Miten tuolla miehellä vielä oli ase?
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Miten tuolla miehellä vielä oli ase?
arix
Respected Leader
Eiköhän tuossa kuten aiemmissakin ollut kyseessä luvaton ase. Tosin eihän nyt semmoista voi Suomessa hankkia...
Sikäläinen kaheli. Koko kyläseudun tuntema ja pelkäämä, missä on ne kylänmiehet jotka aiemmin paukutti järkeä noiden kaaliin.?
PekkaSavo
Ylipäällikkö
Kylillä ei ole enää poliiseja.
Kylillä ei nykyään ole juuri ketään.. Ikävä kyllä.
Coffee Man
Respected Leader
Tähän väliin pieni kevennys...
Kaksikko halusi saunoa lähestymiskiellosta huolimatta - kaikki meni pieleen: ”Anna tulla vaan”, mies sanoi, kun nainen kertoi kuumentavansa hiilihankoa kiukaassa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfb02ceb-d4c7-42cb-8e4e-dc5d7abf819d
Meno on kuin Matilla ja Mervillä aikoinaan
Kaksikko halusi saunoa lähestymiskiellosta huolimatta - kaikki meni pieleen: ”Anna tulla vaan”, mies sanoi, kun nainen kertoi kuumentavansa hiilihankoa kiukaassa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfb02ceb-d4c7-42cb-8e4e-dc5d7abf819d
Meno on kuin Matilla ja Mervillä aikoinaan
Kysytään näin, että jos kunnassa nyt tapahtuu muutama pahoinpitely vuodessa, vähän omaisuusrikoksia ja henkirikos kerran 25 vuodessa, niin miksi siellä pitäisi päivystää jatkuvasti?
Hankasalmella ei jääty sormi suussa itkemään kaukaista poliisia, vaan aloitettiin vastuunkantaminen itse.
Monilla ihmisillä on suuria vaikeuksia käsittää miten haitallista maahanmuutto on Suomelle. Todisteeksi päinvastaisesta sitten otetaan joku yksittäinen henkilö esimerkiksi oma naisystävä tai vedotaan jopa omaan maahanmuuttajataustaan!
Jukka Hankamäki on hienosti käsitellyt ongelmaa kirjoituksessaan Tieteen harjoittelijoita palkitaan.
Todeten mm. seuraavaa.
"Viime vuonna Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut YKA ry kruunasi tieteen kuningattareksi Koko Hubaran hänen blogikirjoituksiaan sisältävästä teoksesta Ruskeat tytöt (Like 2017).
YKA:n puheenjohtaja – Sdp:n nykyinen puoluesihteeri – Antton Rönnholm perusteli palkitsemista lausunnossaan niin, että ”Koko Hubara on laittanut itsensä likoon kytkiessään yksityisen yleiseen, henkilökohtaisen poliittiseen ja yksilön kokemuksen laajempaan rakenteelliseen ilmiöön.”
Sillä tavoin lausuessaan syntymädemari Rönnholm todisti, ettei hän ymmärrä tieteellisistä menetelmistä yhtään mitään.
Tieteellisen ajattelun ja menetelmäopin nyrkkisääntö on erottaa omat subjektiiviset kokemukset aiheesta, jota tutkii, ja prosessista, jolla tutkimusta tehdään – ei yhdistää omia vaikutelmiaan niihin.
Suuri osa maahanmuuttoa koskevasta erimielisyydestä johtuu siitä, että poliittinen vihervasemmisto ei ole yltänyt ymmärtämään myöskään sitä, mikä ero on mikrotason ja makrotason lähestymistavoilla.
Mikrotasolla (eli yksilöiden havaintomaailmassa) saaduista kokemuksista ei voida johdella makrotason poliittisia linjauksia. Henkilökohtaisista tuntemuksista, esimerkiksi ylirajaisen pariutumisen intresseistä, ei voida johdella päätelmää, että rajat pitäisi avata makrotasolla.
Suuri osa kiljunnasta, jolla sosiaalitieteilijät ovat puolustelleet massamaahanmuuttoa, perustuu tähän ajatusvirheeseen.
Sen sijaan makrotason linjauksista pitää päättää poliittisella tasolla, sillä valtionpolitiikassa tehtävät ratkaisut vaikuttavat suoraan ihmisten elämään mikrotasolla.
Siis jotta asiat eivät menisi juntturalle mikrotasolla eli naamakkaisessa kohtaamisessa, on väestöpolitiikkaa tehtävä ja maahanmuuttoa rajoitettava makrotasolla.
