ovaa väkivaltaa käyttäviä nuoria oli melko paljon myös 2010-luvulla, kun nuorison kokonaisrikollisuusluvut laskivat, muistuttaa kriminologian apulaisprofessori
Markus Kaakinen.
Toistuvia rikoksia tekevien nuorten määrässä ei laskua näkynyt samassa määrin.
Meillä on aina se pieni osa nuorisoa, pääosin 12–20-vuotiaita poikia ja miehiä, jotka ajautuvat rikoskierteeseen. Kaakisen mukaan poliisi ja muut viranomaiset tietävät melko hyvin, keitä he ovat, missä he pyörivät ja mitä he tekevät.
”Olemme nähneet huolestuttavia merkkejä, että kaikkein nuorimpien vakava väkivalta ja nöyryyttäminen ovat lisääntyneet”, Kaakinen sanoo.
Uhreista selkeä enemmistö on poikia ja suurin piirtein samaa ikäpolvea kuin tekijätkin. Sen ymmärtää arkijärkisestikin: uhrit ovat niistä elämänpiireistä, joissa nuoret viettävät aikaansa.
Nöyryyttämiseen liittyy usein se, että teko videoidaan puhelimella ja klippiä jaetaan vaikkapa Snapchatissa. Käräjille asti menneitä tapauksia on lukuisia parin viime vuoden ajalta.
”Jonkun verran alan ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että tällainen pikkugangstailu on lisääntynyt”, Kaakinen sanoo.
Heti perään hän lisää, että
pikkugangstailu on termi jota hänen pitäisi tutkijana välttää.
Mutta ei se ihan huonokaan sana ole. Siitä on helppo ymmärtää, mihin sillä viitataan, jos on nähnyt nuoren uhoporukan lähes minkä tahansa pääkaupunkiseutulaisen juna-aseman alikulkutunnelissa.
Keitä he sitten ovat?
Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä oli haastateltu uusimaalaisia poliiseja ilmiöstä. Yleinen arvio oli, että valtaosa pääkaupunkiseudun roadmaneista tai katujengiläisistä on ulkomaalaistaustaisia nuoria, mutta mukana on myös Suomessa syntyneitä ja juuriltaan kantasuomalaisia.
Lähtömaista esiin nousivat Somalia, Irak, Syyria ja Kosovo.
Katujengit eivät kuitenkaan selitä nuorisoväkivallan rumia lukuja, sillä jengi-ilmiö on edelleen melko pieni. Poliisi kertoi huhtikuussa 2024 tunnistaneensa Suomessa 11 katujengiä tai -verkostoa ja niissä noin 150 aktiivijäsentä ja toiset 150 jengien liepeillä.
Eikä ulkomaalaistaustaisuus selitä sitä, miksi väkivallan määrä juuri nyt lisääntyy ylipäätään yläkouluikäisillä Suomessa.
Poliisitilastojen mukaan se nimittäin kasvaa samassa suhteessa myös Suomessa syntyneillä ja niin kutsutuilla kantasuomalaisilla nuorilla. Kasvu myös näkyy lähes kaikkialla Suomessa.
Päiväkoti Kelokuusen edessä alaikäisen epäillään puukottaneen 15-vuotiasta nuorta kahdenkymmenen euron takia.
Raappavuorentien ja Virtatien risteyksessä lehahtaa vieno kannabiksen tuoksu.
Erityisnuorisotyöntekijät Lindstedt ja Susilinna marssivat Raappavuorentietä Myyrmäestä Martinlaakson suuntaan. Lindstedt on hämmästynyt, sillä ympärillä ei näy ristin sielua. Puistikon pusikoissa ei näy liikettä, mutta jostakin niistä käryn on täytynyt pöllähtää kävelytielle.
Tuossa, päiväkoti Kelokuusen edustalla, tapahtui edellisenä lauantaina surkea tapahtumasarja. Poliisi epäilee, että kolme nuorta, 16-vuotias ja kaksi 14-vuotiasta, ryöstivät 15-vuotiaan, ja joku kolmikosta puukotti uhria hengenvaarallisesti.
