Suomen energiapoliittiset ratkaisut

Huomenna pitäisi taas Pohjois-Ruotsin SE1-alueen siirtoyhteys Suomeen aueta koko 1500MW kapasiteetille. Halpaa vesivoimaa tiedossa taas. Tuohon säätövoiman tarpeeseen josta keskusteltu: tämä siirtokaapelihan on nimenomaan sitä.

Olen edelleen pitämässä kiinni pörssisähkösopimuksesta näin talven tulon alla. Piikkipäiviä tulee varmasti jatkossakin, mutta sitten niitä puoli-ilmaisia myös. Elokuun keskihinta taisi olla reilut 8c/kWh, vaikka oli pitkään kallista näistä monesta yhtä aikaa sattuneesta kapasiteetin puutteesta johtuen. Helenin 2v soppari tällä hetkellä on juurikin samaa tasoa, hieman vajaa 8c

Lämmityskausi toki alkamassa, mutta samalla Suomen markkinoille tulee lämpövoimaloidemme tekemä sähkönsyöttö.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelin tuota siirtoyhteyden paluuta, oli vaikeaa löytää päivämäärää jolloin huolto päättyy. Lehdet kyllä repivät otsikoita sähkön hinnoista, ja parhaimmillaan kertoivat taustasyitäkin, mutta "suunnitelluille huolloille" jos niistä kertoivat niin eivät vaivautuneet kertomaan milloin ne päättyvät.

Tässä hyvä yhteenveto miksi sähkö oli pitkään kallista: tyynet kelit, SE1-FI siirtoyhteys poissa, OL2 turbiiniongelma. LO1 ja 2 vuosihuollot ja näitä edeltänyt LO1 tehonsäätö alas.

Tuossapa eväitä itse kullekin kun pohdimme millaista sopparia talveksi. Puolivuotinen sopimus veisi keväälle, olisi sikäli turvallinen. Pidempää en keksi miksi pitäisi ottaa, eivät niin halpoja ole. Pörssisähkön varassa siis ajattelin ainakin alkutalvea kohti mennä.

 
Erittäin kiinnostava juttu siitä, kuinka OL3 on vielä osin ratkaisemattoman iso liiketaloudellinen ongelma omistajilleen. Eivät haluaisi maksaa varavoimasta, vaikka sopivat niin tekevänsä.
Fingrid ei kuulemma enää antaisi edes lupaa näin suurelle laitosyksikölle, mutta silloin yhtiöt omistivat sen.
Fingrid on joutunut jo tekemään mm. seuraavat:
Ruususen mukaan Fingrid joutui tekemään mittavia investointeja varautuakseen jo 1 300 megawatin mitoittavaan vikaan. Forssaan rakennettiin nopeasti käynnistyvä uusi varavoimala. Olkiluodosta aina Pohjois-Ruotsiin asti on myös koko ajan varattu 300 megawattia siirtoyhteyttä, että tarvittaessa voimalan tuottama sähkö saadaan korvattua Ruotsista tuotavalla vesivoimalla.

”Se oli rakennettava, koska meillä ei ole riittävästi omaa vesivoimaa. Näiden rakentaminen maksoi noin 500 miljoonaa euroa”, hän sanoo.
 
Kummalta tuntuu, että Olkiluoto 3:lle on oltava varavoimaa, mutta tuulivoimaloilta sitä ei vaadita.
Eikö kyse ole siitä, että Olkiluoto 3 on niin iso laitos, että jos ja kun se putoaa yllättäen pois verkosta on koko sähköjärjestelmän vakaus vaarassa.

Tuuli harvemmin lakkaa veitsellä leikaten.

Olkiluoto 3:n vastapoolina pitää siis olla isoja sähkökäyttäjiä, jotka ovat valmiita sekunnissa tai kahdessa kytkemään kulutuksensa pois ja rinnalla vielä sitä todella nopeasti käynnistyvää varavoimaa.
 
