Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Miksi tälläinen pitää hyväksyä?
Opetusministeriö hyväksyi Jehovan todistajien ohjeistuksen seksuaalirikosten käsittelyssä – Professori: “On ongelma, jos yhteisöt toimivat tuomioistuimina”
Seksuaalirikoksia kokeneet entiset Jehovan todistajat ovat kertoneet, että heitä on kielletty kertomasta rikoksista maallisille viranomaisille.
Jehovan todistajat
3.11.2018 klo 17:32
Opetus- ja kulttuuriministeriö on keskustellut Jehovan todistajien kanssa yhteisön tavoista käsitellä seksuaalirikosepäilyjä. Yhteisö käsittelee rikoksia niin sanotuissa oikeuskomiteoissa, jotka ovat uhrien mukaan kieltäneet heitä kertomasta kokemistaan seksuaalirikoksista viranomaisille.
Ministeriö otti asian käsiteltäväkseen maaliskuussa 2018, kun seksuaalirikoksia kokeneet Jehovan todistajien jäsenet kertoivat yhteisön menettelytavoista Ylen jutussa.
Opetusministeriö ja Jehovan todistajat keskustelivat lokakuussa 2018 yhteisön ohjeistuksesta sellaisissa tilanteissa, joissa seurakunnan edustajan tietoon tulee epäily seksuaali- tai muusta rikoksesta.
– Tarkoituksenamme oli varmistaa, että yhdyskunta tietää ja tuntee lainsäädännön velvoitteet ja suhtautuu niihin riittävällä vakavuudella, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön uskonnollisia yhdyskuntia koskevista asioista vastaava hallitusneuvos Joni Hiitola.
Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas muistuttaa, että kaikilla yhdistyksillä ja yhdyskunnilla on oikeus luoda omat sisäiset sääntönsä. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun ne alkavat toimia tuomioistuinten tavoin ja käyttää maallista valtaa yleisen lainsäädännön ohjeiden vastaisesti.
– Tällöin niillä ei ole muuta tekemistä kuin se, että ne saavat aikaan ahdistusta ja tuhoavat ihmisten mielenterveyttä, Kangas toteaa.
Kankaan mukaan yhdistykset, jotka pyrkivät itse luomaan säännöt, tekemään päätökset ja pistämään ne käytäntöön, “ovat kuin keskiaikainen järjestelmä ilman demokratian hiventäkään”.
Jehovan todistajien mukaan oikeuskomiteat käsittelevät asiat vain hengellisestä näkökulmasta eivätkä korvaa viranomaisten tutkintaa.
Jehovan todistajien tiedotusosaston mukaan heidän ohjeistuksessaan(siirryt toiseen palveluun) esitetään johdonmukaisesti ja kattavasti heidän menettelytapansa lasten suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rikosepäilyt ilmoitetaan lain edellyttämällä tavalla viranomaisille.
“Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että saimme mahdollisuuden esittää ministeriön edustajille tosiasiat sekä selostaa pitkään voimassa olleet toimintaperiaatteemme erityisesti lastensuojeluun liittyvissä asioissa”, Jehovan todistajien tiedotusosasto toteaa sähköpostissaan.
Ulkopuolisille epäselvä ohjeistus
Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajan Joni Valkilanmukaan Jehovan todistajien luoman virallisen ohjeistuksen ymmärtääkseen sitä täytyy osata lukea rivien välistä. Hänet on erotettu Jehovan todistajista noin 20 vuotta sitten.
Valkilan mukaan ohjeistusta ei täysin ymmärrä, jos ei itse ole tai ole ollut Jehovan todistaja.
Hänen mukaansa seurakuntalaiset eivät useinkaan ole varmoja, tulisiko heidän ilmoittaa esimerkiksi itseensä tai läheiseen kohdistunut seksuaalirikos suoraan viranomaisille.
Salaisen, oikeuskomiteoiden vanhimmille suunnatun Paimentakaa Jumalan laumaa -ohjekirjan mukaan heidän tulee kertoa seurakuntalaiselle tämän oikeudesta ottaa yhteyttä viranomaiseen, mikäli seurakuntalainen ottaa asian puheeksi itse.
– Tästä voi saada kuvan, että he ovat muokanneet sisäistä ohjeistustaan kevyemmäksi viranomaisille kertomisessa. Mutta kun Jehovan todistaja sen lukee, he päätyvät toimimaan samalla tavalla kuin ennenkin, eli jättävät ilmoittamatta viranomaisille, Valkila arvioi.
