Huomasin tuosta muuten yhden pikku jutun. Tuossa käytettiin verrokkina M107 kranaattia. http://en.wikipedia.org/wiki/M107_projectile Ei kovin moderni ammus. Melkein voisi sanoa, että tuossa koetetaan johtaa lukijaa harhaan, mutta tuo vaara-alue juttu pitänee varmaan paikkansa.
Suomen puolustusvoimien epäsuoran tulituen kehittäminen
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Huomasin tuosta muuten yhden pikku jutun. Tuossa käytettiin verrokkina M107 kranaattia. http://en.wikipedia.org/wiki/M107_projectile Ei kovin moderni ammus. Melkein voisi sanoa, että tuossa koetetaan johtaa lukijaa harhaan, mutta tuo vaara-alue juttu pitänee varmaan paikkansa.
Tämän takia kirjoitin "melko hyvä".
Mutta onko tuolla hirveästi merkitystä. Kuitenkin 105 mm asejärjestelmä jota voi joiltain osin verrata tiettyihin 155 mm ominaisuuksiin.
Mikä on M107 suorituskykyero maalissa verrattuna uudempiin vaihtoehtoihin? Wikipedia kertoo M795 olevan 30% parempi lethality.
Slammer
Kenraali
Pientä, nopeaa, kätevää ja kevyttä on varmasti kiva käsitellä mutta tulen vaikutus jää vastaavasti heikommaksi. Ei ole sattumaa, että suunta on ollut raskaampiin tykkeihin jo vuosikymmeniä. Kevyemmillä ei yksinkertaisesti saada sitä vaikutusta mikä halutaan.
Tykimies
Kapteeni
Pitää paikkansa. Kumpi kalusto sitten luo enemmän uskoa miehistöönsä? Tosiaan onhan se rauhan aikana eri juttu, kun mitään realistista uhkaa ei ole. Mitäpä sitten kun on ammuttu ja tulee käsky lähteä liikkeelle ja se 10,000 kilon käsittely maastossa ei ole helppoa ja sitten alkaakin viheltämään. En toki väitä, että 155mm olisi kaliiperina huono, eihän M777 paina paljon 122H63:sta enempää, valitettavasti yhtä kevyttä 155mm kalustoa ei Suomesta löydy. Joku voi väittää, että painolla ei ole merkitystä, kyllä sillä vaan on. Ei se ehkä tasaisella maastolla näy, mutta käsittely maastossa on aivan eri asia ja sellaisen painomäärän vetäminen ylämäkeenkin hidastaa jo menoa. Vielä kun otetaan huomioon tuollaisen painomäärän liikuttelu maastossa, joka ei ole kovinkaan kestävä ja pituutta autolla + tykillä on kymmeniä metrejä. Toiminta ei vaan ole niin sujuvaa. 122 sen sijaan kulkee kuin sukkasillaan, jos vaan ajoneuvo pysyy liikkeessä. Molemman kaliiperin tykit mahtuvat ja sopivat PV:n kalustoon, molemmista on hyötyä, eikä kummastakaan ole tarvetta päästä eroon. Kyllä tykistö saa aikaan melkoista jälkeä, selviää jopa uutisia seuraamalla, viime päivinäkin liikkunut paljon kuvia tykistön aiheuttamasta tuhosta ja veikkaan, että siellä ei ole mitään huipputeknologisia älyammuksia käytetty.
Tykimies
Kapteeni
Molemmat. Taistelutahto ei ainakaan kasva sillä, että asetta ei saada edes asemiin nopeasti. Kuinka moni teistä on käsitellyt ensimmäistäkään tykkiä? Koolla on valtava merkitys suoritukseen. Jos 122 ei ehdi alta pois, ei kyllä ehdi 155 -kalustokaan. Naapurin kalustolla saa kuitenkin vaikutuksen kaikkiin tykistömme osiin, niin suurta eroa ei vedettävien tykkiemme kantamassa ole. Kaikkein suurin riski taitaa kuitenkin olla niillä jalkaväen miehillä, jotka vetävät erittäin lähellä vihollista. Pitää toki myös huomioida se mahdollisuus, että vihollinen ei välttämättä tule pelkästään sieltä suunnasta missä jalkaväki on, se voi tulla myös takaa, silloin se kaikkein kauaskantoisin tykkikalusto saattaakin olla etulinjassa ja pienempi kalusto kauimpana vihollisesta.
