Suomalainen talouspropaganda

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
THL laski taas minimibudjetit kohtuulliselle elämiselle:
MinimiBudjettiKulutus.png

http://files.snstatic.fi/IS/muse/infogram/MinimiBudjettiKulutus.png
 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016110322563504_uu.shtml

AL: Kameratolppia pitää lisätä, jotta kaikille tarkastajille on töitä - ja heitä palkataan lisää
Poliisin liikenneturvallisuuskeskusta johtava ylikomisario Dennis Pasterstein kertoo Aamulehdelle, että autoilijat ajoivat keskiviikon lumipyryssä niin hiljaa, että kameratolppakuvien tarkistajilta loppuivat työt jo alkuiltapäivästä.

No niiin... päässään asiaan, työn tehokkuuden ja tuottavuuden äärikysymysten äärellä ollaan.
Liikenneturvallisuushan siis KOHISTEN paranee :D
 

Aika erikoinen laskelma. Tuossa oikeanpuoleisin sarake siis ilmeisesti pariskunta + 4- ja 10-vuotiaat lapset. Kuukausimenot ilman asumiskuluja 2340 e, josta noin neljäsosa eli 577 e tulee sellaisesta ihmeellisestä kategoriasta, kuin "Kulkuneuvot (polkupyörä)". 12x577 = 6924 e eli aika hulppeat vuosikulut. Jostain syystä yksinhuoltaja + 10- ja 14-vuotiaat lapset omaa samassa kohdassa 12 e. Tainnut tulla joku pilkkuvirhe...
 
Aika erikoinen laskelma. Tuossa oikeanpuoleisin sarake siis ilmeisesti pariskunta + 4- ja 10-vuotiaat lapset. Kuukausimenot ilman asumiskuluja 2340 e, josta noin neljäsosa eli 577 e tulee sellaisesta ihmeellisestä kategoriasta, kuin "Kulkuneuvot (polkupyörä)". 12x577 = 6924 e eli aika hulppeat vuosikulut. Jostain syystä yksinhuoltaja + 10- ja 14-vuotiaat lapset omaa samassa kohdassa 12 e. Tainnut tulla joku pilkkuvirhe...

Onneksi meillä on pienemmät kuukausimenot. Pitäisi nimittäin alkaa nälkävyötä kiristämään koska asumismenoihinkin menee meillä joku 1800-2000 €/kk
 
Aika erikoinen laskelma. Tuossa oikeanpuoleisin sarake siis ilmeisesti pariskunta + 4- ja 10-vuotiaat lapset. Kuukausimenot ilman asumiskuluja 2340 e, josta noin neljäsosa eli 577 e tulee sellaisesta ihmeellisestä kategoriasta, kuin "Kulkuneuvot (polkupyörä)". 12x577 = 6924 e eli aika hulppeat vuosikulut. Jostain syystä yksinhuoltaja + 10- ja 14-vuotiaat lapset omaa samassa kohdassa 12 e. Tainnut tulla joku pilkkuvirhe...
Tai thl oletti että tuossa kohdassa tarvitaan auto. Muissa ei. Nämä on kuitenkin sellaisia laskelmia joilla on vaikutusta lirpakkeen moneen kohtaan, sen takia noston luvut esille. Jokainen voi verrata omaan tasoonsa.
 
Maksumuurin takana. Ydinasiat: riistakameratutkimus paljasti: remontoitava kylppäri 80% työajasta oli tyhjillään eikä siellä tehty yhtään mitään. Tee tässä tuottavuusloikkaa sitten.


Saksassa putkiremontti tehdään viikossa – miten se Suomessa voi kestää kolme kuukautta?

Muoks. Kopioin osan:

Riistakameran kuvamateriaali vahvisti Kokkosen teorian siitä, mikä suomalaisissa remonteissa mättää.

Kuvissa näkyi, että kylpyhuoneet olivat tyhjillään yli 80 prosenttia työajasta.

”Se ei ollut mikään vahinko.”

”Se liittyy siihen, miten putkiremontti on totuttu Suomessa tekemään.”

