Tässä huomaa, miten asiat näyttävät erilaisilta kun niitä katsotaan eri näkökulmista.
Minun näkökulmani on se, että kovin pienistä jutuista ei viitsi edes esittää kotietsintää vaikka edellytykset ehkä olisivatkin, ja silloinkin kun viitsii niin aina ei tule lupaa. Tässä perusteluna on omakohtainen kosketus asiaan.
Toisesta näkökulmasta homma näyttäytyy sellaisena, että "käytännössä kuka tahansa poliisi voi mennä kenen tahansa asuntoon milloin haluaa" (suora lainaus). Tähän löytyy perusteluna juttu vuodelta 2015, ja tieto että juttuja löytyy muitakin.
Johtunee siitä, että asiat tosiaan ovat erilaisia riippuen mistä näkökulmasta niitä katsotaan.
Minä tosiaan postasin yhden esimerkin. Epäiletkö että en pystyisi postaamaan montaa muutakin esimerkkiä pelkästään aoa:n ja KKO:n aiheesta antamista päätöksistä? Postasin tämän kyseisen esimerkin perustellakseni näkemystäni. Palstan spämmääminen linkkiläjällä on mielestäni turhaa. Jos jotakuta asia kiinnostaa, googlatkoon asian ja tehkööt oman johtopäätöksensä.
"Käytäntö on esim sitä, miten näistä on ohjeistettu ja hommat järjestetty. Esim mitä ohjeistetaan näistä kiireellisistä kotietsinnöistä." Tuo on suora lainaus sinulta. Minun esimerkissäni 3 eri poliisia kertoo omista ohjeistaan. Hekin tekevät hommaa käytännössä kuten sinäkin. Onko sinullakin vastaavat ohjeet? Jos ei, niin kumman piirin ohjeet ovat mielestäsi ne oikeat? Ja jos tuolla on toimittu väärin (kuten on) ja kuitenkin ohjeet ovat selkeät, niin miksi on toimittu väärin?
Syy, miksi postasin juuri tämän "yhden" esimerkin on se, että se korostaa asian perusongelmaa. Perusoikeuksien tarkoitus on määrittää yksilön ja valtion suhdetta. Ja rajoittaa sitä, mitä valtio voi yksilölle tehdä. Perustuslain mukaan tästä voidaan poiketa lailla, ei poliisin sisäisellä ohjeistuksella. Ja minun pointtini on, että kyseinen laki on läpisurkea. Se mahdollistaa hyvin laajan perusoikeuksien ohittamisen ja nojaa ainoastaan juurikin puhumaasi "ohjeistuksiin ja hommien järjestämisiin". Sinun näkökulmastasi, jossa pääpainona on yksittäisen rikoksen selvittäminen, tämä on käytännöllistä arkipäivän työssä. Viranomaiselle perusoikeus on aina vain haitta tehtävän suorittamiselle. Jollekin toiselle, jonka työnä tai näkökulmana on miettiä valtiovallan ja kansan vallankäytön suhdetta ja jolle olennainen oikeushyvä on mahdollisimman pieni puuttuminen kansalaisen perusoikeuksiin valtion taholta tilanne näyttäytyy tyystin toisenlaisena. USA:ssa tuo laki olisi jo aikaa kaatunut perustuslain vastaisena. Niin kuin itse asiassa kaatuikin 60-luvulla.
Minusta ei olisi poliisiksi. En kestäisi katsella sitä kurjuutta, mikä on poliisin työn arkipäivää. Isäni joka tunsi työn sanoi hommasta joskus "poliisia ei koskaan kutsuta paikalle kun on kivaa". Kaikki kunnia niille, jotka jaksavat sitä raskasta työtä ja pysyvät vielä ihmisinä sitä tehdessään.
Mutta samaan säveleen. Ikinä en antaisi poliisille oikeutta tai mahdollisuutta alkaa arvioimaan ihmisten perusoikeuksia ja päättämään niiden toteutumisesta ilman tarkkaa rajausta. Siitä ei hyvä seuraa. Lopuksi oma ehdotukseni uudeksi Pakkokeinolain kotietsintää koskevaksi pykäläksi.
1. Kotirauhan piiriin kuuluu vain vakinainen asunto tai asunto jossa asutaan vakituisesti. Auto ei kuuluisi kotirauhan piiriin (etuoikeus, ei perusoikeus)
2. Hätätapauksessa, jos on syytä epäillä käynnissä olevan henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tai muun törkeän rikoksen jonka rajana on se, että kyseisestä rikoksesta voidaan langettaa maksimissaan 4v vankeustuomio poliisipartio voi partiojohtajan päätöksellä tehdä kotietsinnän kotirauhan suojaamaan tilaan.
3. Kaikissa muissa tapauksissa kotietsinnälle on haettava tuomioistuimen lupa. Asia voidaan käsitellä yhden jäsenen kokoonpanossa. Rajana on tapaukset joissa tuomiona maksimissaan 1v vankeutta.
4. Poikkeuksena erityinen kotietsintä, jossa tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan vahvennettua kokoonpanoa (puheenjohtaja + 2 lainoppinutta) jonka lisäksi päätökseltä edellytetään yksimielisyyttä.
Siinä.