Unto Hämäläinen kirjoitti juuri mielenkiintoisen jutun asiasta. Ohessa alkua:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1446527021833
Syksyllä 1990 Ruotsi petti katalasti Suomen
Syksyllä 1990 Suomen ja Ruotsin välillä vallitsi sama tilanne kuin nyt: naapurimaat olivat vakuuttaneet tekevänsä suuren ulkopoliittisen ratkaisun yhdessä, mutta Suomessa alettiin epäillä, että Ruotsi aikookin vetää välistä.
Asiakirjojen päällä lukee suurilla kirjaimilla Salainen tai Luottamuksellinen. Yhden muistion päälle on isketty vielä varmemmaksi vakuudeksi lisäleima Henkilökohtainen.
Leimoja ei ole lyöty turhan takia. Kun Suomen Tukholman-suurlähettiläs
Björn-Olof Alholm kirjoitti raportit vuonna 1990, ne sisälsivät Suomelle tärkeitä valtiosalaisuuksia, ja kirjeitä saivat lukea vain tasavallan presidentti
Mauno Koivisto, pääministeri
Harri Holkeri, ulkoministeri
Pertti Paasio sekä muutamat muut ministerit ja valikoitu joukko korkeita virkamiehiä.
Suomen ja Ruotsin pitkässä yhteisessä historiassa vuosi 1990 oli poikkeuksellisen hankala.
Naapurimaiden hyvät välit menivät melkein poikki, koska Ruotsi pelasi kaksinaamaista peliä: ensin se salasi aikeensa, sitten petti Suomelle antamansa lupaukset ja lopulta yritti yksin livahtaa Euroopan yhteisön jäseneksi. Tätä mieltä oli Suomen valtiojohto, presidentti ja hallitus.
---
Olisi mielenkiintoista, mitä olisi tapahtunut, jos NL ei olisi samalla sortunut.
---
Suomen hallitus pelkäsi, että Ruotsin temppu voisi ajaa karille talousalueneuvottelut. Silloin Suomi olisi pulassa. Talousaluetta ei syntyisi, mutta Suomi ei voisi – toisin kuin Ruotsi – pyrkiä EY:n jäseneksi.
Kun presidentti Mauno Koivisto tapasi Norjan pääministerin
Gro Harlem Brundtlandin, hän kertoi suoraan, miksi Suomen tilanne oli niin paha kuin se oli.
"Suomi ei voi menetellä niin kuin Ruotsi, joka hakee jäsenyyttä ehdoilla, joiden täyttyminen jää epävarmaksi", Koivisto sanoi Norjan pääministerille ja muistutti, että Suomella ja Ruotsilla oli erilaiset lähtökohdat: "Suomen osalta kysymyksessä olivat maan idänsuhteet."
Juuri tämä asia kismitti Koivistoa ja hallitusta, mutta siitä ei sopinut puhua ääneen.
Tehdessään päätöksen Ruotsin johto tiesi erittäin hyvin, ettei Suomi olisi syksyllä 1990 voinut pyrkiä Ruotsin perässä EY:n jäseneksi. Hakemisen esti yya-sopimus, joka Suomella oli Neuvostoliiton kanssa.
Suomessa seurattiin huolestuneena myös Neuvostoliiton sisäistä kehitystä.
Mihail Gorbatšovin asema oli vaikeutunut, ja hän joutui aivan vuoden 1990 lopulla taipumaan siihen, että hänen rinnalleen varapresidentiksi nousi
Gennadi Janajev, vanhoillinen kommunisti, joka vastusti Gorbatšovin uudistuspolitiikkaa.
Janajev yrittikin kääntää historian pyörää, mutta pyörä kääntyi aivan toiseen suuntaan kuin hän olisi halunnut.
Janajev syrjäytti elokuussa 1991 Gorbatšovin ja yritti vallankaappausta, mutta epäonnistui. Kaappauksen kukisti Venäjän presidentti
Boris Jeltsin, josta tuli Moskovassa todellinen johtaja.
Sitten alkoi todella tapahtua. Jeltsin hajotti Neuvostoliiton joulukuussa 1991.
Venäjästä tuli Neuvostoliiton seuraajavaltio, ja yya-sopimus mitätöitiin tammikuussa 1992.
Vain pari kuukautta myöhemmin Suomi haki EY:n jäsenyyttä.
Jäsenyysneuvottelut aloitettiin keväällä 1993, ja Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan unionin jäseniksi 1. tammikuuta 1995. Siinä sivussa vietiin päätökseen myös neuvottelut Euroopan talousalueesta, joka toimii edelleen.