Edit: @Vääpeli ehtikin ensin...
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Edit: @Vääpeli ehtikin ensin...
Ei tietenkään, mutta nythän sai irtopisteitä omalta äänestäjäkunnaltaan, kun "pitää jöötä" ja "varmistaa, että poliisi toimii oikein."
Paras tapa mielestäni olisi ollut kommentoida asiaa vasta tuon selvityksen jälkeen. Silloin olisi ollut faktatietoa asioista, ja ei olisi näyttänyt niin monelle epäluottamuslauseena ja populismina.
Viitaten lihavoituun....voin kokemuksesta sanoa, että jos taito ei riitä lantraamiseen, ei kannata kokeilla...
Nimimerkillä rappukäytävästä paita revittynä ja ilman muistikuvia herännyt...
Justin Case
Eversti
Tälläisen Kätkäläisen näköisen ukon auton jalkatilasta löytyy puolimetrinen hydrauliletku sekä kirveen varsi,mettätöitä kun tekee ja traktorilla liikkuu niissä niin onhan aivan luonnollista että autossa on varaosia joskus mettävehkeisiin,eikä välineitä joilla on varautunut väkivaltaan..
lukkarinapulainen
Majuri
Mooseksen perussapatti (tuhkien ripottelun hoitaa nykyaikana rööki).
Viimeksi muokattu:
No nyt:
www.ts.fi
Poliisi kaipaa havaintoja Runosmäessä tapahtuneesta ryöstöstä – nuorelta mieheltä vietiin jopa vaatteet päältä
Poliisi kaipaa havaintoja Turun Runosmäessä sunnuntai-iltana tapahtuneesta ryöstöstä. Vuonna 1999 syntyneen miehen mukaan hän pyöräili Majoitusmestarinkadulta kohti Nummen kaupunginosaa, kun hänet ryöstettiin matkan varrella. Mies ei muista tapahtumasta mitään.
www.ts.fi
Black Bart
Luutnantti
Viitaten lihavoituun....voin kokemuksesta sanoa, että jos taito ei riitä lantraamiseen, ei kannata kokeilla...
Nimimerkillä rappukäytävästä paita revittynä ja ilman muistikuvia herännyt...
Puolet pirtua ja puolet lämmintä vettä
miheikki
Greatest Leader
No nyt:
Poliisi kaipaa havaintoja Runosmäessä tapahtuneesta ryöstöstä – nuorelta mieheltä vietiin jopa vaatteet päältä
Poliisi kaipaa havaintoja Turun Runosmäessä sunnuntai-iltana tapahtuneesta ryöstöstä. Vuonna 1999 syntyneen miehen mukaan hän pyöräili Majoitusmestarinkadulta kohti Nummen kaupunginosaa, kun hänet ryöstettiin matkan varrella. Mies ei muista tapahtumasta mitään.
Onkohan kyseessä tämä terrorin muoto.
Third World Muslim Migrant in Netherlands Terrorizes Young Dutch Boy Naked at Gunpoint
Hey Europeans, have you had enough diversity yet? I am sure once Twitter finds this third world piece of shit threatening to kill a naked white boy at gunpoint they will memory hole this immediately. I downloaded the video so it can’t get scrubbed by those who want to deny that multiculturalism...
politicalbullpen.com
Jotain tällaista tuli itselläkin mieleen. Tai vaihtoehto b: Terminaattori on palannutOnkohan kyseessä tämä terrorin muoto.
Third World Muslim Migrant in Netherlands Terrorizes Young Dutch Boy Naked at Gunpoint
Hey Europeans, have you had enough diversity yet? I am sure once Twitter finds this third world piece of shit threatening to kill a naked white boy at gunpoint they will memory hole this immediately. I downloaded the video so it can’t get scrubbed by those who want to deny that multiculturalism...
Tuo terminaattori kävi minullakin mielessä.
Ohessa kyseinen selvitys (kopioitu julkisesta lähteestä):
MeriTJ
Ylipäällikkö
Sehän oli täysin järkeenkäypä ja perusteltu selvitys, hyvää duunia Helsingin Poliisilaitokselta!
Ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo lisää kourallisesta psykopaatteja, joita ei koskaan pitäisi vapauttaa vankilasta
Toistuvat henkirikokset kertovat Lauerman mukaan ihmisen elämänhallinnan ja arvojen huonosta tasosta.
www.hs.fi
www.hs.fi
Toistuvat henkirikokset kertovat Lauerman mukaan ihmisen elämänhallinnan ja arvojen huonosta tasosta.
Ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo lisää kourallisesta psykopaatteja, joita ei koskaan pitäisi vapauttaa vankilasta
Toistuvat henkirikokset kertovat Lauerman mukaan ihmisen elämänhallinnan ja arvojen huonosta tasosta.
www.hs.fi
Valtteri Parikka HS
Julkaistu: 30.10. 13:43 , Päivitetty: 30.10. 15:45
PSYKIATRISEN vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma totesi keskiviikkona HS:n laajassa artikkelissa, että hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa vankilasta. Lauerma kertoo, että joidenkin arvioiden mukaan heitä olisi jopa kaksikymmentä.
”Sanoisin niin, että asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee sellainen käsitys, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta.”
Lauerma korostaa, että kyseessä on arvio. Hän uskoo näiden ihmisten lukumäärän osuvan todellisuudessa jonnekin viiden ja kahdenkymmenen välille.
”En halua juuttua tähän viiteen numerona. Tämä on suuntaa antava arvio.”
Lauerma ei kuitenkaan kannata sitä, että jo oikeudenkäynnissä määrättäisiin ikiaikainen vankeus. Vapauttamista voisi hänen mukaansa arvioida noin viiden vuoden välein. Lauerma sanoo, että hitaita biologisia ja psykososiaalisia muutosprosesseja pystytään ehkä jo mittaamaan 10–20 vuoden päästä.
Lue lisää: Suomessa on ainakin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa muiden joukkoon – Mitä heille voi tehdä?
HS KYSYI Lauermalta tarkemmin, millaiset seikat yhdistävä tätä pientä mutta vaarallista joukkoa.
”Heitä yhdistää hyvin laveat ja voimakkaat psykopatian piirteet ja pistemäärät, joita mitataan PCL-R-asteikolla”, Lauerma sanoo. Juovuksissa tappamiseen taas liittyy oma biologiansa.
PCL-R-asteikko tarkoittaa kanadalaispsykologi professori Robert D. Haren kehittämää ja sittemmin täydennettyä, 20-kohtaista Psychopathy Check List – Revised -mittausmenetelmää. Sillä voidaan selvittää ihmisen psykopaattisia piirteitä.
Lauerma kertoo, että psykopaatti on pohjimmiltaan tunnekylmä ihminen, joka katsoo, että muilla ihmisillä on vain ”välinearvo”.
Lauerma korostaa, etteivät kaikki psykopaatit suinkaan ole rikollisia. Asosiaalisuus on puoliksi synnynnäistä ja puoliksi synnynnäisten vaikutteiden alaista. Erityisesti varhaislapsuudella on suuri painoarvo, psykopaattius kivettyy murrosiässä sitten tiukemmin ihmiseen.
”Jos psykopaattisella biologialla varustettu ihminen kasvaa hyvin suotuisissa kasvuolosuhteissa, hänestä voi tulla esimerkiksi sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja.”