Vastustan itse maahanmuuttoa juuri tästä syystä. Kansanryhmien konfliktit pitää hallita valtioiden rajoilla, tai ne siirtyvät mikrotasolle: keskelle kansalaisyhteiskuntaa, kaduille, kujille, asuntojonoihin, leipäjonoihin ja taisteluun työpaikoista ja sosiaalietuuksista.
Koska vastustan yhteiskuntamme perusrakenteen murentamista, vastustan aktiivisesti myös maahanmuuttoa, joka heikentää huoltosuhdetta, vie työpaikkoja ja asuntoja suomalaisilta, johtaa kulttuurikonflikteihin ja kotimaisten kielten aseman huononemiseen sekä pahimmillaan vierasperäisten tulijoiden etuoikeuttamiseen."
Jukka Hankamäki on hienosti käsitellyt ongelmaa kirjoituksessaan Tieteen harjoittelijoita palkitaan.
Todeten mm. seuraavaa.
"Viime vuonna Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut YKA ry kruunasi tieteen kuningattareksi Koko Hubaran hänen blogikirjoituksiaan sisältävästä teoksesta Ruskeat tytöt (Like 2017).
YKA:n puheenjohtaja – Sdp:n nykyinen puoluesihteeri – Antton Rönnholm perusteli palkitsemista lausunnossaan niin, että ”Koko Hubara on laittanut itsensä likoon kytkiessään yksityisen yleiseen, henkilökohtaisen poliittiseen ja yksilön kokemuksen laajempaan rakenteelliseen ilmiöön.”
Sillä tavoin lausuessaan syntymädemari Rönnholm todisti, ettei hän ymmärrä tieteellisistä menetelmistä yhtään mitään.
Tieteellisen ajattelun ja menetelmäopin nyrkkisääntö on erottaa omat subjektiiviset kokemukset aiheesta, jota tutkii, ja prosessista, jolla tutkimusta tehdään – ei yhdistää omia vaikutelmiaan niihin.
Suuri osa maahanmuuttoa koskevasta erimielisyydestä johtuu siitä, että poliittinen vihervasemmisto ei ole yltänyt ymmärtämään myöskään sitä, mikä ero on mikrotason ja makrotason lähestymistavoilla.
Mikrotasolla (eli yksilöiden havaintomaailmassa) saaduista kokemuksista ei voida johdella makrotason poliittisia linjauksia. Henkilökohtaisista tuntemuksista, esimerkiksi ylirajaisen pariutumisen intresseistä, ei voida johdella päätelmää, että rajat pitäisi avata makrotasolla.
Suuri osa kiljunnasta, jolla sosiaalitieteilijät ovat puolustelleet massamaahanmuuttoa, perustuu tähän ajatusvirheeseen.
Sen sijaan makrotason linjauksista pitää päättää poliittisella tasolla, sillä valtionpolitiikassa tehtävät ratkaisut vaikuttavat suoraan ihmisten elämään mikrotasolla.
Siis jotta asiat eivät menisi juntturalle mikrotasolla eli naamakkaisessa kohtaamisessa, on väestöpolitiikkaa tehtävä ja maahanmuuttoa rajoitettava makrotasolla.
Vastustan itse maahanmuuttoa juuri tästä syystä. Kansanryhmien konfliktit pitää hallita valtioiden rajoilla, tai ne siirtyvät mikrotasolle: keskelle kansalaisyhteiskuntaa, kaduille, kujille, asuntojonoihin, leipäjonoihin ja taisteluun työpaikoista ja sosiaalietuuksista.
Koska vastustan yhteiskuntamme perusrakenteen murentamista, vastustan aktiivisesti myös maahanmuuttoa, joka heikentää huoltosuhdetta, vie työpaikkoja ja asuntoja suomalaisilta, johtaa kulttuurikonflikteihin ja kotimaisten kielten aseman huononemiseen sekä pahimmillaan vierasperäisten tulijoiden etuoikeuttamiseen."
MeriTJ
Ylipäällikkö
Tähän väliin pieni kevennys...
Kaksikko halusi saunoa lähestymiskiellosta huolimatta - kaikki meni pieleen: ”Anna tulla vaan”, mies sanoi, kun nainen kertoi kuumentavansa hiilihankoa kiukaassa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfb02ceb-d4c7-42cb-8e4e-dc5d7abf819d
Meno on kuin Matilla ja Mervillä aikoinaan
Ei jumalauta mitä menoa...
