Jos se ei säteilisi, niin totta kai esim. jokainen kasvihuoneen omistaja tilaisi pötkylän lämmittämään. Mutta, kun se säteilee, niin jotain suojauksia pitää tehdä, eikä se sitten ole enää taloudellisesti järkevää.
(Suomen) energiapolitiikka ja energiatuotannon tulevaisuus
- Viestiketjun aloittaja Creidiki
- Aloitus PVM
Jos se ei säteilisi, niin totta kai esim. jokainen kasvihuoneen omistaja tilaisi pötkylän lämmittämään. Mutta, kun se säteilee, niin jotain suojauksia pitää tehdä, eikä se sitten ole enää taloudellisesti järkevää.
ultimateidiot
Kapteeni
Käytettyjä polttoainesauvoja säilytetään vesialtaassa, missä jo pari metriä vettä sauvan ympärillä riittää minimoimaan säteilyn turvalliselle (lue: lähes olemattomalle) tasolle. Otaniemestä en tiedä, mutta oletan, että koereaktorin säteilysuojaus oli tehty paksuilla betoniseinillä. Tässä kaukolämpö-casessa lämmön talteenottoon tuo vaikuttaisi siten, että saastunutta vettä ei taas saisi päästää kosketuksiin varsinaiseen kaukolämpöveteen, ts. pitäisi rakentaa erilliset primääripiiri ja sekundääri- eli kaukolämpöpiiri samalla tavalla kuin painevesireaktoreissa, jotka kulkee yhteisen lämmönvaihtimen kautta... eli hintaa tulisi niin paljon, ettei kannata, varsinkaan kun käytetystä sauvasta ei saisi tehokkaasti lämpötehoa irti kuin parin viikon tai kuukauden ajan, ja käsittelykustannukset olisi poskettomat. Tietty turvallisuusongelmat vielä lisäksi - se on vähän eri asia jos ydinvoimalan sekundääripiiriin vuotaa saastunutta vettä, kun se pysyy laitoksen sisällä kierrossa. Vaan jos kaukolämpöverkkoon pääsisi saastunutta kamaa, olisi otsikot potenssiin kymmenen.
Lauhdeveden käyttämistä kaukolämmön tuotantoon sen sijaan on mietitty, ja kuulopuheiden mukaan Loviisan lauhdevesien piti lämmittää Helsinkiä mutta vihreät pisti kampoihin. Eli tällä hetkellä ne ajetaan kaikissa Suomen laitoksissa mereen, niin kuin Umkhonto sanoikin, mikä huonontaa ydinvoimaloiden hyötysuhteen n. 30-35 prosenttiin. Jos lauhdevesien energiat saataisiin hyötytehoksi, nousisi ydinvoimalat samalla hetkellä hiili- ja kaasuvoimaloiden tasolle hyötysuhteessa.
Lauhdeveden käyttämistä kaukolämmön tuotantoon sen sijaan on mietitty, ja kuulopuheiden mukaan Loviisan lauhdevesien piti lämmittää Helsinkiä mutta vihreät pisti kampoihin. Eli tällä hetkellä ne ajetaan kaikissa Suomen laitoksissa mereen, niin kuin Umkhonto sanoikin, mikä huonontaa ydinvoimaloiden hyötysuhteen n. 30-35 prosenttiin. Jos lauhdevesien energiat saataisiin hyötytehoksi, nousisi ydinvoimalat samalla hetkellä hiili- ja kaasuvoimaloiden tasolle hyötysuhteessa.
Umkhonto
Ylipäällikkö
Tuossa näkyy Otaniemen tutkimusreaktorin ydin ylhäältäpäin kuvattuna. Eli sivuilla betonia ym. säteily suojana, päällä viitisen metriä vettä. http://www.vtt.fi/palvelut/vähähiilinen-energia/ydinvoima/tutkimusreaktorin-purku
Loviisa-Helsinki casessa ongelmana oli myös se, että jäähdytyksessä käytetty merivesi lämpenee vain joitakin asteita. Kaukolämpöputkissa tarvittava menoveden lämpötila taas on paukkupakkasilla luokkaa 120 astetta.
Edit: Fennovoiman YVA- dokumentissa kerrotaan 1200 MW laitoksen jäähdytysveden tarpeeksi 40-45 m3/s ja lämpenemäksi 10-12 astetta. Vaatisi ainakin kohtuulliset ellei todella mittavat suunnittelu- ja muutostyöt laitoksessa että päästäisiin kaukolämmön vaatimiin lämpötiloihin ja meno- ja paluupuolen johonkin 40-60 asteen lämpötilaeroon.
Edit 2: Ja tuossa TVO:n lukuja Olkiluodosta
http://www.ydinreaktioita.fi/ydinvo...a-mereen-on-merkittavin-ymparistonakokohtamme
Edit 3: Laitetaan nyt vielä proffan kertomana noita lukuja ja reunaehtoja
https://yle.fi/uutiset/3-7328401
Loviisa-Helsinki casessa ongelmana oli myös se, että jäähdytyksessä käytetty merivesi lämpenee vain joitakin asteita. Kaukolämpöputkissa tarvittava menoveden lämpötila taas on paukkupakkasilla luokkaa 120 astetta.
Edit: Fennovoiman YVA- dokumentissa kerrotaan 1200 MW laitoksen jäähdytysveden tarpeeksi 40-45 m3/s ja lämpenemäksi 10-12 astetta. Vaatisi ainakin kohtuulliset ellei todella mittavat suunnittelu- ja muutostyöt laitoksessa että päästäisiin kaukolämmön vaatimiin lämpötiloihin ja meno- ja paluupuolen johonkin 40-60 asteen lämpötilaeroon.
Edit 2: Ja tuossa TVO:n lukuja Olkiluodosta
http://www.ydinreaktioita.fi/ydinvo...a-mereen-on-merkittavin-ymparistonakokohtamme
Edit 3: Laitetaan nyt vielä proffan kertomana noita lukuja ja reunaehtoja
https://yle.fi/uutiset/3-7328401
Viimeksi muokattu:
PekkaSavo
Ylipäällikkö
Ehkä ohi ketjun aiheen. Amsterdamissa ongelmia sähkönjakelun kanssa,
https://www.schiphol.nl/en/messages/power-outage-in-amsterdam
Due to a power failure in the Amsterdam region, our airport was hit with a temporary power outage. The check-in processes have been out of use for some time. Departing flights may therefore be cancelled. Due to this failure, the access roads and train to Schiphol were blocked temporary.
Update 06:30AM Check-in systems in all departure halls are up and running again, which means that passenger flows can start moving. As a result of this, the airport is now open and accessible by road and train again.
