Jos nyt kuitenkin miettii asiaa realistisesti niin NEMO/AMOS ei ole 122H63 korvaajaksi soveltuva. H63 toimii ALTSTOS kalustona ja vielä kohtuu isolukuisesti. Jos perustettaviin joukkoihin ei tehdä muutoksia niin ainoat vaihtoehdot ovat 120 mm heitin tai kevyt tykki. Esittämäni Denelin 105mm (kehitetty 90-luvun lopulla) on kokonaisuutena parempi kuin H63. Luotettavuudesta/käytännön toimivuudesta ei pysty tietenkään sanomaan mitään ja tuo ei pysty ampumaan 360-asteen sektoriin mutta muuten modernina länsimaisena järjestelmänä varmasti parhaita kevyitä tykkejä.
Patrian 120mm pystyvät ampumaan pitkänkantaman ammusta (Vammaksen 15 kg ammus ei välttämättä tuota MERHE). Tämä nostaa kantaman n. 9 km näin ainakin Patria tuotetta on markkinoinut. Ei ilmeisesti käytetä vedettävissä heittimissä suomessa.
Huom! EN OLE KORVAAMASSA MITÄÄN! Tykimies kysyi hypoteettisen kysymyksen ja vastasin siihen leikkittelemällä ajatuksella JOS.....
Minä en ole tykistön tarkastaja ja kuten olen aikaisemmin sanonut, 122H63 kelpaa varmasti hyvin tehtäväänsä staattisessa ja osittain liikkuvassa taistelutavassa joka uusille alueellisille joukoille on suunniteltu. Enemmän olen huolissani 122Psh74:n kyvystä taistella osana mekanisoitujen joukkojen kanssa koska se on ymmärtääkseni tärkein tukeva elementti joukoissa. Let`s face the facts: Psh74:n aika on ohi, katseli sitä miten päin haluaa ja verraten muiden länsimaiden kalustoon. Tuossa tarkoituksessa mikään yksi pääte tai uusi radio ei lisää aseen kantamaa tai maalivaikutusta vaan siihen olisi saatava 155mm kaliiperilla oleva liikkuva lavetti (tela-tai pyörä).
Denel on kyllä hyvä tekemään tykkejä mutta silti kyseenalaistan 122mm:ä siirtymisen 105mm:n tuottavan mitään muita hyötyjä kantaman lisäystä lukuunottamatta. Tykissä on edelleen kiinteälavettisen aseen heikkoudet eli huono liikkuvuus ja kyky vastata nopeutuvaan ja liikkuvaan sodankäyntiin. Liikkuvuuden vaatimukset kasvavat tulevaisuudessa ja samalla maailmalla tykistöä siirretään pyörien päälle jopa teloja enemmän.
Liike on lääke selviytymiseen tst-kentällä tulevaisuudessa ja kaliiperin teho on 155mm jotta maaliin saadaan vietyä haluttu vaikutus. Myös a-tarvikkeiden monipuolisuus tuossa kaliiperissa on ehdottoman ylivoimainen.
Huomautan että uusi tykistön taistelutapa on maanpuolustuksen oppilaitoksissa testattu sotapeleissä ja parannus entiseen meille sopivin kustannuksin. Paras vaihtoehto olisi ollut tykistön liikkuvuuden parantaminen liikkuvilla laveteilla mutta siihen ei meidän resurssit riitä kun huomioon otetaan suomen edelleen lukumäärältään kohtuusuuret maavoimat. Tämä on siis suomi-ratkaisu enkä väitä että se olisi huono mutta ei paraskaan.
Itse pitäisin 122 heittimet niiden ominaisuuksista huolimatta. Maihinnousujen ja maahanlaskujen vaara on meillä ihan todellinen ja vaikka siitä ei isoa mölyä pidetäkään, niin kyllä niitä GRAD:eja ammutaan muistakin syistä, kuin vain siviilien tappamisen ilosta.
Maahanlaskut on kyllä todella vakavasti otettava uhka jos joudutaan kunnon rähinään mutta on melko heikko peruste pitää kalustossa vanhaa tavaraa pelkän yhden skenaarion vuoksi. 155mm tykistö ja vielä paremmin MLRS tai HIMARS kykenevät monipuolisesti tukemaan joukkoja ja suorittamaan paljon paremmin eri tehtäviä, myös maahanlaskun torjuntaa. Uusilla ammuksilla ja a-hallintajärjestelmillä niiden suojaetäisyys on paljon pienempi kuin Grad-erektioheittimillä. Kantama 227mm vs. 122mm on yli 3 kertaa pidempi puhumattakaan DPICM (tai AW) kärkien tehosta ja silti paukut osuvat parhaimmillaan 5 m tarkkuudella!