Se on totuttu tekemään putkilinja kerrallaan.

Rappaajat tulevat työmaalle vasta, kun purkaja on purkanut kaikki saman putkilinjan kylpyhuoneet. Kun rappaajat häärivät, sanotaan vaikka kahdeksankerroksisen talon kahdessa ylimmässä asunnossa, muut asunnot ovat sen aikaa tyhjillään, vaikka niissä voisi kenties jo aloittaa vesieristysten tekemisen. 80 prosenttia työajasta tyhjillään tarkoittaa sitä, että jokaisessa asunnossa tehdään töitä suunnilleen yhtenä päivänä viikossa.

”Hukka on rakennettu putkiremontteihin sisään.”

Kyse ei ole suomalaisten rakennusmiesten laiskuudesta. Laiskuudesta voi syyttää korkeintaan heidän pomojaan.

”Työvaiheet eivät ole järkeviä. Niitä ei ole organisoitu hyvin. Logistiikkaa ei ole mietitty loppuun saakka.”

Logistiikka voi tarkoittaa epämääräistä varastoa, josta jokainen penkoo tarvitsemansa materiaalit. Kun vesikalustaja etsiskelee oikeaa lavuaaria lautojen seasta, remontti ei varsinaisesti etene. Sen sijaan Göttingenissä tehtiin töitä kahdessa vuorossa, tunnin tarkkuudella tehdyn työlistan mukaan. Vesikalusteiden asentaja tiesi tismalleen, milloin missäkin asunnossa loppuisivat laatoitustyöt ja hän voisi jatkaa siellä töitä.

Suomessa suunnitelmat tehdään yleensä päivien tarkkuudella. Varmuuden vuoksi jätetään pelivaraa yllätysten varalta. Yleensä pelivara käytetään yllätyksistä riippumatta – onko kukaan koskaan tehnyt mitään ennen kuin on pakko. Göttingenissä yllätyksille ei ollut varattu aikaa. Sen sijaan niihin oli varauduttu. Jos putki ei mahtunutkaan koteloon, se purettiin ja rakennettiin uusi sen sijaan, että hälytettäisiin työnjohtajat paikalle miettimään asiaa. Mietintä oli tehty etukäteen. Työmaalla keskityttiin toteuttamiseen.


”Kyse on siitä, haluaako tehdä nopeasti vai eikö halua tehdä.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...iten-se-suomessa-voi-kestaa-kolme-kuukautta/?
 
Niin, nyt kun pääsee Helsingistä tallinnaan 90 minuutissa, niin pääsee sitten autolla jonottamaa pari-kolmekin tuntia. :)

Aivan!
Tuosta tunnelista olisi vasta sitten todellankin "hyötyä ja käyttöä", jos olisi vaikkapa Varsovaan/Berliiniin supernopea junayhteys... 200-300 km/h jos tuuppaisi juna sinne, niin alkaisi järkeä olla tästä... :)
 
Maksumuurin takana. Ydinasiat: riistakameratutkimus paljasti: remontoitava kylppäri 80% työajasta oli tyhjillään eikä siellä tehty yhtään mitään. Tee tässä tuottavuusloikkaa sitten.


Saksassa putkiremontti tehdään viikossa – miten se Suomessa voi kestää kolme kuukautta?

Muoks. Kopioin osan:

Riistakameran kuvamateriaali vahvisti Kokkosen teorian siitä, mikä suomalaisissa remonteissa mättää.

Kuvissa näkyi, että kylpyhuoneet olivat tyhjillään yli 80 prosenttia työajasta.

”Se ei ollut mikään vahinko.”

”Se liittyy siihen, miten putkiremontti on totuttu Suomessa tekemään.”

Se on totuttu tekemään putkilinja kerrallaan.

Rappaajat tulevat työmaalle vasta, kun purkaja on purkanut kaikki saman putkilinjan kylpyhuoneet. Kun rappaajat häärivät, sanotaan vaikka kahdeksankerroksisen talon kahdessa ylimmässä asunnossa, muut asunnot ovat sen aikaa tyhjillään, vaikka niissä voisi kenties jo aloittaa vesieristysten tekemisen. 80 prosenttia työajasta tyhjillään tarkoittaa sitä, että jokaisessa asunnossa tehdään töitä suunnilleen yhtenä päivänä viikossa.

