Suomalainen sotataito

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Taas tulee tiettyjä asioita, joissa rynkkyjä aletaan jakamaan siinä vaiheessa, kun rajan puomit kolisevat tankkien edessä.

Mistä moinen alemmuudentunto edes kumpuaa...on sinänsä hupaisaa.

Sellaiset voivat suoraan paeta laivalla Ruotsiin...kun ei yhtään tajuta, että Suomea on hiukkasen vaikeampi yllättää.
En mie kehtaa sinne Ruotsiin lähteä. Minä vain olen lukossa tässä pelostani että EU:n ja Suomen uhka on liian suuri rauhan tahtosuus
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
En mie kehtaa sinne Ruotsiin lähteä. Minä vain olen lukossa tässä pelostani että EU:n ja Suomen uhka on liian suuri rauhan tahtosuus
Rauhantahtoisuus...

Ei sitä ainakaan mulle olla tultu kertomaan ;)
 

Benelli

Ylipäällikkö
Taas tulee tiettyjä asioita, joissa rynkkyjä aletaan jakamaan siinä vaiheessa, kun rajan puomit kolisevat tankkien edessä.

Mistä moinen alemmuudentunto edes kumpuaa...on sinänsä hupaisaa.

Sellaiset voivat suoraan paeta laivalla Ruotsiin...kun ei yhtään tajuta, että Suomea on hiukkasen vaikeampi yllättää.
Kotiin jaetussa TVÄL-materiaalissa ei olisi rynkkyjä koska byrokratia.
 
Viimeksi muokattu:

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Rauhantahtoisuus...

Ei sitä ainakaan mulle olla tultu kertomaan ;)
Oon tätä joskus täällä jossain keskustelussa selittää.

Selitän tämän esimerkin kautta. Valtio V miehittää osan Valtio U:n hallinnassa olevasta niemimaasta. Valtio U:lla liikekannallepano - jolla vastahyökkäys voitaisiin tehdä- kestäisi noin 2-3 kuukautta. Tänä aikana valtio U saa sympatiaa, mutta myös painostuksia ettei sota saa levitä. Vaan käsketään etsimään rauhanomainen ratkaisu kiistaan, jonka Valtio V on aloittanut.

Entäpä jos valtio V miehittäisi vaikka Inarin ja Utsjoen ajamalla moottoroidun prikaatinsa yllättäen 10-20 km Suomen sisälle. Pysäyttäisi hyökkäyksensä sinne. Jonka jälkeen alkaisi poliittinen maskirovka jne.

Painostaisiko Eurooppa Suomea sen viikon ajan rauhaan ja aselepoon, kun Suomessa kasattaisiin voimia vastahyökkäykseen. Haluttaisiinko perustella sillä että sota ei laajenisi jne

Vaikka tiedän että sinut pitäisi laittaa kuormaliinoilla roikkumaan, ettet olisi repimässä valtio V:n sotilaita paljain käsin hengiltä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Vaikka tiedän että sinut pitäisi laittaa kuormaliinoilla roikkumaan, ettet olisi repimässä valtio V:n sotilaita paljain käsin hengiltä.
Aikoinaan kolleegat pyssyvaltion hommissa totesivat, että "tuo pitää laittaa lasikaappiin varoitustarralla "sodan sattuessa riko lasi"" :D

En kyllä ole mikään sotahullu....tai no...tämäkin kauneus on katsojan silmissä....