Update regarding flights: incoming flights will be reduced in capacity between 09:00AM-11:00AM. Outbound flights have no restrictions, but several flights are delayed or cancelled.
https://nltimes.nl/tags/power-outage
Tuntuu vaikuttaneen moneen asiaan. Lentokentällä jonkinlainen kaaos, Amsterdamiin sijoitettuja it-palveluita oli jonkin aikaa alhaalla ja vaikuttivat ympäri Eurooppaa
https://www.dutchnews.nl/news/2018/...fter-power-cut-flights-delayed-and-cancelled/
https://www.schiphol.nl/en/messages/power-outage-in-amsterdam
Due to a power failure in the Amsterdam region, our airport was hit with a temporary power outage. The check-in processes have been out of use for some time. Departing flights may therefore be cancelled. Due to this failure, the access roads and train to Schiphol were blocked temporary.
Update 06:30AM Check-in systems in all departure halls are up and running again, which means that passenger flows can start moving. As a result of this, the airport is now open and accessible by road and train again.
Update regarding flights: incoming flights will be reduced in capacity between 09:00AM-11:00AM. Outbound flights have no restrictions, but several flights are delayed or cancelled.
https://nltimes.nl/tags/power-outage
Tuntuu vaikuttaneen moneen asiaan. Lentokentällä jonkinlainen kaaos, Amsterdamiin sijoitettuja it-palveluita oli jonkin aikaa alhaalla ja vaikuttivat ympäri Eurooppaa
https://www.dutchnews.nl/news/2018/...fter-power-cut-flights-delayed-and-cancelled/
Viimeksi muokattu:
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Huussireaktori:
Jätteet voi varmaan vetää pöntöstä alas.
Jätteet voi varmaan vetää pöntöstä alas.
Deeiii
Eversti
Lauhdeveden lämpötila ei riitä kaukolämmön tuotantoon. Kaukolämmöksi otettava teho on poissa sähköntuotannosta suunnilleen (nyrkkisääntö) suhteessa 3 energiayksikköä kaukolämpöä ≈ 1 yksikkö sähköä. Kokonaishyötysuhde tietysti nousee jos teho käytetään osaksi lämmöksi ja osaksi sähköksi. Parhaimmassa tapauksessa esim. LO1 saataisiin puhkumaan liki 90 % kokonaishyötysuhteella jos otetaan ulos 495 MW kaukolämpöä ja 157 MW sähköä.
Suunnitelmat Loviisan varustamisesta kaukolämpökäyttöön ovat olemassa. Viimeisimmän iteraation mukaan osaa sekundääripiirin höyrystä käytettäisiin korkeapaineturbiinin jälkeen lämmönvaihtimissa tuottamaan lämpöä siirtoputken veteen. Tämän olisi erotettu vielä varsinaisesta Helsingin kaukolämpöverkosta yksillä lämmönvaihtimilla.
Vihreät ovat enintään välillisesti syypäitä siihen että tätä ei tehdä. Ylivoimaisesti suurin syyllinen on Helen, joka (ihan ymmärrettävistä syistä) ei halua päästää Fortumia kaukolämpöapajille, varsinkaan koska jos Helsingin lämmitys olisi yhden putken päässä, niin Helenin pitäisi joka tapauksessa ylläpitää varavoimaloita käyttöhäiriöiden varalta. Henkilökohtainen mielipiteeni: kaukolämpöputki Loviisasta Helsinkiin ei tule tapahtumaan.
PK-seudun lämmitykseen kannattaisi rakentaa pienempiä reaktoreita jotka on varta vasten suunniteltu lämmön tuottoon. Näitä on suunniteltu jo 60-luvulta lähtien, mutta valitettavasti sellaista ei koskaan meille rakennettu.
Aiheesta on Ylellä käynnissä mielenkiintoinen sarja
https://yle.fi/uutiset/3-10065802
Helsinki sai takavuosina tarjouksen ydinreaktorista, jonka "voisi asentaa vaikka Esplanadin alle", mutta kauppoja ei tullut – Miten käy uuden polven reaktoreille?
1980-luvulla ruotsalais-suomalaista lämmitysreaktoria yritettiin kaupata pääkaupunkiseudun lämmönlähteeksi. Hintavertailun voitosta huolimatta kaupat jäivät tekemättä. Juttusarja kysyy, voiko historiasta ennustaa myös tuoreen ydinenergia-aloitteen kohtalon?
energia
6.5.2018 klo 19:00
Secure-reaktorin esitteessä reaktorisydän on merkitty numerolla 6.Petteri Juuti/Yle
Petteri Juuti
Jaa artikkeli Facebookissa76
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa
– Secure-ydinlämpölaitoksen olisi voinut asentaa vaikka Esplanadin alle, mutta ajatuksena se olisi saattanut olla vähän epämiellyttävä, kehaisee eläköitynyt ydintekniikan diplomi-insinööri Matti Hannus.
Hannus oli 1970-luvun lopulla Ruotsissa kehittämässä turvallista ja yksinkertaista ydinreaktoria, joka olisi lämmittänyt kaupunkeja vain vähäisillä ilmastopäästöillä.
Tuoreita ydinlämpösuunnitelmia Hannus on seurannut nostalgisin mielin.
Viime syksynä, 40 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Kiinnostusta herättävät erityisesti pienet sarjavalmisteiset ydinreaktorit, joita suunnitellaan eri puolilla maailmaa.
Energiaa kattilasta vai reaktorista?
Suurin osa pääkaupunkiseudun energiasta tehdään polttamalla kivihiiltä, maakaasua, jätteitä, puuta ja turvetta. Polttaessa vapautuva hiilidioksi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Etenkin muualla maailmassa vanhojen laitosten piipuista tulee myös terveydelle vaarallisia yhdisteitä ja hiukkasia sekä nokea. Päästöjen määrä riippuu käytetystä polttoaineesta.
Suomen suurissa ydinvoimaloissa Loviisassa ja Olkiluodossa tehdään sähköä uraanin avulla. Sähkön sivutuotteena voimala tuottaa kaksinkertaisen määrän lämpöä, joka Suomessa johdetaan mereen.
Ydinvoimalassa syntyy radioaktiivisia jätteitä, jotka ovat ihmiselle ja ympäristölle vaarallista hyvin pitkän ajan. Ydinonnettomuuden sattuessa voi tapahtua suuri räjähdys ja säteileviä aineita voi levitä laajalle alueelle.
Pienten sarjavalmisteisten ydinreaktoreiden avulla voidaan tehdä sähköä, lämpöä tai kumpaakin. Ympäristöongelmat ovat samat kuin suurissa ydinvoimaloissa, mutta pienellä koolla ja sarjatuotannolla pyritään pienentämään ydinonnettomuuden todennäköisyyttä ja seurauksia.
Energiaa voidaan saada myös esimerkiksi virtaavista joista, tuulesta, auringosta, maasta, jätevedestä, talojen jäähdytyksestä ja meristä.
Ylen juttusarja etsii vastauksia siihen, mihin aiemmat ydinenergiakaavailut kaatuivat ja voiko siitä ennustaa tuoreiden aloitteiden kohtaloa.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin 1950-lukua, jolloin ydinvoimalat olivat kypsymässä markkinoille. Helsingin sähkölaitoksen johtokin oli varma, että oli vain ajan kysymys, milloin kaupunkiin rakennetaan oma ydinvoimala. Mutta vielä tuolloin tekniikka ei ollut kypsä.