Olisiko muuten Orpolla munaa muuttaa turpeen asema samaksi kuin Ruotsissa eli uusiutuvaksi. Turpeesta voisi sitten tehdä myös esimerkiksi bensiiniä. Gustav Komppa teki sitä jo sota-aikana.
Ei turvetta ole Ruotsissa luokiteltu 'uusiutuvaksi'. Maksavat siitä ihan samat päästökauppamaksut kuin Suomikin.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/li...siasioista-ei-kielleta-eika-olla-kieltamassa/
Paljon kuullun väitteen siitä, että Ruotsi luokittelisi turpeen uusiutuvaksi luonnonvaraksi Lintilä tyrmää, ja muistuttaa, että myös Ruotsissa maksetaan turpeesta samat päästökauppamaksut. Samalla turpeen energiakäytön taso on siellä merkittävästi alemmalla tasolla kuin Suomessa.

– Olen pyytänyt ministeriöni virkamiehiä varmistamaan tämän Ruotsin lainsäädännöstä. Siinä uusiutuvaksi energiaksi luokitellaan bioenergia, geoterminen energia, aurinkovoima, vesivoima ja aaltovoima. Turve mainitaan erikseen. Totta on, että Ruotsissa käytettävien uusiutuvan energian sähkösertifikaateissa voi käyttää osin turpeella tuotettua energiaa.
 
Jos OL3:een viittaat, niin varmasti osansa on suomalaisella byrokratialla mutta minusta ihan hyvä että katsotaan tällaisissa laitoksissa hiukan perään kuka rakentaa ja mitä..

Pari lainausta Wikistä:
Ranskalaisinsinöörin näkemyksiä OL3:sta

Areva oli erikoistunut pelkkiin ydinreaktoreihin. Se ei ollut koskaan aiemmin rakentanut kokonaista ydinvoimalaa. Kun urakka alkoi, suunnitelmat olivat vielä kesken.
– Ei ollut mikään yllätys, johto oli hukassa, Moisy sanoo.
Moisy sanoo järkyttyneensä monen työntekijän asenteesta.
– Ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas, Moisy väittää.
Sekavuutta lisäsi hänen mukaansa se, että työmaalla oli niin paljon eri kielillä työskenteleviä ulkomaalaisia. Moisyn mielestä moni asia olisi voitu tehdä paikallisten voimin.
Hän ihmettelee, miksi esimerkiksi maalausyritykset tulivat Saksasta saakka.
– Jos ostetaan jonku erityisosa ydinvoimalaan, ei ole vaihtoehtoja. Mutta Suomessa on kyllä ihmisiä, jotka osaavat maalata.
 
Ranskalaisinsinöörin näkemyksiä OL3:sta

Areva oli erikoistunut pelkkiin ydinreaktoreihin. Se ei ollut koskaan aiemmin rakentanut kokonaista ydinvoimalaa. Kun urakka alkoi, suunnitelmat olivat vielä kesken.
– Ei ollut mikään yllätys, johto oli hukassa, Moisy sanoo.
Moisy sanoo järkyttyneensä monen työntekijän asenteesta.
– Ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas, Moisy väittää.
Sekavuutta lisäsi hänen mukaansa se, että työmaalla oli niin paljon eri kielillä työskenteleviä ulkomaalaisia. Moisyn mielestä moni asia olisi voitu tehdä paikallisten voimin.
Hän ihmettelee, miksi esimerkiksi maalausyritykset tulivat Saksasta saakka.
– Jos ostetaan jonku erityisosa ydinvoimalaan, ei ole vaihtoehtoja. Mutta Suomessa on kyllä ihmisiä, jotka osaavat maalata.
Rakentamiseen liittyen OL3:n ongelma oli aloitushetki. Silloin oli käynnissä historiallinen korkeasuhdanne, eikä se loppupeleissä hirveästi kotimaisia rakentajia kiinnostanut. Miksi lähteä vaativaan erikoisrakentamiseen, missä oli moninkertainen ja raskas laadunvarmistus, kun samaan aikaan perushallin tai -toimistotalon rakentamisesta vedettiin todella hyviä projektikatteita. Puhumattakaan asuntojen gryndauksesta.
Kyllä niissä alkupään urakoissa moni kävi tappioita hakemassa, kun ei laskentavaiheessa ymmärretty projektin vaativuustasoa. Yksi vanha liikekumppani teki konkurssin siellä reaktorirakennuksen pohjamontussa, työ meni sinänsä ajatellulla tehokkuudella, mutta kaikki se ylimääräinen säätö ja tarkkuusvaatimus yllätti ja organisaation voimat vain loppuivat ja seuraavaksi loppuivat rahat. Parin vuosikymmenen ajan kohtuullisen menestyksekkäästi toiminut aliurakointifirma yhdessä projektissa kontalleen. Pääsi sitten aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ei niillä työurakointia tekevillä yrityksillä kummoisia puskureita ole.
Itselläkin oli kylmä rinki perseen ympärillä, kun aluepäällikkö meni omin päin tarjoamaan isoa keikkaa käytetyn polttoaineen varastorakennukseen ja rakennuttaja pyysi selonottoneuvotteluun. Pelkäsin pirukseen, että tilaavat, kun tarjoukseen ei ollut älytty panna mitään ehtoja. Ei siinä olisi ollut mitään ulospääsyä, jos olisivat kiittäneet hyvästä tarjouksesta ja tilanneet. Onneksi oli niin paljon muutoksia siihen projektiin kertynyt, että pyysivät uutta tarjousta. Nostettiin sitten hintaa uusintakierroksella niin reippaasti, ettei tarvinnut edes neuvottelemaan lähteä. Olisi saattanut silloisella työnantajalla rahkeet sen keikan kestää, mutta olisi siitä turskaa tullut niin paljon, että luultavasti olisin tulosvastuullisena kenkää saanut.

