Suomi tarjosi venäläiselle korkean teknologian tutkijalle koulutuksen, professuurin, rahoitusta ja kansalaisuuden. Samaan aikaan hän palveli tutkijaverkostoineen synnyinmaataan.
Tilaajille
Kuuntele juttu
Outi Salovaara HS
2:00 | Päivitetty 10:51
Yle julkaisi uutisen 9. lokakuuta.
”Tampereen yliopistossa epäillään pakotteiden rikkomista – tutkintapyyntö poliisille.”
Tieto oli peräisin yliopiston sisäisestä tiedotteesta. Tapaus oli poikkeuksellinen. Jonkun yliopistolla epäiltiin rikkoneen pakotesäännöksiä sekä niin kutsutun kaksoiskäyttöteknologian vientisäännöksiä. Kaksoiskäyttöteknologia sopii sekä siviili- että sotilaskäyttöön.
Muuta yliopisto ei kertonut. Hämäräksi jäi, mitä oikeastaan epäiltiin tapahtuneen. Mihin maahan tapaus liittyi? Olivatko epäillyt tutkijoita tai opiskelijoita?
Sitäkään ei kerrottu, että tietokirjahankkeeni sai yliopiston tekemään tutkintapyynnön.
Tuleva kirjani käsittelee venäläisten kiinteistökauppoja ja yritystoimintaa Suomessa. Syksyllä 2024 olin yhteydessä Tampereen yliopistoon saadakseni lisätietoja pitkään Suomessa vaikuttaneesta
Jevgeni Kutšerjavyista.
Kutšerjavyi aloitti vuonna 1991 televiestinnän opinnot Pietarin televiestintään erikoistuneessa ja sotilaitakin kouluttavassa Bontš- Brujevitšin yliopistossa. Hän oli silloin alle parikymppinen.
Kutšerjavyi oli syntynyt tutkijasukuun. Professori-isä johti yliopistossa tietoliikenneosastoa. Isoisä oli työskennellyt laboratorionjohtajana Leningradin eli nykyisen Pietarin viestintätutkimuksen instituutissa.
Vuonna 1999 Kutšerjavyi valmistui diplomi-insinööriksi.Samoihin aikoihin Suomi asetti tavoitteekseen lisätä ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden määrää. Heidän osuutensa piti nousta viiteen prosenttiin 2020-luvun loppuun mennessä. Suomeen tuli erityisesti kiinalaisia ja venäläisiä opiskelijoita, joita vetivät puoleensa varsinkin tekniikan ja liiketalouden alat. Avoin ja luottavainen Suomi otti tulijat avosylin vastaan.
Venäläiset opiskelijat suosivat Joensuun ja Tampereen yliopistoja sekä kaakkoisrajan Lappeenrannan teknillistä yliopistoa (LUT), joka oli nostanut Venäjä-osaamisen tärkeäksi painopistealueekseen.
Suomeen tuli myös Kutšerjavyi, joka aloitti väitöskirjaopinnot Tampereella vuonna 2000. Hän erikoistui langattomiin tietoverkkoihin ja esineiden internetiin. Vuonna 2005 Kutšerjavyista tuli apulaisprofessori, ja kaksitoista vuotta myöhemmin hänestä tehtiin vakituinen sähkötekniikan professori. Kutšerjavyi sai myös Suomen kansalaisuuden.
Monet muutkin vuosituhannen vaihteessa Suomeen tulleet venäläiset teknologiaopiskelijat jäivät pysyvästi työskentelemään suomalaisiin korkeakouluihin. Heitä palkattiin myös tutkijoiksi korkean teknologian yrityksiin, kuten Nokialle.
Pietarin Moika-joen rannalla, Suurella Merikadulla, seisoo Tšesmen palatsi. Sen rakennutti keisarinna Katariina Suuri 1770-luvulla. Palatsissa toimii Pietarin ilmailualan instrumentointiyliopisto, joka antaa myös sotilaskoulutusta.
