Suomen sisäinen turvallisuus

Poliisinkin toiminta... :unsure:



Rikoskomisario kiinnostui poliitikon vanhasta paritusepäilystä – yhtäkkiä työhuoneen lukko oli vaihdettu ja kulkulupa peruttu
KOTIMAA 5.5.2019 18:00
JARNO LISKI JA SALLA VUORIKOSKI

Kari Lintilä on tehnyt kymmenien vuosien poliisiuran talousrikosten parissa. © YLE
KESÄLLÄ 2017 Helsingin poliisin rikoskomisario Kari Lintilä poikkesi ruokakauppaan kotikulmillaan Laajasalossa ja törmäsi siellä työkaveriinsa.
Tästä kohtaamisesta alkoi erikoinen tapahtumaketju, joka vei poliisit rikossyytteisiin. Samalla päättyi Lintilän 40 vuotta kestänyt virkaura.

Hän oli työskennellyt 1980-luvun lopulta alkaen talousrikosten parissa. Moni juttu oli saanut paljon mediahuomiota, epäiltyinä oli ollut muun muassa suurpankkien johtajia ja suursijoittajia. Vain harva tuli tuomituksi.
Lintilä ei ollut pitänyt näkemyksiään piilossa, vaan oli kertonut myösjulkisuudessa, että hänen kokemustensa perusteella laki ei ollut sama eliitille ja tavallisille ihmisille.



Lue lisää








Esimiesten kanssa tuli erimielisyyksiä etenkin sen jälkeen, kun Lintilän johtama yksikkö selvitti, että talousrikostorjunnan määrärahoja ei käytetä talousrikostorjuntaan. Vuonna 2015 yksikkö ajettiin alas. Lintilä syytti johtoa kiusaamisesta. Esimiehet tekivät selvityspyyntöjä ja Lintilä kanteluita heistä.
Talousrikosyksikön tutkinnanjohtajaksi palanneen Lintilän tilanne oli tuttu ruokakaupassa vastaan tulleelle työkaverille, vanhemmalle konstaapelille, joka oli aiemmin työskentellyt Helsingin väkivaltarikosyksikössä.
Kollega kysyi vitsaillen rötösherrajahdista, mihin Lintilä vastasi, ”etteivät sellaiset jutut tässä koneistossa etene”.
”Siinähän kävi sitten niin kuin Jaskarin ja Vanhasen jutussa”, kollega vastasi.

HEITTO oli erikoinen. Kokoomuksen 2000-luvun alkuvuosien puoluesihteeriin Harri Jaskariin kohdistunut paritusepäily oli ollut laajasti julkisuudessa. Jaskaria epäiltiin ensin parituksesta ja myöhemmin myös naisen pahoinpitelyistä ja uhkailusta.
Syyte nostettiin lopulta vain tappouhkauksesta, jolle oli silminnäkijä. Jaskari tuomittiin laittomasta uhkauksesta sakkoihin. Tuomion mukaan hän oli baari-illan jälkeen jahdannut naisystäväänsä asunnollaan veitsen kanssa uhaten tappaa.


Mutta miten silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) liittyi asiaan?
Poliisit kohtasivat pitkin syksyä työn merkeissä. Lintilä kyseli asiasta lisää. Vanhempi konstaapeli kertoi käynnistään Jaskarin työsuhdeasunnolla Helsingin Lapinlahdenkadulla toukokuussa 2006.
Jaskarin entinen virolainen naisystävä myi asunnolla seksiä.
Tämä oli Lintilälle entuudestaan tuttua tietoa. Kollegan kertomus sisälsi kuitenkin väitteen, jota ei ollut julkisuudessa esitetty.
Kollega kertoi naisen antaneen poliisille nipun valokuvia. Hän kertoi, että joukossa oli kuva, jossa oli Jaskarin naisystävä, toinen nainen, Jaskari ja kaksi kokoomuksen huippupoliitikkoa: Ilkka Kanerva ja Sauli Niinistö.
Kollegan muistikuvan mukaan kaikki olivat pukeissa, mutta naisten asut olivat rohkeat. Hän sanoi naisen kertoneen, että kuva oli otettu eduskuntatalon saunalla.
Vanhempi konstaapeli kertoi Lintilälle myös, että silloinen väkivaltarikosyksikön päällikkö, nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen olisi ilmoittanut Jaskarin paritusjutun tutkijoille käyneensä ”kävelyllä pääministerin kanssa” ja paritustutkinnan loppuvan siihen.
Syksyn 2017 aikana Lintilä törmäsi Jaskarin asunnolla käyneeseen toiseen poliisiin, joka työskenteli edelleen väkivaltarikosyksikössä Pasilassa.
Lintilän mukaan työpari vahvisti hänelle tarinan valokuvista ja kertoi uuttakin: Jaskarin jutussa oli tehty televalvontaa, ja prostituoitujen puhelimiin olivat olleet yhteydessä monet poliitikot pääministeri Matti Vanhasta ja Euroopan investointipankin varapääjohtajaa Sauli Niinistöä myöten.
Lintilän mukaan työpari kertoi lisäksi, että Niinistö ja väkivaltarikosyksikön tuolloinen päällikkö Kari Tolvanen olisivat puhuneet näistä televalvontatiedoista puhelimessa.
Uudet yksityiskohdat eivät vähentäneet rikoskomisario Lintilän kiinnostusta vanhaan Jaskari-tutkintaan. Lintilä tutustui myös tapauksen esitutkintapöytäkirjaan, paperinippuun, jonka väitetystä vuotamisesta hän joutui myöhemmin itse syytteeseen.

