Suomalainen sotataito

baikal

Supreme Leader
Lahjoittaja
Lukaisin tuon tiivistelmän. Vaikuttaa kiinnostavalta.
Olen joskus tuon lukenut ja pitää kommentoida ulkomuistista:

kohdasta kohtaan tutkimus käsittelee kutakin asiaa ja osoittaa, että mikään ratkaisu ei ole vain mustavalkoinen. Kun valitaan joku malli, se vääjäämättä poistaa pakista jotkut temput. Koska resurssi on aina rajallinen.

vastustajan arviointia tuo muistaakseni avaa hävittömän vähän, kuten aina.

Jostain kohtaa jäi mieleen se, että pitäisikö vielä enemmän -alivoimaisen puolustajan- ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä enemmän tiettyjä realiteetteja?

Jossain kohtaa saattoi huomata, että tiettyjen ratkaisujen -hidas toteutuminen- ei ehkä ollutkaan niin paljon määrärahakysymys kuin sotilasjohtajien keskinäistä kissanhännänvetoa. Mm. kovin hitaasti käynnistynyt pst:n materiaalinen kehittäminen. Mulle on sanonut eräs syvällä UKK-ajalla palvellut evp, että pst:n kehittämiseen liittyi paljon opillisia ja materiaalin valintaan liittyviä oppiriitoja.....itse aiheen ja aselajin kehittämisen tarve jaettiin joka portaassa, ratkaisumallien välille ei löytynyt sopua kuin vasta tiettyjen henkilöiden eläköidyttyä.

No enivei. Nyt kun elämme todellisuudessa, jossa tehtiin valinta kauan sitten siitä, miten armeija varustetaan: eli pääosan rahoituksesta ohjaaminen -kärkijoukoille-. Ei tarvitse kertoa tällä saitilla, mitä se tarkoitti ns. syvää reserviä silmällä pitäen.

Kylmän sodan ajan Suomessa katsottiin varustettavan neljännesmiljoona -yleisjoukkojen sotilasta- ns. parhaaseen tasoon, mitä se tarkoittikaan. Nyt tuo varustaminen ja kouluttaminen osuu paljon pienempään populaan. Eli tieten tahtoen otettiin oppi: laihempi on kovempi. Sen päälle tuli toinen mokoma paheksuttuja paperitiikerijoukkoja, mitä sekään sitten loppujen lopuksi tarkoittaa.....

Eli tehtiin valinta. Ja aika armas näyttää, oliko valinta oikeaan osunut vai kusiko se oppi huolella. Siitä on turha kiistellä, vasta mahdollinen sota näyttää ehdottomasti, miten -laihempi on kovempi- pelaa tai pelasi.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
1. Olen joskus tuon lukenut ja pitää kommentoida ulkomuistista:

2. Jostain kohtaa jäi mieleen se, että pitäisikö vielä enemmän -alivoimaisen puolustajan- ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä enemmän tiettyjä realiteetteja?
1. Mulla sattui ruokailu ja yhden lapsen harrastukseen vieminen silleen ton plaraamiseen että kurkkasin vain noin neljänneksen läpi.

2. Tosta asiasta sanoisin, että voisi olla hyvä opetella operaatiotaidon, taktiikan ja strategian lisäksi myös ajattelemisen ajattelemista, vähän niin kuin meta-ajattelemista.

Kaikki realiteetit pitää hyväksyä realiteeteiksi, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla muuttamatta tai kiertämättä niitä. Pitää oppia ajattelemaan asymmetriaa myös uusista ja luovista lähtökohdista jotka eivät kumpua ollenkaan sotilaallisesta toiminnasta, mutta joiden kautta syntyvä ymmärrys tai osaaminen on sovellettavissa tai siirrettävissä myös sotilaalliseen ajatteluun ja toimintaan.

Asymmetrinen dynamiikka on hyvin monilla todellisuuden alueilla ihan vakiokamaa. Ja jos niitä ajattelee tavallaan substanssista irrotettuna, niin logiikat ja toimintamallit voivat olla täysin käyttökelpoisia - plus helkatin yllättäviä - myös sotilaallisella alueella.

Ongelma on vaan siinä, että usein tuommoiset edellyttävät jonkinasteista valmistelua tai pohjustamista - vähintään tiedonhankinnan ja ymmärryksen keräämisen muodossa.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
En eilen pystynyt lukaisemaan kuin pienen pätkän tätä. Vilkaisen nyt loput pikaisesti läpi.

