Kyllä minä sen verran voin sanoa, että mieluummin minäkin ottaisin vastaan koulutusta asiansa aina takuuvarmasti osaavilta ammattilaisilta, joilla olisi aina se ajantasaisin tietoa koulutettavista asioista, mutta minkäs teet...
Steroidi maakuntajoukot perustetaan?
- Viestiketjun aloittaja taktinen taistelumajava
- Aloitus PVM
Kyllä minä sen verran voin sanoa, että mieluummin minäkin ottaisin vastaan koulutusta asiansa aina takuuvarmasti osaavilta ammattilaisilta, joilla olisi aina se ajantasaisin tietoa koulutettavista asioista, mutta minkäs teet...
Menee taas omaksi villiksi arvauksekseni. Mistäpä sitä humanisti mistään tietää.
Eniten nauratti koko uutisen erikoisjoukko maininta.
No mutta asiaan.
Korjaa vapaasti jos olen väärässä. Mutta eikös meille ole jo tullut semi-ammattilainen reservi kaikenmaailman päivystysvuorojen taisteluosastoista, Afganistanista, Afrikasta, kansainvälisistä rannikkojääkäreistä , erikoisjääkäreistä jotka on lopettaneet hommat, valmiusjoukkojen kautta koulutettuja jne.
Ainakin kun itse olen jo ennen tuota Ukrainan kriisiä miettinyt että seuraava erä voi olla jonkin sortin hybridisota. Ja että meillä on edellä mainittujen hommien ansiosta tullut reserviin taistelijoita joilla on kokemusta. Ja kokemusta on jo siitäkin miltä tuntuu olla maalina.
Näiden edellä mainittujen, tietyn koulutuuksen saaneiden reserviläisten, sekä erikoisjääkäreiden jne poimiminen käsin muusta SA-sijoituksesta loisi jo helposti ns. korvamerkityn reservin.
Tätä korvamerkittyä reserviä voisi sitten herjoituttaa varmasti entistä enemmän, perustamista suunnitella paremmin, varusteita korvamerkitä jne.
Ymmärrän että maakuntakomppaniat eivät ole ehkä sinun mieleesi, ja itsekkin jättäisin ne paikallispataljooniin. Toki sen takia jo että osa paikallispataljoonien toiminnasta pitäisi varmasti nostaa ylös tämän "reservinvalmiusjoukkojen" kanssa.
Viimeksi muokattu:
Olen osittain samaa mieltä ja osittain vastaan.
Esimerkiksi oma sodanajan sijoitukseni on sellainen johon en ole saanut kunnolla koulutusta varusmiesaikana. Ja olen MPK:n kautta sitten huvikseni käynyt muutaman reissun sellaisia kursseja, joihin kyllä riittää kunto ja sisu, sekä se että osaan jo niitä asioita työn ja muiden harrastusten kautta.
Toki ymmärrän että 40-vee tykistön kessu ei ole ehkä mediaseksikkäin kaupunkisoturi, mutta jos hän on ainot SA-porukastaan joka on edes koskenut aseeseen 20-vuoden aikana niin..
Joo kyllähän tuo tympäsi kuunnella yksi viikonloppu "kouluttajan" valitusta kuinka PV on perseestä, kuinka kouluttaja on hyvä. Mutta ite asiaan ei päästy.
Onneksi muut reissut on olleet suht ok.
Vonka
Supreme Leader
Kyllä pitää uskaltaa sanoa kiertelemättä epäsopiviakin näkemyksiä, jos se auttaa kirkastamaan tilannetta.
Tapausesimerkki valaisee realismia. Mennään aikaan taaksepäin. Ei tässä ole sotasalaisuuksia. Olen ollut joukkueenjohtajana neljän vuorokauden VEH-harjoituksessa, joka oli alkuharjoitus PV:n johtamalle yhdeksän päivän KH:lle, jolloin sama porukka (reserviläiskomppania) oli suuremmassa sotaharjoituksessa tekemässä oman siivunsa.
Se (tästä on aikaa eli ennen maakuntakomppanioita) VEH oli surkeimmin suunniteltu harjoitus, missä koskaan olen ollut. Ei siksi, että harjoituksen suunnitellut reserviläinen ei olisi yrittänyt vaan hän yritti ilmeisesti aivan liikaa ja soti monisteilla aikansa kuluksi sellaisen ohjelman, että läpivieminen kusi. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä ja missä ajassa ihminen sisäistää ja ehtii. Yksi nakki saattoi olla tuolla, toinen kymmenen minuutin sisällä täällä. Vetelehtimistä ei tetsariväellä ollut, päinvastoin neljään vuorokauteen minä ehdin nukkua pari kertaa tunnin tai kaksi. Homma olisi jotenkin toiminut, mikäli ne senaikaiset vakiharrastelijat olisivat hoitaneet ensikertalaisille koulutusta tilanteen ollessa päällä. Mutta heitä ei näkynyt. Viimeisenä yönä ilmestyivät (5 kpl "kouluttajatehtävässä") ja heillä oli hirveä hätä auttaa, kysyivät, missä tarvitaan. Sanoin, ettei missään. Olin hoitanut joukkuetta soveltavassa ja juossut samalla miesten luona neuvomassa ja opettamassa jo kolme päivää ja yötä. Varajohtajan kanssa otettiin vuoronperään pienet painajaiset. Varajohtaja oli loistava. Teki kaikkea. Yhdessä ryhmässä oli vielä kovakuntoinen ja skarppi RannJP:n viimeisenä toimintavuonna leivottu reservin luutnantti rivimiehenä, koska oli kutsuttu ylimääräisiä mutta heille ei ollut tehtävän mukaista paikkaa vaan heillä täydennettiin ryhmien vajaukset. Häntä käytin sitten epävirallisesti oikeana kätenä eli tein hänestä "viestipäivystäjän" ja lähettini.