Toukokuussa 2007 sinne kokoontui 37 etupäässä venäläistä tutkijaa suomalaisista ja venäläisistä yliopistoista keskustelemaan langattomista tietoliikennejärjestelmistä, Wimax-tekniikoista ja virheenkorjauskoodeista. Välillä tehtiin veneretki joelle.
Kyseessä oli ensimmäinen Fruct-nimeä käyttänyt suomalais-venäläinen korkean teknologian konferenssi. Yksi sen puuhamiehistä oli Kutšerjavyi.
Vladimir Putin oli noussut Venäjän presidentiksi vuonna 2000 ja antanut pian sen jälkeen vallan turvallisuuspalveluille, ottanut tärkeimmät mediat Kremlin haltuun ja rampauttanut opposition. Kriittisiä journalisteja oli alettu vainota. Syksyllä 2006 oli murhattu Putinin raakuuksia Tšetšeniassa paljastanut toimittaja
Anna Politkovskaja.
Samaan aikaan suomalaiset muiden eurooppalaisten tavoin lisäsivät yhteistyötään venäläisten korkean teknologian ja bisnestoimijoiden kanssa.
Yksi ensimmäisen Fruct-konferenssin osallistujista oli
Jarkko Paavola, joka opiskeli tuolloin Turun yliopistossa. Paavola uskoo saaneensa kutsun, koska hänen väitöskirjaohjaajansa oli venäläinen.
Länsiyhtiöiden kanssakäynti venäläisten kanssa oli vilkasta.
”Yhtiöt olivat 2000-luvulla hyvin innokkaita saamaan riveihinsä lahjakkaita venäläisiä tutkijoita”, Paavola muistelee. Nykyään hän työskentelee tietojenkäsittelyn yliopettajana Turun ammattikorkeakoulussa.
Historian toinen suomalais-venäläinen Fruct-tiedekonferenssi järjestettiin Turussa syksyllä 2007. Tekstiä mustattu HS:ssa. Kuvankäsittely: HS
Seuraava konferenssi järjestettiin marraskuussa 2007 Turun yliopistolla. Paikalla oli nyt enemmän myös suomalaisia tutkijoita yliopistoista ja Nokia-yhtiöstä.
Kutšerjavyi piti Turussa kaksi esitelmää. Hän kertoi Tampereen teknillisen yliopiston viestintäteknologian tutkimuksesta sekä tietoliikenteen siirto-optimoinnista langattomissa tietoverkoissa.
Sittemmin Fruct-konferensseja on pidetty kaksi joka vuosi, aina tähän päivään asti. Kutšerjavyi istuu niitä järjestävän organisaation johtoryhmässä yhdessä tuttavansa
Sergei Balandinin kanssa. Balandin on ollut Fructin keulakuva ja konferenssien pääjärjestäjä.
Balandin tuli Suomeen vuonna 1999 ja alkoi suorittaa kaksoistutkintoa Lappeenrannan LUT-yliopistossa. Sitä ennen hän oli opiskellut pietarilaisessa yliopistossa tieto- ja viestintäteknologiaa. Balandin eteni Nokian Venäjän-tutkimustoimintojen vetäjäksi, ja vuosina 2010–2015 hän oli määräaikaisena tietoliikennetekniikan dosenttina ja sen jälkeen vierailevana tutkijana Tampereen yliopistossa
Hän on joissakin yhteyksissä esiintynyt Tampereen dosenttina vielä viime vuosinakin.
Fruct-konferenssien piti yhdistää venäläisiä ja suomalaisia tieteentekijöitä. Suomalaisten kiinnostus oli kuitenkin alusta alkaen venäläisiä laimeampaa, ja se näytti hiipuvan vuosien vieriessä entisestään.
Kymmenien puhujien joukossa oli vain yhden käden sormilla laskettava määrä syntyperäisiä suomalaisia. Ylivoimainen enemmistö oli pietarilaisten yliopistojen tutkijoita tai Suomeen asettuneita Venäjältä tulleita tutkijoita.