Vantaalainen rikoskomisario arveli tekoa ”päähänpistoksi”.
Kaikki tämä väkivalta tehtiin 20 euron takia. Sen he saivat irti uhriltaan.
Rahan, puhelimien ja kuulokkeiden lisäksi nuoret ryöstävät merkkivaatteita.
Se ei ole sattumaa. Osa pääkaupunkiseudun nuorista käyttää rahavaroihinsa nähden ihmeellisen kalliita asusteita. Pelkkä Burberryn vyö saattaa maksaa neljäsataa ja olla merkittävä statussymboli.
”Yksikin nuori tuli viime viikolla kysymään, että arvatkaa, paljonko hänellä on päällä”, Susilinna sanoo.
Päällä oli enemmän kuin useilla meillä 1980-luvun nuorilla on ollut aikuisenakaan. Oli kuulemma 800 euron Canada Goosen takki ja 400 euron vyö, olivat hinnat sitten totta tai ei.
Susilinna mietti, kuinka kauan moiset vaatteet mahtavat pysyä pojan päällä, jos niistä noin kovasti huutelee.
Myyrmäenraitin ja Chopininpolun risteyksessä on ajoluiska, jossa makaavat rikkoontuneet ostoskärryt. Ei Vantaan perjantai-ilta silti mitään kaaosta ole. Pääosa nuorista, niistä jotka ylipäätään ovat liikenteessä, maleksii kauppakeskuksissa.
Nuorison valtavirta on tunnollista ja aiempia sukupolvia päihteettömämpää. Kun puhutaan vakavista ongelmista, kuten poliisin tietoon päätyvästä väkivallasta, on kyse vain joistakin prosenteista nuoria.
On nuoria, joita koulu ei oikein tavoita. Osaa heistä ei odoteta kotonakaan, osa taas asuu sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Nuorisotyöntekijät ja paikallispoliisi tietävät varsin tarkasti, keitä ovat Vantaan eri alueiden nuoret, jotka aiheuttavat eniten ongelmia.
”Kyllä me tiedämme, keillä on riski tietynlaiseen käyttäytymiseen”, Susilinna sanoo.
”Oppii näkemään nuorista, ketkä ovat äkkipikaisempia.”
Yhdeksän jälkeen illalla alkaa pyöriä huhu, että Jokiuoman puistossa olisi tapahtunut jo neljä ryöstöä.
Samaan aikaan Jokiuoman puiston nasujaisjatkojen kanssa on vastaavat tapahtumat Helsingin Kaivopuistossa ja Espoossa Haukilahden rannassa.
Haukilahdessa on todella levotonta.
Poliisi kertoo seuraavana päivänä epäilevänsä yhtä tai kahta nuorten miesten porukkaa useista väkivaltarikoksista: Nuori poika sai pahoinpitelyssä vakavia vammoja. Sen lisäksi nuorisoryhmät tekivät kaksi erillistä väkivaltaista ryöstöä, joissa molemmissa uhrina oli alaikäinen poika. Toisessa tapauksista väkivallan uhreiksi joutui kolme muutakin nuorta.
Helsingin poliisi taas kertoo HS:lle, että Kaivopuistossa oli paljon päihtyneitä alaikäisiä ja joitakin tappeluita, mutta alueella tapahtuneista asioista ei tiettävästi tehty rikosilmoituksia.
Etenkin nuoret tytöt tunnistavat erilaiset uhat.
Vaskivuoren lukiolaiset, 17-vuotias
Nenna ja 18-vuotias
Runo, seisoskelevat Jokiuoman puiston ulkokehällä, kauempana puiston ytimessä pörräävistä lösseistä. He kertovat koko nimensä Helsingin Sanomille, mutta pyytävät olla käyttämättä sukunimeä.
Tytöt kertovat, että kaveripiirissä on tapana pitää kännykän sijaintitiedot päällä lähimmille kavereille. Siltä varalta, että tapahtuisi jotakin.