Eivät kutsutut olleet aktiiveja. Osa kai oli, mutta VEH-kutsua oli laitettu myös ties millä perusteella pitkin matkaa komppaniaa kasattaessa, että saataisiin sellainen. Kaikki asuivat lähellä, jos se sitten oli joku peruste. Yksi hiipiö teki kummallisia kysymyksiä, höpötti ja kyseli miksi hänet tänne pyyydettiin ja käyttäytyi todella omituisesti. Tuotiin auto ja kutsuttiin mies "erikoistehtävään" ja toimitettiin huomiota herättämättä kotimatkalle saman tien.
Tällaista siellä oli. Joku merivoimissa palvellut kersantti saattoi olla ryhmän täydennysmies Spol-tyylin harjoituksessa. Ryhmänjohtaja vaikka viesti-au joka oli korvamerkitty sen ryhmän johtajaksi sijoitettuna. No, jokainen täydennysmies sai kokemusta. Oli purettava ja koottava ase, ammuttava, saatava tuntumaa taas varusteisiin, liikuttava avojonossa, levittäydyttävä, toimittava ulkoalueella, siivutettava, mentävä rakennukseen ja taisteltava.
Pienestä huomiosta voi päätellä isoja asioita. Miten pitkä aika oli kulunut miltei kaikilla kutsutuilla SA-ajoista? Kun jaoimme varusteet ja olin ottamassa joukkueen autoihin, älysin kysyä olivatko kaikki täyttäneet kenttäpullonsa. Oli aiheellinen kysymys. Olisivat lähteneet ilman vettä metsään. Sama alussa aika toivottomalta näyttänyt muukalaislegioona kuitenkin harjoituksessa oli hyvä joukkue. Tuhosimme kahdeksan tiedustelijaa ilman omia tappioita valvojien mukaan. Maaliryhmä oli niitä nohevia aktiiveja. Kyllä joukkue halusi ja pystyi, mikä loi uskoa siihen että ammattimiehet kykenisivät varmasti muutamassa viikossa itse asiassa tekemään reserviläisistä jonkinlaisen sotajoukon.
Kuulin myöhemmin, että harjoitusta oli tullut seuraamaan myös eversti, joka vastasi koko sektorista. Hän oli löytänyt "kouluttajat" teltasta makaamasta ja puhumasta paskaa. Eversti oli selvittänyt ammattimiehen silmin tilanteen harjoitusalueella, työnsi päänsä telttaan ja sanoi, että on parasta lähteä tekemään jotain hyödyllistä. Nämä sankarit eivät tunnistaneet häntä vaan joku makaajista oli venytellen sanonut että haista nyt vittu, älä nyt viitsi kun konsta makaa nyt.
Pian tämän jälkeen herrat silloisen MPKry:n aktiivit siis ilmestyivät tukikohtaani tarjoamaan koulutuspanostaan isänmaalle. Heitä ei kutsuttu KH:hon enkä heitä enää nähnyt myöhemmin milloinkaan.
Alkuharjoitus auttoi korjaamaan ainespuutteita. Sain hyvän palautteen ja kutsun jatkoharjoitukseen, sairastuin syksyllä pahimmoilleen ja varajohtaja (vänrikki) veti joukkueen. Hän kertoi, että PV:n harjoitus oli ollut upea, toimiva, hyvin suunniteltu ja johdettu. Aikataulu kokemuksen tuoma. Oikein harmitti, kun en päässyt. Tällaisiakin harjoituksia olen toki päässyt maistamaan - myös muutamassa upeasti hoidetussa VEH-harjoituksessa, jossa hiottiin koulutusputkessa olevaa sijoitettavaa joukkoa. Kymmenessä vuodessa on paljon otettu opiksi, joten varmaan moni huono kokemus on kauempaa haettava. Ero on ollut kuin yöllä ja päivällä, ja kouluttajien sotilaallinen kehitys näkyy. Tai sitten se on tyypeistä kiinni. Vaihdettiin verta ja malleja uuteen aikaan.
Tapausesimerkki valaisee realismia. Mennään aikaan taaksepäin. Ei tässä ole sotasalaisuuksia. Olen ollut joukkueenjohtajana neljän vuorokauden VEH-harjoituksessa, joka oli alkuharjoitus PV:n johtamalle yhdeksän päivän KH:lle, jolloin sama porukka (reserviläiskomppania) oli suuremmassa sotaharjoituksessa tekemässä oman siivunsa.
Se (tästä on aikaa eli ennen maakuntakomppanioita) VEH oli surkeimmin suunniteltu harjoitus, missä koskaan olen ollut. Ei siksi, että harjoituksen suunnitellut reserviläinen ei olisi yrittänyt vaan hän yritti ilmeisesti aivan liikaa ja soti monisteilla aikansa kuluksi sellaisen ohjelman, että läpivieminen kusi. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä ja missä ajassa ihminen sisäistää ja ehtii. Yksi nakki saattoi olla tuolla, toinen kymmenen minuutin sisällä täällä. Vetelehtimistä ei tetsariväellä ollut, päinvastoin neljään vuorokauteen minä ehdin nukkua pari kertaa tunnin tai kaksi. Homma olisi jotenkin toiminut, mikäli ne senaikaiset vakiharrastelijat olisivat hoitaneet ensikertalaisille koulutusta tilanteen ollessa päällä. Mutta heitä ei näkynyt. Viimeisenä yönä ilmestyivät (5 kpl "kouluttajatehtävässä") ja heillä oli hirveä hätä auttaa, kysyivät, missä tarvitaan. Sanoin, ettei missään. Olin hoitanut joukkuetta soveltavassa ja juossut samalla miesten luona neuvomassa ja opettamassa jo kolme päivää ja yötä. Varajohtajan kanssa otettiin vuoronperään pienet painajaiset. Varajohtaja oli loistava. Teki kaikkea. Yhdessä ryhmässä oli vielä kovakuntoinen ja skarppi RannJP:n viimeisenä toimintavuonna leivottu reservin luutnantti rivimiehenä, koska oli kutsuttu ylimääräisiä mutta heille ei ollut tehtävän mukaista paikkaa vaan heillä täydennettiin ryhmien vajaukset. Häntä käytin sitten epävirallisesti oikeana kätenä eli tein hänestä "viestipäivystäjän" ja lähettini.
