Suomen sisäinen turvallisuus

VanhaPate kirjoitti:
Eiköhän tuon hoitoalan voi laskea kuuluvan kokonaisturvallisuuteen, niin laitan tämän tänne.

Onko lähihoitajan ammatista tullut matalan tai olemattoman kynnyksen ammatti, johon hakeutuu sellaiset, kotka eivät muualle pääse vainjötetäänkö tuossa uutisessa taas jotain sanomatta?

Rehtori kauhuissaan lähihoitajaopiskelijoiden tasosta, harjoittelijat kieltäytyvät tehtävistä tai käyttäytyvät aggressiivisesti: ”Heitä ei uskalla päästää työskentelemään oppilaidemme kanssa”

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/1f1193ad-4e24-4e70-a2f8-469b45483816_u0.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

Seurustelin jokunen vuosi sitten hetken aikaa lähihoitajan tutkintoa suorittaneen naisen kanssa. Kertoi kyllä että opiskelijamateriaalin seassa oli tosiaan porukkaa jonka paikka olisi ollut jossain aivan muualla (motivaatio, käyttäytyminen, osaamistaso jne.). Mamuista ei puhunut vaan sanoi näiden olevan ihan natiiveja.
 
tulikomento kirjoitti:
Seurustelin jokunen vuosi sitten hetken aikaa lähihoitajan tutkintoa suorittaneen naisen kanssa. Kertoi kyllä että opiskelijamateriaalin seassa oli tosiaan porukkaa jonka paikka olisi ollut jossain aivan muualla (motivaatio, käyttäytyminen, osaamistaso jne.). Mamuista ei puhunut vaan sanoi näiden olevan ihan natiiveja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ongelma lienee se että valtio on päättänyt että jokaisella täytyy olla ammatti. Ihan sama mikä ammatti. Henkilön toiveilla tai unelmilla = mielenkiinnon kohteilla ei ole silloin merkitystä. Jos numerot ei anna myöden päästä alalle joka olisi se oma niin sitten mennään sinne minne pääsee. Lähihoitoala vetää paljon porukkaa koska hoitajia tarvitaan paljon.

Ala on monessa mielessä läpikulkuala ja työnarvostus siivoojan tai vartijan työn luokkaa. Homma on poikkeuksetta raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuohon yhtälöön tuupataan alalla sopimaton tai henkilö jolla ei ole motivaatiota/kutsumusta tehdä niitä hommia tai on vain sosiaalisesti rajoittunut. Ongelmallinen ja myrkyllinen yhtälö on valmis.

Ei pidä kuitenkaan yleistää koska ko. Koulutuksesta valmistuu myös todella päteviä lähihoitajia. Valitettavasti myös sellaisia jotka pitäisi potkia pois jo opiskelu aikana.

Jonkun pitäisi kuitenkin ottaa tällaisesta ihmisestä koppi siinä vaiheessa. Suomessa käytetään ihan jumalattomasti resursseja tuottamattomiin kohteisiin koulutuksessa.
 
Raveni kirjoitti:
Ongelma lienee se että valtio on päättänyt että jokaisella täytyy olla ammatti. Ihan sama mikä ammatti. Henkilön toiveilla tai unelmilla = mielenkiinnon kohteilla ei ole silloin merkitystä. Jos numerot ei anna myöden päästä alalle joka olisi se oma niin sitten mennään sinne minne pääsee. Lähihoitoala vetää paljon porukkaa koska hoitajia tarvitaan paljon.

Ala on monessa mielessä läpikulkuala ja työnarvostus siivoojan tai vartijan työn luokkaa. Homma on poikkeuksetta raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuohon yhtälöön tuupataan alalla sopimaton tai henkilö jolla ei ole motivaatiota/kutsumusta tehdä niitä hommia tai on vain sosiaalisesti rajoittunut. Ongelmallinen ja myrkyllinen yhtälö on valmis.