Epämiellyttävimpiä alueita heidän mielestään iltaisin Vantaalla ovat juna-asemien ympäristöt, kuten Myyrmäen aseman tienoo.
”Siellä saattaa olla paljon alkoholisteja ja huumeiden käyttäjiä”, Nenna sanoo.
Pelkäättekö te oman ikäisiä vai aikuisia?
”Molempia”, Nenna sanoo.
Vantaalla poliisit ja nuorisotyöntekijät ovat jo muutaman vuoden huomanneet, että yhä useampi nuori kantaa teräasetta – useimmiten kääntöveistä tai jopa tavallista leipäveistä.
Sama ilmiö näkyy muissakin Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Pelkästään tänä vuonna alaikäisiä on epäilty puukotuksista ainakin Tuusulassa, Jyväskylässä, Helsingin Ruoholahdessa ja Kaivopuistossa, Oulussa, Espoossa – ja Vantaalla peräti neljässä eri tapauksessa Myyrmäessä, Kivistössä, Koivukylässä ja Länsimäessä.
Ne ovat siis painottuneet pääkaupunkiseudulle.
Seitsemäntoistavuotiaiden Antti Kravun ja Jim Lyyran mielestä Jokiuoman puiston perjantai-ilta oli rauhallisempi kuin edellisvuonna, jolloin tuntematon roadmanien ryhmä hyökkäsi puistoon.
”Tiedän että tulee tyyppejä, joilla on ilkeitä ajatuksia”, sanoo 16-vuotias myyrmäkeläinen Luka Lehto.
Seitsemäntoistavuotiaat Jim Lyyra ja Antti Krapu tietävät, että teräaseita kannetaan mukana useammin kuin ennen. Heillä sellaisia ei ”todellakaan” ole. Ei edes itsepuolustukseen.
Ei vaikka Lyyra kertoo nähneensä edellisvuonna Jokiuoman puiston nasujaisiltana, kun seitsemän tuntemattoman pojan porukka saapui puistoon ja aloitti väkivallan.
Lyyra luonnehtii porukkaa
roadmaneiksi. Se on 2010-luvun jälkipuolella yleistynyt brittiperäinen termi rikollisesti, häiriköivästi tai väkivaltaisesti toimiville nuorison katuporukoille.
Myös myyrmäkeläinen
Luka Lehto muistaa edellisvuoden huonomaineisen nasujaisillan: ”Meidän luokkalainen oli menossa vessaan, kun yhtäkkiä hänen kimppuunsa käytiin.”
”Tiedän, että tulee tyyppejä, joilla on ilkeitä ajatuksia.”
Lehdon kanssa iltaa viettävä 17-vuotias Vaskivuoren lukion oppilas
Annika Kostiainen on varma siitä, ettei ”Vaskiksen taidelukiolaisilla ole puukkoja”, kuten roadmaneilla.
Kostiainen arvioi roadman-ilmiötä ”tyylisuunnaksi ja asenteeksi”, Lehto taas verkkoilmiöksi ja sen oireeksi, ettei nuorille aseteta rajoja.
”Kyse on ehkä syrjäytyneistä ihmisistä”, Lehto sanoo.
Ainakin Lehdolla ja Kostiaisella on edelleen kotiintuloaika. Tänä iltana se on Kostiaisen mukaan viimeistään silloin, kun viranomaiset alkavat tyhjentää puistoa.
Yhdeksän jälkeen illalla alkaa pyöriä huhu, että Jokiuoman puistossa olisi tapahtunut jo neljä ryöstöä. Se tosin saattaa olla vain nousuhumalaista liioittelua.
Ympärillä ei näy kevyttä nujuamista hurjempaa. Itä-Uudenmaan poliisi kertoo seuraavan viikon alussa, ettei puiston tapahtumista ole tehty rikosilmoituksia.
Kun on paljon väkivaltaa tekeviä, on paljon uhrejakin.