Toisessa osassa etsittiin syitä siihen, mihin kaatuivat suunnitelmat Inkoon Kopparnäsin ydinvoimalasta, joka olisi tuottanut sähkön lisäksi suuret määrä kaukolämpöä pääkaupunkiseudulle. Vuonna 1975 Helsingin sähkölaitoksen johto arvioi ydinvoimalan valmistuvan vuonna 1983 tai 1984. Toisin kävi.
Nyt tutustutaan reaktorisuunnitelmaan, joka oli menneiden vuosien ydinenergia-aikeista lähimpänä nykyisiä kaavailuja.
Pieni kaukolämpöreaktori voitti vertailun ja Ruotsista tuli tarjous
Kaukolämmön tuotantoon pyhitetty pieni reaktori lähellä kaupunkia on edullisin vaihtoehto lämmittää pääkaupunkiseutu. Tähän tulokseen tuli vuonna 1981 tehty hintavertailu.
Vuonna 1982 yhteisyhtiö sai 500 miljoonan markan tarjouksen kahdesta 400 megawatin kaukolämpöreaktorista ruotsalaiselta Asea-Atomilta.
"Se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan"
Asea-Atom oli nimennyt reaktorinsa luottamusta herättävästi Secureksi. Nimi oli lyhenne sanoista "Secure and Environmentally Clean Urban Reactor", eli turvallinen ja ympäristölle puhdas kaupunkireaktori.
Reaktori on erityisen mielenkiintoinen siksi, että sen suunnittelun päätavoitteet olivat monilta osin samanlaiset kuin nyt suunnitteilla olevissa pienreaktoreissa. Sen piti olla yksinkertainen, pieni, turvallinen ja sarjatuotantoon edetessään myös nopeasti rakennettava ja edullinen.
Havainnekuva Secure-reaktorin esitteessä.Petteri Juuti / Yle
Yksi versio reaktorin turvamekanismeista löytyy jokaisesta vessasta ja kertoo omaa kieltään suunnittelijoiden lähtökohdista. Reaktori oli nimittäin eristetty boorivesisäiliöistä vesilukoilla. Jos reaktorin paine olisi vian sattuessa joko noussut tai laskenut, ydinreaktiota hillitsevää boorivettä olisi virrannut reaktoriin ilman ainuttakaan mekanismia tai sähköllä toimivaa pumppua.
– Suunnittelimme reaktorin sillä ajatuksella, että se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan, sanoo reaktorin kehitystyössä varaprojektipäällikkönä työskennellyt Matti Hannus.
Kokeneen valmistajan testaamaton reaktori
Reaktoria kaupannut Asea-Atom ei ollut ensimmäistä kertaa kauppaamassa ydinenergiaa. Se oli juuri saanut valmiiksi Olkiluotoon kaksi suurta ydinvoimalaa. Kaupungin lämmitystäkin oli jo ehditty kokeilla. Ruotsissa yhtiön rakentama ydinvoimala oli lämmittänyt Tukholmaa jo vuodesta 1964 alkaen, mutta se suljettiin kymmenen vuoden käytön jälkeen.
Vuonna 1976 Secure-reaktorin kehitystyöhön oli lähtenyt myös suomalaisia insinöörejä. Tällöin myös Yleisradion TV-Uutiset kertoi kehitystyöstä, jonka tavoitteena oli löytää korvaaja öljylle ja kivihiilelle.
Suomalaisinsinöörit jättivät projektin 70-luvun lopulla. Heidän mukaansa jo silloin oli nähtävissä, että reaktorin kehitys tulee tyssäämään ydinvoiman vastustukseen.
– Ruotsin ydinvoimakeskustelussa ei ollut mitään rationaalista, soimaa Matti Hannus.
Siksi Asea-Atomille olisi ollut erittäin tärkeää saada pilottilaitos rakennettua Suomeen.
Reaktorista olisi saanut lämpöä kivihiilivoimalan verran
Vaikka Asea-Atomin reaktori oli suuriin ydinvoimaloihin verrattuna pieni, kaukolämmön lähteenä se olisi ollut nykyisten kivihiililaitosten veroinen. Yhdestä reaktorista olisi saanut kaukolämpöä yhtä paljon kuin Hanasaaren kivihiililaitoksesta, joka on päätetty sulkea osana ilmastotalkoita.
Kahden reaktorin laitos oli riittänyt lämmittämään puolet tuon ajan Helsingistä kovimmilla paukkupakkasilla.
Kaukolämpöasiakkaiden liittymisteho mitoitetaan kiinteistön suurimman mahdollisen hetkellisen kulutuksen mukaan. Siksi koko kaupungin lämmönkulutus on kovimmillakin pakkasilla huomattavasti pienempi kuin asiakkaiden yhteenlaskettu liittymisteho.Petteri Juuti / YleVantaan Sotunki paras sijoituspaikka
Pääkaupunkiseudulla ruotsalaisreaktorin kehitystä oli seurattu tiiviisti ja etsitty sille sopivaa sijoituspaikkaa. Kaupunkien ja IVO:n yhteisyhtiön edustajat olivat käyneet myös Neuvostoliitossa tutustumassa sikäläisten ydinlämpölaitosten rakentamiseen.
Helsingin Energialaitoksen Ydintekniikan toimiston päälliköksi vuonna 1982 noussut Launo Tuura kävi arkistojaan läpi Ylen pyynnöstä. Securea koskevien selvitysten pino kohoaa puolen metrin korkeuteen.
Aluksi sijoitusvaihtoehtoja oli peräti 63. Loppusuoralle ylsivät Bodom ja Vanttila Espoossa, Keimola ja Sotunki Vantaalla, sekä Granön saari Sipoossa, josta Helsinki oli ostanut palan suurta ydinvoimalaa silmälläpitäen.
Petteri Juuti / Yle, Google
Granötä lukuunottamatta kullakin alueella suoritettiin geologinen kartoitus ja parhaaksi vaihtoehdoksi jäi Vantaan Sotunki.
Aiemmin Säteilyturvakeskus oli rajannut sijoituspaikan Kehä I:n ulkopuolelle. Kauppa- ja teollisuusministeriö halusi sen Kehä III:n ulkopuolelle.
STUK antoi reaktorista varovaisen myönteisen arvion
Secure päätyi STUKin arvioitavaksi ensimmäisen kerran vuonna 1984. Tämän jälkeen Asea-Atom korotti reaktorin lämpötilaa, jotta se sopisi paremmin kaukolämmön lähteeksi. STUK arvioi uudet suunnitelmat vuonna 1985.
Alustavan soveltuvuusselvityksen tulos oli kansankielellä jotakuinkin seuraava: kehitystyötä on vielä jäljellä ja tarkempaa selvitystä tarvitaan, mutta toistaiseksi ei ole havaittu mitään, miksi reaktori ei voisi kehittyä hyväksyttäväksi.
Vielä lokakuussa 1985 Helsingin Sanomien artikkelissa Asea-Atomin johtaja Tapani Graae muistutti hintavertailusta, jossa Secure osoittautui halvimmaksi.