Ei pidä kuitenkaan yleistää koska ko. Koulutuksesta valmistuu myös todella päteviä lähihoitajia. Valitettavasti myös sellaisia jotka pitäisi potkia pois jo opiskelu aikana.

Jonkun pitäisi kuitenkin ottaa tällaisesta ihmisestä koppi siinä vaiheessa. Suomessa käytetään ihan jumalattomasti resursseja tuottamattomiin kohteisiin koulutuksessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samoilla linjoilla. Lienee taustalle se ajatus, että "toivottomillakin tapauksilla" tulee olla jonkinlainen tutkinto (ellei muuten niin ainakin tilastojen kaunistelun vuoksi). Hällä väliä sitten soveltuvuudesta ylipäätään alalle.
 
YliKoo kirjoitti:
Mitä mieltä talossa ollaan Huhtelan ja Taposen linjasta?
Klikkaa laajentaaksesi...
En viitsi nimellä mainiten alkaa erityisesti ruotimaan kenenkään toimintaa tai henkilöä, mutta sanotaan vaikka näin että minulla on perstuntuma, että näiden herrojen Twitter- ja muut some-kommentit eivät ole samassa linjassa kentän pussihousujen näkemysten kanssa.
 
hansai kirjoitti:
Liittyyköhän mihinkään, kun ei jutusta käy ilmi..:oops:

Suomen vankiloissa on yli 40 radikalisoitunutta vankia, kymmenkunta heistä on uhka yhteiskunnalle: "On arvioitu, että he voivat aiheuttaa terrori-iskun"
Klikkaa laajentaaksesi...
Kovin on ollut asian tiimoilta vekkulia uutisointia, jossa ongelman nimeä ei ole haluttu turhaan lausua. Jos ehken kyseessä olisi vaikkapa uskonto, niin muistelen niitä aikoja entisiä, jolloin virkavalta oli päinvastoin tyytyväinen, kun joku kriminaali alkoi todistaa Jeesuksesta ja soittaa kitaraa herätyskokouksissa.
 
Aquilifer kirjoitti:
Toki suomalaisistakin peeloja löytyy, mutta nuo käytös-, oppimis-, ja asenneongelmat viittaavat vahvasti siihen, että puhutaan tulijoista. Samoin ajoitus; "kolmen - neljän vuoden aikana". Nämä on jo niin nähty kaikilla työn aloilla...
Klikkaa laajentaaksesi...

Oma kokemus ja ne jutut joita kolleegat kertovat ovat ihan kantaväestön suorittamia. Toki mamujakin löytyy tässä sektorissa, mutta siellä ongelma on yhteisen kielen puute. Joskus harvoin laiskuus. Kulttuurisia yhteentörmäyksiäkin sattuu, mutta silti ns. huiput ovat kotimaista tuotantoa.

Syyt ongelmaan ovat ilmiselviä
1. Kouluja ei kiinnosta paskankaan vertaa mitä putken päästä tulee
2. Sisäänotto perustuu johonkin muuhun kuin ominaisuuksiin jotka mahdollistavat ammatissa pärjäämisen
3. Opetus on keskittynyt opettajille kivoihin aineisiin, ei niihin joita ammatissa tarvitaan
4. Koska koulu saa rahansa valmistuvasta opiskelijasta, kaikki valmistuvat
5. Koulut eivät tunnista mitä taitoja ja tietoja oppilaat tulevat tarvitsemaan ammatissa ja koska tätä ei kehdata myöntää, ei osata opettaa oikeita asioita

Tänä syksynä ensihoitajani kertoi halunneensa hylätä opiskelijan jonka työssäoppimisjakso oli mennyt täysin penkin alle ja opiskelija ei ollut saavuttanut tavoitteita. Opettaja ei kuitenkaan hyväksynyt tätä. Missä määrin tällaiset johtuvat opiskelijoista ja missä määrin opetuksesta on vaikea sanoa, mutta mielestäni molemmissa on vikaa.