Viime vuonna 12–14-vuotiaita pahoinpitelyn uhreja oli noin 3 600. Määrä on noussut viidessä vuodessa 140 prosenttia. On myös lukuisia yksittäistapauksia, joissa hätkähdyttävintä on ollut raakuus, pitkäkestoisuus ja suunnitelmallisuus.
Kyse ei ole ollut tekijöiden äkkipikaisuudesta vaan päätöksestä aiheuttaa suurta kipua ja pysyviä vammoja.
Viime vuonna Helsingissä kolmesta eniten ryöstöjä tehneestä asukkaasta yksi oli 12-vuotias ja toinen 14-vuotias. He tekivät yhteensä 19 ryöstöä. Se on hämmentävä määrä, sillä ryöstöön kuuluu määritelmällisesti myös väkivalta tai sen uhka.
Melko tuore ilmiö nuorten väkivaltarikollisuudessa on se, että ryöstetään toiselta nuorelta kalliit vaatteet päältä. Se on mahdollista, koska nuoret pukeutuvat kalliimmin kuin koskaan Suomen historiassa.
”Jengillä on nykyään ryöstettävämpää tavaraa”, tutkija Matti Näsi sanoo.
Vielä kaksikymmentä vuotta sitten tavallisella nuorella oli yllään vaatteet, joilla on korkeintaan tunnearvo.
”Oli se broidilta saatu vanha takki.”
Nuorisorikollisuuteen vaikuttaa myös se, miten muu yhteiskunta muuttuu. Kun autojen ja kauppojen turvajärjestelmät ovat kehittyneet, autovarkaudet ja kaupoista varastaminen on vähentynyt.
”Voi olla pienempi riski ryöstää ne kalliit kengät jonkun jalasta kuin varastaa ne kaupasta”, apulaisprofessori Markus Kaakinen sanoo.
Nuorisorikollisuus on trendimäisempää kuin aikuisten rikollisuus. Voi olla, ettei muutaman vuoden kuluttua nähdä enää juurikaan arvovaatteiden ryöstelyä. Jos nuorisotrendit heilahtavat, rikollisuuskin muuttuu.
”Jos jokin typerä ilmiö rupeaa trendaamaan, jokin typerä haaste, niin se voi yhtäkkiä kollektiivisesti lähteä viemään eteenpäin”, Näsi sanoo.
Espoossa oli talvella ja keväällä sarja tuhopolttoja, joissa tuhoutui lukuisia asumattomia rakennuksia. Tutkinnassa paljastui, että tekojen taustalla oli somehaaste, jota oli jaettu ainakin Snapchatissa ja TikTokissa.
Nuorimmat tekijät olivat poliisin mukaan noin 10-vuotiaita, neljäsluokkalaisia.
Nykynuorissa on se hyvä puoli, että he lähes aina pitävät humaltuneista ystävistään huolta.
Kymmeneltä illalla erityisnuorisotyöntekijä Susilinna näkee kollegoiden WhatsApp-ryhmästä, että Tikkurilassa on kadoksissa joku 10-vuotias.
Kymmenvuotias on myöhäiseen perjantai-iltaan nuori. Itä-Uudenmaan poliisi löytää pojan kello 22.13 ja kiittelee jälkikäteen kansalaishavaintoja, mutta ei kerro tapauksesta tarkempia tietoja.
Lindtman ja Susilinna saapuvat passiin Tikkurilan juna-aseman liukuportaiden ylätasanteelle. He jäävät odottamaan, tulisiko lähijunalla Helsingistä vantaalaisnuoria.
Kaivopuistossa on Helsingin nasujaisten pääkokoontuminen, jonne joka vuosi saapuu satoja vantaalaisia.
Aiempien vuosien kokemuksella voi olettaa, että osa Kaivopuistossa rymynneistä vantaalaisista saattaa palata heikossa kunnossa. Onneksi nykynuorissa on se hyvä puoli, että he lähes aina pitävät humaltuneista ystävistään huolta, Susilinna sanoo.
