"
Hän kokee säilöön otetun miehen purkauksen valkoisen naisen taakkana"
KU SÄILÖÖNOTTOYKSIKÖSSÄ: PIHAA YMPÄRÖIVÄ PIIKKILANKA KERTOO TAVALLISEN NÄKÖISEN TALON OLEVAN EPÄTOIVON TURVASÄILÖ
SIRPA PUHAKKA9.12.2018 9.00
KOTIMAA
Vapaaehtoistyötä Helsingin Metsälän säilöönottoyksikössä tehnyt Iiris Karppinen on kohdannut itsensä satuttamista ja itsetuhoisuuteen ja itsemurhaan liittyviä ajatuksia. Tämä paikka koetaan vankilaksi.
Eräs mustasta Afrikasta kotoisin oleva mies purki turhautuneena ajatuksiaan Metsälän säilöönottoyksikössä vapaaehtoistyötä tekevälle
Iiris Karppiselle.
”
Ensin te tulette täältä Euroopasta, valkoiset ihmiset. Viette rikkautemme, kaiken minkä saatte irti, myitte jopa orjiksi. Kun ihmiset yrittävät tulla meren yli, te ette ota heitä vastaan, vaikka olemme köyhiä ja hädässä. Afrikassa kansainväliset yritykset rikastuvat raaka-aineilla ja maalla.”
– Säilöönottoyksikössä ei ole syytä pidätellä vihaansa, kertoo toukokuusta lähtien Metsälän säilöönottoyksikössä vapaaehtoisena vieraillut Karppinen.
Hän kokee säilöön otetun miehen purkauksen valkoisen naisen taakkana. Kiinniotettuna ja palautusta odottavalla ei ole syytä peitellä ajatuksiaan ja tunteitaan.
Hallinnollinen vapaudenriisto
Karppinen ja muut vapaaehtoiset vievät torstaisin ulkopuolisen tuulahduksen paikkaan, jossa ihmiset elävät muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen läpikulkumatkalla vankilanomaisissa olosuhteissa.
Säilöön otetut, ulkomaalaistaustaiset ihmiset, eivät ole vankilassa. Vapaudenriisto on ”hallinnollista”. He eivät kärsi rangaistusta, mikä erottaa heidät vangeista. Tietoyhteydet ja puhelimet pelaavat. Vieraita saa ottaa vastaan. Kaikki toiminta on tarkoin säädeltyä.
Vapauden menettämisen Karppinen sanoo olevan erityisen raskasta säilöön otetuille.
– Olemisen, kulkemisen ja omista asioista päättämisen vapaus on ensisijaista, vaikka ajatellaan, että mikäs siinä on ollessa Metsälässä, kun joku tuo ruokaa, on patja ja lämmintä. Ei sada eikä kukaan pahoinpitele.
Säilöönottoyksikön arkea on epätietoinen ja epätoivoinen odottaminen. Odotetaan lakimieheltä tietoa, miten prosessit etenevät. Eteneekö valitus kielteisestä turvapaikkapäätöksestä? Vai tuleeko lento Bagdadiin, Tunisiin tai jonnekin muualle?
Kokemus vankilasta on tosiasia
Metsälän säilöönottoyksikön johtaja
Mikael Laurinkari kertoo, että säilöön otetuille ihmisille tehdään selväksi, että ”meidän virkamiehet eivät osallistu säilöönottoyksikön ulkopuolisiin päätösprosesseihin”.
– Pyritään reilulla ja oikeudenmukaisella kohtelulla muodostamaan luottamussuhde, että asiakas voi luottaa, että konfliktitilanteissa toimitaan oikein.
Hän myöntää, että huolimatta pyrkimyksestä ihmisarvoiseen kohteluun säilöönottoyksikössä voivat siellä olevat ihmiset kokea paikan vankilamaiseksi.
– Osa varmasti kokee näin, koska säilöönottoyksiköstä ei luvatta voi poistua, sanoo Laurinkari.
EMMA GRÖNQVIST
Säilöönottoyksikön johtaja Mikael Laurinkarin mukaan usein käsitetään väärin, että kaikki Metsälän asiakkaat olisivat turvapaikanhakijoita.
Säilöönottoyksikkö toteuttaa lainmukaista tehtäväänsä. Poliisi ja rajavartiolaitos tekevät päätökset säilöönotosta. Karppisen mukaan moni säilöön otettu ei hahmota, miten ja miksi säilöönottopäätökset tehdään.
Tänä vuonna Metsälässä rekisteröidään noin 1 200 asiakasta. Osa voi päätyä toistamiseen säilöön. Eniten asiakkaita tulee Irakista ja kahdesta EU-maasta Virosta ja Romaniasta. Vain osa asiakkaista on turvapaikanhakijoita.