Eivät kutsutut olleet aktiiveja. Osa kai oli, mutta VEH-kutsua oli laitettu myös ties millä perusteella pitkin matkaa komppaniaa kasattaessa, että saataisiin sellainen. Kaikki asuivat lähellä, jos se sitten oli joku peruste. Yksi hiipiö teki kummallisia kysymyksiä, höpötti ja kyseli miksi hänet tänne pyyydettiin ja käyttäytyi todella omituisesti. Tuotiin auto ja kutsuttiin mies "erikoistehtävään" ja toimitettiin huomiota herättämättä kotimatkalle saman tien.
Tällaista siellä oli. Joku merivoimissa palvellut kersantti saattoi olla ryhmän täydennysmies Spol-tyylin harjoituksessa. Ryhmänjohtaja vaikka viesti-au joka oli korvamerkitty sen ryhmän johtajaksi sijoitettuna. No, jokainen täydennysmies sai kokemusta. Oli purettava ja koottava ase, ammuttava, saatava tuntumaa taas varusteisiin, liikuttava avojonossa, levittäydyttävä, toimittava ulkoalueella, siivutettava, mentävä rakennukseen ja taisteltava.
Pienestä huomiosta voi päätellä isoja asioita. Miten pitkä aika oli kulunut miltei kaikilla kutsutuilla SA-ajoista? Kun jaoimme varusteet ja olin ottamassa joukkueen autoihin, älysin kysyä olivatko kaikki täyttäneet kenttäpullonsa. Oli aiheellinen kysymys. Olisivat lähteneet ilman vettä metsään. Sama alussa aika toivottomalta näyttänyt muukalaislegioona kuitenkin harjoituksessa oli hyvä joukkue. Tuhosimme kahdeksan tiedustelijaa ilman omia tappioita valvojien mukaan. Maaliryhmä oli niitä nohevia aktiiveja. Kyllä joukkue halusi ja pystyi, mikä loi uskoa siihen että ammattimiehet kykenisivät varmasti muutamassa viikossa itse asiassa tekemään reserviläisistä jonkinlaisen sotajoukon.
Kuulin myöhemmin, että harjoitusta oli tullut seuraamaan myös eversti, joka vastasi koko sektorista. Hän oli löytänyt "kouluttajat" teltasta makaamasta ja puhumasta paskaa. Eversti oli selvittänyt ammattimiehen silmin tilanteen harjoitusalueella, työnsi päänsä telttaan ja sanoi, että on parasta lähteä tekemään jotain hyödyllistä. Nämä sankarit eivät tunnistaneet häntä vaan joku makaajista oli venytellen sanonut että haista nyt vittu, älä nyt viitsi kun konsta makaa nyt.
Pian tämän jälkeen herrat silloisen MPKry:n aktiivit siis ilmestyivät tukikohtaani tarjoamaan koulutuspanostaan isänmaalle. Heitä ei kutsuttu KH:hon enkä heitä enää nähnyt myöhemmin milloinkaan.
Alkuharjoitus auttoi korjaamaan ainespuutteita. Sain hyvän palautteen ja kutsun jatkoharjoitukseen, sairastuin syksyllä pahimmoilleen ja varajohtaja (vänrikki) veti joukkueen. Hän kertoi, että PV:n harjoitus oli ollut upea, toimiva, hyvin suunniteltu ja johdettu. Aikataulu kokemuksen tuoma. Oikein harmitti, kun en päässyt. Tällaisiakin harjoituksia olen toki päässyt maistamaan - myös muutamassa upeasti hoidetussa VEH-harjoituksessa, jossa hiottiin koulutusputkessa olevaa sijoitettavaa joukkoa. Kymmenessä vuodessa on paljon otettu opiksi, joten varmaan moni huono kokemus on kauempaa haettava. Ero on ollut kuin yöllä ja päivällä, ja kouluttajien sotilaallinen kehitys näkyy. Tai sitten se on tyypeistä kiinni. Vaihdettiin verta ja malleja uuteen aikaan.
Viimeksi muokattu:
Kyllä minä olen nähnyt maakuntakomppanian päällikköinä kantahenkilöitä. Ja on niitä vieläkin. Eikä ne leiki mitään isoa sotaherraa. Ne tekee työnsä ja hyvin. Olen minä kyllä nähnyt 2 ihan ********* kantahenkilöä maakin päällikkönä. Kantahenkilökin voi olla hyvä maakin päällikkö. Yksi erittäin huono piirre niissä on. Ne saa palkkaa siitä. Eli niille ei juurikaan voi soittaa klo 8-16 ulkopuolella. Reserviläispäällikölle voi soittaa 24/7 jos on tärkeää asiaa. Ja aika hyvin sitä asiaa on ollutkin.
Ja normeista minä en aina niin välitä. Joskus on tehtävä vastoin normeja, ohjeita ja käskyjä. Ei muuten saa kaikkia juttuja onnistumaan.