Mutta en suoraan sanottuna ollut kovin hyvä rauhanajan kapitulantti, hieman liikaa oli tiettyä...voisinko jopa sanoa fanaattisuutta...ja esimiesten kunnioituksen puutetta.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
.ja esimiesten kunnioituksen puutetta
Tämähän katsotaan suorastaan kuuluvan suomalaiseen sotilasperinteeseen yhtä oleellisena osana kun esim koukkaaminen. Demokraattisen 1970-luvun kuluessa nostettiin vieläpä ihanteeksi Tuntemattoman Koskela-johtaminen tyyliin "asialliset hommat hoidetaan..." unohtaen että jos alaiset pääsee määräämään missä raja kulkee, on se aina eri paikassa kun mihin esimies rajan haluaisi.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tämähän katsotaan suorastaan kuuluvan suomalaiseen sotilasperinteeseen yhtä oleellisena osana kun esim koukkaaminen. Demokraattisen 1970-luvun kuluessa nostettiin vieläpä ihanteeksi Tuntemattoman Koskela-johtaminen tyyliin "asialliset hommat hoidetaan..." unohtaen että jos alaiset pääsee määräämään missä raja kulkee, on se aina eri paikassa kun mihin esimies rajan haluaisi.
On helpompi pyytää anteeksiantoa kuin lupaa ;)

Jos homma toimii...kaikki on hyvin...muuten se on omalla riskillä....
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Aikoinaan kolleegat pyssyvaltion hommissa totesivat, että "tuo pitää laittaa lasikaappiin varoitustarralla "sodan sattuessa riko lasi"" :D

En kyllä ole mikään sotahullu....tai no...tämäkin kauneus on katsojan silmissä....

Mutta en suoraan sanottuna ollut kovin hyvä rauhanajan kapitulantti, hieman liikaa oli tiettyä...voisinko jopa sanoa fanaattisuutta...ja esimiesten kunnioituksen puutetta.
Tunnistan paljon ihtiäni. Kriisitilanne johtaja, arkisessa toiminnassa tylsistyn hetkessä.

Esimiesten kanssa hyvät välit kun ollaan kaukana toisistamme.

Toisaalta joku skappari pitänyt boheemina ja sotahulluna.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Tämähän katsotaan suorastaan kuuluvan suomalaiseen sotilasperinteeseen yhtä oleellisena osana kun esim koukkaaminen. Demokraattisen 1970-luvun kuluessa nostettiin vieläpä ihanteeksi Tuntemattoman Koskela-johtaminen tyyliin "asialliset hommat hoidetaan..." unohtaen että jos alaiset pääsee määräämään missä raja kulkee, on se aina eri paikassa kun mihin esimies rajan haluaisi.
Aselvollisena kokkeilin aina nostaa rimaa kun oli mahollista omalle porukkaa. Versus mitä oli käsketty.

Toki kokeilin kahtoa pomon linjaa ja talon tapoja
 

Rajajääkäri

Kenraali
Lahjoittaja
Taas tulee tiettyjä asioita, joissa rynkkyjä aletaan jakamaan siinä vaiheessa, kun rajan puomit kolisevat tankkien edessä.

Mistä moinen alemmuudentunto edes kumpuaa...on sinänsä hupaisaa.

Sellaiset voivat suoraan paeta laivalla Ruotsiin...kun ei yhtään tajuta, että Suomea on hiukkasen vaikeampi yllättää.
Minä ainakin aion tilanteen tullessa päälle, tulla täältä Ruotsista Suomeen, vaikka siltavartioon tai huoltoon, jos vain enää kelpaan.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Minä ainakin aion tilanteen tullessa päälle, tulla täältä Ruotsista Suomeen, vaikka siltavartioon tai huoltoon, jos vain enää kelpaan.
Woisin jotain kirjoituspöytää johtaa...kukaan täysjärkinen ei anna enää mitään mun komentoon ;)
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Liian vaativa mulle....24 tölkkiä kaljaa ja Ikean pöydän kokoaminen....
Perkin Ikean työpöytien kokoaminen on jatkosijoituspaikka polkupyöräapumekanikoille. Kuten perkin Ikean lamppujen kokoaminen on uudelleen sijoitetuille ampumaradan maalitaulujen paikkaajille
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ULKOMAISISTA ESIKUVISTA KOHTI OMAPERÄISEMPIÄ RATKAISUJA
Itsenäisen Suomen jalkaväkitaktiikan kehittämisen neljä ensimmäistä vuosikymmentä

Akateeminen väitöskirja, joka Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusneuvoston suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina-talossa Helsingissä, maanantaina 22. lokakuuta 2018 klo 12.