SAMOIHIN AIKOIHIN loppuvuodesta 2017 ainakin kolme toimittajaa oli kiinnostunut vanhasta paritustutkinnasta.
Suomen Kuvalehti pyysi Jaskari-tutkinnan aloittanutta aineistoa Helsingin poliisilaitokselta loppuvuodesta 2017. Rikostoimittaja Harri Nykänen jututti Jaskari-jutun alkuperäistä tutkinnanjohtajaa Seppo Sillanpäätä. Iltalehden Juha Ristamäki lähestyi Kari Tolvasta.
Toimittajien kiinnostus tapaukseen käynnisti poliisilaitoksella operaation, joka paljastui Lintilälle maanantaiaamuna 29. tammikuuta 2018. Edellispäivänä Suomessa oli käyty presidentinvaalit, joissa Sauli Niinistö oli ottanut murskavoiton.
Saavuttuaan Pasilaan rikoskomisario Kari Lintilä huomasi, että hänen kulkulupansa ei enää toiminut. Työhuoneen lukko oli vaihdettu viikonlopun aikana.
Huone oli sinetöity odottamaan asiakirjojen, muistitikkujen ja tietokoneiden takavarikointia. Lintilä pidätettiin virasta. Seurasi lähes puolentoista vuoden tutkinta.
Häntä koskeva oikeudenkäynti käynnistyy Helsingin käräjäoikeudessa maanantaina 6. toukokuuta. Syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen katsoo Lintilän luovuttaneen salassapidettävää Jaskari-tutkinnan aineistoa toimittajille ja rikkoneen näin virkasalaisuutta.
Esitutkinta-aineisto oli tullut olennaisilta osin julkiseksi jo keväällä 2007. Syyttäjä Hämäläisen mukaan Lintilä olisi luovuttanut toimittajille myös pöytäkirjan liitteenä olleen ja salassapidettäväksi määrätyn lääkärintodistuksen.
Jaskari-jutun syyttäjä oli tosin jo vuonna 2006 päätöksessään julkaissut naisen pahoinpitelyvammoista kertovan todistuksen sisällön. Myös tiedotusvälineissä oli tuolloin kerrottu terveystiedoista.
Tämä salassapitorikosepäily oli joka tapauksessa keskeinen syy, jonka takia Kari Lintilän työhuoneen lukot vaihdettiin ja hänet pidätettiin virasta. Lisäksi Lintilää epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän olisi jättänyt vuodetuksi väitetystä esitutkintapöytäkirjasta perimättä kopiomaksun 50 senttiä sivulta.
Oikeudessa toukokuussa 2019 häntä syytetään edelleen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Enää kyse ei kuitenkaan ole kopiomaksun laiminlyönnistä. Syytteen mukaan kollegoiden kanssa jutteleminen ja vanhaan esitutkintapöytäkirjaan tutustuminen olivat poliisirikostutkintaa, johon valtuudet on vain syyttäjällä.
Oikeuteen joutuu myös Laajasalon K-marketissa Lintilän tapaama vanhempi konstaapeli. Syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen katsoo hänen syyllistyneen Kari Tolvasen kunnian loukkaamiseen ja perättömään lausumaan. Tämä syyte perustuu siihen, mitä vanhempi konstaapeli kertoi Lintilää koskevan virkarikostutkinnan kuulusteluissa.
Vanhempi konstaapeli pysyi kertomuksessaan: hän oli nähnyt poliitikkojen saunakuvan ja televalvontatiedot. Lisäksi hän vahvisti kuulleensa Tolvasen kertoneen ”kävelystään pääministerin kanssa” ja paritustutkinnan lopettamisesta.
Poliisimies kertoi myös, että tuolloin hänet siirrettiin sivuun tutkinnasta. Vanhempi konstaapeli siis vahvisti kertoneensa, mitä Lintilä on sanonut hänen kertoneen. Siitä huolimatta myös Lintilä sai kunnianloukkaussyytteen kerrottuaan kuulusteluissa, mitä kollega oli hänelle kertonut.
Lintilä on kertonut, että myös toinen Jaskarin asunnolla käynyt poliisi – Jaskari-jutun päätutkija – vahvisti hänelle syksyllä 2017 tiedot poliitikkojen roolista vuoden 2006 tapahtumissa. Tälle keskustelulle oli Lintilän mukaan myös todistaja eli asunnolla käyneen poliisin nykyinen esimies, joka kuuli keskustelun.
Jaskarin asunnolla käynyt toinen poliisi on kiistänyt vahvistaneensa tietoja Lintilälle. Esimieskin on kiistänyt kuulleensa vahvistuksia saunavalokuvasta tai muustakaan. Hän on tosin korostanut, ettei kuunnellut keskustelua eikä muista tarkasti.
Myös vuonna 2006 tutkintaa johtaneet Kari Tolvanen ja Seppo Sillanpää ovat kiistäneet vanhaa Jaskari-tutkintaa koskevat väitteet.

KARI TOLVASEN mukaan esitetyt väitteet ovat ”törkeää mustamaalaamista”. Tolvasen mukaan kyse ei voi olla erehdyksistä tai vääristä muistikuvista.
”Yksi erehdys on mahdollinen, mutta tässä on liikaa, yli puolenkymmentä asiaa, jotka eivät pidä alkuunkaan paikkansa.”
Tolvanen kertoo, että kokoomuksen poliisikansanedustaja Juha Hakolaa ja virka-asioita lukuunottamatta hänellä ei ollut mitään yhteyksiä poliitikkoihin ennen kuin hän lähti kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2010.
”Muistaakseni pyytäjä oli puoluesihteeri Taru Tujunen. Jostain sieltä keskuskonttorin virkamiespuolelta se pyyntö tuli.”
Entinen pääministeri Matti Vanhanen on todennut Suomen Tietotoimistolle pitävänsä väitteitä absurdeina ja aivan vieraina. ”Tuo STT:lle antamani kommentti on edelleen ajankohtainen ja voimassa”, Vanhanen sanoo Suomen Kuvalehdelle.
Ilkka Kanerva kertoo SK:lle, ettei tiedä mitään asiasta, joka on hänelle ”täysin käsittämätön”. Jaskari kieltäytyi kommentoinnista asiaa SK:lle.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vastasi SK:lle sähköpostitse. ”Presidentinvaalien alla kohtasin useita valheellisia törkykampanjoita, viittaatte ilmeisesti erääseen mediallekin tarjoiltuun. Näillä kampanjoilla haluttiin nostaa kohua ja vahingoittaa kohteita. Minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä mainitsemaanne rikosepäilyyn, ei itse tapahtumiin eikä niiden tutkintaprosessiin. Pian alkavassa oikeudenkäynnissä, johon viittaatte ja jossa en ole millään tavalla osallinen, haetaan totuutta. Siinä puidaan valheet ja tutkitaan niiden kehittäjät ja levittäjät. Kohun rippeetkin taitavat kadota.”
Harvinaiseksi tapauksen tekee sekin, että käräjille on haastettu myös toimittajia todistajiksi. Näin syyttäjä pyrkii selvittämään, onko Lintilä antanut toimittajille salassapidettävää tietoa.