Aikaisemminkin tästä kirjoittanut, että jos (ja kun) Suomeen halutaan rakentaa uutta ydinvoimaa niin sen pitäisi perustua johonkin voimalatyyppiin, jonka ydintekniikka ja ympärillä oleva muukin tekniikka on vakioitua ja sitten sitä konseptia toistetaan, eikä aina aleta uuden projektin kanssa alusta. Luvitus olisi sujuvaa, eikä tarvitsisi näitä 1600 MW:n yhden yksikön aiheuttamia huolia kantaa.
 
Rakentamiseen liittyen OL3:n ongelma oli aloitushetki. Silloin oli käynnissä historiallinen korkeasuhdanne, eikä se loppupeleissä hirveästi kotimaisia rakentajia kiinnostanut. Miksi lähteä vaativaan erikoisrakentamiseen, missä oli moninkertainen ja raskas laadunvarmistus, kun samaan aikaan perushallin tai -toimistotalon rakentamisesta vedettiin todella hyviä projektikatteita. Puhumattakaan asuntojen gryndauksesta.
Kyllä niissä alkupään urakoissa moni kävi tappioita hakemassa, kun ei laskentavaiheessa ymmärretty projektin vaativuustasoa. Yksi vanha liikekumppani teki konkurssin siellä reaktorirakennuksen pohjamontussa, työ meni sinänsä ajatellulla tehokkuudella, mutta kaikki se ylimääräinen säätö ja tarkkuusvaatimus yllätti ja organisaation voimat vain loppuivat ja seuraavaksi loppuivat rahat. Parin vuosikymmenen ajan kohtuullisen menestyksekkäästi toiminut aliurakointifirma yhdessä projektissa kontalleen. Pääsi sitten aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ei niillä työurakointia tekevillä yrityksillä kummoisia puskureita ole.
Itselläkin oli kylmä rinki perseen ympärillä, kun aluepäällikkö meni omin päin tarjoamaan isoa keikkaa käytetyn polttoaineen varastorakennukseen ja rakennuttaja pyysi selonottoneuvotteluun. Pelkäsin pirukseen, että tilaavat, kun tarjoukseen ei ollut älytty panna mitään ehtoja. Ei siinä olisi ollut mitään ulospääsyä, jos olisivat kiittäneet hyvästä tarjouksesta ja tilanneet. Onneksi oli niin paljon muutoksia siihen projektiin kertynyt, että pyysivät uutta tarjousta. Nostettiin sitten hintaa uusintakierroksella niin reippaasti, ettei tarvinnut edes neuvottelemaan lähteä. Olisi saattanut silloisella työnantajalla rahkeet sen keikan kestää, mutta olisi siitä turskaa tullut niin paljon, että luultavasti olisin tulosvastuullisena kenkää saanut.