Oppilaitoksissa on hyviä opettajia, mutta heidän ei anneta opettaa oikeita asioita ja hylätä tarvittaessa oppilaita. Samaan aikaan valmistuu todellisia helmiä joita on ilo palkata töihin ja alkaa ohjaamaan ammatissa. Näistä ihmisistä kehittyy erittäin hyviä ensihoitajia jotka tekevät työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Rodulla on tässä hyvin vähän tekemistä tässä asiassa.
 
Jooh, kyllä alkanu tulemaan sellaista sannia ja senniä vastaan, ettei mielessä edes käy, että kouluissa olis enää soveltuvuustestejä. Käytös ja asenne hoidettavia ja toisia ihmisiä kohtaan ihan muuta kuin pitäis. Mutta mitäs pienistä, vanhukset kemikaalikoomaan ja face auki, niinkuin eräs vanhainkodissa asian muotoili, kun kysäsin mite eka yövuoro meni.
 
Tex kirjoitti:
Jooh, kyllä alkanu tulemaan sellaista sannia ja senniä vastaan, ettei mielessä edes käy, että kouluissa olis enää soveltuvuustestejä. Käytös ja asenne hoidettavia ja toisia ihmisiä kohtaan ihan muuta kuin pitäis. Mutta mitäs pienistä, vanhukset kemikaalikoomaan ja face auki, niinkuin eräs vanhainkodissa asian muotoili, kun kysäsin mite eka yövuoro meni.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joissakin kouluissa ilmeisesti vielä käytetään soveltuvuus testejä. Pakollinen se ei ole.
 
Tex kirjoitti:
Mutta mitäs pienistä, vanhukset kemikaalikoomaan ja face auki, niinkuin eräs vanhainkodissa asian muotoili, kun kysäsin mite eka yövuoro meni.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän "syndrooman" olen tunnistanut jo kauan ennen varsinaista Some-aikaa, tuolla 2000-luvun taitteen jälkeen kun oli erilaisten chattien kulta-aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa niin osa hoitsuista tuntui viihtyvän keskustelupalstoilla sujuvasti juttelemassa niitä näitä tuntemattomien kanssa ihan koko työvuoronsa. Someaika ja löystyvä ote yleisellä tasolla varmasti nostaneet tämän ilmiön ihan uudelle levelille.
 
kimmo.j kirjoitti:
Oma kokemus ja ne jutut joita kolleegat kertovat ovat ihan kantaväestön suorittamia. Toki mamujakin löytyy tässä sektorissa, mutta siellä ongelma on yhteisen kielen puute. Joskus harvoin laiskuus. Kulttuurisia yhteentörmäyksiäkin sattuu, mutta silti ns. huiput ovat kotimaista tuotantoa.

Syyt ongelmaan ovat ilmiselviä
1. Kouluja ei kiinnosta paskankaan vertaa mitä putken päästä tulee
2. Sisäänotto perustuu johonkin muuhun kuin ominaisuuksiin jotka mahdollistavat ammatissa pärjäämisen
3. Opetus on keskittynyt opettajille kivoihin aineisiin, ei niihin joita ammatissa tarvitaan
4. Koska koulu saa rahansa valmistuvasta opiskelijasta, kaikki valmistuvat
5. Koulut eivät tunnista mitä taitoja ja tietoja oppilaat tulevat tarvitsemaan ammatissa ja koska tätä ei kehdata myöntää, ei osata opettaa oikeita asioita

Tänä syksynä ensihoitajani kertoi halunneensa hylätä opiskelijan jonka työssäoppimisjakso oli mennyt täysin penkin alle ja opiskelija ei ollut saavuttanut tavoitteita. Opettaja ei kuitenkaan hyväksynyt tätä. Missä määrin tällaiset johtuvat opiskelijoista ja missä määrin opetuksesta on vaikea sanoa, mutta mielestäni molemmissa on vikaa.