Itse asiassa ei ymmärrä. Reserviläisistä saa enemmän irti kun he saavat itsekin touhottaa ja huseerata ilman puolustusvoimia ohjesäätäjineen. Suojeluskuntajärjestö oli parhaimmillaan erittäin hyvä. Luuletko, että sellaista innostusta vapaaehtoiseen maanpuolustukseen olisi ollut ilman suojeluskuntia 1920 ja 1930 luvulla?
Suojeluskunnalle/maakuntakomppanialle/mpk:lle kun annetaan resursseihin sopivat tehtävät niin parhaiten hommat sujuu kun puolustusvoimat/kantahenkilöt ei rupea antamaan liikaa määräyksiä. On saatava itse ajatella.
Suojeluskunnat olivat varsin tiukasti Puolustusvoimiin kytköksissä erityisesti v. 1934 alueelliseen liikekannallepanojärjestelmään siirtymisen jälkeen ja esim. presidentti nimitti Suojeluskuntien ylipäällikön ja esikuntapäällikön. Pitäisin itse varsin erikoisena, jos nykyisin reserviläiset lähtisivät ajamaan hommaa omin nokkinensa, reserviläiskoulutuksen on kuitenkin palveltava kokonaismaanpuolustusta ja sitä nyt sattuneesta syystä suunnitellaan ja johdetaan Puolustusvoimista käsin.
Nuo nelikymppiset spade-sissit ja laskuvarjotykärit ovat ihan täydellisiä kirjaesimerkkejä taudin oireista. Jengillä olisi intoa ihan bitusti harjoitella, mutta kun ainoa käyttöön annettu kanava tälle on MPK, niin mitä helvettiä siinä sitten heidän pitäisi tehdä? Oikea tapa olisi kerätä jengi toimiviin SA-kokoonpanoihin, pyöräyttää tämä pulla Reserviläisille skaalatun joukkotuotannon* läpi ja mahdollistaa heille vaikka omaehtoinen oman tehtävänsä harjoittelu ja siihen liittyen sotilaanperustaitojen ylläpitö, jos ei ole varaa näitä joukkoja organisaation puolesta kouluttaa ja harjoituttaa tarpeeksi. MAAKKeista ja PAIKPeista ei suuri osa ole edes MPK:n kursseilla ravanneena kuullutkaan, eli jo tämän perusteella rekryjärjestelmässä on jotain pahasti vialla (totuus on ETTEI SITÄ OLE! Se on olemassa 10 linkin takana PV:n sivuilla, yhdessä kympin uutisten loppukevennyksessä takavuosien pilottivaiheen ajoilta ja muutamassa oma-aloitteisessa kertausharjoitusupseerissa vuodattamassa vähiä vapaita viikonloppujaan MPK:n kurssilaisia kosiskelemassa. Däts it.)
Kun sana on levinnyt oikeasti tarpeeksi laajalle ja tulijoita alkaa olla, nostetaan mukaanpääsyn ja -olon rima SA-suorituskykyvaatimusten edellyttämälle tasolle, jotta Kulmarauta- ja ruusukehaukat ja muut vässykät voidaan kaapia takaisin kadulle. Tämä omalta osaltaan ruokkii rekrypoolia, kun hakemalla toimintaan et joudu johonkin, joka mielletään hatulliseksi paskaa, vaan nyrkilliseksi rautaa.
Hommaa ei tarvitse lähteä paisuttelemaan megalomaanisiin mittakaavoihin, vaan ottaa tavoitteeksi käsillä olevien kokoonpanojen saaminen kirjavahvuuteen tai ainakin niin lähelle, ettei ketään tarvitse pystymetsästä sijoittaa näihin.
Aiheesta olisi hyvä odotella jotakin konkreettista infoa virallisilta tahoilta, ennenkuin jatketaan ihan turhanpäiväistä spekulointia. Ketjun otsikontia ei liene tarkoitettu sanatarkasti otettavaksi, itse miellän "Steroidi maakuntajoukot perustetaan?"-muotoilun viittaavan tuon uudenlaisen kokoonpanon henkilöstön rekryyn ja sitouttamiseen, harjoituttamiseen ja valmiusasioihin, en niinkään siihen että jengi olisi ihan muna punasena puuceessä unelmoimassa, että kohta äkäpyhtään maakille annetaan NH:t ja lyödään Ops-Coret päähän.
Huom *: Tästä olisi tullut liian pitkä avaus sulkuihin tekstin keskelle:
Kantahenkilökuntaan kuuluva pääkouluttaja suunnittelee ja toteuttaa koulutuksen yhdessä tehtävään valikoidun kouluttajatiimin kanssa, painopiste johtajien kouluttamisella (päällikkökurssit, johtaminen, aselaji- ja koulutushaaraosaaminen yms.) Joukon johtajien vastuulle pitää sisällyttää jatkossa omien taitojen syventäminen (osallistuminen käskettyihin/kutsuttuihin koulutuksiin, paneutuminen omaan hommaansa jotta alaisten koulutus onnistuu yms.) Tämän jälkeen miehistölle päivityskurssi sotilaan perustaidoista, jonka jälkeen omaehtoista treeniä ja koulutusta ryhmä- ja joukkuekoossa pitkin vuotta. Koulutustulosten auditointi esim. viikonlopun VEHissä joukkuekohtaisesti/komppaniakoossa jne jne.
Vähän tajunnanvirtaa pitkän päivän päätteeksi, mutta tikku osui tämän keskustelun osalta just sinne intohimon silmäkulmaan niin ei pysty hillitteen.