Mutta sen jälkeen Securesta ei löydy jälkiä.
Kokeilu pelotti poliitikkoja
Helsingin Sanomien arkistoista löytyy yksi selitys jälkien katoamiseen.
Elokuussa 1984 lehti kertoi Asea-Atomin esitelleen Securea Helsingin kaupunginhallitukselle. Pari vuotta vanhat kannattavuusselvitykset oli päivitetty ja lämpöreaktori oli edelleen todettu teoreettisesti taloudellisesti edullisimmaksi.
Artikkelin mukaan vaihtoehtoa ei pidetty kuitenkaan realistisena "muun muassa kokemusten puutteen takia".
Näin siitäkin huolimatta, että Asea-Atom lupasi toimittaa korvaavan laitoksen, jos ydinlämpölaitos ei toimisikaan suunnitellusti.
Helsinki ei siis halunnut olla reaktorin ensimmäinen tilaaja ja tähän tyssäsi koko reaktorin kehitystyö.
Nyt tilanne on helpompi. Uusien reaktorien kehitystyö tuskin pysähtyy, vaikka täkäläiset poliitikot olisivat edelleen haluttomia kokeilemaan uutta. Mahdollisten kokeilijoiden joukko on tällä kertaa huomattavasti suurempi.
Ensinnäkin uudet reaktorit soveltuvat Securea monipuolisemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi lämpöä tarvitsevia kaupunkeja ja teollisuuden prosesseja on nyt enemmän kuin 1980-luvulla, ja niitä kaikkia tarvittaisiin mukaan päästöjen vähentämiseen.
Sijoituspaikka oli hankala
Helsingin Energialaitoksessa aikanaan työskennellyt Launo Tuura esittää lisäksi kaksi teknistä selitystä sille, miksi Secure jäi vain suunnitelmaksi. Selitysten pätevyys on tosin hieman hankalasti todistettavissa.
Ensinnäkin Sotungin sijainti kaukolämpöverkon kulmassa oli ongelma. Sieltä olisi pitänyt rakentaa suuri lämpöputki lähemmäs kaupungin keskustaan. Maan päällä putki olisi vaikeuttanut kaavoitusta, maan alle kaivaminen olisi ollut kallista.
Vuosikymmenten jälkeen Tuura ei enää muista, miten kaukolämpöverkon muutokset huomioitiin vertailuissa, joissa lämpöreaktori osoittautui halvimmaksi.
Vastaus löytyisi arkistoista, mutta ne päätyivät juttusarjan tekemisen aikana Tuuralta takaisin Helsingin energiayhtiö Helen Oy:lle siltä varalta, että niille tulisi vielä käyttöä.
Lämpöreaktori oli liian viileä – tai sitten ei
Tuuran mukaan toinen ongelma oli se, että reaktorin lämmittämää vettä olisi pitänyt kuumentaa vielä lisää perinteisellä lämpölaitoksella, jotta se olisi riittävän kuumaa kaukolämpöverkon tarpeisiin.
Väitteen selvittäminen tuo esille uusia kysymyksiä.
STUKin mukaan vuonna 1985 arvioitu uudistettu reaktori tuotti kaukolämpöverkkoon 150-asteista vettä.
150 astetta olisi ollut riittävä kuumuus pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkolle, mutta tällaisesta reaktorimallista Tuuralla ei ole tietoa. Hänen arkistojensa tuorein STUK-raportti koskee vuonna 1984 arvioitua viileämpää reaktoria.
Reaktorista tehtiin siis kaukolämpöverkkoon sopiva suunnitelma, mutta se ei ilmeisesti koskaan päätynyt pääkaupunkiseudun ydinvoimayhtiön pöydälle saakka.
Uudet reaktorit ylittävät tekniset esteet helpommin
Olivat tekniset ongelmat 1980-luvulla kuinka suuria tai todellisia tahansa, niiden ei pitäisi olla ainakaan ylitsepääsemätön este uusille suunnitelmille. VTT julkaisi viime vuoden lopussa selvityksen, jonka mukaan pienet ydinreaktorit sopisivat teknisesti kaukolämpöverkkoon jo Espoon kokoisessa kaupungissa (Helsingin Sanomat 30.12.2017) (siirryt toiseen palveluun).
Sitä paitsi 1980-luvulla tutkittu kahden 400 megawatin reaktorin yhdistelmälaitos oli nykyisiin pienreaktoreihin verrattuna suuri. Uusien reaktorien koko vaihtelee tyypillisesti 10–300 megawatin välillä – tosin niidenkin tapauksessa olisi edullisempaa käyttää useampaa reaktoria samassa laitoksessa.
Pienreaktoria kehittävän amerikkalaisen NuScale Power yhtiön havainnekuvassa laitos koostuu 12 reaktorimoduulista. Kuvassa näkyy laitoksen toinen puolisko, jonka kuudesta moduulista viisi on paikallaan. Kukin moduuli tuottaa lämpöä 160 megawatin teholla.NuScale PowerTuhosiko Tšernobylin onnettomuus lopullisesti Securen?
Securen ylle oli siis kertynyt 1980-luvun puoleen väliin mennessä tummia pilviä.
Sitä varjosti myös ydinenergian vastustus, jota käsiteltiin enemmän juttusarjan toisessa osassa.
Kohtalaisella varmuudella voi olettaa, että lopullisesti aikeet kaatuivat viimeistään huhtikuussa 1986 Tšernobylin ydinonnettomuuden myötä (Ylen Elävä Arkisto).
Jos joku vielä haluaa rakentaa ydinreaktorin pääkaupunkiseudulle, on hänen tehtävä sekä asiantuntijoille, että tavallisille kansalaisille selväksi, miksi ydinonnettomuutta ja ydinjätteitä ei tarvitse pelätä – ainakaan enempää kuin ilmastonmuutosta.
"Syy oli varmaan ydinenergian vieroksunta"
Mutta mitä tästä kaikesta mahtaa ajatella reaktorin kauppamies, vuoden 1985 Helsingin Sanomissa hintavertailun voitosta muistuttanut Tapani Graae?
Yhteisöpalvelu Facebookista löytyy lupaava profiili henkilöstä, jonka nimi täsmää ja koulutus vaikuttaa sopivalta. Kotipaikkakunnaksi ilmoitetaan Ruotsin Västerås ja puhelinnumeropalvelusta löytyy sikäläinen numero. Soittoyritys ei tuota tulosta, mutta tekstiviestiin tulee vastaus parin päivän odottelun jälkeen.
Ihminen on oikea ja saan sähköpostiosoitteen, johon lähetän johtolankani Securen kaatumisen syistä.
Asea-Atomia 1980-luvulla edustaneen Tapani Graaen mukaan edellä mainitut syyt vastaavat hyvin hänen muistikuviaan.
– Viranomaiset suhtautuivat hankkeeseen suopeasti ja hintakin oli paikallaan. Syy ettei kauppoja tullut oli varmaan ydinenergian vieroksunta, sanoo Graae.
