taas panssarivaunujen liikkeen vastustajan syvyyteen ja korkean taistelutemmon taisteluosaston ja pataljoonan puitteissa.

Suurimmat haasteet tulevat tietenkin niille upseereille jotka toimivat päälliköinä ja komentajina. On osattava pitää joukko rohkeasti liikkeessä, toisaalta varoen ettei ajeta vihollisen ylläköön. Nykyaikaisten asejärjestelmien tarkkuuden ja tulinopeuden takia panssarivaunukomppania kun voi tuhoutua minuuteissa, jos se joutuu pahasti yllätetyksi aukealla. Tämän takia esimerkiksi lähivuosina käyttöön saatavat minilennokit voivat olla erittäin arvokkaita. Niiden avulla voidaan ajaa rohkeammin ja vauhdilla kohtaamiseen, ilman pelkoa joutua yllätetyksi epäedullisella alueella. Panssarijoukon taistelussa kun tosiaan tärkeintä olisi se liikkeen ylläpito. Taistelu, jopa vaunutaistelu, hidastaa ja kuluttaa joukkoa. Panssarijoukko on parhaimmillaan jos se päästään suuntaamaan vihollisen sivustaan ja etenkin selustaan, missä yksikin panssarivaunukomppania kykenee muutamassa minuutissa aiheuttamaan valtavaa tuhoa esim vastustajan tykistön ryhmityksessä. Tankki vastaan tankki taistelu on panssarijoukolle vain välttämätön paha tavoitteeseen pääsemiseksi.

Ja tosiasia on, että puhtaan panssarivaunujoukon hyökkäys pysähtyy suomalaisessa maastossa kuin p..ka Junttilan talon seinään alta aikayksikön. Iha niin kuin Lagus aikanaan opetti, yhteistyö on voimaa. Ei suomalaisia panssarijoukkoja tosiaan ole sodan ajan panssariprikaatien lakkauttamisen myötä (joka tosin oli virhe) mihinkään lakkautettu. Suhteellinen osuus ja painoarvo kenttäarmeijassa sen kun kasvaa kun muita supistetaan, mutta panssarijoukkoja ei. Lisäksi on saatu turvattua kohtuullinen kalusto. Nykypäivänä meillä on ihan oikeat panssarijoukot, joilla tukijärjestelmäkin liikku panssarikalustolla iskuportaan mukana, ja on opittu entistäkin paremmin taistelemaan yhteistyössä kaikkien aselajien kesken. Ei välttämättä ole yhtä räyhäkän näköistä kun panssarivaunupataljoonan rynnäkkö "räkänä päälle" aukean ylitse, mutta paremmin reaalimaailmaan soveltuvaa. 1970-luvulla ei ilmeisesti ollut simuja pilaamassa tankkimiesten iloa ja erotuomarit eivät piikkinokka Gazeillaan pysyneet perässä, joten sai vapaasti temmeltää. Tänä päivänä kun nuo pahuksen simulaattoritkin jo osoittavat miten heikosti käy jos tekee päättömiä rynnäköitä. Voin väittää että panssarijoukot ovat tänä päivänä taisteluteknisesti, taktisesti ja kalustollisesti paremmassa kunnossa kuin 40-vuotta sitten.
 
woin sanoa ettei aina päätön vaunurynnäkkö toimi hyvin... Joskus kuitenkin röyhkeys jyrää vastustajan... me kuoltiin kerran kun Cv ryntäsi metsästä tykittäen eikä me ehditty veivata mustin putkea tarpeeksi nopeesti ympäri... oli todellakin lähitaistelua se.:eek:

me tapettiiin musteilla yhdessä toisessa taistelussa vissiin pari rynnäkkövaunua ja kaksi tst-vaunua. me kuoltiin siihen kolmanteen tst vaunuun kun se lasauttin päin pläsiä.

yhdessä kolmannessa taistleussa me jäätiin johonkin helwetin hiekka-taisteluhaudan suojaan, ja vaunut jäivät etu-asemiin tykittäämään meitä. Erotuomari sitten sanoi että me kuoltiin koska oikeasti vaunu olisi jyrännyt meidät.

rauhan aikana tietenkin tulee tapetuksi harjoituksessa niin että "vaunu jyrää päälle" ja erotuomari ikäänkuin tappaa jalkaväen turvallisuussyistä... (koska tosielämässä tankki ei jää palloilemaan jonkkin hiekka-kaivannon eteen jos huomataan että sieltä tulee jalkaväen tulitusta)

tuollaisia (vaara)tilanteita kun voi maastossa tulla vastaan, että vaunu kulkee läheltä omia ( tai vihollisia )...
 
woin sanoa ettei aina päätön vaunurynnäkkö toimi hyvin... Joskus kuitenkin röyhkeys jyrää vastustajan... me kuoltiin kerran kun Cv ryntäsi metsästä tykittäen eikä me ehditty veivata mustin putkea tarpeeksi nopeesti ympäri... oli todellakin lähitaistelua se.:eek:

me tapettiiin musteilla yhdessä toisessa taistelussa vissiin pari rynnäkkövaunua ja kaksi tst-vaunua. me kuoltiin siihen kolmanteen tst vaunuun kun se lasauttin päin pläsiä.