Toki on mahdollista, että vihollinen tekee vaikka mitä, mutta pääsääntöisesti vihollinen tulee sieltä suunnasta mistä sen oletetaankin tulevan, koska sen on käytännössä pakko, jos meinaa saada aikaan jotakin. Mutta siitäkin huolimatta, en oikein näe mitä ajat takaa. Vaikka vihollinen tekisikin maahanlaskun selustaan, niin eikö se kuitenkin olisi parempi, jos käytössä olisi pitempikantamaista kalustoa? Lyhyestä kantamasta ei nähdäkseni ole mitään hyötyä, mahdollisesti silloin jos se yhdistyy lyhyeen minimikantamaan ja pitää ampua epäsuoraa lähelle, mutta sellaista ominaisuutta ei voi tarkoituksellisesti hyödyntää, joten se on aika turha.
Mitä taas tulee naapurin kalustoon, niin toki siellä on kalustoa joka yltää ampumaan kaikkea meidän kalustoa, mutta ei se tarkoita, että ne kerkeäisi ampumaan joka paikkaan ja joka hetki. Tai sitä, etteikö vastatykistön tarkkuus kärsisi jos ampumamatka kasvaa vaikka kymmenen kilsaa.
Raveni
Greatest Leader
Miten paljon suomella on raskasta epäsuoraa tulta käytettävissä? Määrät ovat varmasti tippuneet siitä mitä parhaimpina päivinä on ollut... Lähinnä haen sitä että jos puhutaan muutamasta sadasta putkesta niin niiden löytämiseen ja tuhoamiseen kannattaa jo resursseja käyttää koska se on mahdollista...
Sanoppa tälläinen juttu: Jos sinulla on 5-15+ kilsaa enemmän kantamaa, niin onko sitä tykkiä sitten niin pakko raahata siellä vaikeimmassa maastossa? Eikö tuota kantamaa voi käyttää myös siihen, että valitaan jo käsittelyn kannaltakin parempi asema? Ehkäpä myös lähempää kunnollista tietä?
Joskus aikoinaan tapeltiin varmaankin susi1:ssä siitä, että onko nuo pyörillä kulkevat panssarihaupitsit kelvollisia mihinkään, kun ne eivät kuitenkaan pystyisi menemään samassa maastossa missä panssarivaunut menisivät, niin silloin yksi argumentti oli juuri se, että tarvitseeko sen sitten seurata tankkeja, kun niillä on kuitenkin kantamaa etsiä asemat kauempaakin. Toki vedettävä tykki on saatava sinne asemaan siitäkin huolimatta, että maasto olisi tasaista, mutta onhan noita raskaampia tykkejä ollut ennenkin käytössä.
Raveni
Greatest Leader
Samaa itsekin olen miettinyt... Miksi tykki täytyisi siihen viimeisimpään suohon ja risukkoon viedä? Kantama jos antaa myöten niin asema löytyy hyvin muualtakin... Sen vuoksi itse suosisin ennemmin G6-52 tyyppistä järjestelmää jos meille ollaan itse liikkuvaa tykistöä joskus hankkimassa.. Vedettävien suurimpana ongelmana en niinkään näe painoa vaan hidasta asemaan menoa ja sieltä poistumista... Raskaita tykkejä ei ole paljoa...
Ulkomuistista: K83 5 patteristoa. K98 3 patteristoa. 152K 2 patteristoa, toinen teloilla. 122RAKH 2 patteristoa. MLRS 30+ heitintä. M-46 Ei tietoa. Vissiin joitakin patteristoja rannikkotykistöllä.
Tykimies
Kapteeni
Eihän niitä tarvitse viedä vaikeakulkuiseen maastoon, mutta sekin on aika epätodennäköistä, että kaikki patteriston tykit saisivat ihanneasemat. Se ei silti tarvitse kuin sen yhden kiven tai maastonnohdan, joka ei mahdollistakkaan helppoa käsittelyä ja ampumakuntoon laittoa siinä asemassa.
Suomen metsäinen maasto on haasteellinen paikka tykistölle. Sen lisäksi, että maasto voi olla epätasaista, jos se on kasvanut kovin tiheään, niin onhan se hankalaa pujotella pitkää kuljetusta.