TOINEN ratkaiseva tekijä Lauerman mukaan on henkilön väkivaltahistoria. Vaarallisimmilla henkilöillä on vähintään kaksi henkirikosta takanaan. Yksi henkirikos saattaa syntyä ainutkertaisessa tilanteessa ja jäädä viimeiseksi.
”Yhden henkirikoksen tehneissä on erittäin paljon toivorikkaita ihmisiä. Mutta jos tappaa toistamiseen, se ei ole mikään sattuma.”
Toistuvat henkirikokset kertovat Lauerman mukaan ihmisen elämänhallinnan ja arvojen huonosta tasosta.
Sarjakuristajana tunnetulta Michael Maria Penttilältä on takavarikoitu useita nahkahansikkaita. (KUVA: HELSINGIN POLIISILAITOS)
TYYPILLISTÄ kaikkein vaarallisimmille vangeille on myös se, etteivät he ole vankila-aikanaan pyrkineet parantamaan tapojaan. Lauerman mukaan elinkautisessakin vankeudessa annetaan mahdollisuuksia normaalielämän rakentamiseen, vaikka kaikki eivät siihen tartu.
Pieni joukko vangeista ei esimerkiksi käytä lomiaan työmahdollisuuksien valmistelemiseen tai sukulaisten tapaamiseen, eivätkä yritä irrottautua rikollisesta elämästä.
Säännönmukaisesti rikollisista tavoista irrottautumiseen kuuluu myös raitistuminen.
”Kaikki tällainen kehitystä osoittava konkretia puuttuu tietyiltä ihmisiltä”, Lauerma sanoo.
LAUERMA kertoo, että hänen arvioimaansa pieneen joukkoon kuuluu monenlaisia ihmisiä. Hän ei voi kommentoida henkilöiden nimiä, vain yleisiä piirteitä.
Vaaralliset henkilöt saattavat esimerkiksi olla syvällä järjestäytyneessä rikollisuudessa.
”Osa on juuttunut yhteiskunnan vastaiseen asenneilmapiiriin. Heidän yhteiskunta- ja viranomaisvastaisuus ei ole muuttumassa, ja he pitävät asenteistaan kiinni hyvin härkäpäisesti.”
Joillain harvoilla, niin sanotuilla sarjamurhaajilla, on jopa pakonomainen surmaamisen halu. Lauerman mukaan kyseessä voi olla seksuaalinen fetissi, jonka he usein kiistävät.
”Ylipäätään jos ihminen kiistää väkivaltataipumuksensa vielä esimerkiksi kaksi ihmistä tapettuaan, niin se kertoo ennusteessa aika paljon pahaa”, Lauerma sanoo.
Myös vahvat persoonallisuushäiriöt ja joustamattomuus vaikuttavat ihmisen kehittymiskykyyn.
”Ihmisillä on kehittymisen mahdollisuus, mutta näillä tietyillä ihmisillä kehittyminen ei lähde alkuun. He erottuvat joukosta.”
Lauerma sanoo samaa kuin rikosylitarkastaja Jonna Turunen sanoi HS:n aiemmassa artikkelissa.
”Vahvin ennusmerkki väkivaltaiselle käyttäytymiselle on aiempi väkivalta. Se on näin yksinkertaista.”
LAUERMA sanoo, että hänen arvioimassaan pienessä joukossa ei ole pelkästään miehiä.
Erityisen tunnettu suomalainen naisrikollinen on esimerkiksi Aino Nykopp-Koski, joka myrkytti vanhuksia toimiessaan heidän hoitajanaan vuosina 2004–2009. Nykopp-Koski katsottiin syylliseksi viiteen murhaan, viiteen murhan yritykseen ja kahteen törkeään pahoinpitelyyn. Lauerma ei ota kantaa henkilöllisyyksiin.
Rikosmuseossa Vantaalla on jogurttilautanen, johon Aino Nykopp-Koski oli sekoittanut myrkkyä. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
Valtaosa vaarallisimmista ihmisistä on kuitenkin miehiä, Lauerma sanoo. Se johtuu hänen mukaansa ihmislajin perimmäisestä lisääntymisstrategiasta.
”Miehillä on tappamisalttius voimakkaampi kuin naisilla kulttuurista riippumatta. Se on erittäin syvällä ihmisen biologiassa.”
Lauerma sanoo, että joillain eläinlajeilla – kuten kaloilla, joilla ”väestömatematiikka” on erilainen – väkivalta-alttiuden sukupuolijakauma voi olla toisinpäin.
Julkaistu: 30.10. 13:43 , Päivitetty: 30.10. 15:45
PSYKIATRISEN vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma totesi keskiviikkona HS:n laajassa artikkelissa, että hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa vankilasta. Lauerma kertoo, että joidenkin arvioiden mukaan heitä olisi jopa kaksikymmentä.
”Sanoisin niin, että asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee sellainen käsitys, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta.”
Lauerma korostaa, että kyseessä on arvio. Hän uskoo näiden ihmisten lukumäärän osuvan todellisuudessa jonnekin viiden ja kahdenkymmenen välille.
”En halua juuttua tähän viiteen numerona. Tämä on suuntaa antava arvio.”
Lauerma ei kuitenkaan kannata sitä, että jo oikeudenkäynnissä määrättäisiin ikiaikainen vankeus. Vapauttamista voisi hänen mukaansa arvioida noin viiden vuoden välein. Lauerma sanoo, että hitaita biologisia ja psykososiaalisia muutosprosesseja pystytään ehkä jo mittaamaan 10–20 vuoden päästä.
Lue lisää: Suomessa on ainakin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa muiden joukkoon – Mitä heille voi tehdä?
HS KYSYI Lauermalta tarkemmin, millaiset seikat yhdistävä tätä pientä mutta vaarallista joukkoa.
”Heitä yhdistää hyvin laveat ja voimakkaat psykopatian piirteet ja pistemäärät, joita mitataan PCL-R-asteikolla”, Lauerma sanoo. Juovuksissa tappamiseen taas liittyy oma biologiansa.
PCL-R-asteikko tarkoittaa kanadalaispsykologi professori Robert D. Haren kehittämää ja sittemmin täydennettyä, 20-kohtaista Psychopathy Check List – Revised -mittausmenetelmää. Sillä voidaan selvittää ihmisen psykopaattisia piirteitä.
Lauerma kertoo, että psykopaatti on pohjimmiltaan tunnekylmä ihminen, joka katsoo, että muilla ihmisillä on vain ”välinearvo”.
Lauerma korostaa, etteivät kaikki psykopaatit suinkaan ole rikollisia. Asosiaalisuus on puoliksi synnynnäistä ja puoliksi synnynnäisten vaikutteiden alaista. Erityisesti varhaislapsuudella on suuri painoarvo, psykopaattius kivettyy murrosiässä sitten tiukemmin ihmiseen.
”Jos psykopaattisella biologialla varustettu ihminen kasvaa hyvin suotuisissa kasvuolosuhteissa, hänestä voi tulla esimerkiksi sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja.”
TOINEN ratkaiseva tekijä Lauerman mukaan on henkilön väkivaltahistoria. Vaarallisimmilla henkilöillä on vähintään kaksi henkirikosta takanaan. Yksi henkirikos saattaa syntyä ainutkertaisessa tilanteessa ja jäädä viimeiseksi.