LUKIJALLE Arvoisa lukija, kädessäsi on Puolustusvoimien eri aselajien ja eräiden keskeisten toimialojen taktiikan sadan vuoden kehityshistoriaa käsittelevän laajan tutkimussarjan kolmas osa. Suomalaisen sotataidon historiantutkimus on ollut vähäistä viimeisten vuosikymmenien aikana. Julkaistava tutkimusten sarja täyttää omalta osaltaan tutkimuksellista aukkoa. Sarjan sisällön, tutkijoiden ja rahoittajien hahmottelu alkoi jo helmikuussa 2013. Alustavan tutkimussuunnitelman perusteella projektin päärahoittajaksi sitoutui Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellinen rahasto, joka halusi tällä tavoin osallistua itsenäisyytemme juhlavuoteen. Projekti organisoitiin vuonna 2014 Maanpuolustuskorkeakoulun siipien suojaan ja samalla korkeakoulu sitoutui sarjan toiseksi rahoittajaksi. Eri teosten tutkijoiksi ovat valikoituneet omat alansa asiantuntijat. Sarjassa ilmestyy vuosina 2017–2021 kaikkiaan yksitoista teosta. Sarjan aloitti vuonna 2017 julkaistu sotilasprofessori, eversti Pasi Kesselin teos ”Tykistö taistelee tulellaan – tykistötaktiikan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana”. Vuonna 2018 on jo julkaistu everstiluutnantti, dosentti Marko Palokankaan kirja ”Hankitun tiedon varassa – yhtymätason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana”. Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirjana julkaistaan sarjan kolmantena osana eversti Hannu Liimatan tutkimus ”Ulkomaisista esikuvista kohti omaperäisempiä ratkaisuja – itsenäisen Suomen jalkaväkitaktiikan kehittämisen neljä ensimmäistä vuosikymmentä”. Projektin johtaja Professori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/162577/Jalkaväki_Hannu_Liimatta_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
YLIJOHDON RESERVI Suomalaisen panssaritaktiikan vuosisata
PETTERI JOUKO

LUKIJALLE
Arvoisa lukija, käsissäsi on Puolustusvoimien eri aselajien ja eräiden keskeisten toimialojen taktiikan sadan vuoden kehityshistoriaa käsittelevän laajan tutkimussarjan kuudes julkaisu. Suomalaisen sotataidon historiantutkimus on ollut vähäistä viimeisten vuosikymmenien aikana. Julkaistava tutkimussarja täyttää omalta osaltaan tätä tutkimuksellista aukkoa. Sarjan sisällön, tutkijoiden ja rahoittajien hahmottelu alkoi helmikuussa 2013. Alustavan tutkimussuunnitelman perusteella projektin päärahoittajaksi sitoutui Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellinen Rahasto, joka halusi tällä tavoin osallistua itsenäisyytemme juhlavuoteen. Projekti organisoitiin vuonna 2014 Maanpuolustuskorkeakoulun siipien suojaan ja samalla korkeakoulu sitoutui sarjan toiseksi rahoittajaksi. Eri teosten tutkijoiksi ovat valikoituneet tohtorikoulutetut oman alansa asiantuntijat. Sarjassa ilmestyy vuosina 2017–2022 kaikkiaan yksitoista teosta. Sarjaa jatkaa nyt Edita Publishing Oy:n kustantama professori, eversti (evp.) Petteri Joukon tutkimus ”Ylijohdon reservi – suomalaisen panssaritaktiikan vuosisata”. Projektin johtaja Emeritusprofessori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen
ESIPUHE

Panssarivaunut ja panssarijoukot mullistivat sodankäynnin toisessa maailmansodassa. Niiden asema oli keskeinen lähes kaikilla sotatoimialueilla. Maailmanpalon jälkeisinä vuosikymmeninä suurvallat valmistautuivat juuri panssarijoukoin Keski-Euroopassa käytävään kolmanteen maailmansotaan. Kylmän sodan päättyminen 1990-luvun alussa johti näkemyksiin, joiden mukaan sodan kuva oli muuttunut pysyvästi. Murros oli merkittävä. Asevoimien varustamisen painopiste siirtyi kevyesti varustettuihin joukkoihin, joita valmistauduttiin käyttämään Euroopan ulkopuolella. Panssareille ja raskaasti mekanisoiduille joukoille povattiin loppua. Vaan toisin kävi. Panssarit ovat palanneet.