Valkila kyseenalaistaa, onko Jehovan todistajien vuosikymmeniä jatkunut, salaileva toimintakulttuuri todella muuttunut. Hänen mukaansa vanhimmat eivät todellisuudessa kehota seurakuntalaisia ottamaan yhteyttä viranomaisiin.
OKM:n mukaan Jehovan todistajat vakuuttivat nyt käydyissä keskusteluissa, että kynnys viranomaisille ilmoittamisesta on matala.
– Yhdyskunnan edustajien mukaan epäselvissä tilanteissa mieluummin ilmoitetaan asiasta viranomaisille kuin ollaan ilmoittamatta, opetusministeriön Hiitola kertoo keskusteluista.
Yle haastatteli Hiitolaa myös tapausten tultua julki maaliskuussa. Tällöin hän ilmoitti OKM:n tapaavan Jehovan todistajia pyytääkseen selvitystä heidän käytännöistään lasten seksuaalirikostapauksissa. Tapaamisen järjestämisessä kesti yli seitsemän kuukautta.
– Viive johtui omasta työtilanteestani. Minulla oli muun muassa valmisteltavana uusi museolaki ja museoiden rahoitusjärjestelmää koskeva hallituksen esitys, joka annettiin eduskunnalle pari viikkoa sitten, Hiitola selventää.
Kahden todistajan tarve
Jehovan todistajien oikeuskomiteoissa sovelletaan seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun tapauksissa sääntöä, jonka mukaan rikkomuksilla täytyy olla kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus.
Jos syytetty ei tunnusta rikosta, tai sille ei löydy todistajaa, asia jää “Jehovan käsiin”.
– Ilmiselvä ongelma tässä on se, että erityisesti lapseen kohdistuvalla seksuaalisen väkivallan teolla ei yleensä ole silminnäkijöitä, eikä tekoja helposti tunnusteta. Asiaa ei tarvitse viedä viranomaisten tietoon, jos kerran ei ole epäilyä siitä, että olisi tapahtunut rikos, Valkila kommentoi.
Urpo Kangas näkee Jehovan todistajien kahden todistajan mallin ongelmalliseksi. Hän muistuttaa, että Suomessa näyttökynnyksen arvioi poliisi. Jos toimitaan toisin, saattaa osallistua tekojen salailuun.
– Uskontoon katsomatta uskontojen uhrit ovat se kallein hinta, mikä tällaisesta laittomasta oikeudenhoidosta syntyy. Tämänlaiselle syrjinnälle ei ole minkäänlaista laillista perustaa, Kangas kiteyttää.
https://yle.fi/uutiset/3-10490112?origin=rss
Opetusministeriö hyväksyi Jehovan todistajien ohjeistuksen seksuaalirikosten käsittelyssä – Professori: “On ongelma, jos yhteisöt toimivat tuomioistuimina”
Seksuaalirikoksia kokeneet entiset Jehovan todistajat ovat kertoneet, että heitä on kielletty kertomasta rikoksista maallisille viranomaisille.
Jehovan todistajat
3.11.2018 klo 17:32
Opetus- ja kulttuuriministeriö on keskustellut Jehovan todistajien kanssa yhteisön tavoista käsitellä seksuaalirikosepäilyjä. Yhteisö käsittelee rikoksia niin sanotuissa oikeuskomiteoissa, jotka ovat uhrien mukaan kieltäneet heitä kertomasta kokemistaan seksuaalirikoksista viranomaisille.
Ministeriö otti asian käsiteltäväkseen maaliskuussa 2018, kun seksuaalirikoksia kokeneet Jehovan todistajien jäsenet kertoivat yhteisön menettelytavoista Ylen jutussa.
Opetusministeriö ja Jehovan todistajat keskustelivat lokakuussa 2018 yhteisön ohjeistuksesta sellaisissa tilanteissa, joissa seurakunnan edustajan tietoon tulee epäily seksuaali- tai muusta rikoksesta.
– Tarkoituksenamme oli varmistaa, että yhdyskunta tietää ja tuntee lainsäädännön velvoitteet ja suhtautuu niihin riittävällä vakavuudella, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön uskonnollisia yhdyskuntia koskevista asioista vastaava hallitusneuvos Joni Hiitola.
Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas muistuttaa, että kaikilla yhdistyksillä ja yhdyskunnilla on oikeus luoda omat sisäiset sääntönsä. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun ne alkavat toimia tuomioistuinten tavoin ja käyttää maallista valtaa yleisen lainsäädännön ohjeiden vastaisesti.
– Tällöin niillä ei ole muuta tekemistä kuin se, että ne saavat aikaan ahdistusta ja tuhoavat ihmisten mielenterveyttä, Kangas toteaa.