Fructin johtoryhmässäkin oli vain Venäjältä lähtöisin olleita henkilöitä: Balandinin ja Kutšerjavyin lisäksi siinä oli kolme muuta venäläistä. Yksi heistä työskenteli ennen Suomeen tuloaan Venäjän sotateolliseen kompleksiin kuuluvassa ja Putinin ukaasilla strategiseksi yhtiöksi julistetussa Granit-Elektron-yhtiössä.
Kaksi johtoryhmän jäsenistä asui Venäjällä. Toinen oli toimitusjohtajana Balandinin isän pietarilaisessa Frukt-yhtiössä, joka tarjoaa muun muassa paikannusteknologiapalveluja. Toinen työskenteli Pietarin ilmailualan instrumentointiyliopistossa.
Fructin järjestelyihin osallistui alusta pitäen venäläisestä tutkijaverkostosta myös esimerkiksi
Aleksei, joka tuli vuonna 2005 Turun yliopistoon opiskelemaan televiestintää ja erikoistui signaaliteknologiaan ja konenäköön. Vuodesta 2008 lähtien Aleksei on työskennellyt Suomessa venäläisten perustamassa ja johtamassa yhtiössä, joka valmistaa sotilas- ja siviilikäyttöön tarkoitettuja tutka- ja signaalilaitteita.
Balandin ja Kutšerjavyi venäläiskollegoineen saivat akateemisen yhteistyön nimissä korvauksetta käyttöönsä yliopistojen tiloja Lappeenrannasta, Tampereelta, Helsingistä, Oulusta ja Jyväskylästä. Järjestelyissä heitä auttoivat vanhat suomalaiset tutkijatuttavat.
Konferenssien teemat pysyivät ennallaan ja strategisiksi luokiteltavina: lohkoteknologia, big data, robotiikka, droonit, esineiden internet, kyberturvallisuus, satelliitti- ja paikannusteknologia.
Näitä teknologioita voi rauhanomaisten tarkoitusten ohella käyttää myös esimerkiksi vakoiluun, hybridivaikuttamiseen tai perinteiseen sodankäyntiin.
Vuonna 2014 Venäjä miehitti Krimin ja aloitti Itä-Ukrainan separatistisodan. Lännessä otettiin käyttöön Venäjän vastaisia pakotteita, jotka koskivat myös kaksikäyttötiedettä ja -tutkimusta.
Tuohon aikaan Jarkko Paavola oli jo töissä Turun ammattikorkeakoulussa, joka sai kutsuja Fruct-konferensseihin. Paavola kuitenkin ilmoitti Balandinille, että yhteistyö oli päättynyt. Ammattikorkeakoulu teki virallisen linjauksen, ettei se enää tee yhteistyötä venäläisten Fruct-tahojen kanssa.
Se oli poikkeuksellista. Muut suomalaiset opinahjot jatkoivat Fruct-yhteistyötä entiseen tapaan.
Kutšerjavyin ja Balandinin kansainvälinen aktiivisuus kasvoi.
Fruct-konferensseja pidettiin Suomen ja Venäjän lisäksi esimerkiksi Latviassa, Sloveniassa ja Italiassa. Niihin alkoi osallistua entistä enemmän esimerkiksi kiinalaisia, intialaisia, turkkilaisia, itäeurooppalaisia ja afrikkalaisia opiskelijoita.
Kutšerjavyi kertoi menestyksestään Linkedinissä. Vuosina 2013–2017 hän onnistui hankkimaan tutkimusrahoitusta kuusi miljoonaa euroa. Hän luennoi ympäri maailmaa. Hän työskenteli sellaisten suuryhtiöiden kuten Nokia, Intel, Alcatel-Lucent, Ericsson ja Cisco tutkimushankkeissa.