RIKOSKOMISARIO Lintilään kohdistetut toimet ovat olleet kovia ja nopeita. Lukkojen vaihdattaminen ja nopea prosessi virasta pidättämiseksi eivät ole tavanomaisia toimia tilanteessa, jossa jonkun epäillään luovuttaneen julkisuudessa jo esillä ollutta, mutta poliisissa salaiseksi leimattua tietoa.
Lukkojen vaihdattamisen aikaan Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Lasse Aapio oli itse rikoksesta epäiltynä niin sanotussa tietolähdejutussa. Siinä poliisijohdon epäillään laiminlyöneen velvollisuutensa puuttua huumepoliisin lainvastaiseen menettelyyn lähteiden käytössä.
Lintilän virasta pidättäminen käynnistettiin Aapion johdolla välittömästi – perusteena epäily salassapidettävän asiakirjan luovuttamisesta ja kopiomaksun perimättä jättämisestä. Aapio itse sen sijaan pidätettiin virasta vasta tietolähdejutun syytteiden nostamisen jälkeen toukokuussa 2018. Hän toimi poliisipäällikkönä noin vuoden ajan virkarikoksesta epäiltynä.
Helsingin poliisilaitos on kärsinyt jo vuosia vakavasta uskottavuuskriisistä. Nyt laitoksen epäselvyydet ovat jälleen valokeilassa. Vanhan Jaskari-jutun kysymykset ovat käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa maanantaina 6. toukokuuta. Oikeus joutuu pohtimaan, kuka puhuu totta vuoden 2006 tapahtumista.
Jutun toinen kirjoittaja Jarno Liski on haastettu käräjäoikeuteen todistajaksi.
Kysymysmerkkejä paritustutkinnassa

Tutustu nyt digipalveluun
9,95 €/kk

Painetun lehden kestotilaajalle
digipalvelu 2,50 €/kk

TILAA NYT

KARI TOLVASEN mukaan alkuperäistä Harri Jaskari -jutun tutkintaa on tutkittu syyttäjä Jukka Haavistonjohdolla – eikä syyttäjä ole nähnyt mitään laiminlyöntejä.

Suomen Kuvalehti perehtyi Helsingin poliisilaitoksen vanhan Jaskari-jutun tutkinta-aineistoon. Siitä herää useita kysymyksiä muun muassa pöytäkirjojen niukasta aineistosta ja puuttuvista tiedoista.
Jaskariin liittyviä epäilyjä tutkittiin kahdessa eri tutkinnassa vuonna 2006.
Ensimmäinen tutkinta käynnistyi toukokuussa 2006 sen jälkeen, kun poliisi oli kirjannut niin sanotun S- eli sekalaisilmoituksen parituksesta. Sellainen tehdään, jos ei ole selvyyttä, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Paritustutkinnan aloittamisessa tämä on yleinen menettelytapa.
Heinäkuussa 2006 tämä tutkinta lopetettiin ja kirjattiin uusi rikosilmoitus eli R-ilmoitus, jolloin tutkinnanjohtajaksi tuli väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanen.
Arkisto sisältää alkuperäisestä S-jutusta ainoastaan ilmoituksen, jossa on vain maininta ”paritustutkinta Helsingissä” ilman tietoja siitä, mihin tai keneen asia liittyy.
Tolvasen mukaan toimintatapa on tavanomainen: tiedot kirjataan varsinaiseen R-jutun pöytäkirjaan. Erikoista on kuitenkin se, että ilmeisesti kaikkea tutkinnan alussa kertynyttä materiaalia ei ole tallennettu kummankaan tutkinnan asiakirjoihin.
Useat poliisit ovat kertoneet, että paritusepäilyä selvitettiin puhelinten televalvontatiedoilla. Erimielisyyttä on ollut siitä, ilmenikö tiedoista poliitikkojen yhteydenpitoa prostituoituihin. Tähän käytetystä pakkokeinosta tai kertyneistä televalvontatiedoista ei kuitenkaan ole mitään merkintää R-jutun aineistossa.
Kateissa on myös tieto siitä, miten poliisi ylipäätään sai vihiä seksin myynnistä Jaskarin asunnossa. Pöytäkirjan mukaan asunnolla käytiin toukokuussa 2006 väkivaltarikosyksikön saatua selville, että siellä myytiin seksipalveluja. Pöytäkirjasta ei käy ilmi, milloin ja miten tämä oli saatu selville.
Tolvanen muistelee, että asiasta luultavasti vinkkasi talousrikosyksikön poliisi, joka oli tavannut Jaskarin naisystävän Tallinnan-laivalla huhtikuussa 2006. Tämä poliisi kuulusteltiin marraskuussa 2006, mutta pöytäkirjan mukaan poliisi kertoi kuulleensa laivalla naiselta häneen kohdistuneista pahoinpitelyistä. Seksin myyntiä ei mainita.
Useat poliisit ovat myös kertoneet nähneensä valokuvia, joissa Jaskarin naisystävä esiintyy tunnettujen poliitikkojen seurassa. Kertomusten ristiriitaisuudet ovat koskeneet sitä, missä kuvia on otettu ja minkä luonteisia ne ovat. Esitutkinta-aineistossa ei ole tällaisia valokuvia tai merkintöjä siitä, että kuvia olisi saatu.
Paritusepäily sai siis pöytäkirjan mukaan alkunsa, kun Jaskarin asunnolla käytiin toukokuun alkupuolella 2006. Sen jälkeen ei löydy mitään merkintöjä toimenpiteistä ennen heinäkuun alkua. Tuolloin S-jutun tutkinta lopetettiin, asiasta kirjattiin rikosilmoitus ja Tolvanen tuli tutkinnanjohtajaksi.
Miksi Tolvanen tuli kesken kaiken tutkinnanjohtajaksi? Hänen mukaansa kyse oli alaisen sijaistamisesta kesäloman aikana. Epäselväksi jää, miksi Jaskari-asiassa ryhdyttiin toimimaan parin kuukauden hiljaiselon jälkeen juuri, kun jutun tutkinnanjohtaja jää lomalle.
Tolvanen määräsi kesällä 2006 ensi töikseen kotietsinnän Jaskarin työsuhdeasunnolle. Hän muistelee syyksi sitä, että näin olisi pyritty saamaan näyttöä parituksesta – kaksi kuukautta ensimmäisen poliisin käynnin jälkeen.
Heinäkuun neljäs, Tolvasen ensimmäinen päivä tutkinnanjohtajana, oli monessa suhteessa tärkeä paritustutkinnan kannalta.
Jaskari lähetti kello 12.31 entiselle naisystävälleen tekstiviestin, jossa kiirehti tätä muuttamaan tavaransa pois asunnosta. Kello 13 asunnolla aloitettiin kotietsintä, ja nainen vietiin kuulusteltavaksi. Kello 14.19 nainen lähetti Pasilan poliisitalolta Jaskarille tekstiviestin, johon Jaskari oli heti vastannut. Näiden viestien sisältö ei ole selvinnyt. Kello 14.52 alkoi kuulustelu.
Nainen oli alun perin kertonut poliisille, että Jaskari oli kehottanut myymään vaikka seksiä, kunhan velka Jaskarille tulee maksetuksi. Heinäkuun 4. päivänä nainen kertoikin, että ajatus seksin myymisestä oli hänen omansa, mutta Jaskari oli siitä tietoinen.
Paritusrikoksen kannalta ei ole ratkaisevaa, kenen aloitteesta seksiä myydään. Rikokseen syyllistyy se, joka saa taloudellista hyötyä toisen prostituutiosta. Heinäkuun 5. päivänä nainen kuulusteltiin uudestaan ja hän kertoi, että Jaskari ei tiennyt seksin myynnistä asunnolla.
Nämä kaksi kuulustelua ovat ainoat pöytäkirjasta ilmenevät toimet Tolvasen toimiessa tutkinnanjohtajana 4.7.–23.8.2006. Sen jälkeen tutkinnanjohtajaksi tuli jälleen Seppo Sillanpää, joka kuulusteli Harri Jaskarin useaan otteeseen. Jaskari kiisti tienneensä asunnossaan tapahtuneesta seksin myymisestä ennen kuulustelua.
Tietämättömyyttään Jaskari todisti tekstiviestillä, jonka hän oli lähettänyt entiselle naisystävälleen 4. päivänä heinäkuuta. Se oli sama päivä, jolloin Tolvanen oli ottanut jutun tutkinnan haltuunsa. Tekstiviestissä Jaskari pyysi naista muuttamaan pois asunnosta.
Sama pyyntö sisältyi kirjeeseen, jonka Jaskari esitti todisteena. Kirje oli kirjattu samalle heinäkuun 4. päivälle ja lähetetty naiselle yhdeksän päivää myöhemmin.
Jaskari katsoi viestien osoittavan, että nainen oleili asunnossa ilman hänen lupaansa eikä hän tiennyt seksin myymisestä. Jaskari vetosi myös siihen, että seksin myynnin aikaan hän itse asui jo yhdessä toisen naisen kanssa. Poliisi ei kuitenkaan kysynyt asiasta Jaskarin uudelta naisystävältä.
Kun entistä naisystävää kuultiin uudelleen syksyllä 2006, hän kertoi yllättävää tietoa heinäkuun alun tapahtumista. Naisen mukaan hän oli saanut ensimmäisen kuulustelun jälkeen puhelun, jossa hänen henkeään uhattiin, mikäli hän puhuisi poliisille Jaskarista.
Poliisi hankki televalvontatiedot kahdesta naisen käyttämästä puhelimesta, mutta väitettyä uhkaajaa ei saatu selville. Esitutkinnan mukaan naisen käytössä oli kolmaskin liittymä. Sen tietoja ei haettu, vaikka juuri siihen numeroon Jaskari kertoi lähettäneensä muuttoa kiirehtivän tekstiviestin 4. heinäkuuta.
Syyttäjä Jouni Peräinen ei nostanut syytettä parituksesta. Hän perusteli joulukuussa 2006 päätöstään näin:
”Tämän soiton (nainen) ei kuitenkaan ole kertonut olleen perusteena ensimmäisen kertomuksen muuttamiselle.”
Teksti on ristiriidassa sen kanssa, mitä tutkinnanjohtaja Sillanpää oli esittänyt pari kuukautta aiemmin Helsingin käräjäoikeudelle, kun poliisi haki lupaa hankkia Jaskarin entisen naisystävän televalvontatiedot.
”(nainen) muutti pian kertomustaan Jaskarin ja parituksen osalta, mutta myönsi syyskuun lopssa tämän johtuneen siitä, että heinäkuisen kuulustelun jälkeen hän sai … puhelun, missä hänet uhattiin surmata, jos hän puhuisi asioista poliisille.”

