Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Suomalaisyritykset ovat lisänneet viime vuosina panoksiaan laadun parantamiseksi entisestään, mutta tästä huolimatta suomalainen laatu ei pärjää enää entiseen malliin kilpailussa. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisyritykset ovat jääneet kansainvälisestä kärjestä työn laadussa.
Listasimme kolme laatuun liittyvää myyttiä, jotka joutavat roskakoriin.
1) Tärkeintä on, että tuote on hyvälaatuinen
Suomessa ollaan yhä 70-luvun ajattelussa ja laatu-uskossa. Meitä piinaa ajatus, että riittää, kunhan tuote on hyvä. Kyllä se sitten myy itse itsensä. Ei auta, vaikka tuote olisi maailman paras tuote, jos kukaan ei sitä tiedä.
Suomessa laatu myös ajatellaan liian kapeasti. Kun puhutaan laadusta, kyseessä ei ole vain itse tuotteen laatu. Laatu on laaja kokonaisuus, johon liittyy myös esimerkiksi hinta, palvelu sekä asiakaskokemus ja kymmenet muut asiat.
Tuotteiden ja palveluiden pitää ensiksi olla haluttuja. Haluttavuus ei tule pelkästään laadusta. Laatu ei myöskään yksin ratkaise menestymistä, vaan tuotteen brändi, joka tarkoittaa vastaanottajan saamaa kokonaiskuvaa siitä tuotteesta tai palvelusta. Laadulla ei myydä mitään, vaan nimenomaan brändillä. Tuotteen brändi on laatuakin merkittävämpi ja tärkeämpi.
2) "Made in Finland" on aina huippulaatua
Suomalainen laatu on osa kansallista saagaa, joka syntyi idänkaupasta. Suomalaiset tuotteet koettiin Neuvostoliitossa tehtyjä tuotteita laadukkaimmiksi ja paremmiksi. Tämä käsitys on juurtunut syvälle ajatteluumme.
Suomalaisille on siis syntynyt vahva mielikuva, että suomalaisten tavaroiden, tuotteiden ja palveluiden laatu olisi jotenkin selkeästi parempi kuin vastaavasti ulkomaalaisten. Laatu yksistään ei kuitenkaan ratkaise sitä, mitä tuotteet lopulta menestyvät kansainvälisessä kilpailussa.
"Suomalaisuus on laadun tae" on mantra, jota suomalaiset itse ovat hokeneet niin paljon, että moni perusasia on päässyt unohtumaan. Yksi unohdettu asia on, että laatu ei synny itsestään, vaan vaatii toimenpiteitä ja jatkuvaa kehittämistä.
Keskiviikkona julkistetun kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaisyrityksillä on paljon parantamisen varaa esimerkiksi asiakastiedon hyödyntämisessä ja laadun taloudellisten vaikutusten mittaamisessa.
3) Kiinalainen on huonolaatuista?
Suomalainen pitää usein kotimaista tuotetta laadukkaana, mutta esimerkiksi Aasiassa tehtyä tuotetta ei niin laadukkaana. Ei voida kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi Kiinassa tehdään huonompi laatuisia tuotteita kuin meillä Suomessa.
Osaksi kyse on kansallisesta itsetunnosta. Suomalaisia tuotteita ja palveluita pidetään hyvinä verrattuna kansainvälisiin toimijoihin. Tänä päivänä kaikki teolliset prosessit ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia kaikissa eri maissa ja laatuerot ovat tasoittuneet maiden välillä.
Jos katsotaan esimerkiksi matkapuhelinmarkkinoita, Suomi oli siinä ennen huippumaa. Nyt 90 prosenttia matkapuhelimista valmistetaan Kiinassa tai Koreassa. Tästä huolimatta puhelut saadaan hoidettua hyvin. Esimerkiksi matkapuhelimarkkinoiden arvojohtaja Applella lukee paketeissa "Designed in California Assembled in China". Tästä huolimatta puhelimet menevät kovalla hinnalla hyvin kaupaksi.
Suomessa ei ole otettu vakavasti kansainvälistä hinta edellä -kilpailua. Meillä ei ymmärretä, että hinta on liian kova laatuun nähden.
4) Miten suomalaiset tuotteet maailmankartalle?
Suomi on hyvin insinöörihenkinen maa, ja moni yritys onkin insinöörijohtoinen. Suomalaisen johdon on helppo tarttua laatuun, koska se on jotain konkreettista ja sitä voidaan mitata. Sen sijaan brändikysymykset, joissa mietitään miten Suomi saisi tuotteistaan ja palveluistaan kansainväliisesti halutumpia, eivät ole suomalaisille johtajille kovin helppoja.