Oli kalusto sitten mikä hyvänsä, tykkiä on lähes aina hankalampi käsitellä maastossa kuin jollain tasaisella harjoitusalueella kasarmilla. Eikä aina ole tykkiryhmästäkään kiinni. Itsekin olen saapunut asemaan, joka oli niin kapea, että tykkiä ei saanut ampumakuntoon ilman ylimääräisiä raivaustöitä, silloin asemaa ei oltu valmisteltu kunnolla. Kalustona oli vieläpä 122.
Se on totta, että vedettävien tykkien ongelma on hitaus. Se koskee silti edelleen pääasiassa raskaampaa kalustoa. 122 saa kohtuullisen nopeasti asemaan kuin asemaan, 155 ei tarvitse kuin epätasaisen aseman, jolloin toista lavettia tuupataan ylämäkeen, silloin siihen tarvitaan avuksi koko tykkiryhmä. Jos ammuntojen jälkeen lavetit ovat kaivautuneet metrinkin maan alle, ne pitää ensin kaivaa pois ja sen jälkeen vielä saada pakettiin. Ei ole helppoa, kun lavetti painaa saman verran kuin 122, jonka voi vaikka kääntää ilmassa, joka nopeuttaa asemasta lähtöä ja tarvittaessa liikuttaa koko tykkiä käsin. Kyllä se 3,000 kiloa liikkuu miesvoimin maastossakin, 10,000 ei.
Siinä mielessä panssarihaupitsi on parempi, että sen on helpompi mennä asemaan ja poistua sieltä. Tietysti maastokuorma-autokin liikkuu aika näppärästi maastossa, en usko, että siviilikuormuri ihan yhtä näppärästi liikkuu maastossa.
Liikkuvuus ja vetäjäkeskustelu kaipaisi kyllä enemmän analyyttisyyttä. Nythän se on mennyt useampaan kertaan näin: siviilikuorma-autoista ei ole mihinkään; siispä panssarihaupitsi.
Tai: raskas tykki on hankala intinkin vetäjällä; siispä kevyt tykki
Raskaille pstoille pyritään kyllä varaamaan intin mka vetäjäksi. Sitä ei kuitenkaan aja finnikasvoinen 19-vuotias, joka on itsekin koulutettavana ja ajanut k-autoa
ensimmäisen kerran 3-4 kk aikaisemmin. Vaan alunperin saman PV:n koulutuksen saanut ja sen jälkeen 5-10 v ajanut ammattikuski, ainakin jos sijoitukset on oikein
tehty. CV:kin koitti kertoa, että varusmiehille eikä useimmiten kertaajillekaan ei näy mitä kaikkia apuja joukko sa-tilanteessa saa. Tässä tapauksessa jokaiselle
tulipatterille tulee maarakannuskone. Maa on täynnä niitä, eivätkä pioneerit kaikkia tarvitse. Päätehtävä on ammus- ja suojamonttujen kaivu, mutta kone nyös tasoittaa tuliaseman ja tekee sinne tien. Tämä nopeuttaa asemien vaihtoja aivan oleellisesti. Muuten olen eri painoisten tykkien käytettävyydestä ihan samaa mieltä. Sillä
poikkeuksella, että raskaan tykin saaminen pahaan paikkaan vaati monesti ei yhden vaan kahden tykin miehistön.
Kevyet pstot saavat tyytyä siviilivetäjiin. Tyypillisesti ne ovat tukkiautoja. Ratin takaa löytyy sen oma siviilikuski, joka on 10 v ajanut puuta metsästä. Aikaisemmin.
kun meillä oli 100 pstoa varauksessa, vetäjät olivat ongelma. Siviilikuormurit olivat silloin tässä suhteessa huonompia ja vetäjiksi varattiin myös traktoreita. Tosin
nykyiset tehokkaat traktorit sopivatkin hyvin tähän tehtävään muuten, paitsi tienopeus on alhainen.
Seuraavaksi voisimme tarkastella, mitä kaikkea pitää liikuttaa. Ei suinkaan ainoastaan niitä tykkejä vaan koko pooppoota kymmenine kuorma-autoineen. Kriittinen elementti
ovat täydennyksiä kuljettavat täysperävaunu-ammusrekat. Niiden ei tarvi päästä ihan tykin viereen, mutta kun koko pston tuliannos painaa enimillään 40 tn, ei sitä pitkälle kantamalla viedä.