Kun sana on levinnyt oikeasti tarpeeksi laajalle ja tulijoita alkaa olla, nostetaan mukaanpääsyn ja -olon rima SA-suorituskykyvaatimusten edellyttämälle tasolle, jotta Kulmarauta- ja ruusukehaukat ja muut vässykät voidaan kaapia takaisin kadulle. Tämä omalta osaltaan ruokkii rekrypoolia, kun hakemalla toimintaan et joudu johonkin, joka mielletään hatulliseksi paskaa, vaan nyrkilliseksi rautaa.
Hommaa ei tarvitse lähteä paisuttelemaan megalomaanisiin mittakaavoihin, vaan ottaa tavoitteeksi käsillä olevien kokoonpanojen saaminen kirjavahvuuteen tai ainakin niin lähelle, ettei ketään tarvitse pystymetsästä sijoittaa näihin.
Aiheesta olisi hyvä odotella jotakin konkreettista infoa virallisilta tahoilta, ennenkuin jatketaan ihan turhanpäiväistä spekulointia. Ketjun otsikontia ei liene tarkoitettu sanatarkasti otettavaksi, itse miellän "Steroidi maakuntajoukot perustetaan?"-muotoilun viittaavan tuon uudenlaisen kokoonpanon henkilöstön rekryyn ja sitouttamiseen, harjoituttamiseen ja valmiusasioihin, en niinkään siihen että jengi olisi ihan muna punasena puuceessä unelmoimassa, että kohta äkäpyhtään maakille annetaan NH:t ja lyödään Ops-Coret päähän.
Huom *: Tästä olisi tullut liian pitkä avaus sulkuihin tekstin keskelle:
Kantahenkilökuntaan kuuluva pääkouluttaja suunnittelee ja toteuttaa koulutuksen yhdessä tehtävään valikoidun kouluttajatiimin kanssa, painopiste johtajien kouluttamisella (päällikkökurssit, johtaminen, aselaji- ja koulutushaaraosaaminen yms.) Joukon johtajien vastuulle pitää sisällyttää jatkossa omien taitojen syventäminen (osallistuminen käskettyihin/kutsuttuihin koulutuksiin, paneutuminen omaan hommaansa jotta alaisten koulutus onnistuu yms.) Tämän jälkeen miehistölle päivityskurssi sotilaan perustaidoista, jonka jälkeen omaehtoista treeniä ja koulutusta ryhmä- ja joukkuekoossa pitkin vuotta. Koulutustulosten auditointi esim. viikonlopun VEHissä joukkuekohtaisesti/komppaniakoossa jne jne.
Vähän tajunnanvirtaa pitkän päivän päätteeksi, mutta tikku osui tämän keskustelun osalta just sinne intohimon silmäkulmaan niin ei pysty hillitteen.
Viimeksi muokattu:
Juuri tässäpä tämä sitten kiteytyykin ammattilaisten ja harrastelijoiden ero. Vielä ihmetellään miksi kaikki eivät halua virkavastuulla valvoa yliaktiivi-ressujen touhuiluja... ja näille tälläisella asenteella varustetulle henkilöille siten pitäisi antaa intin aseet kotiin vielä säilytettäväksi?
Ja tuossa paljastuu itsestään liikoja luulevan valtion virkamiehen asenne. Ja tuossa kiteytyy juurikin se perusteellisin ongelma puolustusvoimien ja reserviläisten välillä. VALVOA. Reserviläisiä ei tarvitse valvoa. Reserviläiset on ihan samanlaisia suomalaisia miehiä kuin kantahenkilöt. Me reserviläiset ollaan vaan saatu sotilaskoulutuksen lisäksi siviilikoulutusta (minulla 12 vuotta päätoimisia ammatillisia opintoja takana). Puolustusvoimat suhtautuvat reserviläisiin kuin holhouksenalaisiin. Tuosta asenteesta pitää järjestelmän ja kantahenkilöiden luopua. Minä en kaipaa ketään pikkupoikaluutnanttia VALVOMAAN harjoituksiani. Kaipaan opetusta. Siihen ei reipanipellet tolla asenteella pysty.
koponen
Kenraali
Meneeköhän keskustelussa vähän puurot ja vellit sekaisin? Ei kai noilla "steroidi-joukoilla" tai muutenkaan reservin hyödyntämisellä tarkoiteta sitä, että ylikierroksilla käyvät "veljet" reservikerhoista päästetään huseeraamaan vapaasti kaikilla kivoilla vehkeillä firman piikkiin? Enemmänkin ajattelisin, että nykyistä suurempi määrä vakavasti itsensä ja joukkonsa kehittämiseen suhtautuvia reserviläisiä kiinnitetään tiheämpään koulutuskiertoon, ja sitoutetaan nykyistä suurempi määrä taistelijoita valmiuteen liittyviin asioihin.
Ammattisotilaita asia koskee luonnollisesti jo siksikin, että säädösperusta ei nopeissa lähdöissä kerkeä mukaan, vaan vaikkapa pieni vihreä mies -osasto kohdataan virka-apuosastona. Vaikka voimankäyttöoikeuksia olisikin taistelijoilla hyvä määrä, nykyisessä asetelmassa sitä ammattisotilasta vain tarvitaan ettei jouduta laittomuuksiin. Toki monessa kiireellisesti tarvittavassa tukitehtävässä voidaan taistella ilman välitöntä ammattilaisen valvontaa kunhan palvelussuhde on muodostettu.