Kankaan mukaan yhdistykset, jotka pyrkivät itse luomaan säännöt, tekemään päätökset ja pistämään ne käytäntöön, “ovat kuin keskiaikainen järjestelmä ilman demokratian hiventäkään”.
Jehovan todistajien mukaan oikeuskomiteat käsittelevät asiat vain hengellisestä näkökulmasta eivätkä korvaa viranomaisten tutkintaa.
Jehovan todistajien tiedotusosaston mukaan heidän ohjeistuksessaan(siirryt toiseen palveluun) esitetään johdonmukaisesti ja kattavasti heidän menettelytapansa lasten suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rikosepäilyt ilmoitetaan lain edellyttämällä tavalla viranomaisille.
“Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että saimme mahdollisuuden esittää ministeriön edustajille tosiasiat sekä selostaa pitkään voimassa olleet toimintaperiaatteemme erityisesti lastensuojeluun liittyvissä asioissa”, Jehovan todistajien tiedotusosasto toteaa sähköpostissaan.
Ulkopuolisille epäselvä ohjeistus
Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajan Joni Valkilanmukaan Jehovan todistajien luoman virallisen ohjeistuksen ymmärtääkseen sitä täytyy osata lukea rivien välistä. Hänet on erotettu Jehovan todistajista noin 20 vuotta sitten.
Valkilan mukaan ohjeistusta ei täysin ymmärrä, jos ei itse ole tai ole ollut Jehovan todistaja.
Hänen mukaansa seurakuntalaiset eivät useinkaan ole varmoja, tulisiko heidän ilmoittaa esimerkiksi itseensä tai läheiseen kohdistunut seksuaalirikos suoraan viranomaisille.
Salaisen, oikeuskomiteoiden vanhimmille suunnatun Paimentakaa Jumalan laumaa -ohjekirjan mukaan heidän tulee kertoa seurakuntalaiselle tämän oikeudesta ottaa yhteyttä viranomaiseen, mikäli seurakuntalainen ottaa asian puheeksi itse.
– Tästä voi saada kuvan, että he ovat muokanneet sisäistä ohjeistustaan kevyemmäksi viranomaisille kertomisessa. Mutta kun Jehovan todistaja sen lukee, he päätyvät toimimaan samalla tavalla kuin ennenkin, eli jättävät ilmoittamatta viranomaisille, Valkila arvioi.
Valkila kyseenalaistaa, onko Jehovan todistajien vuosikymmeniä jatkunut, salaileva toimintakulttuuri todella muuttunut. Hänen mukaansa vanhimmat eivät todellisuudessa kehota seurakuntalaisia ottamaan yhteyttä viranomaisiin.
OKM:n mukaan Jehovan todistajat vakuuttivat nyt käydyissä keskusteluissa, että kynnys viranomaisille ilmoittamisesta on matala.
– Yhdyskunnan edustajien mukaan epäselvissä tilanteissa mieluummin ilmoitetaan asiasta viranomaisille kuin ollaan ilmoittamatta, opetusministeriön Hiitola kertoo keskusteluista.
Yle haastatteli Hiitolaa myös tapausten tultua julki maaliskuussa. Tällöin hän ilmoitti OKM:n tapaavan Jehovan todistajia pyytääkseen selvitystä heidän käytännöistään lasten seksuaalirikostapauksissa. Tapaamisen järjestämisessä kesti yli seitsemän kuukautta.
– Viive johtui omasta työtilanteestani. Minulla oli muun muassa valmisteltavana uusi museolaki ja museoiden rahoitusjärjestelmää koskeva hallituksen esitys, joka annettiin eduskunnalle pari viikkoa sitten, Hiitola selventää.
Kahden todistajan tarve
Jehovan todistajien oikeuskomiteoissa sovelletaan seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun tapauksissa sääntöä, jonka mukaan rikkomuksilla täytyy olla kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus.
Jos syytetty ei tunnusta rikosta, tai sille ei löydy todistajaa, asia jää “Jehovan käsiin”.
– Ilmiselvä ongelma tässä on se, että erityisesti lapseen kohdistuvalla seksuaalisen väkivallan teolla ei yleensä ole silminnäkijöitä, eikä tekoja helposti tunnusteta. Asiaa ei tarvitse viedä viranomaisten tietoon, jos kerran ei ole epäilyä siitä, että olisi tapahtunut rikos, Valkila kommentoi.