Aikaisemminkin tästä kirjoittanut, että jos (ja kun) Suomeen halutaan rakentaa uutta ydinvoimaa niin sen pitäisi perustua johonkin voimalatyyppiin, jonka ydintekniikka ja ympärillä oleva muukin tekniikka on vakioitua ja sitten sitä konseptia toistetaan, eikä aina aleta uuden projektin kanssa alusta. Luvitus olisi sujuvaa, eikä tarvitsisi näitä 1600 MW:n yhden yksikön aiheuttamia huolia kantaa.

Ei ole yksin suomalaisten laitosten ja luvitusprosessin ongelma. Siksipä maailmalla on lähdetty kehittämään pieniä modulaarisia sarjatuotantoreaktoreita eli SMR:iä.
 
Syksyllä 2022 sähkön hinta lähti laukalle siinä järjestelmässä missä Suomi on. Sähkönmyyjillä "sopivat" perustelut hinnankorotuksille.
Kansalaisilla vain paniikkimahdollisuuksia ja jokainen omillaan sähkönsä saamisessa. Pelotellut kansalaiset solmivat 20-30 c/kwh hintoja hätäpäissään turvatakseen pariksi vuodeksi hinnan edes johonkin.

Kesällä 2023 sähkön kustannus on jo laskenut ja sähköyhtiöt tekee sopimuksia 9 c/kwh hinnalla. Kansalaisia kusetettiin hyvin 2022 aikana :LOL::LOL::LOL:

2023 Kuluttajariitalautakunta julkaisi päätöksen, jonka mukaan myös kalliiden määräaikaisten sopimusten hintaa tulee kohtuullistaa. Sopimus on kohtuuton, jos se on yli 15 prosenttia kalliimpi kuin muiden vastaavien sopimusten keskihinta.

Sähköyhtiöt ovat vastaanneet, etteivät ne aio noudattaa lautakunnan tekemää kohtuullistamisen päätöstä. Kansalaisilta lypsetään rahat edelleen kalliilla sähkönhinnalla :LOL::LOL::LOL:



On tää Suomen sähkömarkkina-pelikenttä kyllä aivan perseestä. Suon valtiovallan puuttuvat sähkönhintaan tavalla tai toisella. Ihan vapaasti.
Tällainen kansalaisen perushyödyke on sosialisoitava ja laitettava ryöstömarkkina kuriin!

.
 
Sähköyhtiöt ovat vastaanneet, etteivät ne aio noudattaa lautakunnan tekemää kohtuullistamisen päätöstä. Kansalaisilta lypsetään rahat edelleen kalliilla sähkönhinnalla :LOL::LOL::LOL:

On tää Suomen sähkömarkkina-pelikenttä kyllä aivan perseestä. Suon valtiovallan puuttuvat sähkönhintaan tavalla tai toisella. Ihan vapaasti.
Tällainen kansalaisen perushyödyke on sosialisoitava ja laitettava ryöstömarkkina kuriin!

No ne yhtiöt ovat jo ostaneet sen sähkön futuureina määrällä x. Nyt sitten joutuisivat omasta kassasta palauttamaan rahoja asiakkaille...

Voisihan tuon kansallistaa, jos ylimääräistä rahaa olisi, mutta ei se muuttaisi muuta kuin voittomarginaalin osuutta... tai voisihan sen mahdollisen voiton käyttää valtionvelan maksuun... sitä voisi sitten rukkailla sopivaksi verojen tapaan... Kansalaiselle se tuskin näkyisi halvempina sähkölaskuina...

Samaahan voisi soveltaa asuntoihin, rakentamiseen, veteen, viljapeltoihin ja moneen moneen muuhun... /s
 
Sähköyhtiöt ovat vastaanneet, etteivät ne aio noudattaa lautakunnan tekemää kohtuullistamisen päätöstä
Niinpä, kuluttajariitalautakunta voi antaa vain suosituksia, niitä ei ole pakko noudattaa. Onhan niitä muitakin firmoja ollut, jotka ei ole näistä välittäneet.
Kansalaisilla olisi toki ollut mahdollisuus ostaa pörssisähköä, joka olisi kai keskihinnaltaan päätynyt alle 10 sentin tasolle.
 