Kutšerjavyi aloitti yritystoiminnan Suomessa. Vuonna 2013 hän käynnisti Suomeen asettuneen venäläisen tutkijatuttavansa konsulttiyhtiön, joka erikoistui mobiiliverkkoihin ja esineiden internetiin. Vuonna 2017 perustettu toinen yritys nojasi Kutšerjavyin tutkimusryhmän Tampereella tekemään innovaatioon. Konenäköön ja esineiden internetiin perustuva pilvipohjainen järjestelmä auttaa maksimoimaan akkujen suorituskykyä ja käyttöikää.
Keksintö oli niin lupaava, että vuoden 2021 lopulla Kutšerjavyi sai yhtiöönsä sijoittajaksi moskovalaisen
Sergei Daškovin, jonka kyproslainen Joint Journey -yhtiö rahoittaa venäläisten kansainvälistyviä yrityksiä. Daškovin yritystoiminta ulottuu teenmyyntibisneksestä Venäjällä sijoitustoimintaan muun muassa Kyproksella, Virossa, Singaporessa ja Brittiläisillä Neitsytsaarilla.
Daškov sai julkisuutta marraskuussa 2022. Kansainvälinen Slush-sijoittajatapahtuma peruutti myöntämänsä miljoonapalkinnon venäläisten omistamalle brittiyhtiölle, jonka yksi
rahoittaja oli Daškovin Joint Journey. Syynä olivat palkinnon saajien ja rahoittajien tiiviit Venäjä-yhteydet.
Kutšerjavyin innovaatioon uskoi myös suomalainen valtionyhtiö Fortum. Sen Valkea Growth Club -sijoitusorganisaatio sijoitti Kutšerjavyin yhtiöön yhtä aikaa Daškovin kanssa vuonna 2021.
Tammikuun 2022 lopulla Pohjoismaiden neuvosto (PN) sai rahoitushakemuksen.
Hakijat halusivat PN:n Nordplus-rahoituksella rakentaa uuden Pohjoismaiden ja Baltian kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuutta edistävän Procsi-tutkijaverkoston. Hakemuksen olivat tehneet Tampereen ja Riian yliopistot sekä Norjan Arktinen yliopisto.
”Tavoitteena on edistää uuden sukupolven insinöörien koulutusta Pohjoismaiden ja Baltian alueilla virtuaalisessa tuotannossa, kyberfysikaalisissa järjestelmissä sekä energia- ja viestintäteknologiassa korkeatasoisen digitalisaatio-osaamisen avulla.”
Tampereen yliopiston puolesta hakemuksen olivat allekirjoittaneet Balandin ja tiedekunnan dekaani. Suomesta Procsia johtivat Balandin ja Kutšerjavyi, Riiassa ja Norjassa vastuuhenkilöt olivat latvianvenäläisiä.
PN myönsi verkostolle yhteensä 50 000 euroa rahoitusta vuosina 2022–2024. Uuden verkoston kokoontumiset järjestettiin Fruct-konferenssien yhteydessä.
Miksi Pohjoismaiden Neuvosto rahoitti venäläistaustaisten tutkijoiden kehittämää kyberturvallisuushanketta?
Rahoituksesta Suomessa vastannut opetushallitus ilmoittaa HS:lle, että päätökset tehtiin hakemusten kelpoisuuden ja laadun perusteella. Vastuu kyberturvallisuusverkoston osallistujista oli yliopistoilla, eikä rahoitusta voinut rajata kansalaisuuden perusteella.
Fruct-konferenssien järjestäjäksi ilmoitetaan Open Innovation Association Fruct -yhdistys. Tekstiä mustattu HS:ssa. Kuvankäsittely: HS
Venäläislähtöiset tutkijat saivat Pohjoismaiden neuvostolta rahoitusta hankkeelleen, joka koski Pohjoismaiden ja Baltian kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuutta. Tekstiä mustattu HS:ssa. Kuvankäsittely: HS
Kutšerjavyi rakensi vuosikymmenten kuluessa komean uran Suomessa. Oli väitöskirja, professuuri, innovaatioita, suomalaisen valtionyhtiön rahoittama teknologiayhtiö ja Suomen passi.