Voimme myös ennakoida, että hyökkäys Suomeen tulee joko keskellä kesää tai keskellä talvea. Perusteluiksi riittää historia, tai vaikkapa Ukraina juuri nyt. Aloitetaan
talvesta: 10 cm lunta maassa pysäyttää kaikki muut kuin maastoka:t, 30 cm edellyttää tuliasemien aurauksia kaikilla vehkeillä. Ketjun heikoin lenkki todellakaan eivät ole
em tukkiautot, jotka silloin ajelevat normaalissa työympäristössään. Niihin saa myös lumiketjut suoraan asennettua.
Kesäolosuhdetarkasteluun liitän myös alueen, jossa taistelut käytäisiin. Raatteen tie ei toistu, vaan vihollinen tullee Salpausselän ja Suomenlahden välillä. Emme enää
ryhmity riviin Salpa -linjalle, kuten 1941, vaan tositaistelut käytäisiin vaikkapa Anjalankosken aukeilla, joiden väleissä on pienehköjä metsäalueita. Tässä ympäristössä
huonoiten liikkuukin painava pyörätykki.
Tai: raskas tykki on hankala intinkin vetäjällä; siispä kevyt tykki
Raskaille pstoille pyritään kyllä varaamaan intin mka vetäjäksi. Sitä ei kuitenkaan aja finnikasvoinen 19-vuotias, joka on itsekin koulutettavana ja ajanut k-autoa
ensimmäisen kerran 3-4 kk aikaisemmin. Vaan alunperin saman PV:n koulutuksen saanut ja sen jälkeen 5-10 v ajanut ammattikuski, ainakin jos sijoitukset on oikein
tehty. CV:kin koitti kertoa, että varusmiehille eikä useimmiten kertaajillekaan ei näy mitä kaikkia apuja joukko sa-tilanteessa saa. Tässä tapauksessa jokaiselle
tulipatterille tulee maarakannuskone. Maa on täynnä niitä, eivätkä pioneerit kaikkia tarvitse. Päätehtävä on ammus- ja suojamonttujen kaivu, mutta kone nyös tasoittaa tuliaseman ja tekee sinne tien. Tämä nopeuttaa asemien vaihtoja aivan oleellisesti. Muuten olen eri painoisten tykkien käytettävyydestä ihan samaa mieltä. Sillä
poikkeuksella, että raskaan tykin saaminen pahaan paikkaan vaati monesti ei yhden vaan kahden tykin miehistön.
Kevyet pstot saavat tyytyä siviilivetäjiin. Tyypillisesti ne ovat tukkiautoja. Ratin takaa löytyy sen oma siviilikuski, joka on 10 v ajanut puuta metsästä. Aikaisemmin.
kun meillä oli 100 pstoa varauksessa, vetäjät olivat ongelma. Siviilikuormurit olivat silloin tässä suhteessa huonompia ja vetäjiksi varattiin myös traktoreita. Tosin
nykyiset tehokkaat traktorit sopivatkin hyvin tähän tehtävään muuten, paitsi tienopeus on alhainen.
Seuraavaksi voisimme tarkastella, mitä kaikkea pitää liikuttaa. Ei suinkaan ainoastaan niitä tykkejä vaan koko pooppoota kymmenine kuorma-autoineen. Kriittinen elementti
ovat täydennyksiä kuljettavat täysperävaunu-ammusrekat. Niiden ei tarvi päästä ihan tykin viereen, mutta kun koko pston tuliannos painaa enimillään 40 tn, ei sitä pitkälle kantamalla viedä.
Voimme myös ennakoida, että hyökkäys Suomeen tulee joko keskellä kesää tai keskellä talvea. Perusteluiksi riittää historia, tai vaikkapa Ukraina juuri nyt. Aloitetaan
talvesta: 10 cm lunta maassa pysäyttää kaikki muut kuin maastoka:t, 30 cm edellyttää tuliasemien aurauksia kaikilla vehkeillä. Ketjun heikoin lenkki todellakaan eivät ole
em tukkiautot, jotka silloin ajelevat normaalissa työympäristössään. Niihin saa myös lumiketjut suoraan asennettua.