Huomenna pitäisi taas Pohjois-Ruotsin SE1-alueen siirtoyhteys Suomeen aueta koko 1500MW kapasiteetille. Halpaa vesivoimaa tiedossa taas. Tuohon säätövoiman tarpeeseen josta keskusteltu: tämä siirtokaapelihan on nimenomaan sitä.

Kyllä, etenkin Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan vesivoima ja yhä enenevä tuulivoima ovat meille tärkeitä. Ja on hyvä, että sieltä saamme nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa varmaa ja puhdasta sähköä. Etenkin säätövoimaa tasaamaan oman tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa sekä poikkeustilanteissa korvaavaa tuotantoa mikäli ydinvoimaamme tulee yllättäviä ongelmia.

Nyt tosiaan Pohjoismainen yhteistyö sujuu varsin hyvin sähkön osalta. Ja tulevaisuudessa tuonti Pohjois-Ruotsista tullee yhä merkittävämmäksi meille; parhaillaan rakennetaan uutta siirtoyhteyttä, Aurora Line:a, Tornionjoen yli Ruotsiin. Se valmistunee vuonna 2025 ja lisää siirtokapasiteettia Suomeen päin 800MW ja Ruotsin suuntaan 900MW.
https://www.fingrid.fi/ajankohtaist...line-etenee--rakentamista-jatketaan-ruotsiin/

Tilanne näyttää siis valoisalta. Mutta kestääkö onni? Joitakin kysymysmerkkejä leijunee ilmassa. Eräs jostakin kertova seikka on se, että Suomi kustantaa osan Ruotsin puolelle rakennettavasta osuudesta Aurora Line:a. Miksi näin? Koska siirtoyhteys on enemmän meitä hyödyttävä kuin Ruotsia tai tärkeämpi meille kuin heille. Meidän siis kannattaa maksaa, että saamme tuotua enemmän halvempaa sähköä Ruotsista.

Ruotsilla kun on ongelma sisäisen sähkönsiirtonsa kanssa; pohjoisessa on yllin kyllin vesivoimaa ja yhä enemmän tuulivoimaakin, mutta siirtoverkot etelään eivät pysty siirtämään kuin osan. No, melkeinpä joka maassa tuntuu tämä ongelma kärjistyvän; sähkön tuotanto on kaukana sähkönkulutuksesta. Sinällään siis ei Ruotsi nyt haittaakaan koe, kun pohjoisen sähkö myydään meille, mutta tämä tilanne ei välttämättä kestä pitkään.

Ruotsin intresseissä on enemmän kuitenkin saada pohjoisen energia käyttöön itselle joko siirtoyhteyksiä parantamalla etelään tai lisäämällä sähkönkäyttöä pohjoisessa. Ensimmäisestä vaihtoehdosta en tiedä, että onko siellä suunnitelmissa uusien siirtoyhteyksien rakentaminen. Ilmeisesti etenkin lupaprosessit Ruotsissa ovat erittäin hitaita ja rakentaminenkin vie aikansa, mutta mikäli jonain päivänä siirtoyhteys kasvaa etelään, niin tilanne muuttuu paljon. Etelä-Ruotsissa kun on jo nyt melkeinpä pulaa sähköstä ja etenkin puhtaasta vesivoimasähköstä. Ja yhteiskunnan sähköistäminen on naapurissamme jo pidemmällä kuin meillä, joten sähkön tarve vain kasvaa ja nopeasti ja paljon.

Toinen vaihtoehto eli sähkön käyttö Pohjois-Ruotsissa on konkretisoitumassa vauhdilla; jos jonkinlaista tehdasta ja vihreän siirtymän hanketta on rakentumassa sinne ja varsin nopeasti. SSAB tavoittelee kokonaan fossiilitonta terästuotantoa malmin louhinnasta valmiiseen tuotteeseen asti. Kaivosyhtiö LKAB puolestaan tähyää siirtymistä fossiilittomaan kaivostoimintaan. Northwolt on jo akkutehtaansa saamassa pystyyn ja laajennussuunnitelmaa riittää. H2 Green Steel sekin rakentaa fossiilitonta terästuotantoa alueelle. Pelkästään nämä hankkeet valmiina syövät sähköä 72TWh vuodessa. (LKAB 55TWh+SSAB 5?TWh+H212TWh + Northwolt 2TWh)
https://www.talouselama.fi/uutiset/...ruotsiin/56a3d7be-91ec-4f67-8fd2-c68ca5b97a14(maksumuuri)