”Yhden henkirikoksen tehneissä on erittäin paljon toivorikkaita ihmisiä. Mutta jos tappaa toistamiseen, se ei ole mikään sattuma.”
Toistuvat henkirikokset kertovat Lauerman mukaan ihmisen elämänhallinnan ja arvojen huonosta tasosta.
Sarjakuristajana tunnetulta Michael Maria Penttilältä on takavarikoitu useita nahkahansikkaita. (KUVA: HELSINGIN POLIISILAITOS)
TYYPILLISTÄ kaikkein vaarallisimmille vangeille on myös se, etteivät he ole vankila-aikanaan pyrkineet parantamaan tapojaan. Lauerman mukaan elinkautisessakin vankeudessa annetaan mahdollisuuksia normaalielämän rakentamiseen, vaikka kaikki eivät siihen tartu.
Pieni joukko vangeista ei esimerkiksi käytä lomiaan työmahdollisuuksien valmistelemiseen tai sukulaisten tapaamiseen, eivätkä yritä irrottautua rikollisesta elämästä.
Säännönmukaisesti rikollisista tavoista irrottautumiseen kuuluu myös raitistuminen.
”Kaikki tällainen kehitystä osoittava konkretia puuttuu tietyiltä ihmisiltä”, Lauerma sanoo.
LAUERMA kertoo, että hänen arvioimaansa pieneen joukkoon kuuluu monenlaisia ihmisiä. Hän ei voi kommentoida henkilöiden nimiä, vain yleisiä piirteitä.
Vaaralliset henkilöt saattavat esimerkiksi olla syvällä järjestäytyneessä rikollisuudessa.
”Osa on juuttunut yhteiskunnan vastaiseen asenneilmapiiriin. Heidän yhteiskunta- ja viranomaisvastaisuus ei ole muuttumassa, ja he pitävät asenteistaan kiinni hyvin härkäpäisesti.”
Joillain harvoilla, niin sanotuilla sarjamurhaajilla, on jopa pakonomainen surmaamisen halu. Lauerman mukaan kyseessä voi olla seksuaalinen fetissi, jonka he usein kiistävät.
”Ylipäätään jos ihminen kiistää väkivaltataipumuksensa vielä esimerkiksi kaksi ihmistä tapettuaan, niin se kertoo ennusteessa aika paljon pahaa”, Lauerma sanoo.
Myös vahvat persoonallisuushäiriöt ja joustamattomuus vaikuttavat ihmisen kehittymiskykyyn.
”Ihmisillä on kehittymisen mahdollisuus, mutta näillä tietyillä ihmisillä kehittyminen ei lähde alkuun. He erottuvat joukosta.”
Lauerma sanoo samaa kuin rikosylitarkastaja Jonna Turunen sanoi HS:n aiemmassa artikkelissa.
”Vahvin ennusmerkki väkivaltaiselle käyttäytymiselle on aiempi väkivalta. Se on näin yksinkertaista.”
LAUERMA sanoo, että hänen arvioimassaan pienessä joukossa ei ole pelkästään miehiä.
Erityisen tunnettu suomalainen naisrikollinen on esimerkiksi Aino Nykopp-Koski, joka myrkytti vanhuksia toimiessaan heidän hoitajanaan vuosina 2004–2009. Nykopp-Koski katsottiin syylliseksi viiteen murhaan, viiteen murhan yritykseen ja kahteen törkeään pahoinpitelyyn. Lauerma ei ota kantaa henkilöllisyyksiin.
Rikosmuseossa Vantaalla on jogurttilautanen, johon Aino Nykopp-Koski oli sekoittanut myrkkyä. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
Valtaosa vaarallisimmista ihmisistä on kuitenkin miehiä, Lauerma sanoo. Se johtuu hänen mukaansa ihmislajin perimmäisestä lisääntymisstrategiasta.
”Miehillä on tappamisalttius voimakkaampi kuin naisilla kulttuurista riippumatta. Se on erittäin syvällä ihmisen biologiassa.”
Lauerma sanoo, että joillain eläinlajeilla – kuten kaloilla, joilla ”väestömatematiikka” on erilainen – väkivalta-alttiuden sukupuolijakauma voi olla toisinpäin.
Suomessa on ainakin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa muiden joukkoon – Mitä heille voi tehdä?
Ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa vankilasta. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan asiaa.
www.hs.fi
Ikuisesti linnassa?
Ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa vankilasta. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan asiaa.
Michael Penttilä vapautui Vantaan vankilasta heinäkuussa 2017 käräjäoikeuden päätöksellä (KUVA: IS)
SÄNGYN alta pilkotti naisen tummunut käsi.
Sitä oli osattu odottaa.
Poliisi sai hälytyksen Vaasankatu 15:stä löydetystä ruumiista 4. toukokuuta 2018 kello 9.40. Huoltomies oli havainnut sen, kun hän oli ollut tarkastamassa asuntoa käytävässä leijailevan hajun vuoksi.
Prostituoituna työskennellyt 52-vuotias nainen oli maannut kuolleena sängyn alla kolme viikkoa.
Paikalle saapuneet konstaapelit käynnistivät heti henkirikostutkinnan.
Kaksi päivää myöhemmin poliisi otti kiinni Michael Maria Penttilän tämän asunnolta Helsingin Siltamäestä. Penttilä oli poliisille tuttu rikollinen.
Julkisuudessa Penttilä, 54, tunnetaan sarjakuristajana. Ennen nimenmuutosta hänen nimensä oli Jukka Torsten Lindholm.
Penttilä oli tappanut uhrinsa kuristamalla jo neljännen kerran. Hän sai käräjäoikeudessa tuomion murhasta.
Penttilä on valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Hän myöntää vain tapon.
Edellisissä henkirikostuomioissa oli ollut lievemmät nimikkeet. Kaikkiaan Penttilä on saanut yhdeksän kertaa tuomion rikoksesta, johon on liittynyt kuristamista.
Penttilä on niin poikkeuksellinen rikollinen, että hän on herättänyt huomiota myös ulkomailla. Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisi FBI on määritellyt Penttilän sarjamurhaajaksi. Muilla suomalaisilla rikollisilla ei ole tätä FBI:n määritelmää. FBI teki arvionsa Suomen poliisilta saamansa avunpyynnön ja aineiston perusteella.
Lue lisää: Penttilän rikoshistoria pitää sisällään kuoliaaksi kuristettuja ihmisiä, raiskauksia ja vankilapakoja (23.4.2018)
KAIKKI pelkäsivät, että Penttilä kuristaisi taas.
Hänet oli useaan otteeseen todettu vaaralliseksi mutta vapautettu vankilasta kerta toisensa perään. Oikeus oli suorasanaisesti todennut, että Penttilällä on pakonomainen tarve kuristaa.
Penttilä oli ollut tekemisissä poliisin kanssa toistuvasti ja istunut vankilassa valtaosan elämästään.
Jouluna 2017 Penttilä oli taas päästetty vapaaksi. Vain neljä kuukautta myöhemmin poliisilla oli jälleen aavistus, että Penttilä oli tekemässä rikosta.