Kesäolosuhdetarkasteluun liitän myös alueen, jossa taistelut käytäisiin. Raatteen tie ei toistu, vaan vihollinen tullee Salpausselän ja Suomenlahden välillä. Emme enää
ryhmity riviin Salpa -linjalle, kuten 1941, vaan tositaistelut käytäisiin vaikkapa Anjalankosken aukeilla, joiden väleissä on pienehköjä metsäalueita. Tässä ympäristössä
huonoiten liikkuukin painava pyörätykki.
Slammer
Kenraali
Maa on täynnä tykäreitä, eiköhän niitä ole täälläkin. Minä olen käsitellyt ensimmäistä tykkiä ja sitä seuraaviakin. Myös sitä Suomen parasta.
Ei ehdikään, juuri sen takia en näe tässä suurta eroa niiden välillä.
LasUps
Luutnantti
On kyllä totta, että 122H63 on hyvä ja ketterä haupitsi, ehkä maailman paras luokassaan. Mielestäni sen suurin etu verrattuna raskaisiin kanuunoihin on kuitenkin sen ketteryys ampumasuunnan vaihdossa, ts. patteri kykenee ampumaan muutamassa minuutissa vaikka 3000 piirua tuliaseman perussuunnan vastaisesti. Tällä on merkitystä, koska hyvin valituista ja valmistelluista asemista patteri kykenee tulivaikutukseen esim. sivustasuunnalla läpimurtoon päässeeseen vihollisen pysäyttämiseksi vaihtamatta asemia. Kevyessä Psto:saa voi olla myös useampi tykki raskaaseen verrattuna, sekä lisäksi 122H63:n hetkellinen tulinopeus on parempi kuin raskaalla kalustolla.
Tuliasemien valmistelun suunnittelussa otetaan kyllä varusmieskoulutuksessakin huomioon raskas raivauskalusto ja niiden käyttöä suunnitellaan, vaikka itse kalustoa ei käytettäisikään. Siinä mielessä asemaanajossa ja -lähdössä ei pitäisi tulla suuria eroja. Toki patteriupseerin ja tas-ryhmän mahdolliset mokat saattavat vaikuttaa raskaan kaluston asemaanajoon enemmän.
Kaikissa käytössä olevissa tykkimalleissa, olivat ne sitten vedettävillä tai itseliikkuvilla laveteilla, on kuitenkin omat puolensa. Panssarihaupitsit voisi toisaalta korvata raskaammilla, jos jostain löytyisi halvalla. Toisaalta 122- tai 120-millinenkin kranaatti aiheuttanee pahaa jälkeä vihollisen ällitälliin osuessaan ja voi kumahtaa ikävästi taistelupanssarivaunussakin. Eipä niidenkään kattopanssarit ja telakoneisto kaikenlaista kuristusta kestäviä ole, puhumattakaan vaunun optisista- ja kommunikointilaitteista.
Taistelukestävyydestä muuten vielä sen verran, että uuden mallin hajautettu ryhmitys lisää kestävyyttä aika rajusti. Ainakin, jos ajatellaan että vastustaja tuskin alkaa laskemaan useampia pistemaaleja vastatykistön käytölle, koska ammunnalla on muutenkin kiire. Näin ollen tulen alle ei jää kovin montaa omaa tykkiä. Jos taas levittävät tulta tavallista enemmän, niin sen teho vähenee ja jos alkavat maalittamaan useita yksittäisiä tykkejä, niin aikaa kuluu eikä maali laukaisuhetkellä välttämättä enää ole samassa paikassa.
Tuliasemien valmistelun suunnittelussa otetaan kyllä varusmieskoulutuksessakin huomioon raskas raivauskalusto ja niiden käyttöä suunnitellaan, vaikka itse kalustoa ei käytettäisikään. Siinä mielessä asemaanajossa ja -lähdössä ei pitäisi tulla suuria eroja. Toki patteriupseerin ja tas-ryhmän mahdolliset mokat saattavat vaikuttaa raskaan kaluston asemaanajoon enemmän.
Kaikissa käytössä olevissa tykkimalleissa, olivat ne sitten vedettävillä tai itseliikkuvilla laveteilla, on kuitenkin omat puolensa. Panssarihaupitsit voisi toisaalta korvata raskaammilla, jos jostain löytyisi halvalla. Toisaalta 122- tai 120-millinenkin kranaatti aiheuttanee pahaa jälkeä vihollisen ällitälliin osuessaan ja voi kumahtaa ikävästi taistelupanssarivaunussakin. Eipä niidenkään kattopanssarit ja telakoneisto kaikenlaista kuristusta kestäviä ole, puhumattakaan vaunun optisista- ja kommunikointilaitteista.