Venäläisestä taustasta Kutšerjavyin Linkedin-profiilissa muistutti vain maininta synnyinmaassa suoritetusta perustutkinnosta. Julkaisuluettelo kuitenkin paljasti, että hän teki tutkimusta lähinnä venäläisten tai venäläislähtöisten tutkijoiden kanssa.
Mutta samaan aikaan Kutšerjavyilla oli myös toinen elämä idässä. Kun selvitin Kutšerjavyin taustaa venäjän kielellä, häneltä löytyi yllättäen komea akateeminen ura myös Venäjältä. Siitä kukaan Suomessa ei tuntunut tietävän tai olevan kiinnostunut.
Kutšerjavyi aloitti työnsä Moskovan kauppakorkeakoulussa vuonna 2014 ja valmistui sieltä tekniikan tohtoriksi 2018, kertoivat arvostetun Moskovan kauppakorkeakoulun kotisivut. Myöhemmin Kutšerjavyi nimitettiin professoriksi. Moskovan kauppakorkeakoulu tunnettiin vielä 2010-luvulla Venäjän vapaamielisimpänä ja korkeatasoisimpana yliopistona, mutta sekin on Putinin aikana valjastettu osaksi Kremlin sotakoneistoa.
Kutšerjavyin kerrottiin lisäksi olevan kyseisen kauppakorkeakoulun esineiden internetin ja kyberfysikaalisten järjestelmien tiedelaboratorion johtava tieteellinen työntekijä. Saavutuksista läntisessä naapurimaassa mainittiin vain Tampereella vuonna 2005 suoritettu tohtorin tutkinto.
Kutšerjavyi on tehnyt paljon tutkimusta myös Venäjällä. Aiheena ovat olleet muun muassa 5g- ja 6g-teknologiat aivan kuten Tampereellakin. Toukokuussa 2024 venäläinen uutistoimisto Tass kertoi neuroverkkoalgoritmeistä, joita venäläiset tutkijat olivat kehittäneet professori Kutšerjavyin johdolla.
”Voimme nähdä, kuinka viestinnän laatu muuttuu matkustaessamme autolla tai junalla", Kutšerjavyi kommentoi uutisessa.
Syksyllä 2024 otin yhteyttä Tampereen yliopistoon ja kerroin Balandinin, Kutšerjavyiin ja Fructiin liittyviä tietojani. Lokakuun 7. päivänä yliopisto tiedotti tehneensä tutkintapyynnön poliisille.
”Ilmoituksesi ja tekemiemme alustavien selvitysten perusteella Tampereen yliopisto on tehnyt tähän asiakokonaisuuteen liittyen poliisille kolme tutkintapyyntöä epäillyistä pakotesäännösten ja kaksoiskäyttöteknologian vientisäännösten rikkomisista”, kirjoitti rehtori
Keijo Hämäläinen sähköpostissaan.
Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että henkilön epäillään vieneen toiseen maahan tutkimus- tai muuta materiaalia EU:n pakotteiden vastaisesti. Kyse voi myös olla yliopistojen tietojärjestelmien käyttösääntöjen rikkomisesta.
Tarkkaa tietoa epäilyistä ei anneta. Poliisilta asia on siirtynyt pakoterikkomuksia tutkivalle Tullille. Sieltäkään ei kerrota tarkempia tietoja eikä edes arvioida tutkinnan kestoa.
Olin syksyllä yhteydessä myös Lappeenrannan LUT-yliopistoon. Järjestäjät olivat ilmoittaneet, että 36. Fruct-konferenssi järjestetään loka-marraskuun vaihteessa LUT-yliopistossa. Vain vähän ennen tapahtuman alkua osallistujille ilmoitettiin, että konferenssi pidettäisiinkin vain etäyhteyksillä. Halukkaille tarjottiin kasvokkaista tapaamista Helsingissä.
Myöhemmin selvisi, että muutosten taustalla oli rehtori
Juha-Matti Saksan linjaus.
”Kun kuulin asiasta [toimittajalta], ilmoitin välittömästi, ettei meidän tiloissamme voi järjestää tällaista konferenssia”, Saksa kertoo. Hänen mukaansa Fruct oli käyttänyt luvatta yliopiston logoa markkinoinnissaan.