Muutama asia mietityttää lukiessa kovasti. En kaipaa näihin vastauksia täällä, mutta kerron että nämä mietityttävät itseäni.
- Puolustuksen syvyyden tarve suhteessa resurssien määrään ja tarpeeseen pysäyttää kutsumattomat vieraat jo varhaisessa vaiheessa.
- Se, kuinka puolustaja voi ohjata taistelun käytäväksi itselleen edullisessa maastossa tai tilanteessa vaikka aloite on hyökkääjällä.
- Teksti käsittelee oikeastaan maastoa ja suojaa lähes yhtenä käsitteenä.
- Jos ratkaisevan tärkeille alueille keskitetään paljon voimaa ja liikkuvuutta ja tämän lisäksi on todella paljon harvaa tai lähes puuttuvaa puolustusta sisältäviä alueita, niin voisiko poistuvaa vedettävää tykistöä käyttää edes alimiehitettynä tai ruutiukkomiehityksellä harvaan miehitettyjen alueiden valvonnan ja torjuntakyvyn lisänä?
- Kaivautumisen ja suojan sekä liikkuvuuden tarpeen ristiriita. Havaitsematta tuleminen ja toiminnan rytmittäminen osaratkaisuina.
- Noin sivulle 200 mennessä alkaa ärsyttää suunnattomasti se kuinka suuri osa omaa sotilaallista ajatteluaan esille tuovista tahoista tuntuu painottavan sitä, että toiminnan pitää olla dynaamista kun samaan aikaan ajattelun sallitaan olevan staattista, jopa jääräpäistä. Onko kyse lapsellisesta egopönötyksestä vai mistä? Luulisi että kyseessä olevat henkilöt näkisivät asiat niin että heillä on tietty tehtävä eikä niin että heillä on tietty älyllinen ja sosiaalinen asema, jota pitää jääräpäisesti puolustaa. Maataan heidän pitäisi puolustaa eikä mielipiteitään!
- Jos sotilaallisesta ajattelusta puuttuu adaptiivisuus ja oppimishalu, niin silloin sotatoimiin siirtyy turhia riskejä ja ihan viattomia omia sotilaita kuolee tarpeettomasti. Silti tähän asti asioita on käsitelty enimmäkseen kuin olisi kyse siitä mikä ratkaisu on paras eikä siitä, että mikä ratkaisu sopii parhaiten mihinkin tilanteeseen ja miten asia muuttuu jos tilanne muuttuu.
- Monessa muussakin mielessä näyttää siltä kuin jäykän ajattelun ja toiminnan tarpeen yhdistäminen joustavan ajattelun ja toiminnan tarpeeseen olisi vähän jokaisen vaikeuden taustalla tähän asti. (Noin sivu 230)
- Tutkimuskysymys antaisi mahdollisuudet pohtia myös sotilaallisena ajattelun dynamiikan muutoksia. Sivulle 325 asti tarkastelun painopiste on kuitenkin aineisto- ja substanssilähtöiselle tarkastelulle tyypillisesti siihen keskittyvää että mitä asioita on ajateltu ja mitä niistä on ajateltu. Mielessä käy, että ehkä kirjoittajalla on kantavana tausta-ajatuksena se, että "mitä tästä ajatellaan" olisi lähes sama asia kuin "kuinka tästä ajatellaan" vaikka edellinen on substanssi- ja jälkimmäinen dynamiikkakeskeinen. Jos asia on näin, niin tarkasteluun jää ajattelun dynamiikan kokoinen tutkakatve. (Voi toki olla että puolikursorinen lukeminen on jättänyt oleellisia asioita huomaamatta.)
- Pioneeritoiminnan - etenkin ennakoivan - roolin vähyys sotilaallisessa keskustelussa on ihmetyttänyt sivulle 341 asti. Luulisi sen olevan materiaalin ja miesvahvuuden suhteen alivoimaisen puolustautujan tärkeimpiä ja tappioiden jakautumisen tai alueen hallinnan kannalta keskeisimpiä asioita. Silti se, sen kehittäminen ja ennenkaikkea siihen liittyvän ajattelun kehittäminen ja tärkeys on enimmäkseen loistanut poissaolollaan tai ollut sivulausetasolla.