Toki siellä myös on paljon vesivoimatuotantoa ja tuulivoimaa tulee kaiken aikaa lisää, joten jaettavaa riittänee. Mutta näin maallikkoa hirvittää tuo suuruusluokka. Vertailun vuoksi Suomen koko sähköntuotanto oli viime vuonna 70TWh eli samaa luokkaa. Kuinka varmaa on, että meille riittää etenkin sitä tuikitärkeää säätövoimaa eli vesivoimaa? Tai siis millä hinnalla tulevaisuudessa?

Kun käsittääkseni vesivoimaa ei Ruotsissa eikä Norjassakaan ole rakennettu lisää vähään aikaan ja kynnys uusien jokien patoamiselle on varsin suuri. Mitä enemmän pohjoiseen rakennetaan tuulivoimaa niin sitä enemmän säätövoimalle on sielläkin kysyntää.

Oma lukunsa on sekin, että suurin osa vesivoimaa on nimenomaan jokivoimaloista lähtöisin ja tekoaltaita on vähemmän. Näin etenkin Suomessa, mutta osittain koskee Ruotsia ja Norjaakin. Eli voimaloista täytyy laskea koko ajan jonkinlaista virtaamaa läpi, joten säätövoiman määrä ei ole sama kuin kokonaistehon määrä; kaikkea vesivoimaa ei voida varastoida tuulettomien päivien varalle.

Pidemmällä tähtäimellä askarruttaa siis miten hyvin erilaiset investoinnit verkkoihin, perussähköntuotantoon, vaihtelevaan sähköntuotantoon ja toisaalta isoihin sähkön kuluttajiin koordinoidaan? Ja otetaanko suunnitelmissa huomioon myös naapurimaat? Ilmeisesti luotetaan myös markkinoiden hoitavan kysynnän ja tarjonnan tasapainon?

Kun suht nopeasti muuttunut tilanne Venäjällä katkaisi sähköntuonnin sieltä, niin havaitsimme olevan haaste sopeutua uuteen tilanteeseen. Oliko riippuvuutemme tuontisähköön sieltä liian suuri? Emme kai nyt tule liian riippuvaiseksi Pohjosis-Ruotsin ja Pohjois-Norjan sähköntuotannosta? Sinällään se ei välttämättä ole huono tilanne, jos se vain on yhteisesti sovittu ja kaikkien, siis myös Ruotsin ja Norjan hyväksymä strategia. Toivottavasti tälläisistä isoista linjauksista on yhteisymmärrys Pojoismaiden kesken. Huolestuttavan vähän mitään debattia kantautuu asiasta näin maallikon korviin.
 
Syksyllä 2022 sähkön hinta lähti laukalle siinä järjestelmässä missä Suomi on. Sähkönmyyjillä "sopivat" perustelut hinnankorotuksille.
Kansalaisilla vain paniikkimahdollisuuksia ja jokainen omillaan sähkönsä saamisessa. Pelotellut kansalaiset solmivat 20-30 c/kwh hintoja hätäpäissään turvatakseen pariksi vuodeksi hinnan edes johonkin.

Kesällä 2023 sähkön kustannus on jo laskenut ja sähköyhtiöt tekee sopimuksia 9 c/kwh hinnalla. Kansalaisia kusetettiin hyvin 2022 aikana :LOL::LOL::LOL:

2023 Kuluttajariitalautakunta julkaisi päätöksen, jonka mukaan myös kalliiden määräaikaisten sopimusten hintaa tulee kohtuullistaa. Sopimus on kohtuuton, jos se on yli 15 prosenttia kalliimpi kuin muiden vastaavien sopimusten keskihinta.