Taistelukestävyydestä muuten vielä sen verran, että uuden mallin hajautettu ryhmitys lisää kestävyyttä aika rajusti. Ainakin, jos ajatellaan että vastustaja tuskin alkaa laskemaan useampia pistemaaleja vastatykistön käytölle, koska ammunnalla on muutenkin kiire. Näin ollen tulen alle ei jää kovin montaa omaa tykkiä. Jos taas levittävät tulta tavallista enemmän, niin sen teho vähenee ja jos alkavat maalittamaan useita yksittäisiä tykkejä, niin aikaa kuluu eikä maali laukaisuhetkellä välttämättä enää ole samassa paikassa.
Viimeksi muokattu:
Tykimies
Kapteeni
Traktorin hyttiin ei vaan mahdu tykkiryhmä. Siviilikuormurin lavalle mahtunee sentään kalusto ja miehistö.
Juurikin näin. Tarkoitus ei silti ole, että kalusto ja miehistö kulkisivat omilla autoillaan ja yhdelle patterille olisi 20 rekkaa. Miehistö ja kalusto mahtuvat ainakin pääosin samaan autoon. Harjoituksissa toki vaikuttaa melko ahtaalta ja monimutkaiselta, varsinkin jos Masi on tykinvetäjänä ja kalusto ja miehistö ovat samassa autossa. Tositilanteessa siellä ei kuitenkaan mitään turvaistuimia olisi viemässä tilaa.
Se mitä tulee ammuksiin, totta kai ne ammukset olisi mukava saada mahdollisimman lähelle. Pitkä kantomatka hidastaa toimintaa ja väsyttää miehiä. Kaikki tykkiryhmät eivät kuitenkaan koostu lihaksikkaista urheilijoista, joille ammuslaatikko ei paina mitään. Kaikkein paras vaihtoehto ammusten nopeaan purkamiseen auton kyydistä on nosturi, jos sellainen on käytettävissä. Nostetaan laatikot lavalla tykin viereen, sen jälkeen tiputetaan vastaavalla tyylillä ammukset muille tykeille ja viedään ammusauto suojaan. Se, että auto ajaa tykin viereen ja yksitellen otetaan ammuslaatikot kyydistä, on todella hidasta puuhaa.
Tässä tuli todella hyviä huomioita. Kevyessäkin patteristossa on kohtuullinen määrä tykkejä, vaikka vain yksi tulipatteri ampuisi vihollisen vaunuja sadan metrin sisään kuusi laukausta minuutissa, siinä on jo melkoisesti tuhovoimaa. Pahaa jälkeä syntyy aivan varmasti, oli siellä sitten vihollisen kevyesti panssaroituja ajoneuvoja tai taistelupanssarivaunuja.
LasUps
Luutnantti
Pystyy kyllä vähintään kymmeneen ja mieluiten kahteentoista. Hyvin koulutettu ja harjoitettu tykkiryhmä toimii singerimäisen tasaisesti ja tehokkaasti.
Ei kannata liikaa yleistää inttiajan kokemuksia sa-tilanteeseen. Sotaa tuskin käytäisiin Rovalla tai Pohjankankaalla vaan pääosin E-Suomen maaseudulla ja rakennetussa ympäristössä. Siellä on monenlaista maatilan tai ok-talon pihaa ja metsäautotien kääntöpaikkaa johon tuliaseman voi perustaa. Maanrakennuskalusto jo mainittiinkin.
Tykimies
Kapteeni
Maatilat ovat usein aukeita alueita, ei ihanteellinen paikka tykin tuliasemaksi. Sama asia kuin jalkaväki liikkuisi avonaisilla alueilla, vaikka mahdollisuus olisi mennä metsässäkin. Tykki kun ei kuitenkaan liiku yhtä nopeasti kuin jalkaväkimies, tuollainen tuliasema on todella helppo maali vihollisen ilma-aluksille ja tiedustelulle. Myöskään kaupunki ei ole ihanteellinen paikka tuliasemalle. Tuliasemat jossain kaupungissa taas olisivat helppo maali pommikoneille.