 
Viimeksi muokattu:
Täysi radiohiljaisuus mediassa..hmmmm :unsure:


Kahdelle poliisille virkarikossyytteet Helsingissä – epäillään luovuttaneen salattua esitutkinta-aineistoa vääriin käsiin
Asiasta kertoi maanantaina Lännen Media. Syyttäjä vahvistaa tiedon Ylelle.

Poliisi
29.4.2019 klo 19:00



Kaksi poliisia saa syytteen virkarikoksista Helsingissä
Rikosnimikkeinä asiassa ovat virkavelvollisuuden rikkominen, virkasalaisuuden rikkominen ja kunnianloukkaus. Syyttäjä ei tässä vaiheessa yksilöi tarkemmin, miten rikosnimikkeet jakautuvat syytteessä olevien poliisien osalta.
29.4.2019 15.50 – PÄIVITETTY 29.4.2019 15.55
 
Tällaista on Lydia Laineen, 31, työ maahanmuuttoyksikössä – ”käännytysviikkojen” työtehtävät seuraavat joskus uniinkin
Miira Kuja-Panula 5.5.2019 8:05
Millaista työ maahanmuuttoyksikössä on? Lydia Laine käsittelee työssään oleskelulupa-asioita. Erityisesti niin sanottu käännytysviikko on työssä raskas.

31-vuotias Lydia Laine on koulutukseltaan juristi. Hän työskentelee ylitarkastajana maahanmuuttoyksikössä, jossa käsitellään oleskelulupa-asioita, EU-kansalaisten rekisteröintiasioita sekä karkotuksia ja käännytyksiä.

Laine työskentelee tiimissä, jonka työhön kuuluvat erityisesti rikosperusteiset karkotukset ja käännytykset. Työpäiviin kuuluu yleisesti karkotusasian arviointia ja päätösesitysten kirjoittamista esitettäväksi ratkaisijalle. Hankalia ratkaisuja punnitaan yhdessä kokouksissa, joihin osallistuu useita asiantuntijoita.

Laine kuvailee, että päätöksenteosta on irrotettava itsensä henkilökohtaisella tasolla ja keskityttävä faktoihin.