Graae kertoo, että yhtiö jätti tarjouksen Helsingin lisäksi Etelä-Koreaan Souliin yhtä huonolla menestyksellä.
– Nykyään firmalla (Westinghouse Electric Sweden) ei ole enää reaktoriosastoa, vaan ainoastaan huolto ja polttoaineen valmistus. Secure on täten lopullisesti kuopattu, niin hieno kuin sen fysikaalinen periaate onkin.
Ydinenergian vastustus ja uudet energialähteet suurin este uusille suunnitelmille
Juttusarjan kolmessa osassa on käyty läpi iso lista syitä, joiden takia pääkaupunkiseudulla ei tuoteta ydinenergiaa. Suuri osa esteistä on sellaisia, joista uudet pienet reaktorit pääsevät merkittävästi helpommin yli kuin menneinä vuosina kaatuneet suuremmat ydinenergiakaavailut.
Suurin kysymysmerkki on se, miten tavallinen kansa reaktoreihin suhtautuu. Mitä kauemmaksi reaktori halutaan omasta takapihasta, sitä korkeammalle kohoavat myös tekniset ja taloudelliset esteet.
Toisen haasteen pienreaktoreille heittävät muut kehitteillä olevat ratkaisut, jotka vähentävät ilmastopäästöjä. Juuri tällä hetkellä pienreaktori olisi vaihtoehtojen joukossa vahvoilla, mutta mitä pidempään reaktorien kehitys kestää, sitä enemmän myös kilpailijoilla on aikaa kehittyä.
Aika näyttää, tuleeko pienistä sarjavalmisteisista reaktoreistakin vain yksi uusi luku listaan ydinenergiakaavailuista, joista media innostuu, mutta jotka kuolevat vähin äänin.
Lue lisää:
Helsingin ytimeen povattiin ydinvoimalaa jo 1950-luvulla – onko uusillakaan kaavailuilla mitään mahdollisuuksia?
Helsinki osti ydinvoimalalle palan saarta Sipoosta 1970-luvulla – onko ydinenergialla tälläkään kertaa mahdollisuuksia?
Aiheesta on Ylellä käynnissä mielenkiintoinen sarja
https://yle.fi/uutiset/3-10065802
Helsinki sai takavuosina tarjouksen ydinreaktorista, jonka "voisi asentaa vaikka Esplanadin alle", mutta kauppoja ei tullut – Miten käy uuden polven reaktoreille?
1980-luvulla ruotsalais-suomalaista lämmitysreaktoria yritettiin kaupata pääkaupunkiseudun lämmönlähteeksi. Hintavertailun voitosta huolimatta kaupat jäivät tekemättä. Juttusarja kysyy, voiko historiasta ennustaa myös tuoreen ydinenergia-aloitteen kohtalon?
energia
6.5.2018 klo 19:00
Secure-reaktorin esitteessä reaktorisydän on merkitty numerolla 6.Petteri Juuti/Yle
Petteri Juuti
Jaa artikkeli Facebookissa76
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa
– Secure-ydinlämpölaitoksen olisi voinut asentaa vaikka Esplanadin alle, mutta ajatuksena se olisi saattanut olla vähän epämiellyttävä, kehaisee eläköitynyt ydintekniikan diplomi-insinööri Matti Hannus.
Hannus oli 1970-luvun lopulla Ruotsissa kehittämässä turvallista ja yksinkertaista ydinreaktoria, joka olisi lämmittänyt kaupunkeja vain vähäisillä ilmastopäästöillä.
Tuoreita ydinlämpösuunnitelmia Hannus on seurannut nostalgisin mielin.
Viime syksynä, 40 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Kiinnostusta herättävät erityisesti pienet sarjavalmisteiset ydinreaktorit, joita suunnitellaan eri puolilla maailmaa.
Energiaa kattilasta vai reaktorista?
Suurin osa pääkaupunkiseudun energiasta tehdään polttamalla kivihiiltä, maakaasua, jätteitä, puuta ja turvetta. Polttaessa vapautuva hiilidioksi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Etenkin muualla maailmassa vanhojen laitosten piipuista tulee myös terveydelle vaarallisia yhdisteitä ja hiukkasia sekä nokea. Päästöjen määrä riippuu käytetystä polttoaineesta.
Suomen suurissa ydinvoimaloissa Loviisassa ja Olkiluodossa tehdään sähköä uraanin avulla. Sähkön sivutuotteena voimala tuottaa kaksinkertaisen määrän lämpöä, joka Suomessa johdetaan mereen.
Ydinvoimalassa syntyy radioaktiivisia jätteitä, jotka ovat ihmiselle ja ympäristölle vaarallista hyvin pitkän ajan. Ydinonnettomuuden sattuessa voi tapahtua suuri räjähdys ja säteileviä aineita voi levitä laajalle alueelle.
Pienten sarjavalmisteisten ydinreaktoreiden avulla voidaan tehdä sähköä, lämpöä tai kumpaakin. Ympäristöongelmat ovat samat kuin suurissa ydinvoimaloissa, mutta pienellä koolla ja sarjatuotannolla pyritään pienentämään ydinonnettomuuden todennäköisyyttä ja seurauksia.
Energiaa voidaan saada myös esimerkiksi virtaavista joista, tuulesta, auringosta, maasta, jätevedestä, talojen jäähdytyksestä ja meristä.
Ylen juttusarja etsii vastauksia siihen, mihin aiemmat ydinenergiakaavailut kaatuivat ja voiko siitä ennustaa tuoreiden aloitteiden kohtaloa.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin 1950-lukua, jolloin ydinvoimalat olivat kypsymässä markkinoille. Helsingin sähkölaitoksen johtokin oli varma, että oli vain ajan kysymys, milloin kaupunkiin rakennetaan oma ydinvoimala. Mutta vielä tuolloin tekniikka ei ollut kypsä.
Toisessa osassa etsittiin syitä siihen, mihin kaatuivat suunnitelmat Inkoon Kopparnäsin ydinvoimalasta, joka olisi tuottanut sähkön lisäksi suuret määrä kaukolämpöä pääkaupunkiseudulle. Vuonna 1975 Helsingin sähkölaitoksen johto arvioi ydinvoimalan valmistuvan vuonna 1983 tai 1984. Toisin kävi.
Nyt tutustutaan reaktorisuunnitelmaan, joka oli menneiden vuosien ydinenergia-aikeista lähimpänä nykyisiä kaavailuja.
Pieni kaukolämpöreaktori voitti vertailun ja Ruotsista tuli tarjous
Kaukolämmön tuotantoon pyhitetty pieni reaktori lähellä kaupunkia on edullisin vaihtoehto lämmittää pääkaupunkiseutu. Tähän tulokseen tuli vuonna 1981 tehty hintavertailu.