Urpo Kangas näkee Jehovan todistajien kahden todistajan mallin ongelmalliseksi. Hän muistuttaa, että Suomessa näyttökynnyksen arvioi poliisi. Jos toimitaan toisin, saattaa osallistua tekojen salailuun.
– Uskontoon katsomatta uskontojen uhrit ovat se kallein hinta, mikä tällaisesta laittomasta oikeudenhoidosta syntyy. Tämänlaiselle syrjinnälle ei ole minkäänlaista laillista perustaa, Kangas kiteyttää.
https://yle.fi/uutiset/3-10490112?origin=rss
Nyt ollaan taas vaarallisella tiellä. Missään nimessä ei pitäisi hyväksyä mitään yhteisöjen omia oikeudenkäytön muotoja. Vain ja ainoastaan virallinen lainsäädäntö ja sitä valvovat viranomaiset sekä lakia toimeenpanevat tuomioistuimet tulevat kyseeseen näissä asioissa. Lahkoilla on muutenkin jo liikaa epävirallista valtaa tässä maassa. Pääministeriä myöten tämä näkyy. Kohta sitten varmaan annetaan islamilaisille yhteisöille lupa hoitaa rikosasoiden käsittely sisäisesti.
Jep, kun tälle tielle mennään niin tästä ei enää olekaan pitkä matka shariatuomioistuimille
YliKoo
Greatest Leader
Taitaa olla tuon päätöksen tarkoituskin. Tiedetään että shariaa ei voida vastustaa, parasta vaan opetella uimaan ja tasoittaa tie valmiiksi.
Justin Case
Eversti
Mettäkulmille pitää sitten hyväksyä korpilaki jos tuolle tielle lähetään.
Tuosta tekstistä ei kyllä ilmenney että OM olisi "hyväksynyt" lahkon menettelyä.
Jos ei ole kiellettyä, ei myöskään voi kieltää ilman selkeeää normia johon tukeutua. Myöskin vain rankimmissa terroririkoksissa on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille rikoksesta, muiden osalta on velvollisuus kuulustelussa todistajan puhua totta, mutta ei ole säädetty mitään ilmiantolakia.
Mitä sitten tulee näihin lahkoihin, niitä tulisi kunnolla valvoa, riippumatta ovatko ne Jahvea tai Allahia palvovia.
skärdis
Greatest Leader
On kyllä melkoista tajunnanvirtaa tuo "uutinen".
Toimittelija ei osaa tai ymmärrä kirjoittaa mitä ja miten opetusministeriö on jeppuloiden oikeuskomiteat hyväksynyt.
Veikkaan ettei mitenkään.
Ei löydy sellaista lainsäädöstä, joka antaisi opetusministeriölle oikeuden irrottaa jokin uskonlahko Suomen laillisesta oikeusjärjestelmästä.
Ihan tuubaa koko uutinen.
Opetusministeriö hyväksyi Jehovan todistajien ohjeistuksen seksuaalirikosten käsittelyssä
- On syytä korostaa, että Jehovan todistajien ns. oikeuskomiteoiden toiminnassa ei ole kyse Suomen oikeusjärjestyksen kanssa kilpailevasta tai sille rinnakkaisesta järjestyksestä. Niin ei toki voisikaan olla. Muodollisesti näiden komiteoiden toiminta voidaan rinnastaa aatteellisen yhdistyksen jäseniinsä kohdistamiin kurinpito- tai erottamistoimenpiteisiin.
https://oikeusministerio.fi/artikke...it-henriksson-ja-rasanen-uskonnonvapauslaista
https://oikeusministerio.fi/artikke...it-henriksson-ja-rasanen-uskonnonvapauslaista
ajs178
Respected Leader
Hetkonen. Valehteliko viranomainen kansalle, vai antoivatko Turun terroristin iskeä tarkoituksella? Jompaan kumpaan vastaus on kyllä.
Olet kyllä tässä oikeassa. Itsekin luin hieman vauhdikkaasti tuon artikkelin ja syyllistyin äkkiväärään tulkintaan. Eihän siinä siis mitään varsinaista oikeudellista valtaa luovuteta millekään rinnakkaiselle järjestelmälle tietenkään. Kuitenkin on hyväksytty ohjeistus ministeriön toimesta ja tämän voi nähdä eräänlaisena signaalina siitä, että yhteiskunta sallii tuollaisten vakavien asioiden käsittelyn yhteisön sisäisesti. Ohjeistuksen tarkempaa sisältöä tuntematta ei tietysti voi ottaa kauhean vahvasti kantaa suuntaan eikä toiseen. Yleinen käsitys kuitenkin on, että näissä lahkoissa nuo asiat valitettavasti tuppaavat jäämään porukan sisälle.