"Työssä kohtaa monesti haastavia asioita. Ratkaisut voivat olla hankalia, sillä niissä punnitaan erilaisia asioita keskenään. Kuitenkaan henkilökohtaiselle tasolle ratkaisut eivät yleensä mene, sillä päätökset tehdään lain ja aiempien linjauksien perusteella: meillä on tosiasiat, joiden perusteella päätökset tehdään."

Päätökset, kuten karkotukset ja käännytykset, vaikuttavat kuitenkin merkittävästi asiakkaan elämään. Koska päätökset kirjataan aina käsittelijän omalla nimellä, voivat asiakkaan kannalta ikävät päätökset herättää hankalia tilanteita.

“Olen salannut yhteystietoni ja minimoinut omien kasvojeni näkymisen netissä. Minulle ei ole sattunut ikäviä tilanteita, mutta olen kuullut että kollegoillani asiat ovat edenneet joskus sellaiseen tilanteeseen, että on täytynyt soittaa poliisiakin paikalle."

Tämän vuoksi Laine voi osallistua haastatteluun omalla nimellään, mutta ei kasvokuvallaan.

Käännytysviikoilla työ voi seurata uniinkin

Yleensä työ ei seuraa Laineen mielessä kotiin saakka, mutta niin kutsutut käännytysviikot ovat työssä raskasta aikaa. Käännytysviikolla yksi ylitarkastaja, eli esimerkiksi Laine, sekä apulaistarkastaja päivystävät virka-aikana poliisilta tai rajavartiostolta tulevia kiireellisiä käännytysesityksiä.

"Näissä esityksissä on yleistä, että henkilö on saattanut tulla Suomeen esimerkiksi vapaa-aikaperusteisella viisumilla tai on EU-kansalainen, jolloin hän saa oleskella Suomessa kolme kuukautta ilman sen kummempia muodollisuuksia. Kun henkilö on epäiltynä tai tuomittuna jostain rikoksesta, esittää poliisi hänen käännyttämistään ja maahantulokieltoon määräämistä."

Useimmiten tällaiset henkilöt eivät ole oleskelleet Suomessa kovin pitkään, eikä kovin suuria siteitä Suomeen ei ole ehtinyt syntyä. Tämän vuoksi päätökset ovat usein nopeatempoisia ja myös kiireellisiä, koska henkilö on saatettu ottaa säilöön rikoksen vuoksi.

"Usein päätös käännyttämisestä tehdään jo saman päivän aikana, kun esitys poliisilta tulee."

Käännytysviikko voi tuntua kuormittavalta päivystyksen kiireen ja paineen vuoksi. Tämä viikon mittainen päivystysvuoro sattuu Laineen kohdalle yleensä kerran kuukaudessa.

"Silloin työ on hektistä ja se voi olla ajatuksissa myös kotona. Tuolloin saatan nähdä joitain maahanmuuttoon liittyviä uniakin, kun mieli on työstä niin kierroksilla."

Karkotukset ja käännytykset eri asioita

Käännytys tehdään henkilölle, jolla ei ole vielä ollut Suomessa oleskelulupaa. Käännyttäminen on yleensä hyvin suoraviivaista ja yksiselitteistä, sillä useimmiten henkilö ei ole ehtinyt oleskella Suomessa vielä pitkään. Kuitenkin tilanteessa, jossa henkilö on esimerkiksi luvattomasti oleskellut Suomessa ja ehtinyt luoda tänne siteitä, kuten perhettä, voi se vaikuttaa kokonaisharkinnassa niin, ettei henkilöä käännytetä.

Käännytykset tehdään yhdellä nimellä, eli ylitarkastaja voi tehdä yksin päätöksen käännyttää henkilö maasta. Käännytetty voi valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen ja myöhemmin myös korkeampaan hallinto-oikeuteen.

Karkotuspäätös taas tehdään sellaiselle henkilölle, joka on jo saanut oleskeluluvan. Karkotukset ovat käännytyksiä monimutkaisempia, sillä oleskeluluvan saanut henkilö on jo todennäköisesti rakentanut Suomeen elämänsä.

"Tällöin otamme kokonaisharkinnassa huomioon henkilön tekemät rikokset sekä siteet, joita hän on tänne ehtinyt rakentaa. Esimerkiksi perhe-elämän suoja ihmisoikeussopimuksesta tulee ottaa huomioon, ja jos henkilöllä on Suomessa lapsia, tulee asia huomioida."

Rikoksia punnitessa otetaan huomioon monta tekijää

Myös henkilön Suomessa viettämä aika, mahdollinen työpaikka ja vastaavat siteet kotimaahan vaikuttavat päätökseen.

"Kenen tahansa ulkomaalaisen oleskelun edellytys Suomessa on, että hän ei vaaranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kokonaisharkinnassa punnitsemme siis tätä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden intressiä sekä henkilön inhimillisiä intressejä keskenään", Laine kertoo.

Joskus siteet Suomeen ovat rikoksista huolimatta painavammat, jolloin ihminen saa jäädä Suomeen. Rikoksia punnitessa otetaan huomioon niiden vakavuus, suunnitelmallisuus sekä määrä: esimerkiksi vakavat väkivalta-, seksuaalisuus- tai huumausainerikokset otetaan kokonaisharkinnassa ratkaisevasti huomioon.

Karkotukset tehdään kahdella nimellä, eli ylitarkastaja kirjoittaa esityksen ja lähettää sen ratkaisijalle. Ratkaisijana toimii tiimin vetäjä, tulosalueen johtaja tai hänen sijaisensa. Mikäli ratkaisija on eri mieltä ylitarkastajan kanssa, hän voi vielä pyytää ylitarkastajaa eli asian esittelijää tekemään esitykseen muutoksia. Viimeisimmän päätöksen karkotuksen käytäntöönpanosta tekee kuitenkin ratkaisija.

Hankalia tapauksia pohditaan tiimissä kokouksissa useamman henkilön voimin.

Turvapaikka-asiat sekoitetaan usein maahanmuuttoyksikön työhön
Maahanmuuttoasiat ovat monimutkaisia ja herättävät ihmisissä paljon tunteita sekä keskustelua. Jotkut asiat myös aiheuttavat sekaannuksia – esimerkiksi turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat saatetaan sekoittaa keskenään.

"Ihmiset eivät välttämättä aina hahmota sitä, mitä kaikkea harkinnassa otetaan huomioon. Kyseessä ei ole helppo tai yksinkertainen asia, vaan huomioitavia seikkoja on useita", Laine sanoo.