Poliisi otti Penttilän kiinni. Häntä epäiltiin vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.
Penttilä oli yrittänyt tunkeutua Helsingin Myllypurossa asuntoon, jossa oli 12-vuotias tyttö yksin kotona. Tyttö oli nähnyt ovisilmästä Penttilän eikä ollut päästänyt tätä sisään.
Myöhemmin Penttilä pudotti postiluukusta kirjeen, jossa tytölle ehdotettiin tapaamista.
Kaikkea hyvää sinulle. Arrivederci! T: Michael.
Tyttö kertoi asiasta isälleen, joka puhutteli Penttilää ja otti myös yhteyttä poliisiin.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin heinäkuussa 2017, ettei vakavan rikoksen valmistelusta ollut tarpeeksi näyttöä, ja vapautti Penttilän.
Alle vuoden kuluttua vapautuksesta Penttilä kuristi prostituoidun kuoliaaksi Vaasankadulla.
Penttilä sai murhatuomion lisäksi kaksi vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen valmistelusta.
Tuomio tuli Vaasankadulla kuolleen naisen kannalta liian myöhään.
Lue lisää: Oikeustoimittaja Susanna Reinbothin kommentti: Sarjakuristajan tuomio olisi normaalisti pitänyt antaa viimeistään 12. huhtikuuta – nainen surmattiin seuraavana päivänä
PASILAN poliisitalon neuvotteluhuoneessa istuu Helsingin rikostutkinnan päällikkö, rikosylitarkastaja Jonna Turunen. Hän on toiminut nykyisessä virassaan kaksi ja puoli vuotta. Haastattelussa hän valitsee sanansa tarkkaan harkiten.
Turunen johtaa valtavaa poliisiyksikköä, johon kuuluu kaikki Helsingin poliisin rikostutkinta pyörävarkauksista aina seksuaali-, huume- ja henkirikoksiin. Esimerkiksi pelkkiä kuolemansyyn tutkintoja Helsingin rikostutkinnalla on vuodessa noin 1 200.
Turusen päällikköaikana rikospoliisityön painopistettä on siirretty perinteisestä rikostutkinnasta rikosten ennalta estämiseen. Turusen mukaan rikostutkinnassa ei voi olla tarkoituksena vain se, että rikostutkinta käynnistyy, kun jotain on jo tapahtunut.
Turunen toimi itse tutkinnanjohtajana tapauksessa, jossa Michael Penttilää epäiltiin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.
”Harvalla on pöytälaatikossa suunnitelma rikoksen tekemiseksi”, sanoo rikosylitarkastaja Jonna Turunen. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Miten oli mahdollista, että Penttilä pääsi kuristamaan vielä neljännenkin ihmisen, vaikka kaikki tiesivät, että niin voisi jälleen käydä?
Turunen huomauttaa heti, että hän vastaa kysymyksiin vain yleisellä tasolla. Sitten hän kertoo taustaksi, että törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu saatiin rikoslakiin vuonna 2013.
”Se on ollut poliisille erittäin onnistunut ja tarpeellinen säännös. Sillä pystytään käynnistämään rikostutkinta ja pakkokeinot jo ennen kuin mitään ehtii tapahtua.”
Turunen kuitenkin lisää, että valmistelurikoksissa näytön hankkiminen on usein poliisille vaikeaa. Oikeudelle pitää pystyä esittämään todisteita suunnitelmasta, vaikka lopullista rikosta ei ole vielä tapahtunut.
”Harvalla on pöytälaatikossa suunnitelma rikoksen tekemiseksi. Poliisin pitää löytää niitä tarkoituksia, miksi epäilty on toiminut kuten on toiminut – vaikkapa hankkinut aseen.”
TURUSEN mukaan Suomessa on ”lainsäädännöllisiäkin aukkoja”, jotka liittyvät vaarallisiin henkilöihin. Viranomaisten välistä yhteistyötä pitäisi hänestä parantaa. Esimerkiksi tietojen tulisi liikkua paremmin viranomaisilta toisille.
Poliisin toimivaltakin on rajallinen. Usein esimerkiksi sosiaalihuollolla olisi paremmat mahdollisuudet puuttua ongelmiin. Asioita ratkaistaan harvoin pelkästään yhden viranomaisen toimenpiteillä.
”Joskus ollaan tilanteessa, että riittäviä keinoja ei helposti löydy keneltäkään.”
Monet tapaukset liikkuvat mielenterveystyön ja poliisityön välimaastossa. Kummallakaan taholla ei välttämättä ole täyttä otetta huolta aiheuttavasta henkilöstä.
”Henkilöt voivat olla esimerkiksi tilanteessa, jossa poliisilla ei ole mahdollisuuksia puuttua mutta tahdonvastaisen hoidonkaan edellytykset eivät täyty. Yhteiskunta ei ole täysin aukoton.”
Turunen korostaa, että vakaviin tapauksiin puututaan aina välittömästi. Jos rikostutkinnan edellytykset eivät kuitenkaan täyty, huolta aiheuttavia henkilöitä pyritään tukemaan ja toimintaan puuttumaan muilla yhteiskunnallisilla keinoilla, jotta riskit saadaan minimoitua.
”Poliisi ei voi seurata ketään 24/7.”
PÄÄMINISTERI Antti Rinteen (sd) hallitusohjelmaan on kirjattu, että tulevalla hallituskaudella ”arvioidaan vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksiä perusteellisesti”.
Arviointityö aloitettiin oikeusministeriössä jo edellisellä hallituskaudella, ja selvityksen on määrä valmistua tänä syksynä.
”Olemme nyt laatimassa arviomuistiota elinkautisvankien vapauttamisesta”, kertoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Mirja Salonen.
Nykykäytännön mukaan riskiarvio tehdään kaikista elinkautisvangeista, jotka anovat vapautumista. Riskiarviossa punnitaan henkilön taipumuksia rikosten uusimiseen. Hovioikeus käyttää riskiarviota tausta-aineistona vapautumispäätöstä tehdessään. Harkinnan kannalta riskiarviota painavampia kriteerejä ovat esimerkiksi tehdyn teon luonne ja vangin käyttäytyminen vankeusaikana.
”Riskiarvion rooli on tällä hetkellä lainsäädännöllisesti epäselvä”, Salonen sanoo.
Nyt lakiin on kirjattu ainoastaan se, että riskiarvio pitää tehdä. Oikeusministeriön tehtävänä on selvittää, olisiko lakia tarpeen muuttaa ja mihin suuntaan.
Edellisellä hallituskaudella väläyteltiin lisäksi, että riskiarviointia voisi laajentaa myös taposta tuomituille sekä väkivalta- tai seksuaalirikoksen uusineille.
PSYKIATRISEN vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma puhuu suoremmin, vaikka hänkin vain yleisellä tasolla.
Lauerman mukaan riskiarvioissa saadaan käyttöön kaikki henkilöstä kirjattu asiakirjatieto syntymästä työelämään ja vankila-aikaan saakka. Riskiarviot tehdään työryhmässä, johon kuuluu hoitajia, psykologi, erikoislääkäri ja tarvittaessa sosiaalityöntekijä. Arvion tekoon ryhmällä menee noin pari viikkoa.