- Uusi kaukolämpöä tuottava pienempi ydinreaktori
- Uusi sähköä ja kaukolämpöä tuottava suuri ydinvoimala
- Kaukolämpöputken vetäminen Loviisan olemassa olevasta ydinvoimalasta
- Kivihiilivoimalan rakentaminen Vuosaareen
- Maakaasuvoimalan rakentaminen
Vuonna 1982 yhteisyhtiö sai 500 miljoonan markan tarjouksen kahdesta 400 megawatin kaukolämpöreaktorista ruotsalaiselta Asea-Atomilta.
"Se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan"
Asea-Atom oli nimennyt reaktorinsa luottamusta herättävästi Secureksi. Nimi oli lyhenne sanoista "Secure and Environmentally Clean Urban Reactor", eli turvallinen ja ympäristölle puhdas kaupunkireaktori.
Reaktori on erityisen mielenkiintoinen siksi, että sen suunnittelun päätavoitteet olivat monilta osin samanlaiset kuin nyt suunnitteilla olevissa pienreaktoreissa. Sen piti olla yksinkertainen, pieni, turvallinen ja sarjatuotantoon edetessään myös nopeasti rakennettava ja edullinen.
Havainnekuva Secure-reaktorin esitteessä.Petteri Juuti / Yle
Yksi versio reaktorin turvamekanismeista löytyy jokaisesta vessasta ja kertoo omaa kieltään suunnittelijoiden lähtökohdista. Reaktori oli nimittäin eristetty boorivesisäiliöistä vesilukoilla. Jos reaktorin paine olisi vian sattuessa joko noussut tai laskenut, ydinreaktiota hillitsevää boorivettä olisi virrannut reaktoriin ilman ainuttakaan mekanismia tai sähköllä toimivaa pumppua.
– Suunnittelimme reaktorin sillä ajatuksella, että se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan, sanoo reaktorin kehitystyössä varaprojektipäällikkönä työskennellyt Matti Hannus.
Kokeneen valmistajan testaamaton reaktori
Reaktoria kaupannut Asea-Atom ei ollut ensimmäistä kertaa kauppaamassa ydinenergiaa. Se oli juuri saanut valmiiksi Olkiluotoon kaksi suurta ydinvoimalaa. Kaupungin lämmitystäkin oli jo ehditty kokeilla. Ruotsissa yhtiön rakentama ydinvoimala oli lämmittänyt Tukholmaa jo vuodesta 1964 alkaen, mutta se suljettiin kymmenen vuoden käytön jälkeen.
Vuonna 1976 Secure-reaktorin kehitystyöhön oli lähtenyt myös suomalaisia insinöörejä. Tällöin myös Yleisradion TV-Uutiset kertoi kehitystyöstä, jonka tavoitteena oli löytää korvaaja öljylle ja kivihiilelle.
Suomalaisinsinöörit jättivät projektin 70-luvun lopulla. Heidän mukaansa jo silloin oli nähtävissä, että reaktorin kehitys tulee tyssäämään ydinvoiman vastustukseen.
– Ruotsin ydinvoimakeskustelussa ei ollut mitään rationaalista, soimaa Matti Hannus.
Siksi Asea-Atomille olisi ollut erittäin tärkeää saada pilottilaitos rakennettua Suomeen.
Reaktorista olisi saanut lämpöä kivihiilivoimalan verran
Vaikka Asea-Atomin reaktori oli suuriin ydinvoimaloihin verrattuna pieni, kaukolämmön lähteenä se olisi ollut nykyisten kivihiililaitosten veroinen. Yhdestä reaktorista olisi saanut kaukolämpöä yhtä paljon kuin Hanasaaren kivihiililaitoksesta, joka on päätetty sulkea osana ilmastotalkoita.
Kahden reaktorin laitos oli riittänyt lämmittämään puolet tuon ajan Helsingistä kovimmilla paukkupakkasilla.
Kaukolämpöasiakkaiden liittymisteho mitoitetaan kiinteistön suurimman mahdollisen hetkellisen kulutuksen mukaan. Siksi koko kaupungin lämmönkulutus on kovimmillakin pakkasilla huomattavasti pienempi kuin asiakkaiden yhteenlaskettu liittymisteho.Petteri Juuti / YleVantaan Sotunki paras sijoituspaikka
Pääkaupunkiseudulla ruotsalaisreaktorin kehitystä oli seurattu tiiviisti ja etsitty sille sopivaa sijoituspaikkaa. Kaupunkien ja IVO:n yhteisyhtiön edustajat olivat käyneet myös Neuvostoliitossa tutustumassa sikäläisten ydinlämpölaitosten rakentamiseen.
Helsingin Energialaitoksen Ydintekniikan toimiston päälliköksi vuonna 1982 noussut Launo Tuura kävi arkistojaan läpi Ylen pyynnöstä. Securea koskevien selvitysten pino kohoaa puolen metrin korkeuteen.
Aluksi sijoitusvaihtoehtoja oli peräti 63. Loppusuoralle ylsivät Bodom ja Vanttila Espoossa, Keimola ja Sotunki Vantaalla, sekä Granön saari Sipoossa, josta Helsinki oli ostanut palan suurta ydinvoimalaa silmälläpitäen.
Petteri Juuti / Yle, Google
Granötä lukuunottamatta kullakin alueella suoritettiin geologinen kartoitus ja parhaaksi vaihtoehdoksi jäi Vantaan Sotunki.
Aiemmin Säteilyturvakeskus oli rajannut sijoituspaikan Kehä I:n ulkopuolelle. Kauppa- ja teollisuusministeriö halusi sen Kehä III:n ulkopuolelle.
STUK antoi reaktorista varovaisen myönteisen arvion
Secure päätyi STUKin arvioitavaksi ensimmäisen kerran vuonna 1984. Tämän jälkeen Asea-Atom korotti reaktorin lämpötilaa, jotta se sopisi paremmin kaukolämmön lähteeksi. STUK arvioi uudet suunnitelmat vuonna 1985.
Alustavan soveltuvuusselvityksen tulos oli kansankielellä jotakuinkin seuraava: kehitystyötä on vielä jäljellä ja tarkempaa selvitystä tarvitaan, mutta toistaiseksi ei ole havaittu mitään, miksi reaktori ei voisi kehittyä hyväksyttäväksi.
Vielä lokakuussa 1985 Helsingin Sanomien artikkelissa Asea-Atomin johtaja Tapani Graae muistutti hintavertailusta, jossa Secure osoittautui halvimmaksi.
Mutta sen jälkeen Securesta ei löydy jälkiä.
Kokeilu pelotti poliitikkoja
Helsingin Sanomien arkistoista löytyy yksi selitys jälkien katoamiseen.
Elokuussa 1984 lehti kertoi Asea-Atomin esitelleen Securea Helsingin kaupunginhallitukselle. Pari vuotta vanhat kannattavuusselvitykset oli päivitetty ja lämpöreaktori oli edelleen todettu teoreettisesti taloudellisesti edullisimmaksi.
Artikkelin mukaan vaihtoehtoa ei pidetty kuitenkaan realistisena "muun muassa kokemusten puutteen takia".
Näin siitäkin huolimatta, että Asea-Atom lupasi toimittaa korvaavan laitoksen, jos ydinlämpölaitos ei toimisikaan suunnitellusti.