Oppilaitoksissa on hyviä opettajia, mutta heidän ei anneta opettaa oikeita asioita ja hylätä tarvittaessa oppilaita. Samaan aikaan valmistuu todellisia helmiä joita on ilo palkata töihin ja alkaa ohjaamaan ammatissa. Näistä ihmisistä kehittyy erittäin hyviä ensihoitajia jotka tekevät työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Rodulla on tässä hyvin vähän tekemistä tässä asiassa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä pitää täysin paikkansa ainakin oman kokemukseni mukaan myös ihan muun alan (aikuis)ammattiin opiskelevien kanssa. Ja melekomoisia ongelmia on myös nykyisin osalla töihinkin tulevista nuorista..
 
Olis hyytävää ja toisaalta hyvä nähdä se prosenttiosuus, joka ikäluokasta on menny vituiks. Meinaan alkaa tuntua, että tuosta 85---> syntyneistä aika monella on isoja ongelmia, koulu ei houkuta ja työkin on pakollinen paha. Eikä se haittaa, että se näkyy päällepäin. Likoilla naama ku rapalan kuvasto ja siis etsä gubbe tajuu? -ilme päällä koko ajan.

Enpä silleen ihmettele. Mistäpä sitä fiksua porukkaa tulis, vanhemmat alkaa olemaan ihan sekasin, koulut on mitä on, duunimarkkinoilla ei ainakaan lojaliteettia kasvateta, kaikki murenee pikkuhiljaa.

Tässäkö näkyy rappio, onko yhteiskuntamme hajoamisen partaalla? Kuka maatamme puolustaa ja entä 10v päästä? Onko meillä omaa maata vai onko urkinta, kyttäys, sosiaalinen pisteytys, kansalaisten halveksunta, omaisuuden myyminen ja pakeneminen tehnyt tehtävänsä? Onko enää osavaltio jäljellä, jossa ei käteistä näy ja kuuliaisuuspisteet korvanneet valuutan vai onko mahdollisuutta enää nousta itsenäiseksi maaksi? Vaikea sanoa. Ihmeitä tässä tarvitaan.
 
YJT kirjoitti:
En viitsi nimellä mainiten alkaa erityisesti ruotimaan kenenkään toimintaa tai henkilöä, mutta sanotaan vaikka näin että minulla on perstuntuma, että näiden herrojen Twitter- ja muut some-kommentit eivät ole samassa linjassa kentän pussihousujen näkemysten kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei varmasti olekaan, mutta ongelma on siinä, että nämä herrat ovat siellä terävässä päässä. Pussihousuista ja heidän mielipiteistään kukaan välitä. Näin se vaan menee firmassa kuin firmassa.
 
skärdis kirjoitti:
Ei varmasti olekaan, mutta ongelma on siinä, että nämä herrat ovat siellä terävässä päässä. Pussihousuista ja heidän mielipiteistään kukaan välitä. Näin se vaan menee firmassa kuin firmassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri noin!

"Kenttä sitä ja kenttä tätä..."

Puolustusvoimissa tykkimiehet ja jääkärit ei päätä asioista. Poliisissa vanhemmat konstaapelit eivät päätä asioista.
 
Tex kirjoitti:
Olis hyytävää ja toisaalta hyvä nähdä se prosenttiosuus, joka ikäluokasta on menny vituiks. Meinaan alkaa tuntua, että tuosta 85---> syntyneistä aika monella on isoja ongelmia, koulu ei houkuta ja työkin on pakollinen paha. Eikä se haittaa, että se näkyy päällepäin. Likoilla naama ku rapalan kuvasto ja siis etsä gubbe tajuu? -ilme päällä koko ajan.

Enpä silleen ihmettele. Mistäpä sitä fiksua porukkaa tulis, vanhemmat alkaa olemaan ihan sekasin, koulut on mitä on, duunimarkkinoilla ei ainakaan lojaliteettia kasvateta, kaikki murenee pikkuhiljaa.