Riskiarviossa pohditaan sitä, kuinka todennäköisesti ihminen on jatkamassa väkivaltaista käyttäytymistä ja miten hän sitoutuu tilanteen ratkaisemiseen. Tätä arviota hovioikeus voi käyttää, kun se harkitsee elinkautisvangin vapauttamista.
”On myös tapauksia, joissa kaikki mittarit näyttävät yksiselitteisesti punaista”, kertoo ylilääkäri Hannu Lauerma. (KUVA: TATU LERTOLA)
Lauerman mukaan riskiarviolla on parhaimmillaan preventiivinen eli ennalta ehkäisevä vaikutus.
Kun riskiskenaarioita ja syitä tehdä rikoksia käydään läpi juurta jaksaen, rikollinen voi saada kiinni siitä, miten hän saattaisi päästä eroon toimintatavoistaan ja parantaa tapansa. Sopivia keinoja voivat olla esimerkiksi vihanhallintakurssit tai Antabus-lääkitys alkoholinkäytön hillitsemiseksi.
Kaikilla arvioitavilla ei kuitenkaan ole halua muuttaa toimintaansa.
”Jos edes yksi kahdestakymmenestä noudattaa meidän asettamiamme suosituksia, työtunnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin”, Lauerma sanoo.
Hänestä on tärkeää, että riskiarvioita tehdään. Lauerman mukaan niille ei pidä kuitenkaan antaa liikaa painoarvoa, koska arvio on aina vain suuntaa antava ja vapauttamispäätös riippuu monesta muustakin seikasta.
On hyvä, että hovioikeus katsoo suurempaa kokonaisuutta, kun elinkautisvankeja vapautetaan, Lauerma sanoo.
”Joidenkin arvioitavien kohdalla kaikki on epävarmaa, mutta on myös tapauksia, joissa kaikki mittarit näyttävät yksiselitteisesti punaista.”
Lauerma kertoo, että arviot ovat alati kehittyvä tieteenhaara. Hän toivoo, että esimerkiksi 20 vuoden päästä ne ovat jo huomattavasti tarkempia.
RIKOSYLITARKASTAJA Jonna Turusen mukaan poliisin on vaikeinta puuttua niihin huolta aiheuttaviin henkilöihin, jotka toimivat impulsiivisesti. He saattavat kyetä täysin normaaliin elämään, mutta tietyt ärsykkeet voivat saada heidät toistuvasti väkivallantekoihin.
”Väkivaltaa ennakoi eniten aiemmin tehty väkivalta”, Turunen kommentoi yleisellä tasolla.
Penttilän rikoshistoria on täynnä impulsiivisia tekoja. Vaasankadun murhakin sai alkunsa siitä, että Penttilä oli ottanut aurinkolasit päästään ja 52-vuotias nainen oli tunnistanut hänet sarjakuristajaksi.
Penttilä sanoi oikeudessa menneensä paniikkiin, kun nainen oli alkanut huutaa ”sarjakuristaja” ja ”friikki”. Hän kertoi alkaneensa pikaistuksissaan kuristaa naista ensin käsin, sitten oikeuden mukaan lipaston päältä löytyneillä sukkahousuilla ja mukanaan tuomalla nahkavyöllä. Tuomion mukaan kuristaminen kesti ainakin 6–8 minuuttia ja teko oli erityisen raaka.
Juuri ennen Vaasankadulle saapumistaan Penttilä oli katsonut netistä kuristuspornoa.
Kun Penttilä tajusi uhrin kuolleen, hän raahasi ruumiin eteisestä makuuhuoneeseen sängyn alle. Kahden seuraavan vuorokauden aikana Penttilä siivosi asunnon putipuhtaaksi. Hänen dna:taan tai sormenjälkiään ei tutkinnassa enää löytynyt.
Aluksi Penttilä kiisti kuulusteluissa kaiken. Lopulta hän myönsi tekonsa, kun hänelle esitettiin aukotonta näyttöä, kuten valvontakamerakuvia Vaasankadulta.
”Tapahtui hirveitä”, Penttilä sanoi kuulustelijalle ja tarkensi vielä: ”Se oli henkirikos.”
Käräjäoikeuden tuomion mukaan Penttilällä on asfyksofilia eli harvinainen henkeä uhkaava seksuaalinen perversio. Siihen kuuluu kuristamista ja hapensaannin kontrollointia. Hän ei pysty hillitsemään halujaan.
PERIAATTEESSA kaikki elinkautisvangitkin vapautuvat Suomessa joskus – myös ne, joiden arvioissa lukee, että vakavan väkivallan riski on suuri. Joissain tapauksissa ihmistä voidaan pitää pakkohoidossa, mutta Penttilän tapauksessa päädyttiin vankilatuomioon.
Esimerkiksi Norjassa tilanne on toinen. Siellä massamurhaaja Anders Behring Breivikiä ei tarvitse vapauttaa koskaan.
Anders Behring Breivik oikeudenkäynnissä maaliskuussa 2016. (KUVA: LISA ÅSERUD / NTB SCANPIX)
Ylilääkäri Lauerman mukaan ei ole välttämättä hyvä, että Suomessa kaikki vangit saavat uuden mahdollisuuden.
”Sanoisin niin, että asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee sellainen käsitys, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta.”
Lauerma kertoo, että hänen arvionsa mukaan tähän ryhmään kuuluu Suomessa noin viisi ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan heitä on jopa kaksikymmentä.
Lauerma ei kuitenkaan kannata sitä, että ihmisille määrättäisiin jo oikeudenkäynnissä ikuinen vankeusrangaistus. Hänen mukaansa tilannetta kannattaisi aina arvioida uudelleen muutaman vuoden välein.
Jonna Turunen ei halua ottaa vahvaa kantaa ikuiseen vankeuteen. Hän sanoo, että Suomessa on henkilöitä, jotka vapautuessaan uusivat väkivaltarikoksensa lähes sadan prosentin todennäköisyydellä. Turusen mukaan yhteiskunnassa pitäisi olla keinoja suojata ihmisiä myös näissä tilanteissa.
TÄLLÄ hetkellä Suomessa on noin 200 elinkautisvankia. Elinkautista istutaan keskimäärin 14,5 vuotta.
Kun elinkautisvanki on istunut tuomiotaan 12 vuotta, hän voi anoa vapautumista Helsingin hovioikeudelta. Alle 21-vuotiailla aikaraja on kymmenen vuotta. Ennen kuin elinkautiseen vankeuteen tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen, hänet on mahdollista määrätä valvottuun koevapauteen.
Myös tasavallan presidentti voi käyttää armahdusoikeuttaan.
Michael Maria Penttilän vapautumista ehdonalaiseen harkitaan Helsingin hovioikeudessa näillä näkymin aikaisintaan vuonna 2030.
Michael Maria Penttilä ja asianajaja Kari Eriksson Helsingin hovioikeudessa 13. maaliskuuta 2018. (KUVA: MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA)
Oikaisu 30.10.2019 kello 8.35: Penttilä yritti tunkeutua 12-vuotiaan asuntoon Helsingin Myllypurossa, ei Siltamäessä.
Ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi koskaan vapauttaa vankilasta. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan asiaa.
Michael Penttilä vapautui Vantaan vankilasta heinäkuussa 2017 käräjäoikeuden päätöksellä (KUVA: IS)
SÄNGYN alta pilkotti naisen tummunut käsi.