Sähköyhtiöt ovat vastaanneet, etteivät ne aio noudattaa lautakunnan tekemää kohtuullistamisen päätöstä. Kansalaisilta lypsetään rahat edelleen kalliilla sähkönhinnalla :LOL::LOL::LOL:



On tää Suomen sähkömarkkina-pelikenttä kyllä aivan perseestä. Suon valtiovallan puuttuvat sähkönhintaan tavalla tai toisella. Ihan vapaasti.
Tällainen kansalaisen perushyödyke on sosialisoitava ja laitettava ryöstömarkkina kuriin!
Suuremmat kuin yhden hengen taloudet voivat tehdä yksinkertaisen peliliikkeen, jossa sopimuksen omaava henkilö asettaa itselleen poste restante -osoitteen ja toinen henkilö taloudessa ottaa uuden sopimuksen. Tästä tulee tietysti omat ongelmansa, kun osoitteettomalla ei ole samoja helppoja keinoja uusien vakuutusten yms hankintaan. Myös muutto esimerkiksi vanhempien tai tuttavien osoitteeseen on aivan sallittua.
 
Kyllä, etenkin Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan vesivoima ja yhä enenevä tuulivoima ovat meille tärkeitä. Ja on hyvä, että sieltä saamme nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa varmaa ja puhdasta sähköä. Etenkin säätövoimaa tasaamaan oman tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa sekä poikkeustilanteissa korvaavaa tuotantoa mikäli ydinvoimaamme tulee yllättäviä ongelmia.

Nyt tosiaan Pohjoismainen yhteistyö sujuu varsin hyvin sähkön osalta. Ja tulevaisuudessa tuonti Pohjois-Ruotsista tullee yhä merkittävämmäksi meille; parhaillaan rakennetaan uutta siirtoyhteyttä, Aurora Line:a, Tornionjoen yli Ruotsiin. Se valmistunee vuonna 2025 ja lisää siirtokapasiteettia Suomeen päin 800MW ja Ruotsin suuntaan 900MW.
https://www.fingrid.fi/ajankohtaist...line-etenee--rakentamista-jatketaan-ruotsiin/

Tilanne näyttää siis valoisalta. Mutta kestääkö onni? Joitakin kysymysmerkkejä leijunee ilmassa. Eräs jostakin kertova seikka on se, että Suomi kustantaa osan Ruotsin puolelle rakennettavasta osuudesta Aurora Line:a. Miksi näin? Koska siirtoyhteys on enemmän meitä hyödyttävä kuin Ruotsia tai tärkeämpi meille kuin heille. Meidän siis kannattaa maksaa, että saamme tuotua enemmän halvempaa sähköä Ruotsista.

Ruotsilla kun on ongelma sisäisen sähkönsiirtonsa kanssa; pohjoisessa on yllin kyllin vesivoimaa ja yhä enemmän tuulivoimaakin, mutta siirtoverkot etelään eivät pysty siirtämään kuin osan. No, melkeinpä joka maassa tuntuu tämä ongelma kärjistyvän; sähkön tuotanto on kaukana sähkönkulutuksesta. Sinällään siis ei Ruotsi nyt haittaakaan koe, kun pohjoisen sähkö myydään meille, mutta tämä tilanne ei välttämättä kestä pitkään.

Ruotsin intresseissä on enemmän kuitenkin saada pohjoisen energia käyttöön itselle joko siirtoyhteyksiä parantamalla etelään tai lisäämällä sähkönkäyttöä pohjoisessa. Ensimmäisestä vaihtoehdosta en tiedä, että onko siellä suunnitelmissa uusien siirtoyhteyksien rakentaminen. Ilmeisesti etenkin lupaprosessit Ruotsissa ovat erittäin hitaita ja rakentaminenkin vie aikansa, mutta mikäli jonain päivänä siirtoyhteys kasvaa etelään, niin tilanne muuttuu paljon. Etelä-Ruotsissa kun on jo nyt melkeinpä pulaa sähköstä ja etenkin puhtaasta vesivoimasähköstä. Ja yhteiskunnan sähköistäminen on naapurissamme jo pidemmällä kuin meillä, joten sähkön tarve vain kasvaa ja nopeasti ja paljon.