Helsinki ei siis halunnut olla reaktorin ensimmäinen tilaaja ja tähän tyssäsi koko reaktorin kehitystyö.
Nyt tilanne on helpompi. Uusien reaktorien kehitystyö tuskin pysähtyy, vaikka täkäläiset poliitikot olisivat edelleen haluttomia kokeilemaan uutta. Mahdollisten kokeilijoiden joukko on tällä kertaa huomattavasti suurempi.
Ensinnäkin uudet reaktorit soveltuvat Securea monipuolisemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi lämpöä tarvitsevia kaupunkeja ja teollisuuden prosesseja on nyt enemmän kuin 1980-luvulla, ja niitä kaikkia tarvittaisiin mukaan päästöjen vähentämiseen.
Sijoituspaikka oli hankala
Helsingin Energialaitoksessa aikanaan työskennellyt Launo Tuura esittää lisäksi kaksi teknistä selitystä sille, miksi Secure jäi vain suunnitelmaksi. Selitysten pätevyys on tosin hieman hankalasti todistettavissa.
Ensinnäkin Sotungin sijainti kaukolämpöverkon kulmassa oli ongelma. Sieltä olisi pitänyt rakentaa suuri lämpöputki lähemmäs kaupungin keskustaan. Maan päällä putki olisi vaikeuttanut kaavoitusta, maan alle kaivaminen olisi ollut kallista.
Vuosikymmenten jälkeen Tuura ei enää muista, miten kaukolämpöverkon muutokset huomioitiin vertailuissa, joissa lämpöreaktori osoittautui halvimmaksi.
Vastaus löytyisi arkistoista, mutta ne päätyivät juttusarjan tekemisen aikana Tuuralta takaisin Helsingin energiayhtiö Helen Oy:lle siltä varalta, että niille tulisi vielä käyttöä.
Lämpöreaktori oli liian viileä – tai sitten ei
Tuuran mukaan toinen ongelma oli se, että reaktorin lämmittämää vettä olisi pitänyt kuumentaa vielä lisää perinteisellä lämpölaitoksella, jotta se olisi riittävän kuumaa kaukolämpöverkon tarpeisiin.
Väitteen selvittäminen tuo esille uusia kysymyksiä.
STUKin mukaan vuonna 1985 arvioitu uudistettu reaktori tuotti kaukolämpöverkkoon 150-asteista vettä.
150 astetta olisi ollut riittävä kuumuus pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkolle, mutta tällaisesta reaktorimallista Tuuralla ei ole tietoa. Hänen arkistojensa tuorein STUK-raportti koskee vuonna 1984 arvioitua viileämpää reaktoria.
Reaktorista tehtiin siis kaukolämpöverkkoon sopiva suunnitelma, mutta se ei ilmeisesti koskaan päätynyt pääkaupunkiseudun ydinvoimayhtiön pöydälle saakka.
Uudet reaktorit ylittävät tekniset esteet helpommin
Olivat tekniset ongelmat 1980-luvulla kuinka suuria tai todellisia tahansa, niiden ei pitäisi olla ainakaan ylitsepääsemätön este uusille suunnitelmille. VTT julkaisi viime vuoden lopussa selvityksen, jonka mukaan pienet ydinreaktorit sopisivat teknisesti kaukolämpöverkkoon jo Espoon kokoisessa kaupungissa (Helsingin Sanomat 30.12.2017) (siirryt toiseen palveluun).
Sitä paitsi 1980-luvulla tutkittu kahden 400 megawatin reaktorin yhdistelmälaitos oli nykyisiin pienreaktoreihin verrattuna suuri. Uusien reaktorien koko vaihtelee tyypillisesti 10–300 megawatin välillä – tosin niidenkin tapauksessa olisi edullisempaa käyttää useampaa reaktoria samassa laitoksessa.
Pienreaktoria kehittävän amerikkalaisen NuScale Power yhtiön havainnekuvassa laitos koostuu 12 reaktorimoduulista. Kuvassa näkyy laitoksen toinen puolisko, jonka kuudesta moduulista viisi on paikallaan. Kukin moduuli tuottaa lämpöä 160 megawatin teholla.NuScale PowerTuhosiko Tšernobylin onnettomuus lopullisesti Securen?
Securen ylle oli siis kertynyt 1980-luvun puoleen väliin mennessä tummia pilviä.
Sitä varjosti myös ydinenergian vastustus, jota käsiteltiin enemmän juttusarjan toisessa osassa.
Kohtalaisella varmuudella voi olettaa, että lopullisesti aikeet kaatuivat viimeistään huhtikuussa 1986 Tšernobylin ydinonnettomuuden myötä (Ylen Elävä Arkisto).
Jos joku vielä haluaa rakentaa ydinreaktorin pääkaupunkiseudulle, on hänen tehtävä sekä asiantuntijoille, että tavallisille kansalaisille selväksi, miksi ydinonnettomuutta ja ydinjätteitä ei tarvitse pelätä – ainakaan enempää kuin ilmastonmuutosta.
"Syy oli varmaan ydinenergian vieroksunta"
Mutta mitä tästä kaikesta mahtaa ajatella reaktorin kauppamies, vuoden 1985 Helsingin Sanomissa hintavertailun voitosta muistuttanut Tapani Graae?
Yhteisöpalvelu Facebookista löytyy lupaava profiili henkilöstä, jonka nimi täsmää ja koulutus vaikuttaa sopivalta. Kotipaikkakunnaksi ilmoitetaan Ruotsin Västerås ja puhelinnumeropalvelusta löytyy sikäläinen numero. Soittoyritys ei tuota tulosta, mutta tekstiviestiin tulee vastaus parin päivän odottelun jälkeen.
Ihminen on oikea ja saan sähköpostiosoitteen, johon lähetän johtolankani Securen kaatumisen syistä.
Asea-Atomia 1980-luvulla edustaneen Tapani Graaen mukaan edellä mainitut syyt vastaavat hyvin hänen muistikuviaan.
– Viranomaiset suhtautuivat hankkeeseen suopeasti ja hintakin oli paikallaan. Syy ettei kauppoja tullut oli varmaan ydinenergian vieroksunta, sanoo Graae.
Graae kertoo, että yhtiö jätti tarjouksen Helsingin lisäksi Etelä-Koreaan Souliin yhtä huonolla menestyksellä.
– Nykyään firmalla (Westinghouse Electric Sweden) ei ole enää reaktoriosastoa, vaan ainoastaan huolto ja polttoaineen valmistus. Secure on täten lopullisesti kuopattu, niin hieno kuin sen fysikaalinen periaate onkin.
Ydinenergian vastustus ja uudet energialähteet suurin este uusille suunnitelmille
Juttusarjan kolmessa osassa on käyty läpi iso lista syitä, joiden takia pääkaupunkiseudulla ei tuoteta ydinenergiaa. Suuri osa esteistä on sellaisia, joista uudet pienet reaktorit pääsevät merkittävästi helpommin yli kuin menneinä vuosina kaatuneet suuremmat ydinenergiakaavailut.