Ja useista ampuma-ase tuomioista oli selvää että kahden vuoden harrastuneisuusehtokin täyttyi helposti!
miheikki
Greatest Leader
https://pt-media.org/2019/01/03/tur...nAg7EG9485wi-2coWznYmJySowa7Vsn80NjrFTiupP16s
03/01/2019Etusivu / Seksuaalirikokset / Suomi / Uncategorized1 kommenttiartikkeliin Turvapaikka-aktivistien maskotti Jyväskylässä raiskauskäräjillä
Seurakunnan keltaliivi.
Keski-Suomen järäjäoikeudessa Jyvskylässä jatkuu taas huomenna pääkäsittely törkeästä raiskauksesta, jossa epäiltyjen penkilllä istuu muuan Abbas Mohammad Ramazan Parvi Arkan.
Teon taustoista ei toistaiseksi ole tarkempaa tietoa, mutta rikosnimikkeestä ”törkeä raiskaus” voi päätellä jotain. Kun raiskaus menee törkeänä se tarkoittaa käytännössä yleensä sitä, että uhri on ollut alaikäinen, tekoon on käytetty raakaa väkivaltaa tai teko on muuten ollut astetta törkeämpi. Luultavasti uhri on tässä tapauksessa yläkoululainen, sen voi päätellä Abbasin taustasta.
Se mikä on mielenkiintoista niin Abbas on ollut keski-suomalaisten turvapaikka-aktivistien maskotti, jota esiteltiin reilu pari vuotta sitten hyvin kotoutuneena sotapakolaisena. Jämsän vastaanottokeskuksessa majaili tuolloin useita nuoria miehiä. Mm. Jämsän Seutuun tehtiin ihastuttava juttu Abbasista, joka oli kova poika pelaamaan potkupalloa ja sählyä. Urheilu nimittäin yhdisti paikallisia ja vokkilaisia. Artikkelin mukaan paikalliset olivat uteliaita vastaanottokeskuksen porukkaa kohtaan.
Tässä tapauksessa raiskaajaa ei ole vierailutettu päiväkodeissa vaan vähän siellä ihmisen elinkaaren toisessa päässä; vanhainkodeissa ja vanhusten kodeissa. Abbas on ollut pitämässä mummoille seuraa paikallisessa vanhainkodissa. Hän ei ollut mikään turha mies, osasi myös leikata nurmikkoa.
Niin ikään Abbas kertoilee artikkelissa, että on kokenut Jämsässä jonkin verran rasisteerausta. Joku mies oli kerran sanonut rumasti ja toinen oli elehtinyt sylkemistä. Sellainen pelotti Abbasia. Artikkelissa kerrotaan myös, että nuorukaisille on kerrottu, kun he ovat tulleet vastaanottokeskukseen, että miten Suomessa käyttäydytään.
Abbasin kohdalla kotouttaminen näyttää kuitenkin hieman epäonnistuneen. Tai hän ei ole ollut tällä oppitunnilla. Kannattaa muuten huomata, että Abbas on käynyt yläasteikäisetn kanssa samassa koulussa, joten siten on luultavaa, että raiskauksen uhrikin on yläkouluikäinen.
ak.tied
Respected Leader
Uskomatonta yksittäisyhteensattumaa, että nämä mannekiinit päätyvät kovin suurella prosentilla käräjille milloin mistäkin. Joko olivat alkuunkin huijareita tai sitten statuksen myötä alkaa sen suomien tilaisuuksien väärinkäyttö. Lelumies, sankaripelastaja, vuoden pakolaisnainen, lukuisat kunnanvaltuutetut sekä nämä kasvot kotoutumiselle ja koroutumiprojekteille antaneet pikku ”julkkikset”. Mieron tielle näitä ovat vieneet lähinnä raha ja pillu, osittain tekaistut tarinat omasta henkilöllisyydestä ja taustasta, mahtuu joukkoon ihan epähuomiossa unohtuneet pikku teloituksetkin. Mutta koska motiivien kyseenalaistaminen on rasismia, ei asialla kannattane enempää spekuloida. Hämmästelen vain.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b196a0cb-3f9b-4a7f-a757-d166a737936e Ollut vähän tavanomaista ehtivämpi "espoolaismies". Mutta on tuo oikeudenkin toiminta aika ihmeellistä ko tapauksessa..