”Poikajoukko potki ja löi” – poliisi tutkii: muuttuiko ala-asteen Halloween-disko painajaiseksi?
Helsingissä sijaitsevan ala-asteen vanhempainyhdistyksen viime tiistaina järjestämä disko on poikinut kaksi rikosilmoitusta.
"Jotain siellä on tapahtunut, sanoo ala-asteen rehtori IS:lle.
Hän on kuitenkin hyvin varovainen ottamaan kantaa, mitä on tapahtunut.
– Antaa poliisin nyt tutkia.
Erään vanhemman mukaan sisään diskoon tuli ”rähinämielessä” kuuden pojan porukka, joista neljä oli koulun oppilaita ja kaksi toisesta koulusta. Toinen ulkopuolisista olisi ollut seiskaluokkalainen, kun ala-asteen vanhimmat ovat kuudesluokkalaisia eli 11–12-vuotiaita.
– He ovat käyneet sattumanvaraisesti useamman yksittäisen lapsen kimppuun, vanhempi kertoo. Yhtä lasta olisi potkittu selkään ja lyöty päähän. Kaksi rähinöitsijää olisi ollut yhtä aikaa yhden lapsen kimpussa."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005888110.html
Kovaa on meininki jo ala-asteella
Helsingissä sijaitsevan ala-asteen vanhempainyhdistyksen viime tiistaina järjestämä disko on poikinut kaksi rikosilmoitusta.
"Jotain siellä on tapahtunut, sanoo ala-asteen rehtori IS:lle.
Hän on kuitenkin hyvin varovainen ottamaan kantaa, mitä on tapahtunut.
– Antaa poliisin nyt tutkia.
Erään vanhemman mukaan sisään diskoon tuli ”rähinämielessä” kuuden pojan porukka, joista neljä oli koulun oppilaita ja kaksi toisesta koulusta. Toinen ulkopuolisista olisi ollut seiskaluokkalainen, kun ala-asteen vanhimmat ovat kuudesluokkalaisia eli 11–12-vuotiaita.
– He ovat käyneet sattumanvaraisesti useamman yksittäisen lapsen kimppuun, vanhempi kertoo. Yhtä lasta olisi potkittu selkään ja lyöty päähän. Kaksi rähinöitsijää olisi ollut yhtä aikaa yhden lapsen kimpussa."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005888110.html
Kovaa on meininki jo ala-asteella
Et sitten vielä ole tavannut meikäläistä...
Ja täällä Balkanilla porukka on niin sekaisin kuin sukulaisten seinäkellot...mikä on kyllä sinänsä piristävää.
Hieman tuosta syrjäytymisestä ja yhteiskunnan rattaista pudonneista:
Yhdeksänkymmentäluvun lamaa olisi syytä tutkia niin sosiaalipoliittisesta, kuin historiallisestakin näkökulmasta ja tunnistaa mahdolliset yhteiskunnallisia ongelmia aiheuttavat tekijät, jotta näistä voidaan ottaa opiksi, kun seuraavan kerran joudutaan vastaavanlaisiin tilanteisiin. EDIT: Asiaa onkin tutkittu: Uutinen Propsit käyttäjälle @lukkarinapulainen
Sivuhuomautuksena sama pätee myös aiempiin ja myöhempiin mullistuksiin, näin esimerkkinä mm. tämän vuosikymmenen keskivaiheilla alkaneeseen TP-kriisiin, jossa on mielestäni todella paljon täysin turhaan yhteiskunnallista juopaa aiheuttaneita epäonnistumisia kansallisella ja EU-tasolla, niin käytännön viranomaistyössä, kuin viestittämisessäkin. Osa näistä on ns. kovan turvallisuuden alalta (poliisi, raja), mutta iso ja vaikuttavuudeltaa ehkä kriittisempi muilta valtionhallinnon aloilta, etenkin tiedottamisen ja muun ulosannin saralta.