Yhtään humalaista nuorta tuhlaajapoikaa ja -tyttöä ei kuitenkaan näy puoleen tuntiin, vaikka lähijunia tulee ja menee.
”Bileet taitavat jatkua Kaivarissa”, Susilinna toteaa puoli kahdeltatoista.
Myöhemmin Helsingin poliisi vahvistaa, että näin myös tapahtui. Kaivopuiston nasujaisten jatkoilla oli nuoria myöhään yöhön. Koska poliisi ei havainnut puistossa vakavaa väkivaltaa tai rikoksia, se tyhjensi puiston vasta noin yhdeltä yöllä.
Helsingin poliisin komisario
Katja Nissinen sanoo, että Kaivopuiston ilta meni ”säällisesti”.
Lindstedt ja Susilinna jäivät Tikkurilan juna-aseman liukuportaiden yläpäähän odottamaan, palaisiko Helsingistä perjantai-iltaa viettäneitä vantaalaisnuoria kotiin.
Poliisi hääti viimeiset alaikäiset nasujaisten jatkojuhlista Helsingin Kaivopuistosta noin kello yhdeltä yöllä.
Miksi aiempaa isompi osa nuorista näyttää ajautuneen väkivaltaan ja rikoskierteeseen?
Vaihtoehtoisia selitysmalleja on useita, sanoo nuorisorikollisuuden tutkija Matti Näsi.
Yksi: Meillä saattaa olla Näsin mukaan poikkeuksellisen väkivaltainen ikäkohortti eli muutamia ikäluokkia, joissa on normaalia enemmän väkivallantekijöitä. Mutta parhaimmillaankin se on vain epätyydyttävä osaselitys.
Kaksi: Vuodesta 2016 lähtien koulut ja viranomaiset on velvoitettu aiempaa tiukemmin ilmoittamaan väkivaltatapauksista poliisille, jolloin kyse ei välttämättä vain väkivaltatekojen yleistymisestä.
Rehtoreille on jo vuosikymmeniä tehty kysely, jonka yksi kysymys liittyy väkivallasta ilmoittamiseen. Kysymys kuuluu: Kaksi koulun oppilasta tappelee pihalla, toinen lyö toista nyrkillä ja nenästä tulee verta. Ilmoittaisiko rehtori asiasta poliisille? Vielä 2000-luvun alussa vain noin 30 prosenttia rehtoreista vastasi ilmoittavansa. Vuonna 2016 jo 60 prosenttia.
Kolme: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten määrä on ollut kasvussa koko 2000-luvun ajan, ja tämä ryhmä on tilastollisesti yliedustettuna väkivaltarikoksissa.
Neljä: Joidenkin ulkomaalaistaustaisten etnisten ryhmien nuorten ikäluokat ovat voimakkaasti yliedustettuina poliisin tietoon tulleissa väkivaltarikoksissa.
Se näkyy korostuneesti nuoremmissa ikäluokissa, kuten 14–15-vuotiaissa. On monimutkainen kysymys, miksi pieni osa joidenkin etnisten ryhmien nuorista tehtailee poikkeuksellisen paljon rikoksia.
”Yksi elementti voi olla, että nämä kaikki selitykset elävät rinnakkain”, Näsi sanoo.
”Jos mietitään kaikkein rikosaktiivisinta porukkaa, meillä ne on yleensä kodin ulkopuolelle sijoitettuja."
Tutkijat ovat myös pohtineet, missä määrin nyt nähdään jälkiä koronapandemian ensimmäisestä vuodesta, jolloin koulut suljettiin useammaksi kuukaudeksi ja jotkut lapset ja nuoret käytännössä katosivat opettajien ja viranomaisten tutkasta. Osa pysyvästi.
Nuorisorikollisuus kertoo paljon myös aikuisten ongelmista.
Nuorisorikollisuuteen voi liittyä paitsi päihde- ja mielenterveysongelmia myös vaikeita kotiolosuhteita, kodin hajoamista ja kodin ulkopuolelle sijoittamista, koulukiusaamista, vääriin piireihin ajautumista ja vähävaraisuutta.