VanhaPate
Ylipäällikkö
https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tiedotteet/1/1/oulun_poliisin_etsima_mies_on_otettu_kiinni_saksassa_77067
Oulun poliisin etsimä mies on otettu kiinni Saksassa
03.01.2019 klo 12.39Oulu
Oulun poliisilaitoksella tutkittavana olevaan törkeään lapseen kohdistuneeseen rikoskokonaisuuteen etsintäkuulutettu ALDHULAIEI Qayssar Mohsin Sbahi on otettu Saksan poliisin toimesta kiinni keskiviikkona 2.1.2019 illalla klo 21 Saarbrückenin kaupungissa, Saksassa. Tieto on saatu Suomen Keskusrikospoliisin kautta ja Keskusrikospoliisi vastaa henkilön luovutus- ja noutojärjestelyistä.
Kiinniotettu henkilö saataneen siirrettyä Suomeen tammikuun aikana, jonka jälkeen esitutkintatoimet käynnistyvät hänenkin osalta.
Keskusrikospoliisi lisäsi henkilön 21.12.2018 Europolin Most wanted -listalle. Oulun poliisilaitos oli etsintäkuuluttanut henkilön kansainvälisesti.
Oulun poliisin etsimä mies on otettu kiinni Saksassa
03.01.2019 klo 12.39Oulu
Oulun poliisilaitoksella tutkittavana olevaan törkeään lapseen kohdistuneeseen rikoskokonaisuuteen etsintäkuulutettu ALDHULAIEI Qayssar Mohsin Sbahi on otettu Saksan poliisin toimesta kiinni keskiviikkona 2.1.2019 illalla klo 21 Saarbrückenin kaupungissa, Saksassa. Tieto on saatu Suomen Keskusrikospoliisin kautta ja Keskusrikospoliisi vastaa henkilön luovutus- ja noutojärjestelyistä.
Kiinniotettu henkilö saataneen siirrettyä Suomeen tammikuun aikana, jonka jälkeen esitutkintatoimet käynnistyvät hänenkin osalta.
Keskusrikospoliisi lisäsi henkilön 21.12.2018 Europolin Most wanted -listalle. Oulun poliisilaitos oli etsintäkuuluttanut henkilön kansainvälisesti.
Kalle Juhani Wirtanen on ollut tosiaan ehtiväinen.
Käyttäisin jopa sanaa eläväinen..
Helsingin poliisi ja syyttäjänvirasto ovat sopineet, että rikoksia jätetään tutkimatta – ”Sydäntä suojellaan ja lopulta raajat kylmenevät”
Helsingin poliisilaitoksen poliisipäällikkö Tomi Vuori kuvailee poliisin olevan hypotermian kaltaisessa tilassa, jossa sydäntä suojellaan, mutta raajat kylmenevät. Helsingin poliisijohto vakuuttaa massarikosten tutkimatta jättämisen menevän kuitenkin esitutkintalain mukaisesti.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005953250.html
”Ihmisen raakuus järkyttää” – Kun Helsingistä löytyy tunnistamattomaksi muuttunut ruumis, Seija Ylijoki-Sørensen pukee päälleen suojavaatteet
Seija Ylijoki-Sørensen: ”Vainajan tunnistaminen on viimeinen kunniateko ihmiselle, ja jokainen ansaitsee sen.”
Seija Ylijoki-Sørensen työskentelee sekä oikeuslääkärinä että oikeushammaslääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Hän selvittää vainajien kuolinsyitä ja tunnistaa vainajia. (KUVA: JUHANI NIIRANEN / HS)
Tällainen voi olla tavallinen työpäivä Seija Ylijoki-Sørenseninelämässä. Kun Helsingin seudulta löytyy ihminen, jota ei voida tunnistaa, päätyy ruumis usein hänen työpöydälleen. Ylijoki-Sørensenin tehtävänä on elimiä, luustoa, hampaita ja verisuonistoa tutkimalla selvittää, miksi ihminen on kuollut, ja tunnistaa vainaja.
Työpöytä sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla. Ylijoki-Sørensen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkintäyksikössä. Hän on sekä oikeuslääkäri että oikeushammaslääkäri. Toimenkuva on ainoa laatuaan Suomessa. Yhdistelmä on harvinainen myös muissa Pohjoismassa.
”Minulla on unelmaduuni”, hän toteaa.
Ylijoki-Sørensen tekee käytännössä töitä niin, että noin puolet työstä on ruumiinavauksia ja puolet vainajien tunnistamiseen liittyviä hammastutkimuksia paperitöineen.