Kutšerjavyin nimi katosi Fructin johtoryhmästä, ja hänen tilalleen tuli kiinalainen tutkija Norjan Arktisesta yliopistosta. Lokakuussa Kutšerjavyi jäi pois sekä akkuinnovaatioyhtiönsä että konsultointiyhtiönsä hallituksesta ”henkilökohtaisista syistä”. Marraskuussa hänen Linkedin-profiilinsa katosi.
Lähetin Kutšerjavyille sähköpostilla joukon kysymyksiä. Halusin muun muassa tietää, katsoiko hän rikkoneensa pakotteita ja miksi hän ei ollut kertonut tuplaprofessuuristaan Tampereella.
Moskovan kauppakorkeakoulun sähköpostiosoitteesta ei tullut vastausta. Tampereen yliopistosta tuli automaattivastaus: Sähköpostitili ei enää ole käytössä. Kutšerjavyin tiedot oli poistettu myös yliopiston kotisivuilta.
Marraskuun 14. päivänä Moskovan kauppakorkeakoulu kertoi perustaneensa uuden televiestintäinstituutin, joka ”kokoaa kaikki tieteelliset ja koulutukselliset ponnistelumme televiestinnän alalla”. Yliopiston tiedotteen mukaan instituutin päätutkimusalana ovat 6g-verkot.
”Uusi laitos vastaa haasteisiin, jotka ovat nousseet länsimaisten yhtiöiden lähdettyä Venäjältä”, kertoi instituutin johtaja tiedotteessa.
Instituutin johtajaksi oli nimitetty Jevgeni Kutšerjavyi.
Fruct-konferenssien järjestäjät eivät näyttäneet lannistuneen. Konferenssin kotisivujen mukaan seuraava tapahtuma järjestettäisiin Norjan Arktisessa yliopistossa toukokuussa 2025.
Kysyin Balandinin ja Kutšerjavyin Norjan-hankkeista yliopiston insinööritieteiden ja tekniikan tiedekunnan dekaanilta
Bjørn Sørensenilta. Hän kuuli konferensseista ensimmäisen kerran toimittajalta. Sørensen oli kyllä kuullut toisesta Kutšerjavyin ja kumppaneiden hankkeesta, Pohjoismaiden neuvoston rahoittamasta Procsi-kyberturvallisuusverkostosta, mutta siihenkään hän ei ollut perehtynyt tarkemmin.
Eikö ole outoa, että venäläislähtöiset tutkijat tutkivat Pohjoismaiden neuvoston eli pohjoismaalaisten veronmaksajien rahoituksella Pohjoismaiden ja Baltian maiden kyberturvallisuutta?
”Se on outoa. Konferenssissa tuskin on monta norjalaista osallistujaa, vaikka se pidetään Norjassa. Ymmärrän, että tällainen herättää epäluuloa.”
Sørensenin mukaan Arktinen yliopisto on käynyt varovaisemmaksi mahdollisen tiedevakoilun varalta. Vuonna 2023 yliopistossa jäi kiinni brasilialaiseksi tutkijaksi tekeytynyt Venäjän sotilastiedustelun GRU:n vakooja.
Joulukuussa 2024 rehtori palasi asiaan ja kiitti saamistaan tiedoista.
”Tämän seurauksena ja kokonaisharkintamme perusteella Arktinen yliopisto on päättänyt kieltäytyä Fruct-konferenssin isännöimisestä. Noudatamme Norjan viranomaisten turvallisuuspolitiikkaa ja ohjeistusta Venäjä-yhteistyössämme.”
Euroopan unioni asetti jo vuonna 2014 kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientirajoituksia Venäjälle, ja pakotteita on asteittain kiristetty.