”Hukka on rakennettu putkiremontteihin sisään.”

Kyse ei ole suomalaisten rakennusmiesten laiskuudesta. Laiskuudesta voi syyttää korkeintaan heidän pomojaan.

”Työvaiheet eivät ole järkeviä. Niitä ei ole organisoitu hyvin. Logistiikkaa ei ole mietitty loppuun saakka.”

Logistiikka voi tarkoittaa epämääräistä varastoa, josta jokainen penkoo tarvitsemansa materiaalit. Kun vesikalustaja etsiskelee oikeaa lavuaaria lautojen seasta, remontti ei varsinaisesti etene. Sen sijaan Göttingenissä tehtiin töitä kahdessa vuorossa, tunnin tarkkuudella tehdyn työlistan mukaan. Vesikalusteiden asentaja tiesi tismalleen, milloin missäkin asunnossa loppuisivat laatoitustyöt ja hän voisi jatkaa siellä töitä.

Suomessa suunnitelmat tehdään yleensä päivien tarkkuudella. Varmuuden vuoksi jätetään pelivaraa yllätysten varalta. Yleensä pelivara käytetään yllätyksistä riippumatta – onko kukaan koskaan tehnyt mitään ennen kuin on pakko. Göttingenissä yllätyksille ei ollut varattu aikaa. Sen sijaan niihin oli varauduttu. Jos putki ei mahtunutkaan koteloon, se purettiin ja rakennettiin uusi sen sijaan, että hälytettäisiin työnjohtajat paikalle miettimään asiaa. Mietintä oli tehty etukäteen. Työmaalla keskityttiin toteuttamiseen.


”Kyse on siitä, haluaako tehdä nopeasti vai eikö halua tehdä.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...iten-se-suomessa-voi-kestaa-kolme-kuukautta/?

En ole ammattirakentaja mutta tulee mieleen sellainen pakollinen tapahtuma kuin kuivuminen. Esimerkiksi vesieristyshommassa on kolme työvaihetta ja niiden jälkeen 1+2+6 tuntia kuivumista. Tätä olen ihan ite kokeillut. Jos nuo työvaiheet kestävät yhteensä 3 tuntia niin riistakameraseurannassa näennäistä tyhjäkäyntiä on 75% mutta todellisuudessa ei yhtään. Lattiavalut ja seinärappaukset vaativat myös kuivumisaikansa jne. Suomessa lienee riittävästi kosteusmurheita rakennuksissa joten ei oiota ihan kaikkia mutkia suoraksi.

Tehostamisen paikkoja on varmaan paljon ja 24/7 etenevät työt olisivat putkirempassa ihan perusteltuja. Mikähän mahtaa olla ns. apupoikien häviämisen vaikutus ammattimiesten tehoihin? Meneeköhän timpurin työnteko puuroksi kun joutuu aina keskeyttämään työt joka häiriöstä sen sijaan että keskittyisi olennaiseen ja hantti hoitaisi mestat kuntoon. Tuollainenhan on jollekin ammattilaisen alulle ihan paras näköalapaikka.

Ja jutussa mainitun varastoinnin yms. logistiikan järjestelleelle työnjohtajalle antaisin kenkää...
 
Mikähän mahtaa olla ns. apupoikien häviämisen vaikutus ammattimiesten tehoihin? Meneeköhän timpurin työnteko puuroksi kun joutuu aina keskeyttämään työt joka häiriöstä sen sijaan että keskittyisi olennaiseen ja hantti hoitaisi mestat kuntoon. Tuollainenhan on jollekin ammattilaisen alulle ihan paras näköalapaikka.

