Väittelysi puolustuksen ja hyökkäyksen filosofisesta merkityksestä on pelkkää semantiikkaa, mikä ei tuo keskustelulle mitään lisäarvoa. Viestisi ovat pseudointellektuelleja, joita yrität koristaa kauniilla sanoilla ja määreillä tuomatta itse sopivia argumentteja tai statistiikkaa tukemaan mielipiteitäsi. Kun mielipiteesi kumotaan kylmillä, valideilla faktoilla, reagoit vuorostaan, et tuomalla esiin vastapuolen masinoineen paragrafin vääristyneen maailmankuvan kumoavaa selostusta, vaan hyökkäämällä hänen älyllisten lahjojensa (tai niiden puutteen) kimppuun, esittäen, kuinka kukaan ei selvästikään ole kykeneväinen ymmärtämään sinun ajattelutapaasi.
Näetkö, kuinka rasittavaa tuollaisen tekstin lukeminen on? Tahallani nyt korostin sanojen dystopiaa. Älylliseen ja rakentavaan keskusteluun ei tarvita turhia sanoja, vaan tarkoituksena on nimenomaan luoda asiayhteys tekstin ja aiheen välille mahdollisimman pienellä vaivalla. Tosin älykäs ihminen ymmärtäisi tämän kertomattakin.
Itse erikoisjoukoista; kuten täällä jo aikaisemmin mainittiin, niin kun lähetään realistisesti asiaa katsomaan, ei riitä pelkästään se, että haalitaan ne X tuhatta miestä, jotka sitten koulutetaan, vaan tarvitaan myös kouluttajat, infra, logistiikka, varustus. Minne nämä miehet heitetään? Uttiin eivät mahdu.
Tiedän tasan tarkkaan, mihin Erkkarit kykenevät, ja olisin tyytyväinen, jos heitä sen tuhatkunta saisi, mutta se olisi sitten vuosikymmenten projekti. Joten, kun keskustelua käydään, niin ei riitä se, että antaa ideaalisen lopputuloksen, vaan tulisi miettiä, että miten helvetissä sitä lähdetään edes rakentamaan.
Taidan sivuuttaa turhan ölinäsi, koska et välttämättä kirjoita oikealla kädellä ja parhain mahdollisin taustatiedoin...
Mutta itse asiaan.
Se, mistä kirjoitan ja mitä yritän tuottaa tänne on ajatus kokonaisuudesta. Jättäkäämme siis rekrytointikysymykset pois, niistä voidaan tarvittaessa keskustella erikseen. Palaan myös tarvittaessa kulu- ja organisaatiorakenteeseen.
Haen sotilaallista harrastuskulttuuria, joka tuottaa massaa ja terävää kärkeä myös sen ammattimaisen ytimen käyttöön.
Suomessa tuskin tarvitaan sitä 100 enempää tosiaan nykyisiin tehtäväkenttiin, joissa voisi olla myös ulkomaanoperaatiot, mikäli Suomi tällaiseen ryhtyisi. Tähän olen hakemassa puolierkkaria tuon ytimen tueksi sen 900 lisää (kun joku luku pitää päättää). Se 900 siis koostuisi niistä, jotka jäivät kilapiluissa toiseksi sen 100 parhaan kanssa. Nämä 900 pystyvät kilpailemaan ja sparraamaan toistensa lisäksi tiukkaa parhaimmistoa. Siitä 900 voidaan myös nostaa parhaita kivikovaan ytimeen. Nämä 900 voitaisiin jakaa esimerkiksi puoliksi merivoimien ja ilmavoimien kanssa. Tehtäväkentät olisivat edelleen monipuoliset ja jokainen ukko treenaisi sen 40 tuntia viikossa ja huolehtisi temppelistään, itseään kuitenkin sivistäen ja ammattiin lukien, unohtamatta poikkitieteellisiä. Tarkoitan sitä, että nämä ihmiset olisivat paitsi raudanlujia sotilaita, he myöskin turvaisivat eri tavoin tulevaisuuttaan esimerkiksi loukkaantumisen tai eroamisen takia. Tämä tällainen ei vie kuin pienen osan viikosta ja tasapainottaa arkea sekä tekee sotilaista tietäväisempiä. Sodassa on pelattava kunnon lisäksi luovuudella, henkisellä kestävyydellä -siis aivoilla kaiken selkärankaan asennetun perustoiminnan lisäksi.