Palatakseni ysärille: Yhdeksänkymmentäluvullehan sijoittuu myös massiivinen opettajien lomautus, jonka aikana tilannetta paikottiin täysin epäpätevillä ja kyvyiltään vajavaisilla sijaisilla. Ihmisiä palkattiin hommiin, joissa henkilön persoona oli usein ainoa työkalu ja onnistuminen riippui ihan siitä, kuinka suuri ja hyvin huollettu tämä työkalu oli. Tällä on ollut massiivinen vaikutus peruskoulussa tuolloin olleisiin oppilaisiin, kun vuoden tai kahden aikana suhtkoht hyvällä tasolla olleet oppimistulokset paikoitellen romahtivat ja lapsien kouluelämä muuttui tänä aikana suorastaan kaaottiseksi. Opetus- ja oppimisrauhasta ei ollut tietoakaan ja meno oli pahimmillaan kuin moukarihäkissä. Kaikki jatkokoulutus kumminkin pohjautuu peruskoulussa annettuihin oppeihin ja ei ole mikään ihme, että ammatti- ja jatkokoulutuksen saralta kuuluu viestejä vajavaisesta perusasioiden hallinnasta.
Olen itse esimerkiksi pohtinut kuulemieni perusteella PK-seudun lähiöiden tilannetta, kun joidenkin vuosiluokkien kohdalla kuuluu, että yksittäisen luokan ihmisistä valtaosa on enemmän tai vähemmän pahasti syrjäytynyt nykyään.
Lisäksi olen ollut tunnistavinani vanhempien vaikutuksen tähän kehitykseen sillä saralla, että missä suhteessa lapsi on kasvanut pumpulissa ja liiallisessa holhouksessa. Näkisin, että yksi tie onnistumiseen olisi vanhemman roolissa olla turvaverkko lapsen kasvaessa ottaa pikkuhiljaa vastuuta itsestään ja omista tekemisistään, eli kun homma menee vituiksi niin taustalla olisi tukea tarjolla, eikä vielä aikuistumisen alkutaipaleella oleva lapsi joutuisi yksin kohtaamaan tilannetta, johon oma suhteellisuudentaju ja henkiset voimavarat eivät millään riitä. Sen sijaan sellainen kasvatusmalli, että kaikki tulee valmiiksipureksittuna ja lapsi kasvaa täysin todellisesta maailmasta eristettynä ei mielestäni luo turvallisella tavalla sellaisia tosielämän valmiuksia ja henkisiä voimavaroja, että nuori aikuinen suomalaiskansallisen mallin mukaan 18-21 vuotiaana sitten selviäisi täysivaltaisena aikuisena omillaan asuvana kaikista modernin maailman heittämistä kierrepalloista. Rahankäyttö on tästä yksi hyvä esimerkki, vastikkeettomasti 24/7 saatavilla olevat kulutusluotot ja pikavipit vievät hyvin nopeasti nuoren sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, ettei siitä itse enää selviä kun rahankäytölle ei ole mitään oikeaa koulutusta ja kokemusta nuoruudesta. Ulkoiset paineet vaikuttavat myös omalta osaltaan siihen, ettei ongelmaa julkisivun kaunistuksen hengessä välttämättä itse suostu edes tunnustamaan. Velkakierteeseen jouduttuaan henkilön luotto ja lojaliteetti yhteiskuntaa, rehellisyyttä ja muita kansalaisluottamusta nauttivan aikuisen ihmisen toimintamalleja kohtaan rapautuu.
Lavean, glitterin ja älylaitteiden täyttämän elämän tavoitteluun New York Minute-aikajänteellä ehdollistuvan nuoren aikuisen ajatusmaailma vinoutuu todella helposti ja he alkavat arvostamaan sellaisia asioita sellaisella skaalalla, että pitkäjänteisestä taloudellisesta ajattelusta ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään.
Lisäksi koulutuksen saralla olisi mielestäni ajateltava asiaa uudelleen. Olisi tarkistettava valtion tarjoaman koulutuksen ja eri alojen oppilasmääriä vastaamaan todellisia tarpeita ja ammatillisessa koulutuksessa siirrettävä, osin nykytrendin mukaisestikin, oppimista työpaikoille työssäoppimisen saralla. Jos nuori ei toisen asteen oppiin hakiessaan ole kovin motivoitunut teoreettisesta ja yleissivistävästä opetuksesta, niin kolmisen vuotta teoriatason opetusta ei välttämättä ole se tie, joka johtaa valmistumiseen ja työllistymiseen.
Lisäksi perus- ja jatkokoulutusessa pitäisi opetussuunnitelmaan sisällyttää todella paljon nykyistä enemmän todellisessa maailmassa tarvittavia taitoja, kuten rahankäyttöä, ansaitsemisen työkaluja, yrittäjyyttä ja sijoittamista , sekä esimerkiksi kotitalouden oppia toisen asteen opinnoissa, jolloin nuori alkaa pikkuhiljaa olla siinä iässä, että aihe kiinnostaa noin niinkun luonnostaan.