MITÄ enemmän vainajia näkee, sitä paremmaksi tulee työssään. Helsingin-toimipisteessä tulee vuosittain selvitettäväksi kymmenien vainajien henkilöllisyys. Viime vuonna hampaistotutkimuksella tunnistettiin lähes 80 vainajaa. He olivat kodeista löytyneitä pitkään kuolleina olleita, henkirikosten uhreja, palaneita, hukkuneita ja junan alle murskautuneita.
”Jos vainaja ei ole ulkonäöllisesti tunnistettavissa, vainaja tunnistetaan kansainvälisesti hyväksytyillä menetelmillä”, Ylijoki-Sørensen sanoo.
Tuntematon vainaja voidaan tunnistaa luotettavasti kolmella tavalla: hampaista, dna:sta tai sormenjäljistä.
Ennen avaussaliin menoa Ylijoki-Sørensen pukeutuu aina suojavaatteisiin. Syitä on kaksi. Hän itse suojautuu, ja lisäksi näin hänen oma dna:nsa ei sekoitu vainajan dna:han.
”Joskus hampaista ei voi tunnistaa tai sormenjälkiä ei voida käyttää tai niitä ei vain saa, ja silloin otetaan vainajasta dna-tutkimukseen näyte. Joskus poliisilla saattaa olla isokin työ hankkia verrokki-dna:ta.”
Ensin etsitään vainajan lähisukulaista, mutta jos sellaista ei löydy, niin asunnosta lähdetään etsimään hammasharjaa, tupakantumppia tai vastaavaa, josta voisi löytyä vainajan dna:ta. Tällaisessa dna-selvitystyössä voi mennä viikkoja. Se taas tarkoittaa, että oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeistä hautauslupaa voi joutua odottamaan kuukausia.
”Kyllä se sitten palkitsee, kun tunnistus yhteistyöllä saadaan.”
USEIMMITEN Ylijoki-Sørensenin työpaikalle tuotavien ruumiiden henkilöllisyys on kuitenkin hyvin tiedossa, mutta esimerkiksi kuolemansyy pitää selvittää. Vuonna 2017 Ruskeasuolla tehtiin 3 116 oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta, koko maassa yhteensä 8 575.
Määräys oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen tulee poliisilta. Oikeuslääkäreiden mielestä tunnistamispyyntöjä eli henkilöllisyyden varmentamisia kuolemansyyn tutkinnan lisäksi voisi olla enemmänkin: heidän mielestään henkilötiedot on joskus kirjattu vainajasta, jota ei ole voinut ulkonäön perusteella varmasti tunnistaa.
THL:n oikeuslääkärit ovat yhteistyössä keskusrikospoliisin kanssa järjestäneet poliiseille koulutusta asiassa, ja Helsingin poliisi on Ylijoki-Sørensenin mukaan viimeksi kuluneen vuoden aikana lisännyt tunnistamispyyntöjä.
Obduktioteknikko eli ruumiinavausavustaja Sami Nyström (vas.) näyttää THL:n oikeuslääkintäyksikön kappelissa, että ristin voi irrottaa, sillä tiloissa vierailee moniin eri uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnottomia. (KUVA: JUHANI NIIRANEN / HS)
RUUMIINAVAUSTEN tekijöiden työ vaatii hyviä ihmissuhdetaitoja, sillä itsemurhan tehneiden, henkirikosten uhrien ja leikkauspöydälle kuolleiden omaiset ovat vuoroin vihaisia, vuoroin surun murtamia. Tunteita puretaan vainajien näyttötilanteissa obduktioteknikoille ja puhelimitse oikeuslääkäreille.
Joskus omaisilla on myös erikoisia pyyntöjä, kuten voisiko kultahampaan irrottaa ja vaihtaa rahaksi. Epäkunnioittavia pyyntöjä ei toteuteta. Sen sijaan kuolleen matkaan voi panna esimerkiksi kirjeen, piirustuksen tai kukkia.
Joskus taas vainajan ulkonäkö on muuttunut niin paljon, että katsomista ei suositella omaisille. Seija Ylijoki-Sørensenin on tällöinkin käytävä työhönsä.
”Vainajan tunnistaminen on viimeinen kunniateko ihmiselle, ja jokainen ansaitsee sen. Se on usein myös omaisille tärkeää”, Ylijoki-Sørensen sanoo.
Kaikilla ei ole omaisia. Ylijoki-Sørensen näkeekin työssään lukuisia koteihinsa muumioituneita, joita kukaan ei kaipaa.