yhdessä kolmannessa taistleussa me jäätiin johonkin helwetin hiekka-taisteluhaudan suojaan, ja vaunut jäivät etu-asemiin tykittäämään meitä. Erotuomari sitten sanoi että me kuoltiin koska oikeasti vaunu olisi jyrännyt meidät.

rauhan aikana tietenkin tulee tapetuksi harjoituksessa niin että "vaunu jyrää päälle" ja erotuomari ikäänkuin tappaa jalkaväen turvallisuussyistä... (koska tosielämässä tankki ei jää palloilemaan jonkkin hiekka-kaivannon eteen jos huomataan että sieltä tulee jalkaväen tulitusta)

tuollaisia (vaara)tilanteita kun voi maastossa tulla vastaan, että vaunu kulkee läheltä omia ( tai vihollisia )...

Erotuomaria voi toki usein noissa tapauksissa syyttää vaikka mistä, mutta tuossa lienee selvää, että musti ei enää kykenisi toimimaan, kun vihollinen on noin lähellä. Kranaattikin taitaisi jättää toimimatta, siinä kun on se turvaetäisyys. No, pitää pitää ne Apilakset ja miinat valmiina, niin eivät tule naamalle.
 
Erotuomaria voi toki usein noissa tapauksissa syyttää vaikka mistä, mutta tuossa lienee selvää, että musti ei enää kykenisi toimimaan, kun vihollinen on noin lähellä. Kranaattikin taitaisi jättää toimimatta, siinä kun on se turvaetäisyys. No, pitää pitää ne Apilakset ja miinat valmiina, niin eivät tule naamalle.

tuossa hiekka-taisteluhauta skenaariossa, me oltiin tavis jalkamiehinä rynkkyjen kanssa. Kessillähän pystyisi perseeseen ampumaan tankkia ihan hyvin jos pystyisi pääsemään jostain hyviin paikkoihin. ?

ennen wanhaan laitettiin koivu-pölkky telojen väliin jossain kannaksella niinkuin talvisodassa... ei toimi moderneja vaunuja vastaan vaan menee pölkyt silpuksi kuulemma...:D
 
tuossa hiekka-taisteluhauta skenaariossa, me oltiin tavis jalkamiehinä rynkkyjen kanssa. Kessillähän pystyisi perseeseen ampumaan tankkia ihan hyvin jos pystyisi pääsemään jostain hyviin paikkoihin. ?

ennen wanhaan laitettiin koivu-pölkky telojen väliin jossain kannaksella niinkuin talvisodassa... ei toimi moderneja vaunuja vastaan vaan menee pölkyt silpuksi kuulemma...:D

T-26:ssa oli muistaakseni 56 hevosvoiman moottori, eli ei ihme, jos tuo oli mahdollista. Mutta ei varmaankaan toiminut muissa vaunuissa.
 
EIköhän tuo enemmin riipu telakoneuston rakenteesta ja vekottimen massasta, kuin konetehosta. T-26:ssa on kapeat telaketjut ja kiikkerät alatelit, ilmeisesti keinutelit erillisjousituksen sijaan. Alan kirjallisuudesta voisi löytyä tietoa, oliko keksintö herkkä heittämään telan paikaltaan myös maastoesteiden vuoksi.
 
öööö. Eikös panssarijoukoilla ole oma panssaritiedustelu? Mitä se tänään tarkoittaa? Lennokkeja, jalkaväkeä, mittauslaitteita, tutkia, ajoneuvoin tapahtuvaa törmäilyä?

Millaista lisäarvoa toisi esim. ps-komppanialle, että sillä olisi heittää kärkeen ps-joukkue, jonka vaunut ovat viimeisen päälle lujasti suojattuja jne. ? Tarkoitan, että niissä olisi lisäsuojaa ja tekniikkaa, jolla ei koko orkesteria voisikaan varustaa rahoituksen takia.
 
öööö. Eikös panssarijoukoilla ole oma panssaritiedustelu? Mitä se tänään tarkoittaa? Lennokkeja, jalkaväkeä, mittauslaitteita, tutkia, ajoneuvoin tapahtuvaa törmäilyä?

Millaista lisäarvoa toisi esim. ps-komppanialle, että sillä olisi heittää kärkeen ps-joukkue, jonka vaunut ovat viimeisen päälle lujasti suojattuja jne. ? Tarkoitan, että niissä olisi lisäsuojaa ja tekniikkaa, jolla ei koko orkesteria voisikaan varustaa rahoituksen takia.

Muistelen poikani RUK-papereista nähneeni Panssaritiedustelukomppanian organisaation. Sen enempää kalustoon puuttumatta, mutaa varsinaisia tst-vaunuja siihen ei muistaakseni kuulunut. Tämä siis noin vuonna 2002. Nykytilanteesta ei hajuakaan, mutta aika kummallisena pitäisin, mikäli panssaritiedustelua ei enää olisi. Tietääkö kukaan, onko varsinaisia tiedustelupanssarivaunuja enää olemassa, vai käytetäänkö tiedusteluun rynnäkkö-/tstsvaunujen eri versioita?
 
Back
Top