Julkaistu: 9.8. 14:55
Tavallaan Suomi on sairaampi maa kuin Kreikka, jossa korruptio ja haluttomuus maksaa veroja kukoistavat. Suomessa valtio ja kunnat keräävät veroja pää märkinä, ja lainaa otetaan. Silti rahat eivät riitä hyvinvointivaltion pyörittämiseen, kirjoittaa Ilta-Sanomien uutistuottaja Mika Koskinen.
Valtion talousarvion eli budjetin valmistelu on poliittinen näytelmä, joka toistuu samanlaisena joka kesä ja alkusyksy. Hallituspuolueet heittävät ilmaan ehdotuksiaan ja nokittelevat toisiaan julkisesti. Omat kannattajat halutaan pitää tyytyväisinä. Oppositio vastustaa hallituksen toimia, esittää ehkä jonkun vaihtoehdon. Lopulta hallituspuolueiden edustajat sopivat asiat, yleensä jo ennen varsinaista budjettiriihtä.
Budjetin valmistelun yhteydessä julkiseen keskusteluun nousee yleensä melko kevyttä tavaraa. Siis sellaisia ehdotuksia tai esityksiä, jotka ovat näpertelyä budjetin loppusummaan suhteutettuna. Sellaisina voi pitää keskustan ehdottamaa investointivarausta investointien kiihdyttämiseksi tai kokoomuksen ehdottamaa asunnon oston varainsiirtoveron alentamista asuntokaupan ja työperäisen muuton lisäämiseksi. Media on näistä pikkupähkinöistä innoissaan, koska kesällä kotimaan politiikassa ei ole paljon muutakaan kirjoitettavaa.
Jos budjettia katsoo vähän laajemmasta näkökulmasta, pintaan nousevat eri luokan kysymykset: Mikä on suomalaisten hellimä ajatus hyvinvointivaltiosta, miten se pitäisi päivittää 2010-luvulle ja miten se rahoitetaan?
Sanotaan, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Budjettiteatterissa tosiasioita ei kuitenkaan haluta tunnustaa. Tosiasiat kielletään. Ne kielletään viilaamalla pilkkua ja – kuten viimeisten 9 vuoden aikana on tapahtunut – ottamalla lisää lainaa tai kiristämällä verotusta. Kyse on suomalaisen politiikan kyvyttömyydestä muuttua ja sopeutua nopeasti sekä siitä, että suomalainen politiikka taitaa lopultakin olla vain kollektiivista itsepetosta, jossa kulloinenkin oppositio on mukana täysin rinnoin.
Katsotaanpa. Vuodesta 2009 Suomessa on tehty pelkästään alijäämäisiä budjetteja. Alijäämä on katettu ottamalla lisää nettovelkaa. Syömme kroonisesti enemmän kuin tienaamme. 2009 valtion budjetin loppusumma oli 46,3 miljardia euroa. Valtio otti silloin uutta nettovelkaa 2,4 miljardia.
Vastaavat lukemat (valtion budjetin loppusumma ja nettolainanotto) vuosilta 2010-2016 ovat karmivaa luettavaa: 50,5 ja 13,1 miljardia euroa 2010, 50,5 ja 8,1 miljardia euroa 2011, 52,5 ja 7,4 miljardia euroa 2012, 55,3 ja 9,2 miljardia euroa 2013, 54,9 ja 7,0 miljardia euroa 2014, 54,4 ja 5,2 miljardia euroa 2015, 54,9 ja 5,6 miljardia euroa 2016.
Yhdeksässä vuodessa uutta nettovelkaa on otettu 58 miljardia euroa. Vuorollaan velkarulettia ovat pyörittäneet kaikki puolueet. Valtionvelan 100 miljardin euron raja rikkoutui alkuvuonna. Jos kiihtyvään tahtiin velkaantuvat kunnat otettaisiin mukaan laskelmaan, kuva olisi vieläkin rumempi. EU:n julkisen talouden alijäämä- ja velkarajat paukkuvat.
Suomalaiseen hyvinvointivaltion ideaan liittyy runsaasti käsittämättömiä piirteitä. Eräs sellainen on pyhät etuudet. Kun taloudessa meni hyvin, etuuksia jaettiin avokätisesti niillekin, jotka eivät olisi niitä tarvinneet, esimerkkinä vaikkapa keskiluokan ja rikkaiden lapsilisät. Vuosien saatossa etujen määrä ja edunsaajien joukko paisuivat. Melko nopeasti edut muuttuivat ihmisten mielissä oikeuksiksi, joita ei voi juuri rajoittaa saati lopettaa.
Kun hyvinä aikoina keksityt edut pitää saada myös huonoina aikoina, jolloin rahat ovat loppu, ei auta muu kuin ottaa velkaa tai nostaa veroja. Tai molempia, kuten nyt tapahtuu. Valtiovarainministeriön mukaan Suomen veroaste nousee tänä vuonna 44,6 prosenttiin. Suomen veroaste on EU-maiden korkeimpia ja noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin.
Suomesta on lyhyessä ajassa tullut velka- ja verohelvetti. Työtä, pääomaa ja kuluttamista verotetaan siinä määrin, että kaikki on kallista eikä mikään liiku. Lähes koko talous on jumissa. Tavallaan Suomi on sairaampi maa kuin Kreikka, jossa korruptio ja haluttomuus maksaa veroja kukoistavat. Suomessa valtio ja kunnat keräävät veroja pää märkänä, ja lainaa otetaan. Silti rahat eivät riitä ns. hyvinvointivaltion pyörittämiseen.
Eikä pommin purkajaa löydy mistään. Riippumatta hallituskokoonpanosta meno jatkuu ennallaan. Osittain tämä sairas meno johtuu Suomen puoluejärjestelmästä. Sdp, keskusta ja kokoomus ovat vuosikymmenet vuorotelleet hallituksissa niin, että yksi on vuorollaan oppositiossa. Hallituksessa olevat jakavat etuja toisilleen sulle mulle -periaatteella. Demarit ovat muistaneet työväestöä, keskusta maanviljelijöitä ja alueita, kokoomus keskiluokkaa ja yrityksiä.
Valtiovarainministeri
Petteri Orpo (kok) antaa perjantaina ehdotuksensa valtion ensi vuoden budjetiksi. Ei kannata odottaa suuria muutoksia nykymenoon.
Mika Koskinen
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001236625.html?ref=rss