Itse näen voimakkaasti ammattisotilaita painottavan henkilöstörakenteen tuhansia taistelijoita käsittävässä valmiusjoukossa hankalaksi, sillä niillä ammattilaisilla on aika paljon muutakin duunia jos kenttäarmeijaa pitäisi potkia käyntiin samalla kun toimitaan operatiivisesti hiukan eri roolissa. Siksi nuo tuoreet reservit erkkareista, räppäreistä ja ties mistä "kunnolla koulutetuista" lienevät hyvin keskeisessä roolissa, ja pidemmän linjan lisäkoulutetut / jatkosijoitetut sitten teknisemmissä ja johtamisrakenteen rooleissa.
Ammattisotilaita asia koskee luonnollisesti jo siksikin, että säädösperusta ei nopeissa lähdöissä kerkeä mukaan, vaan vaikkapa pieni vihreä mies -osasto kohdataan virka-apuosastona. Vaikka voimankäyttöoikeuksia olisikin taistelijoilla hyvä määrä, nykyisessä asetelmassa sitä ammattisotilasta vain tarvitaan ettei jouduta laittomuuksiin. Toki monessa kiireellisesti tarvittavassa tukitehtävässä voidaan taistella ilman välitöntä ammattilaisen valvontaa kunhan palvelussuhde on muodostettu.
Itse näen voimakkaasti ammattisotilaita painottavan henkilöstörakenteen tuhansia taistelijoita käsittävässä valmiusjoukossa hankalaksi, sillä niillä ammattilaisilla on aika paljon muutakin duunia jos kenttäarmeijaa pitäisi potkia käyntiin samalla kun toimitaan operatiivisesti hiukan eri roolissa. Siksi nuo tuoreet reservit erkkareista, räppäreistä ja ties mistä "kunnolla koulutetuista" lienevät hyvin keskeisessä roolissa, ja pidemmän linjan lisäkoulutetut / jatkosijoitetut sitten teknisemmissä ja johtamisrakenteen rooleissa.
Kyllä minä olen tuolla MPK:n maailmassa nähnyt pari sellaista sankaria joille en antaisi edes nallipyssyä käteen.
Sitten kun ite tekis mieli karjasta näille toheloille että olkaa hiljaa, niin huomaa että ne on joidenkin kouluttajien kavereita. Ja sitten nää sankarit on kovilla kierroksilla kikkeli pystyssä sähläämässä jonkun RK:n kanssa.
Toki suurin osa tässäkin harrastuksessa on ihan tolkkuja isäntiä.
Laamanator
Eversti
Myös virkamiehellä on sananvapaus, jota voi erityisesti yksityishenkilön roolissa varsin kattavasti harjoittaa. Kissa on hyvä nostaa pöydälle ja puhua suoraan asiaa, koska tyypillisesti vain se johtaa haluttuun lopputulokseen. Silti kuitenkin on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten sen tekee ja mikä ylipäätään on järkevä tapa, jolla saavuttaa kohdeyleisönsä asiallisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Talon some-ohjeistukseen löytyi ennen linkki tornin etusivulta. Nyt sama pumaska on löydettävissä ainakin haun kautta.
Puolustusvoimien toimintaa ohjataan ja johdetaan normien sekä varomääräysten avulla. Ne perustuvat lakeihin ja asetuksiin. Niiden ansiosta ei tarvitse kulkea joka paikassa lakikirja kourassa yrittäen ymmärtää normaaleille ihmisille vierasta kapulakieltä ja miettiä mikä on päivän kaikille yhteinen pelisääntö, jolla homma saadaan tehtyä oikein, turvallisesti ja ilman koko pakan leviämistä käteen.
Normien noudattamatta jättäminen tarkoittaa helposti sitä, että myös lait ja asetukset jäävät noudattamatta. Nykyisessä järjestäytyneessä yhteiskunnassa se ei ainakaan ole kovin suositeltavaa tai muutenkaan järkevää, varsinkaan aseellisessa toiminnassa. Viimeistään siinä vaiheessa kun jotain sattuu, niin alkaa harmittamaan kun tuoli on kiikkerä ja selkänoja puuttuu.
Normien ja varomääräysten huolellinen noudattaminen on pienimmän riesan tie. Ikään kuin liikennesäännöt. Halukkuutta näiden noudattamiseen ei erikseen kysytä ja neuvotteluvara on pelattu nopeasti loppuun. Pelisääntöjä joko noudattaa tai sitten pysyy poissa. Näihin reunaehtoihin on myös oma touhottaminen ja soveltaminen mahdutettava, vaikka se joskus tiukalta saattaakin tuntua.
Vonka
Supreme Leader
koponen
Kenraali
Ja vielä hyvän turinan jatkoksi... Taitaa olla jo melko monta joukkoa, jossa vahvoja ilmentymiä tuosta kulttuurista ja toimintatavasta on. Valmiuspuolen lisäämisen hallinnolliset ja käytännön toimenpiteet aiempaa useampaan joukkoon taitavat olla "työläimpiä", ei välttämättä asioiden vaan säädösperustan takia.
Kulttuurisista asioista voisin olla jotain mieltäkin, esimerkiksi siitä millaisin pelisäännöin joustava suorituskyvyn käyttöönotto voidaan reserviläisten suhteen tehdä, mutta annettakoon kehittäjille tässä tilaisuus. Moni sotilaallisesti järjestetyn organisaation kulttuuriin tottunut vain katsoo hieman suppeasti kuvioita.
Kulttuurisista asioista voisin olla jotain mieltäkin, esimerkiksi siitä millaisin pelisäännöin joustava suorituskyvyn käyttöönotto voidaan reserviläisten suhteen tehdä, mutta annettakoon kehittäjille tässä tilaisuus. Moni sotilaallisesti järjestetyn organisaation kulttuuriin tottunut vain katsoo hieman suppeasti kuvioita.