Sitä oli osattu odottaa.
Poliisi sai hälytyksen Vaasankatu 15:stä löydetystä ruumiista 4. toukokuuta 2018 kello 9.40. Huoltomies oli havainnut sen, kun hän oli ollut tarkastamassa asuntoa käytävässä leijailevan hajun vuoksi.
Prostituoituna työskennellyt 52-vuotias nainen oli maannut kuolleena sängyn alla kolme viikkoa.
Paikalle saapuneet konstaapelit käynnistivät heti henkirikostutkinnan.
Kaksi päivää myöhemmin poliisi otti kiinni Michael Maria Penttilän tämän asunnolta Helsingin Siltamäestä. Penttilä oli poliisille tuttu rikollinen.
Julkisuudessa Penttilä, 54, tunnetaan sarjakuristajana. Ennen nimenmuutosta hänen nimensä oli Jukka Torsten Lindholm.
Penttilä oli tappanut uhrinsa kuristamalla jo neljännen kerran. Hän sai käräjäoikeudessa tuomion murhasta.
Penttilä on valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Hän myöntää vain tapon.
Edellisissä henkirikostuomioissa oli ollut lievemmät nimikkeet. Kaikkiaan Penttilä on saanut yhdeksän kertaa tuomion rikoksesta, johon on liittynyt kuristamista.
Penttilä on niin poikkeuksellinen rikollinen, että hän on herättänyt huomiota myös ulkomailla. Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisi FBI on määritellyt Penttilän sarjamurhaajaksi. Muilla suomalaisilla rikollisilla ei ole tätä FBI:n määritelmää. FBI teki arvionsa Suomen poliisilta saamansa avunpyynnön ja aineiston perusteella.
Lue lisää: Penttilän rikoshistoria pitää sisällään kuoliaaksi kuristettuja ihmisiä, raiskauksia ja vankilapakoja (23.4.2018)
KAIKKI pelkäsivät, että Penttilä kuristaisi taas.
Hänet oli useaan otteeseen todettu vaaralliseksi mutta vapautettu vankilasta kerta toisensa perään. Oikeus oli suorasanaisesti todennut, että Penttilällä on pakonomainen tarve kuristaa.
Penttilä oli ollut tekemisissä poliisin kanssa toistuvasti ja istunut vankilassa valtaosan elämästään.
Jouluna 2017 Penttilä oli taas päästetty vapaaksi. Vain neljä kuukautta myöhemmin poliisilla oli jälleen aavistus, että Penttilä oli tekemässä rikosta.
Poliisi otti Penttilän kiinni. Häntä epäiltiin vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.
Penttilä oli yrittänyt tunkeutua Helsingin Myllypurossa asuntoon, jossa oli 12-vuotias tyttö yksin kotona. Tyttö oli nähnyt ovisilmästä Penttilän eikä ollut päästänyt tätä sisään.
Myöhemmin Penttilä pudotti postiluukusta kirjeen, jossa tytölle ehdotettiin tapaamista.
Kaikkea hyvää sinulle. Arrivederci! T: Michael.
Tyttö kertoi asiasta isälleen, joka puhutteli Penttilää ja otti myös yhteyttä poliisiin.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin heinäkuussa 2017, ettei vakavan rikoksen valmistelusta ollut tarpeeksi näyttöä, ja vapautti Penttilän.
Alle vuoden kuluttua vapautuksesta Penttilä kuristi prostituoidun kuoliaaksi Vaasankadulla.
Murhan jälkeen hovioikeus muutti myös käräjäoikeuden ratkaisua valmistelurikoksesta. Hovioikeus päätyi sille kannalle, että Penttilä oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman nuoren naisen kuristamiseksi ja siten suunnitellut törkeän pahoinpitelyn sisältävän teon tekemistä.
Penttilä sai murhatuomion lisäksi kaksi vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen valmistelusta.
Tuomio tuli Vaasankadulla kuolleen naisen kannalta liian myöhään.
Lue lisää: Oikeustoimittaja Susanna Reinbothin kommentti: Sarjakuristajan tuomio olisi normaalisti pitänyt antaa viimeistään 12. huhtikuuta – nainen surmattiin seuraavana päivänä
PASILAN poliisitalon neuvotteluhuoneessa istuu Helsingin rikostutkinnan päällikkö, rikosylitarkastaja Jonna Turunen. Hän on toiminut nykyisessä virassaan kaksi ja puoli vuotta. Haastattelussa hän valitsee sanansa tarkkaan harkiten.
Turunen johtaa valtavaa poliisiyksikköä, johon kuuluu kaikki Helsingin poliisin rikostutkinta pyörävarkauksista aina seksuaali-, huume- ja henkirikoksiin. Esimerkiksi pelkkiä kuolemansyyn tutkintoja Helsingin rikostutkinnalla on vuodessa noin 1 200.
Turusen päällikköaikana rikospoliisityön painopistettä on siirretty perinteisestä rikostutkinnasta rikosten ennalta estämiseen. Turusen mukaan rikostutkinnassa ei voi olla tarkoituksena vain se, että rikostutkinta käynnistyy, kun jotain on jo tapahtunut.
Turunen toimi itse tutkinnanjohtajana tapauksessa, jossa Michael Penttilää epäiltiin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.
”Harvalla on pöytälaatikossa suunnitelma rikoksen tekemiseksi”, sanoo rikosylitarkastaja Jonna Turunen. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Miten oli mahdollista, että Penttilä pääsi kuristamaan vielä neljännenkin ihmisen, vaikka kaikki tiesivät, että niin voisi jälleen käydä?
Turunen huomauttaa heti, että hän vastaa kysymyksiin vain yleisellä tasolla. Sitten hän kertoo taustaksi, että törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu saatiin rikoslakiin vuonna 2013.
”Se on ollut poliisille erittäin onnistunut ja tarpeellinen säännös. Sillä pystytään käynnistämään rikostutkinta ja pakkokeinot jo ennen kuin mitään ehtii tapahtua.”
Turunen kuitenkin lisää, että valmistelurikoksissa näytön hankkiminen on usein poliisille vaikeaa. Oikeudelle pitää pystyä esittämään todisteita suunnitelmasta, vaikka lopullista rikosta ei ole vielä tapahtunut.
”Harvalla on pöytälaatikossa suunnitelma rikoksen tekemiseksi. Poliisin pitää löytää niitä tarkoituksia, miksi epäilty on toiminut kuten on toiminut – vaikkapa hankkinut aseen.”
TURUSEN mukaan Suomessa on ”lainsäädännöllisiäkin aukkoja”, jotka liittyvät vaarallisiin henkilöihin. Viranomaisten välistä yhteistyötä pitäisi hänestä parantaa. Esimerkiksi tietojen tulisi liikkua paremmin viranomaisilta toisille.
Poliisin toimivaltakin on rajallinen. Usein esimerkiksi sosiaalihuollolla olisi paremmat mahdollisuudet puuttua ongelmiin. Asioita ratkaistaan harvoin pelkästään yhden viranomaisen toimenpiteillä.
”Joskus ollaan tilanteessa, että riittäviä keinoja ei helposti löydy keneltäkään.”