Toinen vaihtoehto eli sähkön käyttö Pohjois-Ruotsissa on konkretisoitumassa vauhdilla; jos jonkinlaista tehdasta ja vihreän siirtymän hanketta on rakentumassa sinne ja varsin nopeasti. SSAB tavoittelee kokonaan fossiilitonta terästuotantoa malmin louhinnasta valmiiseen tuotteeseen asti. Kaivosyhtiö LKAB puolestaan tähyää siirtymistä fossiilittomaan kaivostoimintaan. Northwolt on jo akkutehtaansa saamassa pystyyn ja laajennussuunnitelmaa riittää. H2 Green Steel sekin rakentaa fossiilitonta terästuotantoa alueelle. Pelkästään nämä hankkeet valmiina syövät sähköä 72TWh vuodessa. (LKAB 55TWh+SSAB 5?TWh+H212TWh + Northwolt 2TWh)
https://www.talouselama.fi/uutiset/...ruotsiin/56a3d7be-91ec-4f67-8fd2-c68ca5b97a14(maksumuuri)

Toki siellä myös on paljon vesivoimatuotantoa ja tuulivoimaa tulee kaiken aikaa lisää, joten jaettavaa riittänee. Mutta näin maallikkoa hirvittää tuo suuruusluokka. Vertailun vuoksi Suomen koko sähköntuotanto oli viime vuonna 70TWh eli samaa luokkaa. Kuinka varmaa on, että meille riittää etenkin sitä tuikitärkeää säätövoimaa eli vesivoimaa? Tai siis millä hinnalla tulevaisuudessa?

Kun käsittääkseni vesivoimaa ei Ruotsissa eikä Norjassakaan ole rakennettu lisää vähään aikaan ja kynnys uusien jokien patoamiselle on varsin suuri. Mitä enemmän pohjoiseen rakennetaan tuulivoimaa niin sitä enemmän säätövoimalle on sielläkin kysyntää.

Oma lukunsa on sekin, että suurin osa vesivoimaa on nimenomaan jokivoimaloista lähtöisin ja tekoaltaita on vähemmän. Näin etenkin Suomessa, mutta osittain koskee Ruotsia ja Norjaakin. Eli voimaloista täytyy laskea koko ajan jonkinlaista virtaamaa läpi, joten säätövoiman määrä ei ole sama kuin kokonaistehon määrä; kaikkea vesivoimaa ei voida varastoida tuulettomien päivien varalle.

Pidemmällä tähtäimellä askarruttaa siis miten hyvin erilaiset investoinnit verkkoihin, perussähköntuotantoon, vaihtelevaan sähköntuotantoon ja toisaalta isoihin sähkön kuluttajiin koordinoidaan? Ja otetaanko suunnitelmissa huomioon myös naapurimaat? Ilmeisesti luotetaan myös markkinoiden hoitavan kysynnän ja tarjonnan tasapainon?

Kun suht nopeasti muuttunut tilanne Venäjällä katkaisi sähköntuonnin sieltä, niin havaitsimme olevan haaste sopeutua uuteen tilanteeseen. Oliko riippuvuutemme tuontisähköön sieltä liian suuri? Emme kai nyt tule liian riippuvaiseksi Pohjosis-Ruotsin ja Pohjois-Norjan sähköntuotannosta? Sinällään se ei välttämättä ole huono tilanne, jos se vain on yhteisesti sovittu ja kaikkien, siis myös Ruotsin ja Norjan hyväksymä strategia. Toivottavasti tälläisistä isoista linjauksista on yhteisymmärrys Pojoismaiden kesken. Huolestuttavan vähän mitään debattia kantautuu asiasta näin maallikon korviin.
Ruotsin ongelma ei ole johdoissa pohjoiseen vaan verkon säädettävyydessä. Poliitikot sulkivat toimivia ydinvoimaloita etelässä ja samalla poistui inertiaa, jota tarvitaan verkon säädössä. Tämä sama puute haittaa myös Suomea, koska emme saa vietyä sähköä Ruotsin kautta. Tästä on erinomainen Prof. Jan Blomgrenin video. Teaser: videon lopussa kerrotaan miksi Tanskan verkko ei mene nurin, vaikka siellä on paljon tuulivoimaa.
 
Back
Top