Suomen sisäinen turvallisuus

Varsinkin Kaisaniemenpuistossa. Näin maalaispoikanakin ymmärrän sen olevan pitkälti no go -aluetta.
Aseman läheisyys sen tekee. Se on aina ollut Helsingin ulkopuolella huonossa maineessa, koska ennen vanhaan houkutuslinnut veivät isännät sinne rullattaviksi. Lupasivat kapakassa nostaa hametta puiston kätköissä... En välttämättä yöllä suosittele sinne menemään kännissä pyörimään, mutta ihan tolkun ihmiset siellä kulkevat myös ja Pitkänsillan pohjoispuolelta monet autoilevat jättävät kärryn puiston pohjoisreunaan ja tulevat sen läpi teatteriin ja lähtevät näytöksen jälkeen kotiinsa ilman murheita.
 
Viimeksi muokattu:
Napapiirin turismin lieveilmiöt kasvavat. Turistien tötöily, saalistavat teipittömät huijaritaksit (kiitos Berner, kiitos), tähtiin nousevat majoituskustannukset ja nyt sitten vielä taskuvarkaat riesana.

 
Ei poliittista motiivia poliisin arvion mukaan.
Mutta Halla-aho oli silti väärässä.

Mielestäni Perussuomalaiset jos ketkä, ovat olleet huolissaan katuväkivallan lisääntymisestä. Nyt oli asialla janisanteri, mutta lukemattomat muut saavat pataansa joka päivä, mutta näistä muista ollaan hiljaa.

Ja edelleen narratiivi on, että kansanedustajien turvallisuudesta pitää olla huolissaan, ei muiden.

Kuten itsekin pidin mahdollisena, kyseessä oli sattumanvarainen päällekarkaus. Kunpa jokaisesta nostettaisiin samanlainen haloo.
ain eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) oli hiljaa.

Lauantaina hän antoi korostetun minimalistisesti vain yleisen tason lausunnon, jossa alleviivasi katuväkivallan yleistymistä.

On oikein, että motiivia ei arvailla etukäteen.

Silti juuri eduskunnan puhemies, valtakunnan hierarkiassa tasavallan presidentistä seuraava, voisi arvovallallaan vahvemmin ilmaista huolensa yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja kansanedustajien koskemattomuudesta.

Väkivaltatapaukset ja vihanilmaukset eivät ole joukko absoluuttisesti toisistaan irrallisia yksittäistapauksia. Teot eivät synny tyhjiössä.

Hälytyskellojen pitäisi soida Suomessa​

Kommentti|Eduskunnan puhemies voisi kantaa vahvemmin huolta yhteiskunnan ilmapiiristä, kirjoittaa politiikan toimituksen esihenkilö Hanna Mahlamäki.

Tilaajille
Krista Kiuru.

Krista Kiuru. Kuva: Jussi Helttunen
Kuuntele juttu
Hanna Mahlamäki HS

14.12. 12:20
Perjantai-iltana järkytys levisi kulovalkean tavoin: tuntematon mies hyökkäsi kansanedustaja Krista Kiurun (sd) kimppuun Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Kiuru oli matkalla hakemaan lastaan päiväkodista.

Tekijästä oli lauantaiaamuna vain vähän tietoa. Sdp:n perjantaisen tiedotteen mukaan mies oli lähestynyt Kiurua yllättäen ja lyönyt häntä nyrkillä kasvoihin.

Väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa. Nyrkinisku kasvoihin tuntemattomalta ohikulkijalta julkisella paikalla on harvinaista ja pelottavaa – mahdollisesti myös erittäin vaarallista. Jos teolle paljastuu poliittinen motiivi, tapaus on vielä vakavampi.

Moni poliitikko oikealta vasemmalle on joutunut viime aikoina kokemaan aggressiivisia hyökkäyksiä ja uhkauksia. Useimmiten ne ovat sanallisia, mutta myös fyysisen koskemattomuuden raja on ylitetty viime vuosina liian monta kertaa.

Väkivalta julkisella paikalla tai väkivaltainen hyökkäys poliitikkoa vastaan eivät synny tyhjiössä.

Tapahtunut on kuva tämän päivän Suomesta. Siinä kuvassa näkyy vihan lisääntyminen ja sen näyttäminen eri tilanteissa. Kuva Suomesta sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden ja yhä kireämmän ilmapiirin politiikassa.

Poliitikkojen viimeaikaisten tapausten joukossa Kiurun kokema erottuu juuri siten, että epäilty tekijä on mies ja uhri on nainen. Useimmat viime vuosina väkivaltaa kohdanneet poliitikot ovat olleet miehiä. Ei ole kauan siitä, kun pääministeri Petteri Orpo (kok) luonnehti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa suomalaisen yhteiskunnan häpeätahraksi.