Karkotus- ja käännytyspäätöksissä tulee huomioida myös kansainväliset sopimukset. Ketään ei saa karkottaa tai käännyttää maahan, jossa hän joutuisi esimerkiksi kuolemanrangaistuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi.

Laineen mukaan usein ajatellaan, että hänen työhönsä kuuluvat myös turvapaikka-asiat, vaikka näin ei ole.

"Silloin ohjaamme henkilön hakemaan uudelleen turvapaikkaa, mutta varsinaisia turvapaikkapäätöksiä meidän yksikkömme ei tee."

Useimmiten maahanmuuttoyksikön asiakkaat ovat niin sanotusti turvallisista maista kotoisin ja syy Suomeen muutolle on esimerkiksi työ- tai perheasia, jolloin karkotuspäätöksessä eivät paina kotimaan vaarat.
 
Karhuryhmän ex-varajohtajaa ja yrittäjää syytetään poliisilaitoksen huijaamisesta – syyttäjä: Kaksikko keplotteli itselleen yli 150 000 €

Julkaistu: 7.5. 3:10

Syytetyt kiistävät rikokset.
Poliisin valmiusyksikön eli karhuryhmän entiselle varajohtajalle ja poliisille tuotteita myyneen yhtiön johtohenkilölle vaaditaan tänään alkavassa oikeuden pääkäsittelyssä ehdotonta vankeutta. Syyttäjän mukaan miehet laativat yhtiön nimissä laskuja, joiden perusteella Helsingin poliisilaitos maksoi perusteettomasti yli 150 000 euroa.

Yhtiö myi poliisilaitokselle erilaisia varusteita, joista suurin osa meni valmiusyksikön käyttöön. Syyttäjän mukaan yhtiö kuitenkin laskutti poliisilaitosta myös tuotteista, joita ei koskaan toimitettu ja poliisia ylilaskutettiin toimitetuista tuotteista. Syyte törkeästä petoksesta ulottuu vuoden 2005 lopulta vuoden 2012 alkuun.

Epäillyllä petoksella hankitut rahat kanavoitiin syyttäjän mukaan karhuryhmän varajohtajalle muun muassa hänen hallinnoimansa yhdistyksen tilin kautta.

Kumpikin on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Ylikonstaapelin mukaan kaikki tilatut tuotteet toimitettiin eivätkä hinnat olleet todellisuutta vastaamattomia.

– Päätökset hankinnoista oli tehty aina ylempien virkamiesten toimesta. (Ylikonstaapeli) oli vain kartoittanut materiaalia ylempien virkamiesten päätöksenteon pohjaksi. Kaikki hankinnat oli tehty etukäteissuunnitelmien ja tiukan budjetin pohjalta, hän perustelee kirjallisessa vastauksessaan.

Helsingin poliisi teki yritykseltä ostoja 460 000 eurolla
Vaihtoehtoisena syytteenä miehille vaaditaan rangaistusta myös lahjuksen ottamisesta ja antamisesta. Näiden syytteiden mukaan yrittäjä olisi karhuryhmän varajohtajalle antamallaan vajaan 100 000 euron lahjuksella pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että Helsingin poliisi keskittää varustehankintansa yritykselle.

Syyttäjän mukaan Helsingin poliisilaitos osti vuosina 2006–2012 yritykseltä tuotteita yhteensä noin 460 000 euron edestä. Karhuryhmän entisen varajohtajan viitetiedot löytyvät suuresta osasta laskuja, joihin on merkitty yhteyshenkilö, syytteessä sanotaan.

Syytetty ylikonstaapeli toimi karhuryhmän varajohtajana vuoteen 2012. Valmiusyksikössä hänen tehtävänsä oli tilata ja tarkastaa tarvikkeita. Täytettyään 50 vuotta mies siirrettiin pois valmiusryhmästä ja komennettiin Helsingin poliisin johtokeskukseen töihin. Hän on nykyään eläkkeellä.

Syyte: Ylikonstaapelilla virka-ase kotona, yrittäjällä luvattomia konepistooleja
Ylikonstaapelia syytetään myös törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja ampuma-aserikoksesta. Syyttäjän mukaan mies muun muassa vei virka-aseensa luvatta kotiinsa ja piti hallussaan luvatonta pistoolia.

Yrittäjää syytetään lisäksi useista törkeistä talousrikoksista ja törkeästä ampuma-aserikoksesta. Syyttäjän mukaan mies vältti tulo- ja arvonlisäveroa vuosien 2006–2011 aikana yhteensä yli 70 000 euroa. Lisäksi häntä syytetään useiden luvattomien aseiden, kuten haulikon, kiväärin ja kahden konepistoolin hallussapidosta.

Syyttäjä vaatii kummallekin ehdotonta vankeutta ja sotilasarvojen menettämistä. Lisäksi rikoksella saatua hyötyä vaaditaan tuomittavaksi valtiolle. Helsingin poliisilaitos vaatii miehiä korvaamaan aiheuttamansa vahingon eli petkutettuja rahoja takaisin.

STT

 
Täysi radiohiljaisuus mediassa..hmmmm :unsure:

Ullattaako? Jos tässä casessa on perää, niin onhan metiallekin aika kiusallinen tapaus....koska metialla on ollut tiedossa asioita, jotka olisi kenties pitänyt julkaista.

Jos casessa on perää, niin ehkä syytä olisi pyytää virka-apua iivanalta. Jospa sen elimiin olisi päätynyt oivallisia kuvakollaaseja ja kenties filkkaakin....:)
 
Eikä taida loppua tulla. Oma pelkästään mutuveikkaukseni on, että jos Suomessa olisi journalisteja ja -riippumaton- metia, olisi luettavaa paljon enemmänkin.

Mäti tulee ulos puristamalla... Nyt tulee vaan mätää...
 
Viimeksi muokattu:
Onneksi noi ongelmat kohdistuvat 99% päällystöön.
 
Onneksi noi ongelmat kohdistuvat 99% päällystöön.

Vaikea nähdä miksi se on positiivista. Tuon päällystön kun pitäisi myös valvoa alaisia ja koko toimintaa yleensä. Jos ylhäällä ollaan mätiä, miksi olettaa heidän katsovan muiden perään?