Ilmeisesti sillä on vaikutusta. Laitan tuon alkuosan vielä:

Kansainvälisissä ja suomalaissa tutkimuksissa oli huomattu, että rakennustyömailla yli puolet työajasta meni hukkaan. Se kuulosti Sami Kokkosesta liioittelulta. Hän oli itsekin rakennusalalla, toimitusjohtajana Fira Palvelut -nimisessä yrityksessä. Toimiko heidänkin yrityksensä niin tehottomasti kuin tutkimuksissa väitettiin?

Hän halusi käydä katsomassa. Työntekijät ehdottivat, että pomo menisi putkiremonttityömaalle Helsingin Vallilaan. Siellä oli alkamassa kylpyhuoneiden kattojen asennus. Liian pieni työvaihe, Kokkonen muistaa sanoneensa. Ei muutaman laudan kiinnittämisessä ehtisi syntyä tyhjäkäyntiä.

”Pojat sanoivat minulle, että mene nyt vain sinne katsomaan.”

Kokkonen saapui työmaalle sekuntikellon ja muistiinpanovälineiden kanssa.

Tee töitä ihan niin kuin tavallisesti, hän kehotti työntekijää. Tämä aloitti mittaamalla kylpyhuoneen katon. Valmistelevaa työtä, Kokkonen merkkasi paperiinsa. Seuraavaksi työmies lähti hakemaan lautaa. Kokkonen kulki mukana, kerrostalon neljännestä kerroksesta alas pihalle ja sen poikki autotallin perälle perustettuun varastoon.

Hitto.

Varastossa mies huomasi, että yksi katon kulmista oli jäänyt mittaamatta. He palasivat neljänteen kerrokseen. Mies otti uudet mitat, kulki takaisin varastoon, sahasi oikean kokoiset laudat ja kantoi ne kylpyhuoneeseen. Mihin tikkaat olivat hävinneet? Siinä ne olivat hetki aikaisemmin olleet, keskellä kylpyhuonetta.

Työmies lähti etsimään. Ne löytyivät toisesta kylpyhuoneesta – työmaalla kolme miestä vuorotteli yksien tikkaiden kanssa. Vihdoin mies seisoi katon rajassa, valmiina aloittamaan katon asennuksen.

Kappas. Ilmanvaihtohormi olikin eri paikassa kuin edellisessä kylpyhuoneessa. Millainen ratkaisu siihen pitäisi virittää, mies ei ollut varma.

Piti soittaa työnjohtajalle. Tämä ei vastannut puhelimeen. Odotettiin.

Päivän päätteeksi Sami Kokkosella oli paperilla lopputulos. Se oli samanlainen kuin tutkimuksissa, joiden tuloksia hän ei ollut uskonut. Paneloija oli tehnyt tuottavaa työtä, esimerkiksi sahannut lautoja tai naulannut niitä kattoon, alle kymmenen prosenttia työajastaan. Noin 30 prosenttia ajasta oli kulunut valmistelevassa työssä. 60 prosenttia oli hukkaa. Työvälineiden roudailua paikasta toiseen. Ohjeiden tai työnjohdon etsiskelyä, odottelua.

Roudailu, etsiskelu ja odottelu olivat vieneet kahdeksan tunnin työpäivästä neljä tuntia ja 45 minuuttia.
 
Ilmeisesti sillä on vaikutusta. Laitan tuon alkuosan vielä:

Kansainvälisissä ja suomalaissa tutkimuksissa oli huomattu, että rakennustyömailla yli puolet työajasta meni hukkaan. Se kuulosti Sami Kokkosesta liioittelulta. Hän oli itsekin rakennusalalla, toimitusjohtajana Fira Palvelut -nimisessä yrityksessä. Toimiko heidänkin yrityksensä niin tehottomasti kuin tutkimuksissa väitettiin?

Hän halusi käydä katsomassa. Työntekijät ehdottivat, että pomo menisi putkiremonttityömaalle Helsingin Vallilaan. Siellä oli alkamassa kylpyhuoneiden kattojen asennus. Liian pieni työvaihe, Kokkonen muistaa sanoneensa. Ei muutaman laudan kiinnittämisessä ehtisi syntyä tyhjäkäyntiä.

”Pojat sanoivat minulle, että mene nyt vain sinne katsomaan.”