Suomen yritysjohdossa pitäisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota markkinointiin. Suomessa on paljon osaamista, mutta se pitäisi saada myytyä paremmin rajojemme ulkopuolelle. Jotta tämä onnistuisi, pitäisi palkata rohkeammin kansainvälistä henkilöstöä ulkomailta. Pitäisi myös ymmärtää, että markkinointia ja myyntiä pitäisi kehittää aktiivisemmin.
On myös hyvä miettiä, pitäisikö panoksia laittaa keskitetymmin niihin tuotteisiin ja aloihin, joilla jo menestymme. Kun markkinat ovat kapeammat, on mahdollisuus keskittyä kasvattamaan erityisesti tuotteiden ja palveluiden haluttavuutta pelkän laadun sijaan.
Lähteet: American Society of Quality -laatuyhdistyksen tutkimus: ASQ Global State of Quality Research 2016 sekä Suomen Laatuyhdistyksen toimitusjohtaja Tani Järvisen, Aalto-yliopiston johtamiskoulun Aalto EE:n toimitusjohtaja ja markkinoinnin professori Pekka Mattilan ja markkinointitoimisto N2:n toimitusjohtaja Alex Niemisen haastattelut.
http://yle.fi/uutiset/meita_piinaa_...dusta_joutavat_roskakoriin/9149775?origin=rss
Lue myös
Laatututkimus: Suomalaisyritykset eivät yllä kärkisijoille
klo 14:36
Yritysten toimitusjohtajat tienaavat jopa useita miljoonia euroja vuodessa. Onko palkkojen taso oikea, siitä aamu-tv:ssä keskustelivat palkitsemiskonsultti Samuli Sistonen, professori Seppo Ikäheimo ja kansanedustaja, liikemies Hjallis Harkimo. Katso Yle Areenassa
Uuden Veikkauksen toimitusjohtajan 32 000 euron kuukausipalkka herätti jälleen keskustelun johtajien palkkamaltista.
Ylen aamu-tv:ssä keskustelleiden asiantuntijoiden mukaan tämänsuuruiset palkat voivat olla perusteltuja, mutta toisaalta he ovat yhtä mieltä siitä, että jos firmalla menee huonosti, summa voi olla myös liian suuri.
– Joillekin yrityksille kohtuutonta, mutta jos yrityksellä menee oikein hyvin, niin voi olla, että toimitusjohtaja on alipalkattu, arvioi Aalto-yliopiston laskentatoimen professori Seppo Ikäheimo palkan tasoa.
Myös konsultointiyritys Reward Agencyn perustaja ja omistaja Samuli Sistonen puolustaa johtajien palkkatasoa yleisesti.
– Mielestäni palkat ovat markkinoiden edellyttämällä tasolla. Osa palkoista on kohtuullisia – vastaa työtä ja henkilöiden suoritusta – ja osa palkoista alle tai yli, Sistonen sanoo.
Kansanedustaja ja liikemies Harry "Hjallis" Harkimolta (kok.) sen sijaan ei riitä ymmärrystä sille, että palkat nousevat myös silloin, kun työntekijäpuolella palkkoja alennetaan.
– Tällaisena aikana, kun vaaditaan, että työntekijöiden pitäisi laskea palkkaa, niin samaan aikaan 20 suurinta pörssiyritystä nostaa palkkaa yhtä paljon kuin näiden työntekijöiden kokonaispalkka on. Mielestäni pitäisi olla vähän solidaarisuutta siinä mukana, ettei lähdettäisi siihen kilpajuoksuun, kritisoi Harkimo.
Kilpailu vaikuttaa palkkoihin
Johtajien palkkaus määräytyy Sistosen mukaan työn sisällön ja tehtävän vaativuuden, henkilön osaamisen ja suorituksen ja palkkamarkkinoiden perusteella. Palkkavertailua tehdään hänen mukaansa tapauskohtaisesti.
– Suurimmalle osalle suomalaisia johtajia relevantein palkkamarkkina on Suomi, ja sieltä voidaan ottaa tietty sektori, ryhmä yrityksiä tai vaikkapa pörssiyhtiöt, mutta moni yritys – vaikkapa Kone, UPM ynnä muut – toimii hyvin kansainvälisessä ympäristössä, jolloin se Suomi ei ole ainoa oikea vertailumarkkina, vaan pitää katsoa laajemmin.
