Jos alusta lähtien (jo Vietnamilaispakolaisten aikana) olisi reilusti myönnetty, että ongelmia on ja tulee olemaan ja pyritty tekemään asioille avoimesti jotain, väitän että ainakin tämän homman osalta olisimme paljon paremmassa jamassa vaikka itse ikäviä tapauksia sattuisi yhtä paljon kuin nykyisinkin.
.
Esimerkki osuu hieman väärään metsään...
Suomeen n. 30 vuotta sitten saapuneet ns. venepakolaiset, vietnamilaiset sekä yleisesti ottaen muutkin Itä-Aasiasta kotoisin olevat ovat kotoutuneet suhteellisen hyvin Suomeen. Ja, mikä tärkeintä heidän työllistymisessään ei ole enää näy juurikaan eroa vartailtaessa kantasuomalaisiin jne. He ovat mukautuneet varsin hyvin Suomeen vaikka ovat säilyttäneet myös omaa kulttuuriaan, kielitaitoaan jne. Heidän osaltaan kysymys lienee luontaisesta halusta pärjätä omalla työllään ja hyvin usein myös itsenäisinä yrittäjinä. Tällainen lienee varsin tyypillistä aasialaisille kansoilla. Ainakaan minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaan heidän maahantuloaan vastaan..
Täysin päinvastainen kokemus on syntynyt 1990-luvun alkuvuosina ja sen jälkeen Suomeen muuttaneista somaleista. Heistä käytännössä jokainen (ani harvaa poikkeusta lukuunottamatta) elää edelleenkin yhteiskunnan maksamien sosiaaliavustusten varassa. He ovat kyenneet muokkaamaan sosiaaliturvan varassa elämisen ammattimaiseksi toiminnaksi. Yhteiskunnan tarjoamine tulkkeineen, lakimiehineen jne. Kelan antaman perustulon lisäksi varsin monet saavat lisätuottoja harmaaseen talouteen liittyvän rikollisuuden avulla.
Suomalaisten omille kansalaisilleen ja lähinnä perhekeskeisesti toimimaan tarkoitettu sosiaalituki toimii taloudellisessa mielessä erittäin tuloksekkaasti somalien heimo-/suurperhevaltaisessa yhteisöissä.
- heidän on helppo optimoida yhteiskunnan jakamien tukien suomaa hyötyä taloudellisesti edullisilla tavoilla.
- useimmissa tapauksissa paljon tehokkaammin kuin kantasuomalaisilla perheillä on mahdollista. Näin pelkästään erilaisten sosiaaliturvan tukimuotojen myötä somaliyhteisö kykenee hankkimaan huomattavasti paremman elintason verrattuna työn kautta elantoaan hankkiviin.
- tähän kokonaisuuteen perustuu osaltaan se ettei somaleiden kannata missään tapauksessa hakeutua työmarkkinoille.
- toki kysymys on myös kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen/yhteisön asemaan sekä keskinäisiin arvostuksiin liittyvistä eroista.
- se pitää kuitenkin aina huomoida etteivät kaikki arabit ja/tai muslimit suinkaan käyttäydy samalla tavalla.
- mukana on myös paljon asiallista ja ahkeraa väkeä..
Eikä tämä sosiaaliturvan rakenteellinen väärinkäyttö rajoitu pelkästään somaleihin (eikä tarkkaan ottaen edes kaikkiin heihinkään). Vastaavaa heimo-perhekulttuuria löytyy muiltakin lähinnä afrikkalaisilta ja lähi-idän arabikansoilta/-kansalaisilta. Minkäänlaista erityistä rasismia tähän ei kuitenkaan liity. Kulttuurit/yhteisöt/elintavat vain ovat niin erilaisia ja toisaalta Suomen julkishallinnossa hyväksytään (ja samalla tietysti kustannetaan yhteiskunnan toimesta) myös sellaiset elämäntavat ja perinteet jotka eivät ikimaailmassa tulisi meilläkään kysymykseen jos suomalaiset itse toimisivat samalla tavalla. Nimittäin en usko että Kela hyväksyisi samanlaista kokonaisvaltaista sosiaaliturvan ammattimaista hyödyntämistä suomalaisten perhe-/kyläyhteisöjen toimesta.