Vihan yleistyminen näkyy myös tilastoissa. Poliisiammattikorkeakoulun lokakuussa julkistaman tutkimuksen mukaan poliisi kirjasi viime vuonna 1 606 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyksi viharikokseksi. Määrä on korkein koko viharikollisuusselvitysten historian aikana.

Hälytyskellojen pitäisi soida Suomessa.

Politiikassa useimmat toimijat osaavat erottaa asiat ihmisistä. Politiikkaan kuuluu olennaisesti asioiden konflikti, sillä kyse on arvojen kamppailusta — siitä, mikä ideologia pääsee valtaan.

Eduskunnan pitkiin perinteisiin kuuluu se, että vaikka poliittisella areenalla otetaan lujasti yhteen, sen ulkopuolella voidaan olla jopa ystäviä.

Sosiaalinen media on kuitenkin hämärtänyt tätä. Somen vahvistamana poliittinen konflikti näyttää joskus vain ihmisten välisiltä aggressioilta, ja sivusta seuraavista kansalaisista osa lisää kierroksia nimenomaan henkilöitä kohtaan.

Myös kansanedustajista osa käyttää somessa leimaavaa ja lietsovaa kieltä.

Politiikan huipulla Kiuruun kohdistunut hyökkäys tuomittiin perjantai-iltana laajasti. On tärkeää, että yhteiskunnassa sanotaan ääneen, mihin arvoihin Suomi uskoo ja mikä on tuomittavaa.

Vain eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) oli hiljaa.

Lauantaina hän antoi korostetun minimalistisesti vain yleisen tason lausunnon, jossa alleviivasi katuväkivallan yleistymistä.

On oikein, että motiivia ei arvailla etukäteen.

Silti juuri eduskunnan puhemies, valtakunnan hierarkiassa tasavallan presidentistä seuraava, voisi arvovallallaan vahvemmin ilmaista huolensa yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja kansanedustajien koskemattomuudesta.

Väkivaltatapaukset ja vihanilmaukset eivät ole joukko absoluuttisesti toisistaan irrallisia yksittäistapauksia. Teot eivät synny tyhjiössä.
 
Mutta Halla-aho oli silti väärässä.

Mielestäni Perussuomalaiset jos ketkä, ovat olleet huolissaan katuväkivallan lisääntymisestä. Nyt oli asialla janisanteri, mutta lukemattomat muut saavat pataansa joka päivä, mutta näistä muista ollaan hiljaa.

Ja edelleen narratiivi on, että kansanedustajien turvallisuudesta pitää olla huolissaan, ei muiden.

Kuten itsekin pidin mahdollisena, kyseessä oli sattumanvarainen päällekarkaus. Kunpa jokaisesta nostettaisiin samanlainen haloo.

Hälytyskellojen pitäisi soida Suomessa​

Kommentti|Eduskunnan puhemies voisi kantaa vahvemmin huolta yhteiskunnan ilmapiiristä, kirjoittaa politiikan toimituksen esihenkilö Hanna Mahlamäki.

Tilaajille
Krista Kiuru.

Krista Kiuru. Kuva: Jussi Helttunen
Kuuntele juttu
Hanna Mahlamäki HS

14.12. 12:20
Perjantai-iltana järkytys levisi kulovalkean tavoin: tuntematon mies hyökkäsi kansanedustaja Krista Kiurun (sd) kimppuun Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Kiuru oli matkalla hakemaan lastaan päiväkodista.

Tekijästä oli lauantaiaamuna vain vähän tietoa. Sdp:n perjantaisen tiedotteen mukaan mies oli lähestynyt Kiurua yllättäen ja lyönyt häntä nyrkillä kasvoihin.

Väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa. Nyrkinisku kasvoihin tuntemattomalta ohikulkijalta julkisella paikalla on harvinaista ja pelottavaa – mahdollisesti myös erittäin vaarallista. Jos teolle paljastuu poliittinen motiivi, tapaus on vielä vakavampi.

Moni poliitikko oikealta vasemmalle on joutunut viime aikoina kokemaan aggressiivisia hyökkäyksiä ja uhkauksia. Useimmiten ne ovat sanallisia, mutta myös fyysisen koskemattomuuden raja on ylitetty viime vuosina liian monta kertaa.

Väkivalta julkisella paikalla tai väkivaltainen hyökkäys poliitikkoa vastaan eivät synny tyhjiössä.

Tapahtunut on kuva tämän päivän Suomesta. Siinä kuvassa näkyy vihan lisääntyminen ja sen näyttäminen eri tilanteissa. Kuva Suomesta sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden ja yhä kireämmän ilmapiirin politiikassa.

