http://www.kauppalehti.fi/uutiset/r...men-vientia-edistavat-vaarat-ihmiset/NzC6B4da
Raakaa juustoa ja raiskaushälyttimiä - Suomen vientiä edistävät väärät ihmiset
MarkkinointiKansantalousAasian taloudet
"Ehkä Team Finland harjoittaa maastoutumistaktiikkaa, eli niin kauan kaikki on hyvin, kunhan paikalliset eivät vaan bongaa meitä täältä omista nurkistamme."
Tulin ensi kerran Intiaan vuonna 2009. Tuolloin on elinkeinoministerinä
Mauri Pekkarinen ja
Nokia oli Suomen tunnetuin vientituote. Intiassa oli jo monella kännykät ja kaupungit kasvoivat huikeaa vauhtia.
Menin Delhissä elämäni ensimmäiselle suomalaisten liikemiesten vierailulle. Pekkarinen oli tuonut mukanaan muistaakseni parisensataa suomalaista, jotka ihmettelivät ääneen lehmiä kadulla ja ympärillä vallitsevaa sekameteliä.
Kuitenkin sävy oli optimisten, ellei jopa riehakas.
Intia on uusi Kiina! Puhuttiin markkinapotentiaalista, innovaatioista, teknologiasta ja uusiutuvasta energiasta.
Muutama vuosi vierailun jälkeen vientiponnistelut brändättiin
Team Finlandiksi. Samalla maahan tulijoiden määrä väheni, ja retkiä oli harvemmin.
"Intia ei kiinnosta", hymähtelivät virkamiehet, ja järjestivät samalla kalatarvikkeiden myyntireissuja Alaskaan.
Seitsemän vuotta myöhemmin ja Intia on mennyt eteenpäin vauhdilla kaikilla eri elämän osa-alueilla. Potentiaali on kasvanut eksponentiaalisesti.
Eli Intia-juna se puuskutti eteenpäin ilman suomalaisiakin.
Jotain pientä tapahtui matkan varrellakin, mutta useimmiten ei osunut tuote ja markkinat ihan nappiin.
Kuten eräs nimeltä mainitsematon suomalaisyritys, joka halusi markkinoida sadan dollarin "raiskaushälyttimiä" Intiaan. Yritykselle ei ollut kukaan kertonut, että jo kymmenen dollaria on käsittämättömän suuri summa tavalliselle intialaiselle. Köyhät, kouluttamattomat naiset, jotka tarvitsevat turvaa eniten maksaisivat ehkä 50 senttiä hälyttimestä. Ja ne, joilla on vempaimiin rahaa, eivät hälyttimiä tarvitse, koska on autokuskit ja autot. Kukaan ei vaivautunut kertomaan yritykselle millaisesta paikasta on kysymys.
Toki kyllä hyvä kauppamies myy vaikka masalaa Intiaan.
Mutta Suomen toivo alkaa olla vähissä, koska suomalaisten yritysten ympärillä pärrää aina kourallinen samoja tyyppejä, niitä jotka olivat Suomen Suuria Ystäviä jo ennen Intian itsenäistymistä, mutta jolla ei ole mitään aitoa osaamista tai oikeita verkostoja.
Ehkä Team Finland harjoittaa maastoutumistaktiikkaa, eli niin kauan kaikki on hyvin, kunhan paikalliset eivät vaan bongaa meitä täältä omista nurkistamme.
Times of India -lehden toimittajatuttavani lähetti minulle eilen viestin WhatsApp viestin.
"Suomen koulutus on ollut niin paljon esillä viime aikoina. Haluaisin niin kovasti oppia lisää systeemistänne. Voitko esitellä minut jollekin valtion edustajalle?"
"Öööö…ikävä kyllä en voi auttaa."
Tiedot Team Finlandin hankkeista ovat ilmeisesti valtionsalaisuuksia, koska itse en maan ainoana suomalaisena toimittajana ole pahemmin tietoa saanut.
Kaikkein nolointa on ollut virkamiesten haluttomuus oppia ja ymmärtää paikallisia tapoja. Ruoka on intialaisten suuri intohimo, ja se sinetöi usein tärkeät kaupat. Vein intialaisen ystäväni suomalaisiin kemuihin täällä Delhissä. Tilaisuudessa tarjottiin raakaa paneer –juustoa.
Kaikkihan tietävät, että paneer-juustoa ei voi syödä raakana, vaan se pitää kypsentää koska siitä voi saada pahanlaatuisen vatsataudin, jolloin bisneksen sijasta lentää jokin aivan muu.
Pyysin anteeksi maani puolesta. Samoissa kesteissä tarjoiltiin varmaan naudanlihaa. Voi pyhä lehmä!
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Intiassa