Tässä tapauksessa kyse on "pikkujutusta" jossa omat ja vieraat ovat ehkä menneet sekaisin. Väitän, että jos käytäisiin 100 suurimman yrityksen johto täikammalla läpi, niin löytyisi aika paljon mielenkiintoisia liiketoimia kaverien kesken. Esimerkkejä piisaa ihan pääministeriä myöten. Nuo yllä olevat esimerkit poliitikkojen mahdollisten kämmien peittelemisestä ovat yhteiskunnallisesti paljon vakavampia kuin muutaman laskun rukkaaminen.

Suomessa tarvittaisiin ehdottomasti poliisin laillisuusvalvontaan kunnolla resursoitu ulkoinen taho valvomaan toimintaa. Ja nimenomaan taho joka ei ole sisäministeriön tai poliisihallituksen alainen. Ei sekään täydellinen ratkaisu olisi, mutta paljon parempi kuin nykyinen käytäntö jossa valvonta perustuu käytännössä täysin organisaation omaan valvontaan.
 
Sveitsin liittovaltion poliisi twiittasi aselakiäänestyksestä ja Schengen Information System:stä.


Schengen Information System on poliisien, rajavartiolaitoksien, maahanmuuttoministeriöitten jne. tietokanta. Siihen osallistuu 28 maata ja siellä on 80 miljoonaa dokumenttia.
Systeemi on Interpolin kanssa rinnakkainen mutta automaattinen, Interpolin tietojen vaihdon perustuessa sähköpostiin ja faxeihin.

Edit: Suomessa tuota järjestelmää hoitaa ilmeisesti KRP:n viestiliikennekeskus.

Artikkeli on kirjoitettu Sveitsin aselakiäänestystä silmälläpitäen ja huolena on Sveitsin irtaantuminen Schengen alueesta ja kyseisen järjestelmän ulkopuolelle jääminen.

Kun ottaa huomioon miten Suomestakin on läpsytelty takaisin Irakiin ja muutenkin Schengen alueen ulkopuolelta tulleet ihmiset ovat vaeltaneet vapaasti täällä, niin ei tuokaan systeemi kesää tee.

Google käännös.
Does Schengen really make Switzerland safer? Three true cases show it

The Schengen Information System is the central instrument of European policing. The employees in Bern score almost 50 times a day. But what happens if the new weapons law is rejected?

If Switzerland rejects the implementation of the EU Weapons Directive, it threatens to be relocated from the Schengen Information System (SIS). But how important is the system, which the Swiss investigative authorities have been able to access for ten years? Concrete cases provide answers.

Case 1: The arsonist of Oftringen

On April 5, 2019 fire breaks out in the asylum center of Oftringen (SO). During about three hours, the fire brigade fights the heavy fire, as a result of which the roof of the house collapses and three persons are injured. Everything quickly indicates arson. The target is a Turkish Kurd who is illegally residing in Switzerland at the time of the crime and who was previously criminal. The Aargau police immediately initiate criminal proceedings and write out the man in the Schengen Information System. Because in Oftringen lacks any trace of him.

A week later pops up on a screen in an office of the Federal Office of Police (Fedpol) at the Bernese Nussbaumstrasse a message: The Dutch police reports the arrest of the alleged perpetrator. At a people's check, Dutch police officers find that the Turk is wanted in Switzerland and arrest him. Meanwhile, the extradition procedure is ongoing. There is nothing standing in the way of a possible conviction in Switzerland.

But how does the Schengen Information System work?

The Schengen Information System is a gigantic and Europe-wide accessible database for police searches and all related information. It lists all persons who are searched for by the police, who have been blocked or are missing an entry ban. Stolen or lost cars, weapons or ID cards are also stored. 28 European countries are affiliated to the SIS, including Switzerland for ten years. So now about 80 million records have come together.

If a requested person (or a wanted item) is registered by the authorities somewhere in one of the countries concerned, the system immediately reconciles the data. If it finds a match, the investigators speak of a hit (hits). The system reported such a hit when the police in the Netherlands entered the personal details of the Turkish wanted on 12th April during the identity check.

Each country has a contact point for the authorized authorities such as the cantonal police, the Border Guard or the State Secretariat for Migration. This central office manages and coordinates all incoming and outgoing SIS searches and deals with the cases where hits occur. Called Supplementary Information Request at the National Entry, siren for short. In Switzerland, the siren office is located at the Fedpol and is staffed 365 days and 24 hours. As soon as the news of the arrest of the alleged arsonist Von Oftringen popped up, the siren office contacted the cantonal police of Aargau: The arson of Oftringen was largely clarified.


Case 2: The abducted child

"Searching is a minute business", is one of the favorite sentences of Benedikt Scherer, head of the Sirene office in Switzerland. With the networking of the search systems, the pace has increased enormously. This was revealed on April 14, 2019. On this day, around 3 o'clock in the afternoon, a troubled father reported to a police station in eastern Switzerland. He misses his child, for whom he has custody. And he has a disturbing suspicion: He suspects that his partner, separated from him and living abroad, has kidnapped the child and wants to cross the border. The faster the search is triggered, the greater the chance that the father will see his child again soon. Even before midnight, the search message is distributed via SIS Europe-wide.

Hardly 90 minutes later, at about 1 am, German border guards type in the name of a car driver and a minor in the system. The woman noticed them during a check. In fact, there is a hit: In the controlled car, the mother and the missing child sit. When the hit report arrives at the siren office on the Bernese Nussbaumstrasse, bustle breaks out; When it comes to the child's well-being, the concern is particularly great. A few minutes later, the anxious waiting father learns via cantonal police that his child is well. When he closes his arms at the German-Swiss border, it's exactly 4:45 am Less than six hours have passed since the search for a wanted man.

The SIS may be important, but is not there Interpol?

In fact, the cooperation of the national police authorities was maintained before the time of the SIS. But when siren boss Benedikt Scherer is approached on a search via Interpol, this only elicits a weary smile. Cooperation in this context is largely limited to sending search requests by mail and fax to other countries. Each country then decides which search it actually picks up and forwards - also by fax and e-mail. This can happen within minutes, days or not at all. Already because of the complicated procedure, only the very big cases manage to find such wanted lists. Often days pass before the messages arrive at the front. Neither the arsonist of Oftringen nor the missing child from Eastern Switzerland would have been found with Interpol.