Monet tapaukset liikkuvat mielenterveystyön ja poliisityön välimaastossa. Kummallakaan taholla ei välttämättä ole täyttä otetta huolta aiheuttavasta henkilöstä.
”Henkilöt voivat olla esimerkiksi tilanteessa, jossa poliisilla ei ole mahdollisuuksia puuttua mutta tahdonvastaisen hoidonkaan edellytykset eivät täyty. Yhteiskunta ei ole täysin aukoton.”
Turunen korostaa, että vakaviin tapauksiin puututaan aina välittömästi. Jos rikostutkinnan edellytykset eivät kuitenkaan täyty, huolta aiheuttavia henkilöitä pyritään tukemaan ja toimintaan puuttumaan muilla yhteiskunnallisilla keinoilla, jotta riskit saadaan minimoitua.
”Poliisi ei voi seurata ketään 24/7.”
PÄÄMINISTERI Antti Rinteen (sd) hallitusohjelmaan on kirjattu, että tulevalla hallituskaudella ”arvioidaan vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksiä perusteellisesti”.
Arviointityö aloitettiin oikeusministeriössä jo edellisellä hallituskaudella, ja selvityksen on määrä valmistua tänä syksynä.
”Olemme nyt laatimassa arviomuistiota elinkautisvankien vapauttamisesta”, kertoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Mirja Salonen.
Nykykäytännön mukaan riskiarvio tehdään kaikista elinkautisvangeista, jotka anovat vapautumista. Riskiarviossa punnitaan henkilön taipumuksia rikosten uusimiseen. Hovioikeus käyttää riskiarviota tausta-aineistona vapautumispäätöstä tehdessään. Harkinnan kannalta riskiarviota painavampia kriteerejä ovat esimerkiksi tehdyn teon luonne ja vangin käyttäytyminen vankeusaikana.
”Riskiarvion rooli on tällä hetkellä lainsäädännöllisesti epäselvä”, Salonen sanoo.
Nyt lakiin on kirjattu ainoastaan se, että riskiarvio pitää tehdä. Oikeusministeriön tehtävänä on selvittää, olisiko lakia tarpeen muuttaa ja mihin suuntaan.
Edellisellä hallituskaudella väläyteltiin lisäksi, että riskiarviointia voisi laajentaa myös taposta tuomituille sekä väkivalta- tai seksuaalirikoksen uusineille.
PSYKIATRISEN vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma puhuu suoremmin, vaikka hänkin vain yleisellä tasolla.
Lauerman mukaan riskiarvioissa saadaan käyttöön kaikki henkilöstä kirjattu asiakirjatieto syntymästä työelämään ja vankila-aikaan saakka. Riskiarviot tehdään työryhmässä, johon kuuluu hoitajia, psykologi, erikoislääkäri ja tarvittaessa sosiaalityöntekijä. Arvion tekoon ryhmällä menee noin pari viikkoa.
Riskiarviossa pohditaan sitä, kuinka todennäköisesti ihminen on jatkamassa väkivaltaista käyttäytymistä ja miten hän sitoutuu tilanteen ratkaisemiseen. Tätä arviota hovioikeus voi käyttää, kun se harkitsee elinkautisvangin vapauttamista.
”On myös tapauksia, joissa kaikki mittarit näyttävät yksiselitteisesti punaista”, kertoo ylilääkäri Hannu Lauerma. (KUVA: TATU LERTOLA)
Lauerman mukaan riskiarviolla on parhaimmillaan preventiivinen eli ennalta ehkäisevä vaikutus.
Kun riskiskenaarioita ja syitä tehdä rikoksia käydään läpi juurta jaksaen, rikollinen voi saada kiinni siitä, miten hän saattaisi päästä eroon toimintatavoistaan ja parantaa tapansa. Sopivia keinoja voivat olla esimerkiksi vihanhallintakurssit tai Antabus-lääkitys alkoholinkäytön hillitsemiseksi.
Kaikilla arvioitavilla ei kuitenkaan ole halua muuttaa toimintaansa.
”Jos edes yksi kahdestakymmenestä noudattaa meidän asettamiamme suosituksia, työtunnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin”, Lauerma sanoo.
Hänestä on tärkeää, että riskiarvioita tehdään. Lauerman mukaan niille ei pidä kuitenkaan antaa liikaa painoarvoa, koska arvio on aina vain suuntaa antava ja vapauttamispäätös riippuu monesta muustakin seikasta.
On hyvä, että hovioikeus katsoo suurempaa kokonaisuutta, kun elinkautisvankeja vapautetaan, Lauerma sanoo.
”Joidenkin arvioitavien kohdalla kaikki on epävarmaa, mutta on myös tapauksia, joissa kaikki mittarit näyttävät yksiselitteisesti punaista.”
Lauerma kertoo, että arviot ovat alati kehittyvä tieteenhaara. Hän toivoo, että esimerkiksi 20 vuoden päästä ne ovat jo huomattavasti tarkempia.
RIKOSYLITARKASTAJA Jonna Turusen mukaan poliisin on vaikeinta puuttua niihin huolta aiheuttaviin henkilöihin, jotka toimivat impulsiivisesti. He saattavat kyetä täysin normaaliin elämään, mutta tietyt ärsykkeet voivat saada heidät toistuvasti väkivallantekoihin.
”Väkivaltaa ennakoi eniten aiemmin tehty väkivalta”, Turunen kommentoi yleisellä tasolla.
Penttilän rikoshistoria on täynnä impulsiivisia tekoja. Vaasankadun murhakin sai alkunsa siitä, että Penttilä oli ottanut aurinkolasit päästään ja 52-vuotias nainen oli tunnistanut hänet sarjakuristajaksi.
Penttilä sanoi oikeudessa menneensä paniikkiin, kun nainen oli alkanut huutaa ”sarjakuristaja” ja ”friikki”. Hän kertoi alkaneensa pikaistuksissaan kuristaa naista ensin käsin, sitten oikeuden mukaan lipaston päältä löytyneillä sukkahousuilla ja mukanaan tuomalla nahkavyöllä. Tuomion mukaan kuristaminen kesti ainakin 6–8 minuuttia ja teko oli erityisen raaka.
Juuri ennen Vaasankadulle saapumistaan Penttilä oli katsonut netistä kuristuspornoa.
Kun Penttilä tajusi uhrin kuolleen, hän raahasi ruumiin eteisestä makuuhuoneeseen sängyn alle. Kahden seuraavan vuorokauden aikana Penttilä siivosi asunnon putipuhtaaksi. Hänen dna:taan tai sormenjälkiään ei tutkinnassa enää löytynyt.
Aluksi Penttilä kiisti kuulusteluissa kaiken. Lopulta hän myönsi tekonsa, kun hänelle esitettiin aukotonta näyttöä, kuten valvontakamerakuvia Vaasankadulta.
”Tapahtui hirveitä”, Penttilä sanoi kuulustelijalle ja tarkensi vielä: ”Se oli henkirikos.”
Käräjäoikeuden tuomion mukaan Penttilällä on asfyksofilia eli harvinainen henkeä uhkaava seksuaalinen perversio. Siihen kuuluu kuristamista ja hapensaannin kontrollointia. Hän ei pysty hillitsemään halujaan.
