Ja sitten pitäisi pureutua kiinni siihen, miksi kallein säännönmukaisesti valikoituu? Johtuuko se laitteiden ja palveluiden ylivertaisesta laadusta vai "tehokkaasta" markkinoinnista ja taitavista myyjistä? Aivan rikkumaton salaisuus ei ole se, että -markkinointi- osataan tällä sektorilla ja osataan lähestyä päätöksentekijöitä niin -puhuttelevilla- muodoilla, ettei kieltäytyminen ole ainakaan henkilötasolla kannustavaa.
Miettikääs taannoista tietojärjestelmähanketta, joka olisi maksanut vaivaiset kolme miljardia euroa....jos olisi edes riittänyt, eikä mitään takeita olisi ollut sille, että se olisi vastannut mihinkään tarpeeseen. Puheita oli, takeita ei. Miettikää hetki: kolme miljardia. Vuosisadan puhallus oli tekeillä, ainoastaan rahanpuute esti tapahtuman....mutta ehkä se siitä vielä.
Minä en usko, että ns. julkinen sektori pystyy taipumaan niihin tavoitteisiin, joita maksaja eli valtio asettaa. Syitä siihen on paljon ja kimmoj. on varmasti kykenevä valottamaan halutessaan minua paremmin aihetta. Kannattaa huomata, että varsinaiset haasteet ovat vasta edessäpäin. Kunhan nämä paljon puhutut suuret ikäluokat tulevat siihen ikään, että hoidontarve kumuloituu tappiinsa, niin ollaan kyllä monen hassun edessä, ihan oikeesti. Eläkerasite tapissa ja hoidontarve tähdissä. Huoltosuhde tulee naukumaan liitoksissaan ja sitä kohti mennään.
Oloissamme aika radikaalejakin ratkaisuja tullaan näkemään ja kokemaan, siitä ei päästä mihinkään. Yhteiskunnan on pakko varata mahdollisuus katsoa, mihin raha tulee riittämään. Siinä yksityiset palvelut ovat -ketterämpiä-. Yhteiskunta nakkaa maksusitoumuksen kouraan ja siitä valitsemaan....katso sitten itse, että sitoumuksen nöyhtä riittää tai pane omistasi lisää. Tähän tähdätään ja on pakkokin. Tietty eriarvoistuminen on tosiasia, mutta ehkä rakensimmekin tietynlaisen illuusion, jota ei voida ylläpitää....tai ainakin siihen puuttuu halu.