”Miten voi olla mahdollista, että ei välitetä, että naapureita ei tunneta sen vertaa, että ei ihmetellä, jos toista ei pitkään aikaan näy?” hän hämmästelee.
AVAAMINEN on fyysistä työtä, käsillä tekemistä. Sen lisäksi se vaatii monipuolista lääketieteellistä osaamista monenlaisten kuolemansyiden jättämistä jäljistä.
Kun selvitettävänä on esimerkiksi hoitotoimenpiteen, kuten leikkauksen, osuus kuolemaan, täytyy nopeasti perehtyä kirurgien tekemään työhön.
”Nämä ovat sellaisia teknisesti haastavia tilanteita. Mitä on tehty ja missä järjestyksessä? Mitä on ommeltu yhteen, mikä pätkä suolesta on poistettu, onko jotain revennyt, onko verisuonessa reikää ompeleitten jäljiltä?” kuvailee Ylijoki-Sørensen.
ENITEN kuolleita yhdellä kertaa Ylijoki-Sørensen on ollut tunnistamassa Thaimaassa vuoden 2005 kesällä, tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen. Hän oli juuri aloittanut oikeuslääkärin erikoistumisopinnot ja matkusti heinäkuussa kuudeksi viikoksi avustamaan tunnistustyössä vartijoiden aitaamalle alueelle, jonka konteissa säilytettiin tunnistamattomia vainajia.
Sitä ennen hän oli mukana Suomen päässä, kun kaikki tsunamissa kuolleet, tänne kuljetetut vainajat tutkittiin vielä uudelleen ja heille kirjoitettiin suomenkieliset asiakirjat sekä kuolintodistukset.
Henkisesti vaikeita ovat pienten lasten avaukset. ”Lasten kohtalot jäävät mietityttämään. Että olisiko sen voinut jollain tavalla välttää.”
KAIKKEIN raskainta on työ, joissa selvitetään raakaa henkirikosta: tapauksia, joissa on lyöty, mukiloitu, potkittu, ammuttu tai puukotettu.
”Tai tehty näitä kaikkia ja vielä huumattukin. Silloin täytyy pähkäillä, mitä on tapahtunut ja missä järjestyksessä ja mihin vainaja on lopulta kuollut. Ruumiinavaus saattaa kestää monta tuntia, ja poliisi on koko ajan paikalla”, kertoo Ylijoki-Sørensen.
Kun ihmiskohtalot oikein koskettavat, tapaukset tulevat uniinkin.
Väkivaltaisissa henkirikoksissa ruumiinavausasiakirjoista tulee todella pitkiä. Oikeuslääkäri joutuu kirjaamaan tarkasti esimerkiksi ampumisvammat ja puukoniskujen määrän tiettyyn kehonosaan ja selittämään, mikä vaikutus kullakin on ollut.
Myöhemmin, kun täytyy mennä asiassa oikeuteen todistamaan, hän joutuu kohtaamaan syytetyt kasvotusten.
”Ihmisen raakuus ja julmuus järkyttävät ja jäävät välillä mieleen roikkumaankin. On käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan.”
”Ihmisen raakuus ja julmuus järkyttävät ja jäävät välillä mieleen roikkumaankin.
On käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan.”
Helsingin poliisilaitoksen poliisipäällikkö Tomi Vuori kuvailee poliisin olevan hypotermian kaltaisessa tilassa, jossa sydäntä suojellaan, mutta raajat kylmenevät. Helsingin poliisijohto vakuuttaa massarikosten tutkimatta jättämisen menevän kuitenkin esitutkintalain mukaisesti.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005953250.html
”Ihmisen raakuus järkyttää” – Kun Helsingistä löytyy tunnistamattomaksi muuttunut ruumis, Seija Ylijoki-Sørensen pukee päälleen suojavaatteet
Seija Ylijoki-Sørensen: ”Vainajan tunnistaminen on viimeinen kunniateko ihmiselle, ja jokainen ansaitsee sen.”
Seija Ylijoki-Sørensen työskentelee sekä oikeuslääkärinä että oikeushammaslääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Hän selvittää vainajien kuolinsyitä ja tunnistaa vainajia. (KUVA: JUHANI NIIRANEN / HS)
Tällainen voi olla tavallinen työpäivä Seija Ylijoki-Sørenseninelämässä. Kun Helsingin seudulta löytyy ihminen, jota ei voida tunnistaa, päätyy ruumis usein hänen työpöydälleen. Ylijoki-Sørensenin tehtävänä on elimiä, luustoa, hampaita ja verisuonistoa tutkimalla selvittää, miksi ihminen on kuollut, ja tunnistaa vainaja.