Esimerkiksi Veikkauksen tapauksessa ongelmana onkin osaltaan se, että julkisomisteiset yritykset joutuvat kilpailemaan samoilla palkkamarkkinoilla kuin yksityiset yritykset.
Bonukset kasvaneet
Harkimo kritisoi ajatusta siitä, että suomalaisjohtajat karkaisivat ulkomaille parempien palkkojen perässä.
– En tiedä yhtään toimitusjohtajaa, joka olisi lähtenyt ulkomaille, ja en tiedä yhtään ulkomaalaista toimitusjohtajaa, joka olisi tullut tänne, paitsi Stephen Elop, tai niitä on hyvin harvoja.
Harkimo kyseenalaistaa myös suurten bonusten tarpeellisuuden.
– Sitä en ymmärrä, jos saa millin palkkaa, ja sitten pitää maksaa vielä bonukset päälle. Eikö se palkka muka motivoi tarpeeksi? Harkimo kuittaa.
Proferssori Ikäheimon mukaan bonusten ja osakekannustinten osuus palkitsemisesta onkin noussut selvästi. Samaan aikaan kiinteät palkat eivät kuitenkaan ole pudonneet.
– Ja se onkin se oleellinen asia, että niiden olisi pitänyt pudota, Ikäheimo sanoo.
http://yle.fi/uutiset/onko_palkkaki..._olisi_lahtenyt_ulkomaille/9165597?origin=rss
Lue myös
Ylen aamu-tv: Ovatko johtajien palkat karanneet käsistä?
Yle Areena
Arttu Laitala
Vähemmän valtaa ammattijärjestöille, pienemmät minimipalkat ja perustulo. Siinä Nordean, Sampo-konsernin ja UPM:n hallitusten puheenjohtajan Björn Wahlroosin resepti Suomen kukoistukselle globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa.
Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa puhuneen Wahlroosin mielestä Suomen tulevaisuutta tulee tukea kahdesta suunnasta: Suomen tulee olla houkutteleva ja hyvä paikka vientisektorin tukijalalle eli tuotantokehityksen yläpäässä innovoiville digiosaajille, mutta samalla työmarkkinoiden tulee pystyä joustamaan siten, että näiden osaajien tukeminen matalapalkkatyöllä on mahdollista.
"Samanaikaisesti kun me edistämme tätä yläpäätä, meidän täytyy rakentaa sosiaalinen ratkaisu, joka tekee mahdolliseksi luoda työpaikkoja jos osittain juuri tätä porukkaa ja tämän porukan innovatiivisuutta edelleenkin edistämään – tavalla, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen", Wahlroos sanoi.
Ainoa ratkaisu tähän on Wahlroosin mukaan jonkinlainen perustulomalli. Hän ei tarkentanut, miten perustulo tulisi käytännössä järjestää, joskin tulevan perustulokokeilun hän tuomitsi "huonosti designatuksi".
Perustulo tekisi mahdolliseksi laskea nykyisiä minimipalkkoja, jotka eivät digitalisoituneessa maailmassa riitä ylläpitämään täystyöllisyyttä, Wahlroos sanoi.
"Ainoa vaihtoehto tälle on alati kasvava työttömyys ja yhteiskunnallinen kriisi."
"Työmarkkinajärjestöillä ei voi olla veto-oikeutta kaikkeen"
Mistään piikomisesta – tai ainakaan pelkästä sellaisesta – ei Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun päärakennuksen juhlasalissa jylisseen Wahlroosin mukaan ole kyse. Pienempien ja suurempien yritysten tulisi tuottaa palveluksia "niille kotitalouksille, jotka joutuvat panostamaan täysillä ja menestyvät panostuksessa uudessa digitalisoituvassa yhteiskunnassa".
Monet näistä töistä ovat Wahlroosin mukaan "helkkarin hyviä" työpaikkoja, jotka on turhaan leimattu toimistotyötä vähäpätöisemmiksi.
"Meidän täytyy päästä ympäristöön, jossa yksittäinen kotitalous rinnastetaan yritykseen siinä, että sen ostamat palvelukset ovat samalla tavalla verotuksessa vähennyskelpoisia kuin mitä ne ovat yrityksissä", hän sanoi.
Ammattiyhdistyliikettä Wahlroos hutki kokeneella otteella realismin puutteesta. Liittojen ajatus siitä, että työn palkalla täytyy tulla toimeen, ei hänen mukaansa ole kestävä.
"Olen sanonut monelle SAK:n puheenjohtajalle, että se on kaunis ajatus, mutta ikävä kyllä se ei tule olemaan tulevaisuudessa realistinen – ainakaan, jos SAK haluaa aidosti puolustaa jäsentensä etuja."