Tämä yhteensä 1 000 miehen hetivalmis erikosijoukko olisi sitä raudanlujaa ammattimiestä erilaisiin tehtäviin. Pitkässä juoksussa tällaisestakin porukasta karsiintuu iän myötä, kunnon laskemisen myötä, kilpailun myötä, motivaation myötä, ym. ihmisiä, jotka kuitenkin ehkä haluavat tehdä edelleen sitä, missä ovat todella hyviä. Edelleen työpaikka olisi siis tarjolla 1 000 miehen varjopataljoonalle, jonka tehtävä olisi oman harjoittelun lisäksi organisoida, motivoida, johtaa ja treenauttaa valtion ylläpitämää sotilasharrastuskulttuuria. Tämä konkretisoituisi sillä, että valtio tukisi myös pienellä rahallisella panostuksella esimerkiksi 10 000 miehen joukkoa, joka voi käydä "oikeissa töissä", mutta harrastaa tätä joksikin nimettyä erkkariharrastusta. Oman huvin ja ruumiinkunnon hyväksi harrastamalla.
Valtion tuki tälle harrastustoiminnalle vaatisi kuitenkin sotilaallisen velvoitteen. Tämä 1 000 miehen varjopataljoona voisi siis kutsua aseisiin tästä 10 000 miehen reservistä hyvin harjoitettuja miehiä. Nämä miehet voisivat toimia sissien tavoin, mutta huomattavasti paljon monipuolisemmin. Varsin hyvin tehtävissään ja tuntevat toisensa kenties vuosienkin yhteisen harjoittelun seurauksena hyvin. Se luo myös sosiaalisen verkoston erilaisine sivuplussineen.
Tosiasiallisesti loisimme siis kulttuuria, joka tuottaa kerrannaisvaikutuksena väestöön kymmeniä tuhansia todella ammattitaitoisia sotilaita. En siis lässytä mistään hetinyt -toimenpiteestä, vaan pitkäjänteisestä ja kestävästä toiminnasta, jossa jokaisella osanottajalla on myöskin mukaan päästessään oikeita houkuttimia ja uranäkymiä eri tavoin sen oman henkisen sekä fyysisen kulttuurin harjoittamisen lisäksi.
Se 10 000 olisi siis pientä valtion palkkaa/etuisuuksia nauttiva ryhmä sen 2 000 sopimus-sotilaan lisäksi. Tosiasiallisestihan noidenkin alle mahtuisi harrastustoimintaa. Suomen metsissä palloilee tänä päivänä ehkä 15 000 muovikuula-ampujaa. Poliisi harjoittelee, samoin raja, ressut ja varusmiehet. Sparria, jonka kehittämiseen minulla olisi vielä paljonkin ajatuksia. Monet harjoittelee ampumaradalla. Monet tykkää vaeltaa, urheilla, jne.
Tällä toiminnalla haetaan siis monikerroksista, monipuolista harrastuspohjaa jota voidaan perustella kansanterveydellisilläkin asioilla sotilaallisten optioiden lisäksi. Massasta kasvaa myös eliittiä. intohimoista sellaista ja ennen kaikkea lajin arvostukselle olisi edellytykset.
Kutsutaan tätä uutta lajia nimellä Mers.
Kuten itsekkin sanoit, niin ei tarvinne selittää mitä tuommoinen porukka saa aikaiseksi ja miten heitä voisi käyttä sekä mitä ulkomailla heistä tuumattaisiin. Aika kiva lisä armeijan peruskaman lisäksi, eikä Saulin seuraajien tarttis miettiä et miten vitussa vaikkapa 10 000 ukon mobilisoinnin selittää poliittisesti/rahallisesti?
En viitsi jatkaa. Odotan kommenttiasi.
Sellainen kuva tuosta touhusta tulee väkisinkin.