Työelämään ja koulutukseen liittyen mielestäni olemme liian fokusoituneita ala-asteelta aina toisen ja kolmannen asteen päättötodistuksella varustettuna katkeamattomassa putkessa työmarkkinoille realiteetteja oppimaan sylkevään malliimme: Kisällimallilla ja muutoin matalan koulutustason työpaikkojen katoaminen ei edesauta sitä, että työkokemusta kerännyt nuori aikuinen voisi sitten muutaman vuoden elämänkokemuksen perusteella, huomattavasti motivoituneempana, lähteä opiskelemaan toisen- ja kolmannen asteen opintoihin itseään oikeasti kiinnostavaa alaa, jolle hän myös paremmin soveltuisi. 15-vuotiaana on aika hakuammuntaa lähteä vielä opiskelemaan itselleen ammattia, kun ei edes tunne itseään, siitä puhumattakaan, että olisi joku haju siitä, millaista elintasoa pitää eiittävänä ja millaisella palkalla se on mahdollista ja minkälaisia palkkoja eri aloilla eri työtehtävistä maksetaan.
Nykysysteemi pohjautuu palettiin, joka on aikoinaan kehitetty sulkeutuneemman ja valtiojohtoisemman talouden tarpeisiin, eikä osittain vastaa enää vapaan markkinatalouden ja siinä elävien ihmisten tarpeita.
Yhdeksänkymmentäluvun lamaa olisi syytä tutkia niin sosiaalipoliittisesta, kuin historiallisestakin näkökulmasta ja tunnistaa mahdolliset yhteiskunnallisia ongelmia aiheuttavat tekijät, jotta näistä voidaan ottaa opiksi, kun seuraavan kerran joudutaan vastaavanlaisiin tilanteisiin. EDIT: Asiaa onkin tutkittu: Uutinen Propsit käyttäjälle @lukkarinapulainen
Sivuhuomautuksena sama pätee myös aiempiin ja myöhempiin mullistuksiin, näin esimerkkinä mm. tämän vuosikymmenen keskivaiheilla alkaneeseen TP-kriisiin, jossa on mielestäni todella paljon täysin turhaan yhteiskunnallista juopaa aiheuttaneita epäonnistumisia kansallisella ja EU-tasolla, niin käytännön viranomaistyössä, kuin viestittämisessäkin. Osa näistä on ns. kovan turvallisuuden alalta (poliisi, raja), mutta iso ja vaikuttavuudeltaa ehkä kriittisempi muilta valtionhallinnon aloilta, etenkin tiedottamisen ja muun ulosannin saralta.
Palatakseni ysärille: Yhdeksänkymmentäluvullehan sijoittuu myös massiivinen opettajien lomautus, jonka aikana tilannetta paikottiin täysin epäpätevillä ja kyvyiltään vajavaisilla sijaisilla. Ihmisiä palkattiin hommiin, joissa henkilön persoona oli usein ainoa työkalu ja onnistuminen riippui ihan siitä, kuinka suuri ja hyvin huollettu tämä työkalu oli. Tällä on ollut massiivinen vaikutus peruskoulussa tuolloin olleisiin oppilaisiin, kun vuoden tai kahden aikana suhtkoht hyvällä tasolla olleet oppimistulokset paikoitellen romahtivat ja lapsien kouluelämä muuttui tänä aikana suorastaan kaaottiseksi. Opetus- ja oppimisrauhasta ei ollut tietoakaan ja meno oli pahimmillaan kuin moukarihäkissä. Kaikki jatkokoulutus kumminkin pohjautuu peruskoulussa annettuihin oppeihin ja ei ole mikään ihme, että ammatti- ja jatkokoulutuksen saralta kuuluu viestejä vajavaisesta perusasioiden hallinnasta.
Olen itse esimerkiksi pohtinut kuulemieni perusteella PK-seudun lähiöiden tilannetta, kun joidenkin vuosiluokkien kohdalla kuuluu, että yksittäisen luokan ihmisistä valtaosa on enemmän tai vähemmän pahasti syrjäytynyt nykyään.