Onneksi itsellä ei kapiaisaikana ollut muuta kuin hyvää sanottavaa tavatuista reserviläisistä. Tosin siihen saattoi tietty vaikuttaa oma tekninen ala, jossa ei ns. "massan" kanssa joutunut tekemiseen ja siihen aikaan hyvin vähäinen kertausharjoitusten määrä...
Mutta julkisuudessa olen joskus seurannut reserviläiskeskustelua ja vällillä joutunut hieman ihmettelemään. Itsekin ennen kapiaisaikoja reserviläisenä ollessa ja pari kertaa kerranneena silloin, tuli jälkeenpäin mieleen, ettei silloin siitä touhusta ollut kokonaisvaltaista oikeata kuvaa, kaikenlaista hathat-juttua vaan pyöri mielessä ja meikäläiselle ei ainakaan olisi pitänyt antaa rynkkyä kotisäilytykseen tms.... Eipä kyllä tarjottukaan.
Sitten kapiaisaikana kyllästyin aseisiin jo niin, että jälkeenpäin myin oman pistoolinkin pois, tosin pienessä rahapulassa.
Mutta julkisuudessa olen joskus seurannut reserviläiskeskustelua ja vällillä joutunut hieman ihmettelemään. Itsekin ennen kapiaisaikoja reserviläisenä ollessa ja pari kertaa kerranneena silloin, tuli jälkeenpäin mieleen, ettei silloin siitä touhusta ollut kokonaisvaltaista oikeata kuvaa, kaikenlaista hathat-juttua vaan pyöri mielessä ja meikäläiselle ei ainakaan olisi pitänyt antaa rynkkyä kotisäilytykseen tms.... Eipä kyllä tarjottukaan.
Sitten kapiaisaikana kyllästyin aseisiin jo niin, että jälkeenpäin myin oman pistoolinkin pois, tosin pienessä rahapulassa.Laitetaanpa nyt omakin lusikka tähän soppaan.
Olin tuossa tovi sitten VEHissä, joka oli MPK:n järjestämä ja PV:n tukema. Kouluttajat olivat reserviläisiä ja PV:ltä oli yksi kantahenkilökuntaan kuuluva valvomassa tapahtumaa. Homma toimi ainakin näin koulutettavan näkökulmasta erittäin hyvin: osallistujat olivat motivoituneita, kouluttajat pääosin hyviä ja koko porukan yhteishenki erinomainen. Makkaranpaistoa kurssiin ei kuulunut, vaan viikonlopun mittaisella kurssilla lauantaina päivä alkoi heti 6:00 ja kohtalaisen fyysistä ohjelmaa riitti seuraavaan yöhön noin puoli kahteen saakka. Iltaan asti harjoiteltiin ja sitten siirryttiin soveltavaan vaiheeseen.
Porukka teki vaaditut asiat mahdollisimman hyvin ja oli halukasta oppimaan. Kun koulutettavat ovat motivoituneita, vapaaehtoisia reserviläisiä, ei tarvita turhaa nillitystä kauluksen asennosta tai eriävästä varustuksesta. Turvallisuusasioista ei kuitenkaan tingitty - turvallisuusnormit ja varomääräykset ovat sellaisia, että niiden kanssa ei pidä ruveta säätämään, tai muuten se kaikki "hyvä meininki" PV:n puolelta loppuu. Toimintaa valvonut kantahenkilökuntaan kuuluva henkilö kehui joukon toimintaa ja harjoitusta yleisesti loppupalautteessa eikä hänen harjoituksen aikana tarvinut puuttua mihinkään.
Itse koin koko harjoituksen mielekkäänä ja opettavaisena näin 8 vuotta varusmiespalveluksen jälkeen - tulipa taas vähän palauteltua mieleen ihan perusjuttuja: aseenkäsittelyä, liikkumista, viestitoimintaa yms. Vastasiko kurssi ihan 1:1 aiempaa koulutustani ja sijoitustani? Ei. Kehittikö kurssi minua sotilaana? Kyllä, ehdottomasti.
Henkilökohtaisesti lähtisin siitä, että kaikki sotilastoimintaa tukeva vapaaehtoinen harjoittelu on reserviläisille hyvästä, varsinkin kun kertausharjoitusten määrä on mitä on. Jos se kuuden kuukauden res. tykkimies innostuu metsästysharrastuksen kautta tarkka-ampujatoiminnasta ja käy kaikki mahdolliset MPK:n järjestämät TA-kurssit, niin aika pienen siivun se "intin rahoista" ottaa.
Saattaapa käydä niinkin, että parikymppisenä käydyn varusmiespalveluksen jälkeen reserviläinen on siviilikoulutuksen ja harrastusten kautta voinut kuin vaivihkaa pätevöityä aivan toisenlaiseen sotilastehtävään, kuin mihin varusmiespalveluksessa päätyi. Näin on osittain käynyt myös itselläni. Olisi täysin järjetöntä, jos tällaisessa tilanteessa reserviläinen itse ei voisi edes vapaaehtoisesti jatkokouluttautua, kun kerran nyt PV ei sitä kertausten kautta mahdollista. Vai pitäisikö sen 25 v res. sijoittamattoman ilmavalvontamiehen jäädä kotiin makaamaan, vaikka intoa olisi treenata, kun tarjolla ei olekaan ilmavalvontakurssia vaan taistelua rakennetulla alueella ja sissitoimintaa? Lisäksi on syytä huomioida, että MPK:n "vitsi olisi kivaa tehä tuollaistakin" -kurssit toimivat myös sisäänheittokursseina muuhunkin sotilastoiminnan harjoitteluun. Sieltä saattaa se sijoituskin löytyä jossain vaiheessa.