”Jos mietitään kaikkein rikosaktiivisinta porukkaa, meillä ne on yleensä kodin ulkopuolelle sijoitettuja. On joko sitä hatkaporukkaa tai sitten on tavallaan sijoitettu johonkin koulukotiin tai muuhun vastaavaan”, Näsi sanoo.
Nuorisorikollisuus on polarisoitunut yhä jyrkemmin. Yhä pienempi osa nuorista tekee rikoksia, mutta ongelmaporukoita on jo aika paljon ja osassa niistä rikoksia suorastaan tehtaillaan.
Alle 15-vuotiaat tekivät vuonna 2023 lähes 4 000 väkivallantekoa, joista ilmoitettiin poliisille. Hyvin pieni osa nuorista tehtailee rikoksia, mutta hätkähdyttävän paljon on niitä, jotka tekevät yhden tai kaksi rikosta.
Tutkijoille tilanne on vaikea, sillä poliisi ei anna kaikkia tilastoja ja niiden tausta-aineistoja tutkijoiden käyttöön.
”Me emme tavallaan tiedä sitä, tapahtuvatko nämä koulussa, lastensuojelulaitoksissa vai kadulla”, Näsi sanoo.
Kaivopuiston yöhön jäi nasujaisten jatkojen jäljet.
Poliittisesti aihe on kuohuttava.
Ja mikä kuohuttaa, avaa tilan isoeleisille peliliikkeille.
Perussuomalainen oikeusministeri
Leena Meri on kautensa alusta lähtien ehdottanut, että rikosoikeudellisen vastuun ikäraja tulisi laskea nykyisestä 15 vuodesta 14 vuoteen.
Meri on perustellut asiaa erityisesti nuorten katujengeillä. Ja sillä, että ikäraja on neljätoista vuotta esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Itävallassa.
Toki Meri on puhunut myös nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä, poliisin resursseista ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon tehostamisesta.
Poliisi taas on ehdottanut, että tutkinnallisia pakkokeinoja alle 15-vuotiaita kohtaan kiristettäisiin. Tätä nykyä poliisi voi ottaa alle 15-vuotiaan lyhytaikaisesti kiinni, mutta ei esimerkiksi pidättää tai asettaa matkustuskieltoon.
Tutkija Näsi ei pidä rikosvastuuiän laskemista järkevimpänä tapana ehkäistä nuorisorikollisuutta. Voi olla, ettei se vähennä sitä lainkaan.
Tanskassa rikosvastuuikä laskettiin 2010-luvun alussa 14 vuoteen, sillä muutokselle oli poliittinen paine. Ikäraja palautettiin pian 15 vuoteen, kun selvisi, että 14-vuotiaat olivat alkaneet uusia rikoksia jopa aiempaa useammin.
Poliisin ehdotusta tutkija Näsi sen sijaan ymmärtää. Silloin kun puhutaan kaikkein väkivaltaisimmin ja rikollisimmin käyttäytyvistä alle 15-vuotiaista, voisi olla kaikkien etu, jos poliisi voisi pidättää heidät määräajaksi ja asettaa matkustuskieltoon.
Monen nuoren alkava rikoskierre on katkaistu poliisin varhaisella väliintulolla.
”Kun on nuori, jolla on kymmenen ryöstöä vuoden sisällä ja pahoinpitelyt päälle, jotenkin se kierre täytyy pysäyttää”, apulaisprofessori Markus Kaakinen sanoo.
Rikoskierteessä pyörivälle täytyy tulla edes kokemus, että rikollisella käyttäytymisellä on seurauksensa.
Kyse on lopulta myös siitä, kuinka yhteiskunta ja aikuiset ylipäätään suhtautuvat nuoriin rikoksentekijöihin. Uskotaanko vain tukahduttamiseen ja kovempiin rangaistuksiin?
Tutkija Näsi kysyisi myös, miten nuorilla ylipäätään menee.
”Se on paljon suurempi kysymys.”