Teos oli kiinnostava. Jäin kuitenkin kaipaamaan joitain sellaisia asioita, joita ilman se ei mielestäni vastaa kunnolla ja/tai luotettavasti tutkimuskysymykseen. Näitä ovat mm.

Kertaan ensisijaisen tutkimuskysymyksen:
"...miten ja millä keinoilla suomalaisupseerien ajatusten mukaan määrällistä alivoimaa voitiin kompensoida menestyksen saavuttamiseksi operaatiossa ja taistelussa, ja miten nämä ajatukset muuttuivat tarkastelujaksolla laadittujen kirjoitusten perusteella?"

Puutteet ratkaisuehdotuksineen:
- Ajattelu kuvataan substanssin kautta vaikka ajattelu on kognitiivista dynamiikkaa. Tällöin kuvataan se, että mistä ja miten on keskusteltu, ei sitä kuinka itse ajattelu on muuttunut. Ratkaisuna olisi yleisimpien ajattelun perusdynamiikkojen luokittelu (esim. historiallinen, empiirinen, staatinen, adaptiivinen...)ja luokista toisiin tapahtuvien siirtymien ja niihin liittyvien muutosprosessien tarkastelu.
- Tutkimuskysymykseen liittyen tärkein alakysymys on mielestäni se, että "mitä me emme ole tajunneet ajatella vaikka olisi pitänyt ja miksi". Edellinen kohta tarjoaisi työkaluja näihin molempiin kysymyksiin. Tämä pitäisi olla mukana sivun 6 alakysymyslistassa.
- Tarkastelu etenee koko ajan kirjoittajan oman ajattelun ja aineiston välillä. Välillä pitäisi astua sieltä ulos sekä oman tarkastelun itsereflektointiin että sen tarkastelemiseen, että mitä tärkeää aineistosta puuttuu, miksi ja miten se vaikuttaa tutkimuskysymyksen valossa?
- Tutkimuskysymys kerrotaan sivulla 5. Tutkimusta ohjanneet pääkysymykset sivulla 6. Näyttää niin kuin tutkimusta ohjanneet kysymykset nousisivat aineistosta eivätkä tutkimuskysymyksestä. Tämä voi tuottaa systemaattisen ja systeemisen virheen tarkasteluun. Ratkaisu olisi se, että alakysymykset nousevat tutkimuskysymyksen ja empiirisen todellisuuden kohtaamisesta ja niitä käytetään aineiston sekä sen puutteiden tai vinoutumien havainnoinnin työkaluina.
- Ajattelun ajatteleminen puuttuu. Se pitäisi lisätä - mahdollisimman käytännönläheisenä ja perusteluineen.

Kriittisenä yhteenvetona voisi sanoa, että tutkimus jossain määrin eksyy aineistoonsa joka heikentää sen hyödynnettävyyttä nykyajassa. Tällaisenaan se jää historialliseksi katsaukseksi.

Sir John Glubbin sanoin: Ainoa asia mitä olemme oppineet historiasta on se, ettemme opi historiasta mitään. Ratkaisu tähän on se, että historian tarkastelu keskittyy enemmän dynamiikan ja vähemmän substanssin maailmaan. Tämä siksi, että substanssi muuttuu koko ajan mutta dynamiikka ja sen työkaluvalikoimat ovat sidoksissa inhimillisen ajattelun rajoittuneisuuteen eivätkä siksi kehity tai muutu kovinkaan nopeasti. (Tämäkin on tosin osittain ja vain osittain ratkaistavissa - ilman tekoälyäkin.)
 

Herman30

Greatest Leader
Lahjoittaja
Kajaanin lentokentälle hyökätty = Keski-Pohjanmaalaiset pitää sitoa puuhun ettei liian aikaisin ryntää sinne.
 

Kyrätulli

Kersantti
Sukset check, siteet jälkitoimituksena...
 

Iso-Mursu

Respected Leader

Yksittäis- ja ryhmän taistelukoulutus

Yksittäistaistelukoulutuksen alkeisopetusta alokkaille (osa 1)

Lähettitehtävä (osa 2)

Tiedustelupartiotehtävä (osa 3)

Kohtaamistaistelu ja taistelu etummaisten osastojen välillä (osa 4)

Kamppailu päivätaistelulinjasta (osa 5)

Sotilasopetuselokuva (suojanauhasta otettu nimi)

Tuottanut: Suojeleskunnat


Ei niissä opetusfilmeissä pojat oo enää mitään uutta..
 
Top