Ei sillä, ei se MPK:n toiminta varmasti täydellistä ole ja onhan siellä näitä höpöhöpökurssejakin mukana. Syy sille, että nimenomaan MPK näitä järjestää, on luultavasti poliittinen: pelkkä sotilaallinen koulutus saattaisi vaikuttaa tiettyjen tahojen mielestä epäilyttävältä.
Kannatan ehdottomasti reserviläisten koulutusjärjestelmän kehittämistä vaikka Stagideusin mainitseman "Reserviläisille skaalatun joukkotuotannon mallin" mukaan. Koska se ei kuitenkaan ihan lähiaikoina ole tapahtumassa, ainakaan PV:n toimesta ja PV:n rahoittamana, mennään nyt sillä, että esimerkiksi MAAKKit suunnittelevat ja toteuttavat sisäisesti omia koulutuspolkujaan. Näitä sitten järjestellään MPK:n kautta PV:n tukemana tai ei ja tulokset ja toteutustavat vaihtelevat.
Olin tuossa tovi sitten VEHissä, joka oli MPK:n järjestämä ja PV:n tukema. Kouluttajat olivat reserviläisiä ja PV:ltä oli yksi kantahenkilökuntaan kuuluva valvomassa tapahtumaa. Homma toimi ainakin näin koulutettavan näkökulmasta erittäin hyvin: osallistujat olivat motivoituneita, kouluttajat pääosin hyviä ja koko porukan yhteishenki erinomainen. Makkaranpaistoa kurssiin ei kuulunut, vaan viikonlopun mittaisella kurssilla lauantaina päivä alkoi heti 6:00 ja kohtalaisen fyysistä ohjelmaa riitti seuraavaan yöhön noin puoli kahteen saakka. Iltaan asti harjoiteltiin ja sitten siirryttiin soveltavaan vaiheeseen.
Porukka teki vaaditut asiat mahdollisimman hyvin ja oli halukasta oppimaan. Kun koulutettavat ovat motivoituneita, vapaaehtoisia reserviläisiä, ei tarvita turhaa nillitystä kauluksen asennosta tai eriävästä varustuksesta. Turvallisuusasioista ei kuitenkaan tingitty - turvallisuusnormit ja varomääräykset ovat sellaisia, että niiden kanssa ei pidä ruveta säätämään, tai muuten se kaikki "hyvä meininki" PV:n puolelta loppuu. Toimintaa valvonut kantahenkilökuntaan kuuluva henkilö kehui joukon toimintaa ja harjoitusta yleisesti loppupalautteessa eikä hänen harjoituksen aikana tarvinut puuttua mihinkään.
Itse koin koko harjoituksen mielekkäänä ja opettavaisena näin 8 vuotta varusmiespalveluksen jälkeen - tulipa taas vähän palauteltua mieleen ihan perusjuttuja: aseenkäsittelyä, liikkumista, viestitoimintaa yms. Vastasiko kurssi ihan 1:1 aiempaa koulutustani ja sijoitustani? Ei. Kehittikö kurssi minua sotilaana? Kyllä, ehdottomasti.
Henkilökohtaisesti lähtisin siitä, että kaikki sotilastoimintaa tukeva vapaaehtoinen harjoittelu on reserviläisille hyvästä, varsinkin kun kertausharjoitusten määrä on mitä on. Jos se kuuden kuukauden res. tykkimies innostuu metsästysharrastuksen kautta tarkka-ampujatoiminnasta ja käy kaikki mahdolliset MPK:n järjestämät TA-kurssit, niin aika pienen siivun se "intin rahoista" ottaa.
Saattaapa käydä niinkin, että parikymppisenä käydyn varusmiespalveluksen jälkeen reserviläinen on siviilikoulutuksen ja harrastusten kautta voinut kuin vaivihkaa pätevöityä aivan toisenlaiseen sotilastehtävään, kuin mihin varusmiespalveluksessa päätyi. Näin on osittain käynyt myös itselläni. Olisi täysin järjetöntä, jos tällaisessa tilanteessa reserviläinen itse ei voisi edes vapaaehtoisesti jatkokouluttautua, kun kerran nyt PV ei sitä kertausten kautta mahdollista. Vai pitäisikö sen 25 v res. sijoittamattoman ilmavalvontamiehen jäädä kotiin makaamaan, vaikka intoa olisi treenata, kun tarjolla ei olekaan ilmavalvontakurssia vaan taistelua rakennetulla alueella ja sissitoimintaa? Lisäksi on syytä huomioida, että MPK:n "vitsi olisi kivaa tehä tuollaistakin" -kurssit toimivat myös sisäänheittokursseina muuhunkin sotilastoiminnan harjoitteluun. Sieltä saattaa se sijoituskin löytyä jossain vaiheessa.
Ei sillä, ei se MPK:n toiminta varmasti täydellistä ole ja onhan siellä näitä höpöhöpökurssejakin mukana. Syy sille, että nimenomaan MPK näitä järjestää, on luultavasti poliittinen: pelkkä sotilaallinen koulutus saattaisi vaikuttaa tiettyjen tahojen mielestä epäilyttävältä.
Kannatan ehdottomasti reserviläisten koulutusjärjestelmän kehittämistä vaikka Stagideusin mainitseman "Reserviläisille skaalatun joukkotuotannon mallin" mukaan. Koska se ei kuitenkaan ihan lähiaikoina ole tapahtumassa, ainakaan PV:n toimesta ja PV:n rahoittamana, mennään nyt sillä, että esimerkiksi MAAKKit suunnittelevat ja toteuttavat sisäisesti omia koulutuspolkujaan. Näitä sitten järjestellään MPK:n kautta PV:n tukemana tai ei ja tulokset ja toteutustavat vaihtelevat.