Kokkonen saapui työmaalle sekuntikellon ja muistiinpanovälineiden kanssa.

Tee töitä ihan niin kuin tavallisesti, hän kehotti työntekijää. Tämä aloitti mittaamalla kylpyhuoneen katon. Valmistelevaa työtä, Kokkonen merkkasi paperiinsa. Seuraavaksi työmies lähti hakemaan lautaa. Kokkonen kulki mukana, kerrostalon neljännestä kerroksesta alas pihalle ja sen poikki autotallin perälle perustettuun varastoon.

Hitto.

Varastossa mies huomasi, että yksi katon kulmista oli jäänyt mittaamatta. He palasivat neljänteen kerrokseen. Mies otti uudet mitat, kulki takaisin varastoon, sahasi oikean kokoiset laudat ja kantoi ne kylpyhuoneeseen. Mihin tikkaat olivat hävinneet? Siinä ne olivat hetki aikaisemmin olleet, keskellä kylpyhuonetta.

Työmies lähti etsimään. Ne löytyivät toisesta kylpyhuoneesta – työmaalla kolme miestä vuorotteli yksien tikkaiden kanssa. Vihdoin mies seisoi katon rajassa, valmiina aloittamaan katon asennuksen.

Kappas. Ilmanvaihtohormi olikin eri paikassa kuin edellisessä kylpyhuoneessa. Millainen ratkaisu siihen pitäisi virittää, mies ei ollut varma.

Piti soittaa työnjohtajalle. Tämä ei vastannut puhelimeen. Odotettiin.

Päivän päätteeksi Sami Kokkosella oli paperilla lopputulos. Se oli samanlainen kuin tutkimuksissa, joiden tuloksia hän ei ollut uskonut. Paneloija oli tehnyt tuottavaa työtä, esimerkiksi sahannut lautoja tai naulannut niitä kattoon, alle kymmenen prosenttia työajastaan. Noin 30 prosenttia ajasta oli kulunut valmistelevassa työssä. 60 prosenttia oli hukkaa. Työvälineiden roudailua paikasta toiseen. Ohjeiden tai työnjohdon etsiskelyä, odottelua.

Roudailu, etsiskelu ja odottelu olivat vieneet kahdeksan tunnin työpäivästä neljä tuntia ja 45 minuuttia.

En ihmettele lopputulosta jos työ lähtökohtaisesti suunnitellaan niin että se kuuluukin jatkuvasti/toistuvasti keskeyttää. Pitikö tämä tosiaan käydä ulkomailla toteamassa? Ei autotehtaallakaan toimita niin että pidetään varastot kilometrin päässä ja pysäytetään aina linja siksi aikaa kun kukin vuorollaan hakee tavaraa. Jos niitä autoja kasattaisiin kerrostaloasunnoissa niin se kylläkin voisi näyttää juuri tuolle :D
 
Maksumuurin takana. Ydinasiat: riistakameratutkimus paljasti: remontoitava kylppäri 80% työajasta oli tyhjillään eikä siellä tehty yhtään mitään. Tee tässä tuottavuusloikkaa sitten.


Saksassa putkiremontti tehdään viikossa – miten se Suomessa voi kestää kolme kuukautta?

Muoks. Kopioin osan:

Riistakameran kuvamateriaali vahvisti Kokkosen teorian siitä, mikä suomalaisissa remonteissa mättää.

Kuvissa näkyi, että kylpyhuoneet olivat tyhjillään yli 80 prosenttia työajasta.

”Se ei ollut mikään vahinko.”

”Se liittyy siihen, miten putkiremontti on totuttu Suomessa tekemään.”

Se on totuttu tekemään putkilinja kerrallaan.

Rappaajat tulevat työmaalle vasta, kun purkaja on purkanut kaikki saman putkilinjan kylpyhuoneet. Kun rappaajat häärivät, sanotaan vaikka kahdeksankerroksisen talon kahdessa ylimmässä asunnossa, muut asunnot ovat sen aikaa tyhjillään, vaikka niissä voisi kenties jo aloittaa vesieristysten tekemisen. 80 prosenttia työajasta tyhjillään tarkoittaa sitä, että jokaisessa asunnossa tehdään töitä suunnilleen yhtenä päivänä viikossa.