Työpöytä sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla. Ylijoki-Sørensen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkintäyksikössä. Hän on sekä oikeuslääkäri että oikeushammaslääkäri. Toimenkuva on ainoa laatuaan Suomessa. Yhdistelmä on harvinainen myös muissa Pohjoismassa.
”Minulla on unelmaduuni”, hän toteaa.
Ylijoki-Sørensen tekee käytännössä töitä niin, että noin puolet työstä on ruumiinavauksia ja puolet vainajien tunnistamiseen liittyviä hammastutkimuksia paperitöineen.
MITÄ enemmän vainajia näkee, sitä paremmaksi tulee työssään. Helsingin-toimipisteessä tulee vuosittain selvitettäväksi kymmenien vainajien henkilöllisyys. Viime vuonna hampaistotutkimuksella tunnistettiin lähes 80 vainajaa. He olivat kodeista löytyneitä pitkään kuolleina olleita, henkirikosten uhreja, palaneita, hukkuneita ja junan alle murskautuneita.
”Jos vainaja ei ole ulkonäöllisesti tunnistettavissa, vainaja tunnistetaan kansainvälisesti hyväksytyillä menetelmillä”, Ylijoki-Sørensen sanoo.
Tuntematon vainaja voidaan tunnistaa luotettavasti kolmella tavalla: hampaista, dna:sta tai sormenjäljistä.
Ennen avaussaliin menoa Ylijoki-Sørensen pukeutuu aina suojavaatteisiin. Syitä on kaksi. Hän itse suojautuu, ja lisäksi näin hänen oma dna:nsa ei sekoitu vainajan dna:han.
”Joskus hampaista ei voi tunnistaa tai sormenjälkiä ei voida käyttää tai niitä ei vain saa, ja silloin otetaan vainajasta dna-tutkimukseen näyte. Joskus poliisilla saattaa olla isokin työ hankkia verrokki-dna:ta.”
Ensin etsitään vainajan lähisukulaista, mutta jos sellaista ei löydy, niin asunnosta lähdetään etsimään hammasharjaa, tupakantumppia tai vastaavaa, josta voisi löytyä vainajan dna:ta. Tällaisessa dna-selvitystyössä voi mennä viikkoja. Se taas tarkoittaa, että oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeistä hautauslupaa voi joutua odottamaan kuukausia.
”Kyllä se sitten palkitsee, kun tunnistus yhteistyöllä saadaan.”
USEIMMITEN Ylijoki-Sørensenin työpaikalle tuotavien ruumiiden henkilöllisyys on kuitenkin hyvin tiedossa, mutta esimerkiksi kuolemansyy pitää selvittää. Vuonna 2017 Ruskeasuolla tehtiin 3 116 oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta, koko maassa yhteensä 8 575.
Määräys oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen tulee poliisilta. Oikeuslääkäreiden mielestä tunnistamispyyntöjä eli henkilöllisyyden varmentamisia kuolemansyyn tutkinnan lisäksi voisi olla enemmänkin: heidän mielestään henkilötiedot on joskus kirjattu vainajasta, jota ei ole voinut ulkonäön perusteella varmasti tunnistaa.
THL:n oikeuslääkärit ovat yhteistyössä keskusrikospoliisin kanssa järjestäneet poliiseille koulutusta asiassa, ja Helsingin poliisi on Ylijoki-Sørensenin mukaan viimeksi kuluneen vuoden aikana lisännyt tunnistamispyyntöjä.
Obduktioteknikko eli ruumiinavausavustaja Sami Nyström (vas.) näyttää THL:n oikeuslääkintäyksikön kappelissa, että ristin voi irrottaa, sillä tiloissa vierailee moniin eri uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnottomia. (KUVA: JUHANI NIIRANEN / HS)
RUUMIINAVAUSTEN tekijöiden työ vaatii hyviä ihmissuhdetaitoja, sillä itsemurhan tehneiden, henkirikosten uhrien ja leikkauspöydälle kuolleiden omaiset ovat vuoroin vihaisia, vuoroin surun murtamia. Tunteita puretaan vainajien näyttötilanteissa obduktioteknikoille ja puhelimitse oikeuslääkäreille.
