En kannata kuolemanrangaistusta itse, koska se on aika peruuttamaton ja oikeuslaitos on aika erehtyväinen. Pikkasen turha sanoa että "oops...sori!" jos ko. henkilö on jo teloitettu.
Tämä on merkityksellisin syy minullakin sille miksi vastustan kuolemanrangaistusta - se kun on peruuttamaton. Vaikka kuinka vakuutellaan oikeuslaitoksen erehtymättömyyttä (mitä oikeuslaitos ei kuitenkaan ole) niin enpä oikein pidä sellaisesta ajatuksesta, että on olemassa edes häviävän pieni riski sille, että syytön tullaan tuomitsemaan kuolemaan. Kuka kantaa tuolloin vastuun ja millaiset korvaukset tulisivat olemaan? Ja mitä hyötyä korvauksista on koska ihmishenki on kuitenkin korvaamaton.
Ja tästä johdetaan sitten se, että en halua tuomittavan kuolemaan edes 100 % varmoissa tapauksissa rikollista (esim. Norjan Breivik), koska on olemassa vaarana, että raja muuttuu entistä häilyvämmäksi ja jossain vaiheessa voidaan ajautua tilanteeseen jossa mukaan astuu olemassa oleva epävarmuustekijä.
Oma näkökantani onkin sen suuntainen, että olemassa olevien rangaistusten pituuksia tietyissä tapauksissa ryhdytään olennaisesti pidentämään. Ensimmäinen elinkautinen voi olla jotakuinkin nykyisissä mitoissa, mutta kuitenkin siten, että armahdus/vapautus tapahtuisi vasta 15+ vuotta istuttua. Tämän jälkeen asetelman tulisi sitten muuttua ja jos syyllistytään tappoihin, murhiin tai toistuviin vakaviin väkivaltarikoksiin esim. x ajan kuluessa vapautuksesta tämä tulisi huomioida tuomiossa ja tuomion pituuden tulisi olla olennaisesti pidempi mitä nykyinen elinkautinen eli lähellä 30 vuotta tai jopa enemmän. Kalliksihan tämä tulisi mutta minusta eräissä tapauksissa on tunnustettava se tosiasia, että kaikki eivät tule olemaan yhteiskuntakelpoisia vaikka istuisivat sata vuotta vankilassa tai muussa suljetussa laitoksessa, mutta mielummin pidän heidät telkien takana (kustannuksista piittaamatta) kuin pistän valtion tappamaan rikollisia (yllä mainitusta syystä johtuen).
Ja tietenkin on huomioitava se, että lähes kaikissa tapauksissa tulisi tehdä riskiarvot vapautettavien väkivaltarikollisten* kohdalla ja jos rikosseuraamusviraston, vankeinhoitoviranomaisten ja oikeuspsykiatrian arvio on sen suuntainen, että riskit ovat olemassa olevat, on tämäkin huomioitava ja tarvittaessa pidettävä rikollinen suljettuna vankilassa tai siirrettävä psykiatriseen yksikköön ennalta määräämättömäksi ajaksi - tai toimittava kuten Jammu Siltavuoren tapauksessa toimittiin.
*: Ja kaikkien murhaajien kohdalla näin tulisi tehdä, sekä kaikkien elinkautisvankien.
Toisaalta tietyissä tapauksissa on osattava käyttää harkintaa tuomioiden pituuksien kohdalla - myös lyhentämään tuomioita* tms, mutta tämä harkinnan käyttö pitää olla ehdon poikkeus eikä sellainen joka tulisi huomioida lähes kaikissa yhteyksissä.
*: Enkä nyt tarkoita, että sitä ensimmäistä elinkautista lyhennettäisi vaan sitä, että seuraavan väkivaltarikoksen kohdalla tietyissä poikkeustapauksissa voidaan käyttää jotain muuta tuomiopituutta kuin max. tuomio jos todella merkittäviä tätä puoltavia seikkoja on tiedossa (esim. itsesuojelu).
vlad.