– Me olemme ulkomaalaisten säilöönottoyksikkö. Tässä on usein väärinkäsityksiä, että kaikki asiakkaamme olisivat turvapaikanhakijoita, sanoo Laurinkari.
Asiakaskierto on nopea. Keskimäärin ihmiset ovat kahdeksan päivää Metsälässä, ja mediaani on neljä päivää. Maksimissaan säilöönotto voi olla kuusi kuukautta, ja vain poikkeuksellisesti jopa vuoden.
Piikkilankojen takana
Metsälän säilöönottoyksikkö on kuin mikä tahansa kerrostalo. Piikkilangalla eristetty piha kertoo ulkopuolisille, ettei kyse ole tavallisesta talosta.
Suomen laki säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä määrittelee toimintaa. Vierailija, toimittaja tai vapaaehtoistyöntekijä joutuu turvatarkastukseen.
Karppinen kuvailee olosuhteita vankilamaisiksi. Vankilaksi ihmiset paikan myös kokevat. Hän on tavannut vierailujensa aikana ihmisiä, jotka kertovat viikosta toiseen aina uudelleen oman tarinansa. Päällimmäisenä ovat kysymykset: Miksi minä olen täällä? Mitä väärää minä olen tehnyt?
– Piikkilankaviritysten avulla on teljetty ihmisiä sisälle neliönmuotoiseen rakennukseen, jossa näkee vain pätkän taivasta. Tämä on liian karua, ei ihmisiä pitäisi laittaa tällaisiin olosuhteisiin.
Karppinen toivookin, että Ouluun mahdollisesti tulevan säilöönoton olosuhteet olisivat inhimillisemmät. Hän on vedonnut asiassa oululaiseen, vasemmistolaiseen kansanedustajaan
Hanna Sarkkiseen.
Oulun vastaanottokeskuksen tiloja on kehitetään niin, että osa tiloista on tarvittaessa mahdollista muuntaa säilöönottopaikoiksi eikä erillistä yksikköä perusteta.
– Lohdullista olisi, jos olisi vankat ja rahoitetut mekanismit, että voitaisiin ottaa pakolaisleireiltä ihmisiä organisoidusti turvallisiin valtioihin, jotka kustantavat toiminnan, sanoo Karppinen.
Säilöön otettujen moninaiset tarinat
Iiris Karppinen on kuullut vapaaehtoistyössä paljon ihmisten tarinoita. Hänen tehtävänsä on kuunnella.
EMMA GRÖNQVIST
– Vähän niin kuin 1930-luku palaisi takaisin. Tuntuu, että Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille, sanoo vapaaehtoistyötä Metsälässä säilöönottoyksikössä tehnyt Iiris Karppinen.
Hän ei mestaroi viranomaispäätöksiä, vaikka kokisi säilöön otetun kohtelun epäoikeudenmukaiseksi.
Hän on nähnyt julmuuden seurauksia, huonoa viranomaistyötä, liian huonosti valmisteltuja kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja monia muita epäkohtia.
– Olen kuullut ja nähnyt pelottavia asioita. En ole nähnyt aikaisemmin, millaiselta näyttää puolitoista vuotta sitten ruoskittu nuori mies. Sellaista ei tehdä Suomessa, kertoo Karppinen.
Hän on kohdannut itsensä satuttamista, itsetuhoisuuteen ja itsemurhaan liittyviä ajatuksia.
– Olen nähnyt, miten nuorella miehellä on kädessä pitkä rivi tuoreita viillon jälkiä.
Arjen ilmapiiri ajoittain hektistä
Metsälän säilöönottoyksikössä vuoden alusta johtajana toimineen Laurinkarin mukaan yksikössä ei ole tapahtunut itsemurhaa tämän vuoden aikana Maahanmuuttoviraston (Migri) vastatessa yksikön toiminnasta, eikä myöskään sen historian aikana.
– On tilanteita, että ihmiset ovat vahingoittaneet itseään, sanoo Laurinkari.
Ennen Migriä säilöönottoyksikön toiminnasta vastasi Helsingin kaupunki. Laurinkarin mukaan yksikön toiminnan ydintä on psykososiaalinen tuki. Ohjaajilla on paljon sosiaali- ja terveyshuollon taustaa. Työntekijät puhuvat noin 20 kieltä.
– Viikosta toiseen on hyvin erilaisia asiakkaita. Joskus on sähköisempi ilmapiiri, päivän ilmapiiri saattaa vaihdella. Yleensä arki on eläväistä ja välillä hektistä, mutta ei häiriötyyppistä, sanoo Laurinkari.
https://www.kansanuutiset.fi/artikk...en-nakoisen-talon-olevan-epatoivon-turvasailo