Lisäksi olen ollut tunnistavinani vanhempien vaikutuksen tähän kehitykseen sillä saralla, että missä suhteessa lapsi on kasvanut pumpulissa ja liiallisessa holhouksessa. Näkisin, että yksi tie onnistumiseen olisi vanhemman roolissa olla turvaverkko lapsen kasvaessa ottaa pikkuhiljaa vastuuta itsestään ja omista tekemisistään, eli kun homma menee vituiksi niin taustalla olisi tukea tarjolla, eikä vielä aikuistumisen alkutaipaleella oleva lapsi joutuisi yksin kohtaamaan tilannetta, johon oma suhteellisuudentaju ja henkiset voimavarat eivät millään riitä. Sen sijaan sellainen kasvatusmalli, että kaikki tulee valmiiksipureksittuna ja lapsi kasvaa täysin todellisesta maailmasta eristettynä ei mielestäni luo turvallisella tavalla sellaisia tosielämän valmiuksia ja henkisiä voimavaroja, että nuori aikuinen suomalaiskansallisen mallin mukaan 18-21 vuotiaana sitten selviäisi täysivaltaisena aikuisena omillaan asuvana kaikista modernin maailman heittämistä kierrepalloista. Rahankäyttö on tästä yksi hyvä esimerkki, vastikkeettomasti 24/7 saatavilla olevat kulutusluotot ja pikavipit vievät hyvin nopeasti nuoren sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, ettei siitä itse enää selviä kun rahankäytölle ei ole mitään oikeaa koulutusta ja kokemusta nuoruudesta. Ulkoiset paineet vaikuttavat myös omalta osaltaan siihen, ettei ongelmaa julkisivun kaunistuksen hengessä välttämättä itse suostu edes tunnustamaan. Velkakierteeseen jouduttuaan henkilön luotto ja lojaliteetti yhteiskuntaa, rehellisyyttä ja muita kansalaisluottamusta nauttivan aikuisen ihmisen toimintamalleja kohtaan rapautuu.
Lavean, glitterin ja älylaitteiden täyttämän elämän tavoitteluun New York Minute-aikajänteellä ehdollistuvan nuoren aikuisen ajatusmaailma vinoutuu todella helposti ja he alkavat arvostamaan sellaisia asioita sellaisella skaalalla, että pitkäjänteisestä taloudellisesta ajattelusta ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään.
Lisäksi koulutuksen saralla olisi mielestäni ajateltava asiaa uudelleen. Olisi tarkistettava valtion tarjoaman koulutuksen ja eri alojen oppilasmääriä vastaamaan todellisia tarpeita ja ammatillisessa koulutuksessa siirrettävä, osin nykytrendin mukaisestikin, oppimista työpaikoille työssäoppimisen saralla. Jos nuori ei toisen asteen oppiin hakiessaan ole kovin motivoitunut teoreettisesta ja yleissivistävästä opetuksesta, niin kolmisen vuotta teoriatason opetusta ei välttämättä ole se tie, joka johtaa valmistumiseen ja työllistymiseen.
Lisäksi perus- ja jatkokoulutusessa pitäisi opetussuunnitelmaan sisällyttää todella paljon nykyistä enemmän todellisessa maailmassa tarvittavia taitoja, kuten rahankäyttöä, ansaitsemisen työkaluja, yrittäjyyttä ja sijoittamista , sekä esimerkiksi kotitalouden oppia toisen asteen opinnoissa, jolloin nuori alkaa pikkuhiljaa olla siinä iässä, että aihe kiinnostaa noin niinkun luonnostaan.
Työelämään ja koulutukseen liittyen mielestäni olemme liian fokusoituneita ala-asteelta aina toisen ja kolmannen asteen päättötodistuksella varustettuna katkeamattomassa putkessa työmarkkinoille realiteetteja oppimaan sylkevään malliimme: Kisällimallilla ja muutoin matalan koulutustason työpaikkojen katoaminen ei edesauta sitä, että työkokemusta kerännyt nuori aikuinen voisi sitten muutaman vuoden elämänkokemuksen perusteella, huomattavasti motivoituneempana, lähteä opiskelemaan toisen- ja kolmannen asteen opintoihin itseään oikeasti kiinnostavaa alaa, jolle hän myös paremmin soveltuisi. 15-vuotiaana on aika hakuammuntaa lähteä vielä opiskelemaan itselleen ammattia, kun ei edes tunne itseään, siitä puhumattakaan, että olisi joku haju siitä, millaista elintasoa pitää eiittävänä ja millaisella palkalla se on mahdollista ja minkälaisia palkkoja eri aloilla eri työtehtävistä maksetaan.
Nykysysteemi pohjautuu palettiin, joka on aikoinaan kehitetty sulkeutuneemman ja valtiojohtoisemman talouden tarpeisiin, eikä osittain vastaa enää vapaan markkinatalouden ja siinä elävien ihmisten tarpeita.
Viimeksi muokattu:
Aquilifer
Kenraali
Sijainnin, toimintatavan, annettujen tuntomerkkien, ja ennenkaikkea niiden puutteen takia monikulttuuritutkani värisee vahvasti.