Meanwhile, the European investigation authorities have focused fully on the Schengen Information System. Interpol still exists, but the channel is running alongside. Within Europe, hardly any more wanted calls are triggered. Nobody wants to edit and forward mails when an automatic system works perfectly. A return to the time before Switzerland's accession to the Schengen Agreement is therefore unrealistic. The figures alone show the importance of the Schengen Information System for Swiss police work: every day, it is queried 300,000 times in Switzerland. And every half hour there is a hit with Swiss reference, so in Switzerland registered persons or objects, which are found abroad - or vice versa.


Case 3: The alleged IS sympathizer

Had the canton police officers at Zurich Airport had no access to the SIS on 3 April 2019, the man from Southeastern Europe would have easily entered Switzerland shortly after landing. There are serious fears that he is an IS sympathizer, who may even have contacts with the terrorist network. For the initiation of criminal proceedings, however, the existing evidence is not sufficient. Too thin is the facts. Nobody knows how dangerous the Southeast European really is.

The Fedpol wants to play it safe. It has against the man already in the autumn of 2018 an entry barrier. These are also exchanged via SIS (and unlike Interpol). In cases where terrorist risks can not be ruled out, the entry ban usually applies not only in the state which pronounces it, but in the entire Schengen area. The alleged IS sympathizer would not only have been noticed in Zurich, but also when entering France, Belgium or Great Britain. The case shows the importance of SIS in combating European terrorism. In SIS, entry barriers account for most of the entries. "They are our mass business," explains Scherer.

Is Switzerland really falling out of the SIS if it says no to the gun law?

Other countries have no interest in having a state in the middle of Europe that is not connected to the Schengen Information System. Without this, Switzerland would become a space in which criminals and dubious people can move as well as unmolested. For criminals of all kinds, the country would be an ideal base and a perfect retreat. The opponents of the new weapons law are therefore convinced that Switzerland would not be excluded from Schengen in case of a no by the EU states because of the general need for security.

It is not excluded that this is exactly how it is. To bet on it, however, is a bet with high commitment. According to the Schengen Agreement, Switzerland is obliged without any ifs and buts to implement the new EU weapons directive. If it does not do so, cooperation with the Schengen and Dublin states will automatically cease according to the text of the treaty. A termination would not be necessary. Only if the EU were to declare its willingness to accommodate Switzerland would Schengen membership persist. But for this to happen, all EU states would have to agree on a common position - and they only had 90 days to do so. If this deadline expires, Switzerland would be immediately excluded from Schengen.

A single state, which slander with the special request of Switzerland, would be enough that the arsonist of Oftringen, the fleeing mother and the obscure IS sympathizer could slip through the mesh of the European police network.
 
Vaikea nähdä miksi se on positiivista. Tuon päällystön kun pitäisi myös valvoa alaisia ja koko toimintaa yleensä. Jos ylhäällä ollaan mätiä, miksi olettaa heidän katsovan muiden perään?

Jotenkin luulen, että kansan luotto poliisin rakentuu pääasiallisesti kenttäkonstujen toimista, jos heidän puuhista alkaisi paljastua vastaavaa, luotto menee nopeasti.
Jos kansa ei voi luottaa poliisiin, kehen se luottaa?
 
Jotenkin luulen, että kansan luotto poliisin rakentuu pääasiallisesti kenttäkonstujen toimista, jos heidän puuhista alkaisi paljastua vastaavaa, luotto menee nopeasti.
Jos kansa ei voi luottaa poliisiin, kehen se luottaa?

Totta. Mutta kauanko kenttäkonstuun voi luottaa kun johto on mätä? Ja toisaalta kauanko kenttäkonstu jaksaa katsella herrojen juttuja ennen kuin ottaa omansa?

Tämä ongelma on monessa maassa. Johto on mätä ja alaiset seuraavat esimerkkiä.

En sano että näin on nyt. Mutta vaara on olemassa tulevaisuudessa.
 
Vaikea nähdä miksi se on positiivista. Tuon päällystön kun pitäisi myös valvoa alaisia ja koko toimintaa yleensä. Jos ylhäällä ollaan mätiä, miksi olettaa heidän katsovan muiden perään?

Tässä tapauksessa kyse on "pikkujutusta" jossa omat ja vieraat ovat ehkä menneet sekaisin. Väitän, että jos käytäisiin 100 suurimman yrityksen johto täikammalla läpi, niin löytyisi aika paljon mielenkiintoisia liiketoimia kaverien kesken. Esimerkkejä piisaa ihan pääministeriä myöten. Nuo yllä olevat esimerkit poliitikkojen mahdollisten kämmien peittelemisestä ovat yhteiskunnallisesti paljon vakavampia kuin muutaman laskun rukkaaminen.

Suomessa tarvittaisiin ehdottomasti poliisin laillisuusvalvontaan kunnolla resursoitu ulkoinen taho valvomaan toimintaa. Ja nimenomaan taho joka ei ole sisäministeriön tai poliisihallituksen alainen. Ei sekään täydellinen ratkaisu olisi, mutta paljon parempi kuin nykyinen käytäntö jossa valvonta perustuu käytännössä täysin organisaation omaan valvontaan.

Jos omistan yrityksen, miksi en voisi tehdä liiketoimia kaverini kanssa?
Yritysjohdon ja johtavien poliisivirkamiesten vertaaminen on kuin omenien ja appelsiinien vertaaminen.

Muuten olen kanssasi samalla kannalla. Poliisi on osoittanut, ettei se kykene valvomaan itseään, valitettavasti se koskee myös monia muita virkakuntia.
 
Jos omistan yrityksen, miksi en voisi tehdä liiketoimia kaverini kanssa?
Yritysjohdon ja johtavien poliisivirkamiesten vertaaminen on kuin omenien ja appelsiinien vertaaminen.

Muuten olen kanssasi samalla kannalla. Poliisi on osoittanut, ettei se kykene valvomaan itseään, valitettavasti se koskee myös monia muita virkakuntia.

Selvennyksenä tarkoitin siis firman johdon, en omistajien toimia.

Ja juu. Ei tuo ongelma koske mitenkään yksinomaan poliisia. Jos suomen virkakunnasta tehtäisiin elokuva, nimeksi sopisi hyvin "Untouchables".

On erikoista, että itse asiassa laki virkarikoksista käytännössä antaa virkamiehille paremman suojan vastuusta kuin yksityisen puolen työntekijöillä on. Virkamies selviää huomautuksella asiasta, josta yksityisellä puolella tulisi kenkää ilman sen suurempia prosesseja. Suomalaisessa kulttuurissa virkamies on aina lähtökohtaisesti hallinto-orjan yläpuolella.
 
Back
Top