Poliitikkojen viimeaikaisten tapausten joukossa Kiurun kokema erottuu juuri siten, että epäilty tekijä on mies ja uhri on nainen. Useimmat viime vuosina väkivaltaa kohdanneet poliitikot ovat olleet miehiä. Ei ole kauan siitä, kun pääministeri Petteri Orpo (kok) luonnehti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa suomalaisen yhteiskunnan häpeätahraksi.

Vihan yleistyminen näkyy myös tilastoissa. Poliisiammattikorkeakoulun lokakuussa julkistaman tutkimuksen mukaan poliisi kirjasi viime vuonna 1 606 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyksi viharikokseksi. Määrä on korkein koko viharikollisuusselvitysten historian aikana.

Hälytyskellojen pitäisi soida Suomessa.

Politiikassa useimmat toimijat osaavat erottaa asiat ihmisistä. Politiikkaan kuuluu olennaisesti asioiden konflikti, sillä kyse on arvojen kamppailusta — siitä, mikä ideologia pääsee valtaan.

Eduskunnan pitkiin perinteisiin kuuluu se, että vaikka poliittisella areenalla otetaan lujasti yhteen, sen ulkopuolella voidaan olla jopa ystäviä.

Sosiaalinen media on kuitenkin hämärtänyt tätä. Somen vahvistamana poliittinen konflikti näyttää joskus vain ihmisten välisiltä aggressioilta, ja sivusta seuraavista kansalaisista osa lisää kierroksia nimenomaan henkilöitä kohtaan.

Myös kansanedustajista osa käyttää somessa leimaavaa ja lietsovaa kieltä.

Politiikan huipulla Kiuruun kohdistunut hyökkäys tuomittiin perjantai-iltana laajasti. On tärkeää, että yhteiskunnassa sanotaan ääneen, mihin arvoihin Suomi uskoo ja mikä on tuomittavaa.

Vain eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) oli hiljaa.

Lauantaina hän antoi korostetun minimalistisesti vain yleisen tason lausunnon, jossa alleviivasi katuväkivallan yleistymistä.

On oikein, että motiivia ei arvailla etukäteen.

Silti juuri eduskunnan puhemies, valtakunnan hierarkiassa tasavallan presidentistä seuraava, voisi arvovallallaan vahvemmin ilmaista huolensa yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja kansanedustajien koskemattomuudesta.

Väkivaltatapaukset ja vihanilmaukset eivät ole joukko absoluuttisesti toisistaan irrallisia yksittäistapauksia. Teot eivät synny tyhjiössä.
Myös tutkinnan eteneminen voisi olla kaikille yhtä ketterää. Nyt viikonloppuna syntyi tulosta hurjalla vauhdilla.
 
En ole ennen noita Halla-ahon tekstejä lukenut, mutta tuon luettuaan ymmärtää paremmin demareiden ja muun parahtavaiston raivoa.

Pitkään aikaan tullut Scriptaa luettuakaan... Halla-ahon tuomio etnisyyksien vaihtamisista tekstissä avasi meikäläisellä silmiä. En ole herran kanssa monesta asiasta samaa mieltä enkä puolueeseensa kuulu, kuten en mihinkään muuhunkaan puolueeseen ja aika kaukana on liittymiset muutenkin...

No anyways. Tuo on puoluekentän älykkäin. Onko se paljon vai vähän, se on eri asia.
 
Halla-ahon haastattelu. Sopisi Pahkasika-osastoonkin:


"Yle tavoitti Halla-ahon vielä sunnuntai-iltana kommentoimaan asiaa.

Pidättekö tekoa tuomittavana?

– Sanoin jo ensimmäisessä asiaan liittyvässä haastattelussa lauantaiaamuna, että kaikissa tapauksissa katuväkivalta on sietämätöntä. Lisäksi olen sen jälkeen todennut, että Kiuruun kohdistunut teko on vakava rikos riippumatta sen motiiveista. Onko tässä nyt jotain epäselvää?

Mistä syystä johtuen ette ole kuitenkaan pitänyt tekoa tuomittavana?

– Jos minä sanon, että se on vakava ja sietämätön rikos, niin kuulostaako se sinun mielestäsi hyväksynnältä?

Ei kuulosta, mutta toki asiaa ovat nyt useammat poliitikotkin ihmetelleet, että kun ette ole tekoa kuitenkaan suoranaisesti tuominnut, vaikka olette todennut sen olevan vakava rikos. Mistä tämmöinen johtuu?

– Miten niin en ole tuominnut, jos olen todennut, että se on vakava rikos ja sietämätön. Mikä siinä on epäselvää ja mitä et ymmärrä siinä?

Eli se on tavallaan tarkoittanut sitä, että tuomitsette teon?

– Eikö se kuulosta sinusta siltä?"


 
Back
Top