Ne eivät estä kaikkea tieteellistä yhteistyötä Venäjän kanssa. Esimerkiksi yksittäiset venäläiset tutkijat voivat opiskella Suomessa, mikäli he eivät ole henkilökohtaisesti sanktioiden kohteena. Lisäksi Suomi oikeusvaltiona korostaa ihmisten tasapuolista kohtelua syntyperästä riippumatta.
”Kansallisuus ei saa johtaa syrjintään, eikä se saa vaikuttaa rekrytointiin”, toteaa opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos
Tiina Vihma-Purovaara.
Kutšerjavyia tai hänen kumppaneitaan ei ole syytetty tai tuomittu pakote- tai muista rikoksista. Tapaus herättää kuitenkin kysymyksen siitä, miten suomalaiset korkeakoulut ovat valvoneet pakotteiden noudattamista. Ja ovatko yliopistot ylipäätään varautuneet tiedevakoiluun?
Ministeriö valvoo yliopistojen ja korkeakoulujen lakisääteistä varautumista poikkeusoloihin. Vihma-Purovaara kertoo, että rehtoreille ja korkeakoulujen strategiselle johdolle on järjestetty ”vastuullisen kansainvälisyyden koulutusta” yhdessä suojelupoliisin ja ulkoministeriön kanssa. Keväällä ministeriö asetti vastuullisen kansainvälisyyden ryhmän luomaan tilannekuvaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uhista ja mahdollisuuksista.
Korkeakoulujen itsehallinto kuitenkin tarkoittaa sitä, että opinahjot ovat itse vastuussa siitä, ettei yhteyksiä ei-toivottuihin tahoihin ole eikä pakotteiden alainen tietotaito siirry asiattomasti. Mikään laki ei myöskään voi estää Suomessa kouluttautuneen tai työskentelevän ihmisen siirtymistä töihin pakotteiden kohteena olevaan maahan kuten Venäjälle.
Tilanne voi olla toinen, jos on ilmeistä, että henkilön toiminnan tarkoituksena Suomessa on vain siirtää tietotaitoa tai jos yhteyksiä ei-toivottuihin tahoihin on. Silloinkin asian arviointi on korkeakoulun vastuulla.
Turun kauppakorkeakoulun professori
Kari Liuhto arvioi, että Suomen viidessätoista yliopistossa sekä varautuminen että vakoiluyritysten määrä vaihtelee voimakkaasti.
”Uskon, että tiedevakoilu on keskittynyt teknisiin yliopistoihin ja maanpuolustuskorkeakouluun.”
Fruct-konferensseihin osallistuneet suomalaiset tutkijat perustelevat vanhalla tuttavuudella sitä, että he jatkoivat yhteistyötä Balandinin ja Kutšerjavyin kanssa pitkään vielä Venäjän hyökkäyssodan käynnistyttyä. Tutkijat muun muassa varasivat tiloja konferensseille ja vertaisarvioivat niiden tutkimusartikkeleita.
”Ajattelin, että ei kai täällä mitään ihmeellistä voi tehdä”, totesi eräs suomalainen tutkija.
Kari Liuhto kiinnittää huomiota kaksikon tutkimusalaan, Venäjä-yhteyteen sekä Nokia-kontaktiin. Hän muistuttaa, että Venäjän tiedustelu yritti soluttaa Nokiaan henkilöitä vuosituhannen taitteessa.
”Jos kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka ja näyttää ankalta, todennäköisesti on ankka”, Liuhto sanoo – mutta toteaa samaan hengenvetoon, että vain oikeuskäsittely voi antaa varmoja tietoja Balandinin ja Kutšerjavyin toiminnasta.
Jos sekään. On epävarmaa, saavatko Suomen viranomaiset Moskovaan palanneen professorin toimista täyttä selvyyttä.
Kutšerjavyi, Balandin, heidän yhteistyökumppaninsa sekä Riian teknillisen yliopiston rehtori ja dekaani eivät vastanneet HS:n kysymyksiin tai yhteydenottopyyntöihin.
yle.fi
www.verkkouutiset.fi
www.hs.fi
www.iltalehti.fi
viranomaisuutiset.fi
www.is.fi