Panostamalla noihin järjestelmiin saadaan kyky myös täsmävaikutukseen kuten erilaisten keskusten, tykistön, ELSO-asemien, tutka-asemien ja IT:n kurittamiseen 65-120 km etäisyyksillä. 227mm raketteja (tai ohjuksia) kehitellään lännessä kokoajan tosin kuin 122mm raketteja.
122mm ohjautumattomat raketit on massamaisesti ammuttuina tehokkaita laajalle levittäytynyttä joukkoa vastaan. Ne soveltuvat huonosti tai eivät sovellu mek.vihollisen tuhoamiseen kapealla tiestöllä tai omien taistelujen tukemiseen asutuskeskuksissa jossa ollaan "iholla". Yksipuolisista laveteista pitää päästä eroon ja hankkia kyky vaikuttaa mahd. monenlaiseen maaliin nopeasti, laajasti ja tarkasti sekä lähellä ja syvällä.
Minä haluaisin tietää minne naapuri tekisi sen maihinnousun meidän rannikolla? Rannikko on karikkoinen ja kivinen kuin mikä, sisämaassa/rannalla odottaa laukaisuvalmiina 32 kpl Rameto- RBS 15 ohjuksia + 40 kpl lisää ohjusveneissä, rannikkotykistöä ja rannikko-ohjuksia saariston kapeillä väylillä, miinoja....
Saadakseen rannikon haltuun pitää hallita saaristoa ja sen haltuun ottaminen + taistelu ei onnistu siihen soveltumattomilla joukoilla ja aluksilla. Meidän rannikkopataljoonat on koulutettu taistelemaan ja tukeutumaan saaristoon joten kymmenien saarten haltuunotto olisi pitkä ja tuskallinen tie joka vaatisi naapurilta merijalkaväkiprikaatien käyttämistä suuressa mittakaavassa. Jokainen tietää että siihen ei oikein ole itämerellä riittävästi kalustoa kun Mistralitkin taitaa jäädä Ranskisten laivastolle. Samaan aikaan vihollisen laivat ja joukot olisivat meidän raskaiden meritaisteluohjusten ja tykistön haarukoitavana merellä jossa ne olisivat istuvia ankkoja tukiessaan maihinnousua. Tämä skenaario on kyllä mielestäni II MS-tyyppiä eli historiaa, ainakaan mitään Koiviston-tyyppistä toimintaa ei enää nähdä.
Okei, kevytkin rakh olisi hyvä tuossa torjunnassa jos nyt oletetaan että vihollinen kaikesta hankaluuksista ja mittavista alus- ja henkilötappioista huolimatta yrittäisi ja pääsisi rannalle mutta... mitä sitten tapahtuu? 122mm raketinheittimet avaavat tulen rannalle jostain 10-20 km päästä ja miten tst-kosketuksissa oleville omille käy? En tunne 122mm raketinheittimen ohjautumattomien rakettien tarkkuutta mutta olen lukenut että mm. tuuli vaikuttaa niihin kovasti ja tuppaavat tunnetusti hajoamaan laajalle. Pitäisikö omat joukot vetää ennen keskitystä, kiivaasta tst-kontaktista muutaman kilometrin sisämaahan turvaan jotta noita sohloja voitaisiin käyttää? Ei ole nykyaikaa ja järkevää mielestäni.
Meidän raskas ase on siis sirpalekranaatti. Vaikka olisi rahaakin, niin vähintään 30 % on niitä. Toimii siis siten, että teräskuori sirpaloituu. Karkeasti sitä useammaksi
sirpaleeksi mitä painavampi kranaatti on. Siten kaavamaisesti laskettuna on meidän muinainen jo 90-luvulla poistettu 105H61-37 14 kg:n kranaatilla 12 % tehokkaampi
kun 120 KRH 92, jonka kranaatin painoon 12.5 kg.
Kaavamainen laskutapa on liian yksipuolinen koska mm. r-aineet on kehittyneet kovasti. Uudet 120mm kranaatit on IM-(Insensitive Muniton) tyyppisiä ja paljon tehokkaampia ja turvallisempia kuin aikaisemmin.