”Hukka on rakennettu putkiremontteihin sisään.”

Kyse ei ole suomalaisten rakennusmiesten laiskuudesta. Laiskuudesta voi syyttää korkeintaan heidän pomojaan.

”Työvaiheet eivät ole järkeviä. Niitä ei ole organisoitu hyvin. Logistiikkaa ei ole mietitty loppuun saakka.”

Logistiikka voi tarkoittaa epämääräistä varastoa, josta jokainen penkoo tarvitsemansa materiaalit. Kun vesikalustaja etsiskelee oikeaa lavuaaria lautojen seasta, remontti ei varsinaisesti etene. Sen sijaan Göttingenissä tehtiin töitä kahdessa vuorossa, tunnin tarkkuudella tehdyn työlistan mukaan. Vesikalusteiden asentaja tiesi tismalleen, milloin missäkin asunnossa loppuisivat laatoitustyöt ja hän voisi jatkaa siellä töitä.

Suomessa suunnitelmat tehdään yleensä päivien tarkkuudella. Varmuuden vuoksi jätetään pelivaraa yllätysten varalta. Yleensä pelivara käytetään yllätyksistä riippumatta – onko kukaan koskaan tehnyt mitään ennen kuin on pakko. Göttingenissä yllätyksille ei ollut varattu aikaa. Sen sijaan niihin oli varauduttu. Jos putki ei mahtunutkaan koteloon, se purettiin ja rakennettiin uusi sen sijaan, että hälytettäisiin työnjohtajat paikalle miettimään asiaa. Mietintä oli tehty etukäteen. Työmaalla keskityttiin toteuttamiseen.


”Kyse on siitä, haluaako tehdä nopeasti vai eikö halua tehdä.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...iten-se-suomessa-voi-kestaa-kolme-kuukautta/?
Kun allekirjoittaneen talossa tehtiin remonttia mukaanlukien putkiremontti niin kyllä minä ainakin ilmoitin (kun kerran maksankin) että mitä tehdään ja missä vaiheessa. Kun yksi teki jotain jossain toinen pystyi tekemään yhtä toisaalla. Putkarilla oli koko ajan hommia samoin kuin sähkärillä ja remppa miehelläkin. Työnjohto kysymys tuo on mielestäni.
 
Kun allekirjoittaneen talossa tehtiin remonttia mukaanlukien putkiremontti niin kyllä minä ainakin ilmoitin (kun kerran maksankin) että mitä tehdään ja missä vaiheessa. Kun yksi teki jotain jossain toinen pystyi tekemään yhtä toisaalla. Putkarilla oli koko ajan hommia samoin kuin sähkärillä ja remppa miehelläkin. Työnjohto kysymys tuo on mielestäni.

Kun valitaan halvin mahdollinen urakoitsija saadaan se jolla on vähiten työnjohtoa ja aputyövoimaa sekä kevyimmät suojaukset ja huonoiten hoidettu siivous. Halpa urakoitsija maksaa sitten lisää urakka-aikaa. Sopimusten laadinnasta ja sovittujen asioiden valvonnasta kaikki lähtee. Tein itse ja säästin on taloyhtiöissä tyypillinen tapa johtaa ja hallita remonttiprojekteja. Sekin säästö maksetaan pidentyneenä rakennusaikana.

Ja kun vesieristyksen lisäksi olen olosuhteiden pakosta joutunut tutustumaan myös rakenteiden kuivatukseen niin siinäkin hommassa kaksi viikkoa on lyhyt aika. Ei taida olla vanhaa kylppäriä jonka rakenteista ei mitatessa löytyisi kosteutta. Voi käydä niin että uuden tekeminen on aloittamatta ja vanhakin vielä kuivattamatta kun asukas tulee kahden viikon jälkeen Torremolinoksesta olettaen asuntonsa olevan rempattu.
 
Back
Top