Tässäkö näkyy rappio, onko yhteiskuntamme hajoamisen partaalla? Kuka maatamme puolustaa ja entä 10v päästä? Onko meillä omaa maata vai onko urkinta, kyttäys, sosiaalinen pisteytys, kansalaisten halveksunta, omaisuuden myyminen ja pakeneminen tehnyt tehtävänsä? Onko enää osavaltio jäljellä, jossa ei käteistä näy ja kuuliaisuuspisteet korvanneet valuutan vai onko mahdollisuutta enää nousta itsenäiseksi maaksi? Vaikea sanoa. Ihmeitä tässä tarvitaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Monessa kohdsta samaa mieltä, mutta tuo vuosiluku 85 ja sen jälkeen syntyneet ei ole minusta mitenkään perusteltavissa.
Samaa sakkia löytyy 60- ja 70 luvuilla syntyneissä. Näitä "pääsisimpä eläkkeelle" ja keskikaljaa litkiviä "en lähde paskaduuneihin" vinkujia.
Itse olen ajatellut, että hoidan omat lapset täysjärkisiksi ja sellaiseksi, että kestävät elämän pienet ja vääjäämättömät kolhut. Sitten jeestaan kavereiden ja sukulaisten lapsia samaan maaliin.
Rappiosta en ole ihan varmaa, se mikä näyttää minulle rappiolta, saattaa olla toiselle toivottua kehitystä. Hiukan epäilen, että "nuorison rappio" on meidän silmissämme ja tietysti melkein kokonaan meidän syytämme. Kuten kirjoitit, vanhemmista osa on niin sekaisin, etteivät osaa kasvattaa lapsiaan, esimerkin näytöstä puhumattakaan.
Taas tuli sekavaa suoltamista, anteeksi.
 
Tex kirjoitti:
Jooh, kyllä alkanu tulemaan sellaista sannia ja senniä vastaan, ettei mielessä edes käy, että kouluissa olis enää soveltuvuustestejä. Käytös ja asenne hoidettavia ja toisia ihmisiä kohtaan ihan muuta kuin pitäis. Mutta mitäs pienistä, vanhukset kemikaalikoomaan ja face auki, niinkuin eräs vanhainkodissa asian muotoili, kun kysäsin mite eka yövuoro meni.
Klikkaa laajentaaksesi...

Varmasti näinkin. Oma näkemykseni ja kokemukseni on, että nykypäivän terveydenhoidon suurin ongelma (jos ammattiryhmistä puhutaan) ei ole hoitajapäässä vaan hieman toisessa ammattiryhmässä.
 
Syrjäytyneitä on ollut aina erona aikaisempiin aikoihin on se, että jos ennen jonkun tietyn peruskoulun ikäluokasta syrjäytyi muutama, niin nykyisin voidaan puhua, että niitä syrjäytyneitä on todennäköisesti luokan tai parin verran ikäluokasta.

Vielä joskus 80-luvulla saatettiin ajatella, että ihminen joka on suoritanut jonkinlaisen ammattitutkinnon ja joka ei ole alkoholin suurkuluttaja on turvassa syrjäytymisellä. Nykyisin mitään tälläisia suojaavia tekijöitä ei ole. Jopa tiedekorkeakoulujen opiskelijoista 10% putoaa systeemin rakosista jonnekkin (ei edes tiedetä minne) ja epäilenpä, että nekään eivät mene Piilaksoon huippukoodareiksi.

90-luvun lama syrjäytti todennäköisesti 200 000 ihmistä Suomessa. Sen aikakauden nuorena aikuisena kokeneena täytyy sanoa, että hyvin usein syrjäytyminen tai syrjäytymättä jääminen riippui lähinnä sattumasta. Olisi tietenkin lohdullista todeta, että kaikki on ihmisestä itsestään kiinni, mutta näin asia ei ikävä kyllä ole. Sopiihan sitä huudella huonoista geeneistä, mutta kun on seurannut kuinka lääkäripariskunnan kultalusikka suusta syntyneestä tyttärestä tulee doku kun elämään sattuu vuoden mittainen kovempi jakso, niin olen aika skeptinen sellaista meritokraattista kohkaamista kohtaan. Monella nuorella sitä samaa vaikeutta on ollut siitä lähtien kun äiti ja vauva on kotiutettu sairaalasta. Usein sitä lähinnä ihmettelee, että hanttikortitkin elämässä saaneet jaksaa pelata.
 