Suurin kysymysmerkki on se, miten tavallinen kansa reaktoreihin suhtautuu. Mitä kauemmaksi reaktori halutaan omasta takapihasta, sitä korkeammalle kohoavat myös tekniset ja taloudelliset esteet.
Toisen haasteen pienreaktoreille heittävät muut kehitteillä olevat ratkaisut, jotka vähentävät ilmastopäästöjä. Juuri tällä hetkellä pienreaktori olisi vaihtoehtojen joukossa vahvoilla, mutta mitä pidempään reaktorien kehitys kestää, sitä enemmän myös kilpailijoilla on aikaa kehittyä.
Aika näyttää, tuleeko pienistä sarjavalmisteisista reaktoreistakin vain yksi uusi luku listaan ydinenergiakaavailuista, joista media innostuu, mutta jotka kuolevat vähin äänin.
Lue lisää:
Helsingin ytimeen povattiin ydinvoimalaa jo 1950-luvulla – onko uusillakaan kaavailuilla mitään mahdollisuuksia?
Helsinki osti ydinvoimalalle palan saarta Sipoosta 1970-luvulla – onko ydinenergialla tälläkään kertaa mahdollisuuksia?
Deeiii
Eversti
Nykyisin voimassa olevat määräykset edellyttävät uusilta reaktoreilta, että voimala-alueen ulkopuolella ei aiheudu terveyshaittoja missään tilanteessa. Edes pahimmassa onnettomuudessa.
Että sen puolesta voitaisiin rakentaa vaikka keskustaan.
Espoon Otaniemeen on juuri valmistumassa Suomen ensimmäinen geoterminen voimalaitos jonka pitäisi tuottaa kaukalömpöä.
http://www.st1.fi/deepheat
Jos pilottiprojekti onnistuu, otetaan geotermiset voimalat Suomessa todennäköisesti laajemminkin käyttöön.
http://www.st1.fi/deepheat
Jos pilottiprojekti onnistuu, otetaan geotermiset voimalat Suomessa todennäköisesti laajemminkin käyttöön.
Deeiii
Eversti
Lämmöntuotto tosiaan laskee nopeasti reaktorista poistamisen jälkeen. Kannattavuuden jälkeen suurin ongelma tulee kyllä IAEA:n valvontakoneistosta - käytetty ydinpolttoaine kun sisältää pommimateriaalia, ja sitä pitää vartioida IAEA:n edellyttämillä tavoilla.
Ydinreaktorit ovat sinällänsä koeteltua tekniikkaa. Siitä huolimatta niiden turvallisuuden takaaminen tulee melko kalliiksi sekä safety että security puolella.
Ylipäätänsä kaikenlaiseen ydinteknologiaan liittyy paljon oheiskustannuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa varustettiin ilmatorjuntaohjuksia ydinlatauksilla jo 1950-luvulla. Sijoituspaikat olivat lähellä asutuskeskuksia tai jopa niiden alueella. Turvallisuuskustannukset tulivat yllättävän kalliksi, kun ydinaseiden vartiontiin piti panostaa aivan eri tavalla kuin tavallisten sotilaskohteiden.
Silti ydinvoimaa pidetään turvattomana. Jos muilla voimaloilla olisi vastaavat turvamääräykset, pitäisi koko kaupungin lämmöntuotto keskeyttää välittömästi. Polttamisen terveyshaitat ovat huomattavat.
Deeiii
Eversti
Onhan noita oheiskustannuksia. Henkilökohtaisesti epäilen, että tuosta syystä reaktoreita ei tulla ikinä ripottelemaan yksitellen ympäristöön. Mutta jos puhutaan yhdellä voimala-alueella olevista reaktoreista, niin valvonnasta ja turvallisuudesta aiheutuvat kulut ovat aika pieniä.
Nykyään nämä jutut otetaan suunnittelun lähtökohdiksi. 1960-luvulla piirustelluissa voimaloissa näin ei vielä ihan aina ollut, ja jälkikäteen tähän tarvittavien ominaisuuksien lisääminen voimaladesigniin on tietysti kallista.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Kiina johtaa kilpaa.
EPR on tulevaisuutta. Hieman kuin fuusioenergia. Häämöttää aina vain horisontissa.
EPR on tulevaisuutta. Hieman kuin fuusioenergia. Häämöttää aina vain horisontissa.
Tuuli on vissiin kohta halvin uusi tuotantomuoto. Tukemisen voisi jo lopettaa.
Nyt se tapahtui: Ensimmäiset tuulivoimalat ilman yhteiskunnan tukea rakennetaan Suomeen
https://yle.fi/uutiset/3-10218934
Yhtiön laskelmien mukaan 250 metrin korkeuteen yltävä voimalan lapa mahdollistaa sen, että tuulivoiman sähköntuotanto jopa kaksinkertaistuu aikaisempiin voimaloihin verrattuna. Uusilla myllyillä tuulivoiman tuotantokustannus laskee arviolta alle 30 euron megawattitunnilta.
Nyt se tapahtui: Ensimmäiset tuulivoimalat ilman yhteiskunnan tukea rakennetaan Suomeen
https://yle.fi/uutiset/3-10218934
Yhtiön laskelmien mukaan 250 metrin korkeuteen yltävä voimalan lapa mahdollistaa sen, että tuulivoiman sähköntuotanto jopa kaksinkertaistuu aikaisempiin voimaloihin verrattuna. Uusilla myllyillä tuulivoiman tuotantokustannus laskee arviolta alle 30 euron megawattitunnilta.
strelailija
Majuri
Jokohan aika olisi kypsä tuulivoimaan kohdistuvalle haittaverolle?
Kyllä niitä jo kiinteistöverotetaan. Siksi Mauri Pekkarinen ajoi Suomeen avokätisen tuulivoimatuen. Tuo aika paljon rahaa syrjäseuduille.
D
Deleted member 2762
Guest
Tuulivoima sucks! 
Olen edelleen sitä mieltä, että pikkuinen atomikirnu joka kylälle jos ei jopa talokohtainen.
Olen edelleen sitä mieltä, että pikkuinen atomikirnu joka kylälle jos ei jopa talokohtainen.
Siitä Suomen kansa saisi kiihdytettyä evoluutiota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johdatus_evoluutioon
Esimerkiksi säteilyttämällä on saatu aikaan erilaisten eläin- ja kasvilajien sukusolulinjoihin sellaisia muutoksia, jotka ovat periytyneet jälkipolville. Eräät näistä ovat olleet eliölle eduksi. Luonnossa esiintyvä säteily on mutaatioiden aiheuttaja, mutta koska luonnossa säteily on huomattavasti alhaisempaa kuin säteilytyskokeissa, tapahtuu luonnossa mutaatioita paljon harvemmin. Luonnollisessa prosessissa on kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa ja useampia yksilöitä kuin säteilytyskokeissa, joten edullisia mutaatioita syntyy lähes välttämättä pitkien aikojen kuluessa, vaikka ne ovat harvinaisia ihmisten aikaskaalalla.