Joskus omaisilla on myös erikoisia pyyntöjä, kuten voisiko kultahampaan irrottaa ja vaihtaa rahaksi. Epäkunnioittavia pyyntöjä ei toteuteta. Sen sijaan kuolleen matkaan voi panna esimerkiksi kirjeen, piirustuksen tai kukkia.
Joskus taas vainajan ulkonäkö on muuttunut niin paljon, että katsomista ei suositella omaisille. Seija Ylijoki-Sørensenin on tällöinkin käytävä työhönsä.
”Vainajan tunnistaminen on viimeinen kunniateko ihmiselle, ja jokainen ansaitsee sen. Se on usein myös omaisille tärkeää”, Ylijoki-Sørensen sanoo.
Kaikilla ei ole omaisia. Ylijoki-Sørensen näkeekin työssään lukuisia koteihinsa muumioituneita, joita kukaan ei kaipaa.
”Miten voi olla mahdollista, että ei välitetä, että naapureita ei tunneta sen vertaa, että ei ihmetellä, jos toista ei pitkään aikaan näy?” hän hämmästelee.
AVAAMINEN on fyysistä työtä, käsillä tekemistä. Sen lisäksi se vaatii monipuolista lääketieteellistä osaamista monenlaisten kuolemansyiden jättämistä jäljistä.
Kun selvitettävänä on esimerkiksi hoitotoimenpiteen, kuten leikkauksen, osuus kuolemaan, täytyy nopeasti perehtyä kirurgien tekemään työhön.
”Nämä ovat sellaisia teknisesti haastavia tilanteita. Mitä on tehty ja missä järjestyksessä? Mitä on ommeltu yhteen, mikä pätkä suolesta on poistettu, onko jotain revennyt, onko verisuonessa reikää ompeleitten jäljiltä?” kuvailee Ylijoki-Sørensen.
ENITEN kuolleita yhdellä kertaa Ylijoki-Sørensen on ollut tunnistamassa Thaimaassa vuoden 2005 kesällä, tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen. Hän oli juuri aloittanut oikeuslääkärin erikoistumisopinnot ja matkusti heinäkuussa kuudeksi viikoksi avustamaan tunnistustyössä vartijoiden aitaamalle alueelle, jonka konteissa säilytettiin tunnistamattomia vainajia.
Sitä ennen hän oli mukana Suomen päässä, kun kaikki tsunamissa kuolleet, tänne kuljetetut vainajat tutkittiin vielä uudelleen ja heille kirjoitettiin suomenkieliset asiakirjat sekä kuolintodistukset.
Henkisesti vaikeita ovat pienten lasten avaukset. ”Lasten kohtalot jäävät mietityttämään. Että olisiko sen voinut jollain tavalla välttää.”
KAIKKEIN raskainta on työ, joissa selvitetään raakaa henkirikosta: tapauksia, joissa on lyöty, mukiloitu, potkittu, ammuttu tai puukotettu.
”Tai tehty näitä kaikkia ja vielä huumattukin. Silloin täytyy pähkäillä, mitä on tapahtunut ja missä järjestyksessä ja mihin vainaja on lopulta kuollut. Ruumiinavaus saattaa kestää monta tuntia, ja poliisi on koko ajan paikalla”, kertoo Ylijoki-Sørensen.
Kun ihmiskohtalot oikein koskettavat, tapaukset tulevat uniinkin.
Väkivaltaisissa henkirikoksissa ruumiinavausasiakirjoista tulee todella pitkiä. Oikeuslääkäri joutuu kirjaamaan tarkasti esimerkiksi ampumisvammat ja puukoniskujen määrän tiettyyn kehonosaan ja selittämään, mikä vaikutus kullakin on ollut.
Myöhemmin, kun täytyy mennä asiassa oikeuteen todistamaan, hän joutuu kohtaamaan syytetyt kasvotusten.
”Ihmisen raakuus ja julmuus järkyttävät ja jäävät välillä mieleen roikkumaankin. On käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan.”
”Ihmisen raakuus ja julmuus järkyttävät ja jäävät välillä mieleen roikkumaankin.
On käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan.”
Viimeksi muokattu:
Ja sitten vaan radikalisoitumaan Suomalaiseen vankilaan. Loput arvaattekin
Vinkki: Allah akbar
Ennen vanhaan tällaiset tapaukset vietiin saunan taakse, ellei muu tehonnut. Nykyään ei kukaan tee mitään koska ei halua tuomiota väärinymmärretyn rikollisparan pahoinpitelystä. Aivan pähkähullua oikeuskäytäntöä, kiitos Demlan ja muiden sosialistien.