Kokeillaan onnistuuko multa useampi lainaus, koska haluaisin ottaa postauksesi eri osiin erilailla kantaa...
Väitän itsenäiselle linjalle olevan tilaa. Jonkun Puolan, Belgian tai Unkarin asema on melkoisen toivoton suurvaltojen ristiriitoja ajetellen. Heidän sijaintinsa on huono ja maasto vielä huonompi. Ovat olleet ja tulevat olemaan kulkuväylinä suurvaltojen asevoimille. Meidän tilanteemme ei ole yhtä huono. Laajassa mitassa Suomi on edelleen läpäistävissä vain muutamia pääväyliä pitkin ja ne taas on laitettavissa poikki. Jos me vain olemme valmiita taistelemaan ja meillä on valmius siihen taisteluun, on Suomi toivoton rintama mille tahansa suurvallalle. Hyökkääjä joutuu sitomaan tänne valtavasti voimia pelkän uran avaamiseen ja kauttakulun varmistamiseen. Se jo vaatii hirveästi ja sen päälle sitten pitää vielä laittaa ukkoja, jotta jotain saavuttaisi varsinaista vihollista vastaan. Neukut tämän oppivat sodissa. Saksa ei näkemänsä perusteella ruvennut edes yrittämään, mitä nyt Suursaaressa vähän sutaisi ja vituralleen meni sekin. Miehiä ja kalustoahan heillä olisi ollut pelipaikalla syksyllä -44. Heidän sodankäyntiään ajatellen Etelä-Suomen miehittäminen olisi ollut erittäin kannattava operaatio ja siihen olisi ollut käytettävissä luokkaa 100.000-300.000 miestä sekä meriherruus Itämerellä. Eivätpä vaan yrittäneet. Unkarissa yrittivät ja onnistuivat. Yhtään vähemmällä se ei Suomessa onnistu nykyäänkään, jos me vain valmistaudumme laittamaan vastaan.
Suomen miehittäminen tosiaan on hankalampaa kuin monet Suomalaiset kuvittelevat. Tästä ollaan ihan samoilla aatoksilla, historia tosin mulla ei oo vahva ala, joten otan kantaa ihan vaan tähän että suomi pystyy pistämään halutessaa vahvasti hanttiin tehden näin hyökkäyksen kannattavuuslaskemista meidän kannalta mukavammat.
Baltian mahdollista kriisiä ajatellen me olemme edullisesti meren takana. Tilanteemme on jopa edullisempi, kuin Ruotsilla edellisessä maailmansodassa. Suomen ja Ruotsin ei kannata liittyä Natoon juuri Baltian takia, kun taas Naton muille jäsenille olisi hyvin edullista saada meidät Natoon juuri Baltian takia. Varsinkin meidät suomalaiset haluttaisiin saada Natoon puolibaltteina. Meidän miehet olisivat arvokas saman heimon voimavara ajatellen mahdollista Baltian sisäistä hajaannusta nykyisen Ukrainan tapaan.
Minä taas väitän että emme ole "tarpeeksi kaukana" meren takana. Jos suomenlahden eteläosan haluaa valloittaa idästä käsin, niin koska pohjoisosa on niin lähellä - tykinkantaman päässä Tallinnasta - muodostaa se sellaisen sivustauhkan että oksat pois. Ensinnäkin Suomen raja on vieläkin niin lähellä Pietaria että ihan sekin saattaa pelottaa. Toisekseen on pelättävä että pohjoisrannalta käsin joku voi häiritä joukkojen keskityksiä, tehdä maahanlaskuja, suorittaa lentosuorituksia, signaali- ja lennokkitiedustelua jne. Ei siellä varmaan suuresti pelätä että puolueeton Suomi niitä tekisi, mutta voidaan hyvinkin laskeskella että jos Nato pyytää lupaa moisiin operaatioihin, niin se saatetaan hyvinkin antaa. Tai että vaikka ei annettaisikaan, niin jos väkisin otetaan niin ei puolueeton Suomi pysty/halua pistää hanttiin. Siinä määrin "puolueeton" Suomikin on jo Naton/lännen leirissä.
Sijaintimme ja vähäinen väkimäärämme huomioiden meidän pitää olla röyhkeän itsekkäitä ulkopolitiikan ja puolustuksen saralla tai muutoin meille käy huonosti. Minkäänlaiseen toiveajatteluun meillä ei ole varaa, ja kuvitelma Naton turvatakuista edustaa toiveajattelun pahinta astetta. Kansainliittoon uskoneille suotakoon jotenkin anteeksi, kun edellistä esimerkkiä ei itsenäisyyden ajalta ollut. Nyt on, joten Natoon uskoville heidän typeryytensä ei ole anteeksi annettavissa. Joka ei historiasta opi, on tuomittu toistamaan menneisyyden virheet.
Osittain samoilla linjoilla. Luen tuosta rivien välistä, että uskot Nato-jäsenyyden johtavan siihen että oma puolustus ajetaan alas ja jäljelle jää johonkin hommaan erikoistunut poppoo jolla ei yksinään tee oikein mitään. Tämä onkin oikeastaan ainoa peruste, joka mielestäni painaa vaakakuppia Nato-jäsenyyttä vastaan.
Muistettava kuitenkin on, että vaikka näin mahdollisessa Nato-suomessa saattaa käydä, niin mitenkään pakollista se ei ole. Itse näkisin että jos homma hoidetaan hyvin, on suomella samanlaiset puolustuspoliittiset ratkaisut vaikka Natossa oltaisiinkin. Myönnän kyllä että kansalaismielipide saattaa muodostua sellaiseksi että "ei meidän mitään tartte puolustukseen satsata, kun on kerran nää turvatakuut.."
Täytyy muistaa että Venäjän doktriiniin kuuluu (varsinkin silloin rajat on lähellä strategisia kohteita) viedä nopeasti taistelu vihollisen maaperälle. Heidän ajattelussa isänmaata puolustetaan hyökkäämäällä ja aina vihollisen maaperällä. Sikälimikäli heille mielestään tulisi tarve puolustaa Pietaria, tarkoittaisi se siis sitä, että Viro pitäisi vallata. Saatan olla väärässä sen suhteen, mutta nojatuolistrategina en usko että Viron valtauksen yhteydessä jätettäisiin missään tapauksessa Suomea muodostamaan tuota mainitsemaani sivustauhkaa. Jos tämä ajatus ei täsmää Frunzen akatemian poikien ajatelmiin niin sitten koko ajatusketjuni romahtaa. Mutta jos täsmää, niin venäjän ja Naton yhteenotossa Suomenlahden alueella olemme karkeloissa pakosti mukana. Siinä tapauksessa mielestäni kannattaa suosiolla olla Nato-maa, kun kerran puolueettomuudesta ei saada tässä skenaariossa mitään hyötyä.
Sitäpaitsi Nato-jäsenyys todennäköisesti samanaikaisesti a) lisäisi Nato-maista tulevaa painostusta Suomen sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan että b) vähentäisi Venäjältä vastaavaa painostusta. Olen sitä mieltä että kun laskee yhteen nuo painostuksen suunnan ja suuruuden muutokset niin plussalle jäädään.
Suomi hoitaa maan ja Ruotsi tukee ilmaa (ja vettä) 