– Suomen viranomaiset perustelivat viisumin epäämispäätöksensä sillä, että olisin uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle, kertoi Petroskoista puhelimitse tavoitettu Aleksei Tsykarev Iltalehdelle...

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/893f1c85-e31f-427a-a4d0-19d20488bc04_ul.shtml

- Joskus käytetään tällaista "uhka kansalliselle turvallisuudelle" perustetta, jos viisuminhakija on vieraillut kriisialueilla tai maissa, joissa riehuu jokin vaarallinen epidemia. En ole kuitenkaan viime aikoina tällaisissa maissa vieraillut, Tsykarev ihmettelee kohteluaan.

- Tämä on erikoista sikäli, että olen Venäjällä ollut painostuksen kohteena Karjala-aktiivisuuteni takia. Viranomaiset eivät ole suostuneet osallistumaan järjestämiini tilaisuuksiin.
 
Ingsoc kirjoitti:
Syrjäytyneitä on ollut aina erona aikaisempiin aikoihin on se, että jos ennen jonkun tietyn peruskoulun ikäluokasta syrjäytyi muutama, niin nykyisin voidaan puhua, että niitä syrjäytyneitä on todennäköisesti luokan tai parin verran ikäluokasta.

Vielä joskus 80-luvulla saatettiin ajatella, että ihminen joka on suoritanut jonkinlaisen ammattitutkinnon ja joka ei ole alkoholin suurkuluttaja on turvassa syrjäytymisellä. Nykyisin mitään tälläisia suojaavia tekijöitä ei ole. Jopa tiedekorkeakoulujen opiskelijoista 10% putoaa systeemin rakosista jonnekkin (ei edes tiedetä minne) ja epäilenpä, että nekään eivät mene Piilaksoon huippukoodareiksi.

90-luvun lama syrjäytti todennäköisesti 200 000 ihmistä Suomessa. Sen aikakauden nuorena aikuisena kokeneena täytyy sanoa, että hyvin usein syrjäytyminen tai syrjäytymättä jääminen riippui lähinnä sattumasta. Olisi tietenkin lohdullista todeta, että kaikki on ihmisestä itsestään kiinni, mutta näin asia ei ikävä kyllä ole. Sopiihan sitä huudella huonoista geeneistä, mutta kun on seurannut kuinka lääkäripariskunnan kultalusikka suusta syntyneestä tyttärestä tulee doku kun elämään sattuu vuoden mittainen kovempi jakso, niin olen aika skeptinen sellaista meritokraattista kohkaamista kohtaan. Monella nuorella sitä samaa vaikeutta on ollut siitä lähtien kun äiti ja vauva on kotiutettu sairaalasta. Usein sitä lähinnä ihmettelee, että hanttikortitkin elämässä saaneet jaksaa pelata.
Klikkaa laajentaaksesi...


Hyvin kirjoitettu.
Paljon on varmasti sitä, että ennen ei puhuttu syrjaytyneistä, vaan dokuista, narkkareista, hulluista ja vaikka mistä.
Vaikka ihmislapsi saisi miten hyvät eväät elämän alkuun vanhemmiltaan saattaa projekti mennä päin persettä. Onhan näitä mustia lampaita tunnettu pitkin historiaa. Samoin todellä köyhistä, tai heikoista lähtökohdista kasvaa erinomaisia ihmisia jotka menestyvät monella elämänalalla.
Kuka sitten osaa sanoa mikä on onnen salaisuus?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top