Työmarkkinoiden kankeudesta puhuessaan Wahlroosin kädet alkoivat heilua kiihtyvään tahtiin. Hän haki vauhtia 1950-luvulta asti verraten Suomen ja naapuri-Ruotsin väestöön suhteutetun bruttokansantuotteen kehitystä: Suomi kuroi eron lähes umpeen vuoteen 2006 mennessä, mutta sen jälkeen ero on levinnyt 20 prosenttiin. Ruotsi on onnistunut uudistamaan työmarkkinoitaan, Suomi ei, hän tiivisti.
"Työmarkkinajärjestöillä ei voi olla veto-oikeutta kaikkeen tässä maassa."
Aivan ensimmäiseksi Wahlroos poistaisikin työehtosopimusten yleissitovuuden, joka hänen mukaansa mahdollistaa ammattiliitoille epäoikeudenmukaisen tes-monopolin.
"Tämä on määräys ja työmarkkinarakenne, jota ei ole olemassa missään muualla maailmassa."
Vuoden liikemieheksi valittiin Teknoksen Paula Salastie. Lisäksi yhdistys jakoi stipendit kahdelle Aalto-yliopiston opiskelijalle: Slushin toimitusjohtajalle Marianne Vikkulalle ja Antti Mikkoselle.
Wahlroosinkaan ei tarvinnut lähteä tilaisuudesta tyhjin käsin: kiitokseksi puheestaan hän sai yhdistykseltä design-samppanjacoolerin.
Suomen Liikemiesyhdistys tekee valinnat yhteistyössä Kauppalehden ja Aalto-yliopiston kanssa. Talouselämä kuuluu samaan konserniin Kauppalehden kanssa.
"Yleissitovuus oli erehdys"
Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisseminaarissa puhunut Björn Wahlroos ei jättänyt epäselväksi, mitä mieltä hän on työehtosopimusten yleissitovuudesta: käsittämätön suomalainen erikoisuus, joka säädettiin erehdyksessä SAK:n vastustuksesta huolimatta, hän tiivisti.
Yleissitovuuden ujuttamista työehtosopimuslakiin tuki vuonna 1970 ennen kaikkea metsäteollisuus, Wahlroos muistutti.
"Metsäteollisuutta otti ihan jumalattomasti päähän, että aina kun sahatavaralle oli hyvä kysyntä, hyvä konjunktuuri, tuonne tienvartiin lyötiin sirkkeli ja mies pyörittämään sitä sirkkeliä. Eivätkä ne mitään työehtosopimuksen mukaisia palkkoja maksaneet, niitä kutsuttiin villeiksi työnantajiksi, jotka piti saada kuriin", Wahlroos jatkoi.
Yleissitovuus tuli voimaan, vaikka SAK sitä vastusti, Wahlroos totesi, ikään kuin lohduksi kritiikille, jota oli juuri ammattiyhdistysliikettä kohtaan esittänyt.
"Myös elinkeinoelämä on myötävaikuttanut korporatismin ja epäterveiden markkinakäytäntöjen syntymiseen."
http://www.talouselama.fi/uutiset/p...lroosin-resepti-suomen-pelastamiseksi-6582358
2008 198,0 0,7
2009 181,7 -8,3
2010 187,1 3,0
2011 191,9 2,6
2012 189,2 -1,4
2013 187,7 -0,8
2014 186,4 -0,7
2015 186,8 0,2
Suomi on EU:n ykkönen!
16.9.2016 11:32 Juha Hämäläinen
Suomi on saavuttanut jälleen EU:n piikkipaikan. Sarjassa „Euro-19“ taakse jäi niin Ranska, kuin Kreikka, joten edellisten hallitusten saamattomuus ei ollut turhaa!
- Lähde blogissa.
Me olemme parhaita lypsämään valtiota myös yleisessä sarjassa (EU-28) ja jätämme taaksemme kaikki Euro-ansan ulkopuoliset „douppaamattomat“ kansat!
Kiitoksena huippusuorituksesta Oy Suomi Ab lahjoittaa nykyisen ja kahden edellisen hallituksen ministereille omakotitontin kuusta ?
Kolminkertainen hurraa Jykälle, Alexille, Jutalle ja monelle muulle kupparille...
Kiitos
Hämis
Onneksi sentään on jokin, joka kasvaa: asumisen kustannukset. Eli suomalaisia kuristetaan nyt toisaalta heikolla taloustilanteella ja toisaalta nousevilla asumiskustannuksilla. Ja joku siitä käärii rahat taskuihinsa.
