Eihän tuo ole tavallisen suomalaisen työssäkäyvän palkansaajan arkea kummenpaa. Vakinaiset virka- ja työsuhteet alkavat olemaan yhä harvempien herkkua, eivätkä ne nyt ihan lähiaikoina näytä myöskään yleistyvän. Yhä harvinaisemmaksi on muuttunut myös se, että ihminen tekee alasta riippumatta koko työuransa yhden työnantajan palveluksessa.
Lopulta vastuu järkevästä kouluttautumisesta ja työmarkkinakelpoisuutensa kehittämisestä kuuluu yksilölle itselleen. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamista on jatkuvasti kehitettävä ja opiskeltava tarvittaessa lisää, jolloin on parhaat edellytykset pysytellä maailman menossa ajantasalla. Täytyy olla sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja osaamista, josta joku on halukas maksamaan. Jos kukaan ei halua maksaa siitä, että saa kielen rullalle tai osaa laskeutua äänettömästi puusta, niin silloin täytyy hankkia lisäksi jotain muuta osaamista.
Sama pätee myös vaikka balettitanssiin, taulujen maalaamiseen tai muuhun luovaan taiteelliseen työhön. Jos teokset ja performanssit eivät mene kaupaksi eikä taiteilia nimestä muodostu globaalia brändiä, niin silloin täytyy olla valmis kokeilemaan jotain muuta. Monelle aloittelevalle muusikolle onkin klisheisesti ystävän neuvona ja varsin realistisesta tulokulmasta todettu, että "älä kuitenkaan jätä päivätyötäsi".