PERIAATTEESSA kaikki elinkautisvangitkin vapautuvat Suomessa joskus – myös ne, joiden arvioissa lukee, että vakavan väkivallan riski on suuri. Joissain tapauksissa ihmistä voidaan pitää pakkohoidossa, mutta Penttilän tapauksessa päädyttiin vankilatuomioon.
Esimerkiksi Norjassa tilanne on toinen. Siellä massamurhaaja Anders Behring Breivikiä ei tarvitse vapauttaa koskaan.
Anders Behring Breivik oikeudenkäynnissä maaliskuussa 2016. (KUVA: LISA ÅSERUD / NTB SCANPIX)
Ylilääkäri Lauerman mukaan ei ole välttämättä hyvä, että Suomessa kaikki vangit saavat uuden mahdollisuuden.
”Sanoisin niin, että asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee sellainen käsitys, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta.”
Lauerma kertoo, että hänen arvionsa mukaan tähän ryhmään kuuluu Suomessa noin viisi ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan heitä on jopa kaksikymmentä.
Lauerma ei kuitenkaan kannata sitä, että ihmisille määrättäisiin jo oikeudenkäynnissä ikuinen vankeusrangaistus. Hänen mukaansa tilannetta kannattaisi aina arvioida uudelleen muutaman vuoden välein.
Jonna Turunen ei halua ottaa vahvaa kantaa ikuiseen vankeuteen. Hän sanoo, että Suomessa on henkilöitä, jotka vapautuessaan uusivat väkivaltarikoksensa lähes sadan prosentin todennäköisyydellä. Turusen mukaan yhteiskunnassa pitäisi olla keinoja suojata ihmisiä myös näissä tilanteissa.
TÄLLÄ hetkellä Suomessa on noin 200 elinkautisvankia. Elinkautista istutaan keskimäärin 14,5 vuotta.
Kun elinkautisvanki on istunut tuomiotaan 12 vuotta, hän voi anoa vapautumista Helsingin hovioikeudelta. Alle 21-vuotiailla aikaraja on kymmenen vuotta. Ennen kuin elinkautiseen vankeuteen tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen, hänet on mahdollista määrätä valvottuun koevapauteen.
Myös tasavallan presidentti voi käyttää armahdusoikeuttaan.
Michael Maria Penttilän vapautumista ehdonalaiseen harkitaan Helsingin hovioikeudessa näillä näkymin aikaisintaan vuonna 2030.
Michael Maria Penttilä ja asianajaja Kari Eriksson Helsingin hovioikeudessa 13. maaliskuuta 2018. (KUVA: MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA)
Oikaisu 30.10.2019 kello 8.35: Penttilä yritti tunkeutua 12-vuotiaan asuntoon Helsingin Myllypurossa, ei Siltamäessä.
Poliisi pyytää vihjeitä: Punahupparinen mies yritti ryöstää iäkkään rouvan Kaarinassa
Poliisi epäilee miestä törkeästä ryöstön yrityksestä.
www.is.fi
Siitähän onkin ollut jonkin verran puhetta, miksi poliisi ei ottanut ihmisiä kiinni jne., mutta...
"Maahan kaadettu poliisimies nousi ylös ja käytti välittömästi etälamautinta mielenosoittajan jalkoihin. Etälamauttimen käyttö lopetti mielenosoittajan vastarinnan ja hän päästi irti projektiililaukaisimesta. Ympärillä ollut väkijoukko repi mielen osoittajan poliisin hallusta, jonka jälkeen poliisi luopui kiinnioton loppuun viemisestä. Maahan kaadettu poliisimies loukkaantui tilanteessa."
Ei tämä mielestäni kovin hyvältäkään näytä, tulevaisuuden kannalta. Näille kurdeillehan suorastaan opetetaan, että poliisia ei tarvitse totella, heihin voi käydä käsiksi - yrittäen jopa riistää voimankäyttövälineitä -, ja omansa voi vielä kaiken päätteeksi väkivalloin vapauttaa. Ilman mitään seuraamuksia. Tämä siis kaiken muun lisäksi, mitä mielenosoituksessa seuraamuksetta tehtiin, poliisin käskyjä noudattamatta.
Eihän se nyt ihan noinkaan voi varmasti mennä? Tuosta seuraa lisää vaikeuksia tulevaisuudessa, sehän on selvä. Toivottavasti kyseessä oli se, että poliisin resurssit mielenosoituksessa olivat alimitoitettuja suhteessa vastarinnan laatuun ja määrään, ja jos näitä mielenosoituksia tulee lisää, niihin sitten myös varaudutaan niin, että kiinniottoja voidaan tehdä.
Ainakin itselle näyttäytyy todella outona se, että kurdit voivat haistatella pitkät suomalaiselle yhteiskuntajärjestykselle ja sen valvojille tähän tapaan ilman seuraamuksia. Mutta hyvä että Ohisalo pyysi twitterissä selvitystä poliisin toimista...
Joo, sen ukon olisi varmaan saanut otettua kiinni, mutta olisi luultavasti vaatinut kovia otteita. Siis paljon kovempia kuin nyt, ja ei oikein olisi kestänyt intressivertailussa. Väkijoukon keskeltä on tosi paha hakea ketään joka ei halua tulla haetuksi. Poliisi ei kuitenkaan voi eikä edes halua alkaa tekemään temppuja hinnalla millä hyvänsä, eikä sitä varmaan halua yhteiskuntakaan.
Coffee Man
Respected Leader
– Mies on poliisi.
Gustafsberg muistelee painaneensa vaistomaisesti kaasua. Hän kirosi ja kysyi, tuntevatko he miehen. Paljastui, että Karhu-ryhmä oli kiitämässä samaan paikkaan, jossa miehet olivat olleet muutama viikko sitten kahvilla.
– Tietenkin tunnetaan, saatana! Se on työvuorossa. Sillä on ase kotona ja se riehuu siellä nyt!
Asunnossa oli itkevä vaimo, ja kaikki tauluista ja televisiosta lähtien oli säpäleinä. Poliisimiehellä oli virkapuku päällä ja virka-ase vyöllä. Partiokaveri meni puhuttamaan poliisimiestä ja Gustafsberg hänen vaimoaan.
www.iltalehti.fi
Gustafsberg muistelee painaneensa vaistomaisesti kaasua. Hän kirosi ja kysyi, tuntevatko he miehen. Paljastui, että Karhu-ryhmä oli kiitämässä samaan paikkaan, jossa miehet olivat olleet muutama viikko sitten kahvilla.
– Tietenkin tunnetaan, saatana! Se on työvuorossa. Sillä on ase kotona ja se riehuu siellä nyt!
Asunnossa oli itkevä vaimo, ja kaikki tauluista ja televisiosta lähtien oli säpäleinä. Poliisimiehellä oli virkapuku päällä ja virka-ase vyöllä. Partiokaveri meni puhuttamaan poliisimiestä ja Gustafsberg hänen vaimoaan.
Kirjaväitteet: Poliisit joutuneet toisiaan vastaan hälytystehtävillä – jopa henkirikos ja asetilanteita: ”Jarkko, miksi vaikutat noin oudolta?”
Tutkija-kirjailija Harri Gustafsbergin muistelmateos kertoo perheväkivaltakeikasta, jossa poliisi pirstoi asuntonsa.
www.iltalehti.fi