Suomessa panssarijoukkoja on aina ollut vähän. Paikalliset erityisolosuhteet ja vähäiset resurssit ovat paljolti ohjanneet panssarijoukkojen kehittämistä. Panssarijoukkojen tehtävät ovat kuitenkin säilyneet lähes muuttumattomina. Ne ovat olleet läpi historiansa osa ylijohdon reservejä: missä ratkaisu, siellä panssarit.

Tämän tutkimuksen tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman apua. Kiitokset kuuluvat monille. Haluan ensiksi kiittää professori Vesa Tynkkystä mahdollisuudesta osallistua hänen johtamaansa tutkimusprojektiin. Kirjahan on vain osa laajempaa aselajihistorioiden sarjaa. Vesalla on riittänyt aikaa keskustella aiheesta ja pitkämielisyyttä odottaa virkatyön ohessa laadittua käsikirjoitusta.

Minulla oli mahdollisuus haastatella muutamia panssarijoukoissa pitkään palvelleita upseereita. Kumarrus Jukka Pennaselle, Pekka Toverille ja Kari Nisulalle tarjoamastanne avusta. Niin ikään Panssarimuseon ja Esa Muikun kautta sain käyttööni aineistoa, jota ei muualla ole – suuri kiitos.

Minulla oli ilo haastatella myös Pekka Kantakoskea hänen kotonaan Hauholla. Keskusteluidemme lisäksi Pekka antoi käyttööni ainutlaatuista kirjallista materiaalia. Kiitokseni eivät enää tavoita Pekkaa, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen vain muutamia viikkoja sitten, mutta osuvin tapa muistaa pitkän linjan panssariupseeria lienee hänen kädenjälkensä ikuistaminen käsillä olevan tutkimuksen sivuille.

Kirjan kuvitus ei olisi onnistunut ilman Sotamuseon ja Johanna Palokankaan apua. Apunne oli korvaamatonta. Älyn valon ajoittain himmentyessä minulla ollut mahdollisuus jakaa tuskaani tutkijakollegojen kanssa. Komentajakapteeni, dosentti Juuso Säämänen, joka on poikkeuksellisen monipuolinen ollakseen meriupseeri, on joutunut jakamaan kymmeniä tunteja tutkimustuskaa kanssani. Päämajan historian kanssa painiskeleva apulaisprofessori Mikko Karjalainen on ollut mainiona vertaistukena, on sitten kyse ollut sodan ajan Panssaridivisioonan käytöstä tai viitteiden määrästä.

Suomen kielen kauneus on sen yksinkertaisuudessa. Häkellyn kerta toisensa jälkeen kielenhuoltajani Sara Hännikäisen korjausehdotuksista. Esittämäni kömpelö lauserakenne muuttuu hänen käsittelyssään yksiselitteisen suoraviivaiseksi kuin nuoliammuksen lentorata. Haluan kiittää Suomen parasta sotilaskielen huoltajaa saamastani avusta ja tuesta. Toivon, että vuosia jatkunut yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa.

Viimeinen kiitos kuuluu Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteelliselle Rahastolle, joka on luonut taloudelliset edellytykset käsillä olevalle tutkimukselle. Suomen marsalkan nimeä kantava rahasto tukee monipuolisesti sotatieteellistä tutkimusta ja luo osaltaan edellytyksiä pitkäjänteiselle tutkimukselle. Omistan kirjan 100 vuotta täyttäville panssarivaunujoukoille.

Helsingissä 15. syyskuuta 2019 Petteri Jouko
 
Top